jokin on pielessä mutta mikä?

[ei jää sormi suuhun]

Jo on lapsellisia aikuisia, jotka yrittävät yhdessä elää parisuhteessa siinä onnistumatta, kun toinen ei tiedä mitä ajatella ja toinen on ihan sekaisin tai ei tiedä itsekkään mitä tehdä. Hyvä neuvo, jos avomies ei hyväksy tunteita sinulta, ole sinäkin yhtä kylmä. Ja mistä tiedät, että asianne on suht.ok. Oletko kokeillut monien miesten kanssa yhteiseloa tai perehtynyt aikuisihmisen käyttäytymiseen kaikissa tilanteissa. Tässä voi sanoa, että jos haravoin pihaa yhdessä mieheni kanssa. Ja jos mieheni jättää yhden alueen haravoimatta ihan mua varten ja jos en suostu haravoimaan sitä kohtaa, niin mies suuttuu ja se haravoiminen jää siihen. Mies ei ota mua mukaan kylään kun olen sen suututtanut. Oikeasti mä vetäisin mun miestä turpaan, jos mun pitää tehdä miehen mieliksi. Mun mies tekee saunanlauteet ihan itse, eikä mun tarvitse kun katsoa vierestä. Mä tekisin tuollaiselle paskiaiselle avomiehelle sen, että jättäisin paskalla käynnin jälkeen wc-pytyn vetämättä, kun en pakosta halua huuhdella pönttöä voithan pyytää miestäsi vetämään pöntön,saa nähdä suostuuko. Joo..kiristetään sitten. Ja kun mies ei vedä pönttöä et sinäkään..heh.

 

[häläpätihämmää]

Meillä on ihan sama homma tuon asian kanssa. Mies on aivan ihana, maailman ihanin jopa, mutta riitatilanteessa muuttuu hirviöksi, joka ei lainkaan huomioi minun kantaa asioihin. Tähän liittyy vielä sellainen juttu, että mies ei kerta kaikkiaan osaa pyytää koskaan anteeksi. Teki sitten mitä vaan. Ja jos yritän saada mieltä avartumaan vertaamalla että "entäpä jos minä olisin tehnyt noin, niin mitä sinä siinä tilanteessa olisit ajatellut", niin miehen vastaus on aina vaan, että "no sehän on ihan eri asia". Käsittämätön pattitilanne.

Mieltä askarruttaa miehen käyttäytymisessä sekin, että aina kun olen antanut hänelle jonkun lahjan, olipa se synttärilahja tai mikä vaan, niin mies erittäin avoimesti osoittaa olevansa siihen epätyytyväinen. Yhtään ilahduttavaa lahjaa en ole vielä onnistunut näinä vuosina antamaan. Mitä enemmän yritän rakkautta osoittaa, sitä pahemmin metsään menee.

Ja meilläkin on tuo opetuslapsi-meininki. Mies saattaa näyttää kädestäpitäen mulle asioita, joita olen tehnyt koko aikuisikäni ja joita teen koko ajan kotona, esim. ruuanlaittoon tai siivoamiseen liittyen. Ja joskus kun olen tehnyt jotain hommia oikein olan takaa, esim. remonttia luullen, että se siitä ilahtuisi kun olen yhteistä kotia laittanut, niin mies möksähtää koska roskia ei ole viety ulos. Voihan voihan. Mikä avuksi???

 

[hukkapiilo]

Toki on elämää kokeiltu muidenkin kanssa ja asia ei ollut niin ettenkö minä olisi osallistunut laudeiden vaihtoon. Noh, kai se kultainen keskitie löytyy. Kun olen lukenut tätä ketjua, olen huomannut, että kohtalotovereita löytyy, tsemppiä teille. Itse en viitsisi lähtä ns. "vastapeliin" ja itseasiassa tuntuu siltä, että mies siittä vain innostuisi entistä hankalammaksi. Kun kysyin, miksi asioista on niin vaikea puhua, oli vastaus "No kun sä olet niin v***n idiootti näissä keskusteluasioissa". Mitenhän sitä tuohon suhtautuisi... Huoh.

 

[ihmettelen]

Kun kysyin, miksi asioista on niin vaikea puhua, oli vastaus "No kun sä olet niin v***n idiootti näissä keskusteluasioissa". Mitenhän sitä tuohon suhtautuisi... Huoh.

Miten tuollainen suhde oikeasti voi toimia, jos vain toinen osapuoli suostuu kompromisseihin ja on aikuinen ja toinen kiukuttelee kuin murkkuikäinen? Esim. tuo vastaus on sellainen mitä teini tiuskaisee vanhemmalleen. Miten te esim. voitte puhua vakavasti mistään tärkeästä tai miten voit tuntea olevasi hyväksytty omana itsenäsi?