Jos alkaisit nyt etsiä uutta miestä itsellesi...

[totalfailier]

Nyt just ei kiinnopsta mitkään miehet.Aion nauttia omasta elämästäni lasteni kera.
Tietysti mukavahan se ois soffannurkalla käpertyä lämpöseen kainaloon..
Miehen tulis olla kiltti,luotettava,rehellinen,itsensä tunteva ei mikään hulivili..

 

[Lilith Le Nuit]

Ja sitähän en tuu tekemään. Olen sellainen yksilö että ei mua huolita.

Mut siis sellainen "normaali" mies kelpaa. Eli mm. hauska, uskollinen, ei nysvää kotona.

 

[astrolabe]

En mie kesyttäis vaan oisin yksikseni. Nykynenkin tuli liki kotoa hakemaan ja on täydellinen kaikin puolin.

 

[fortunate]

En mä jaksa ketään kesyttää. Kuulostaa korvaani surkealta mieheltä jo siinä, et vaatis jotain ihme "kesytystä".

Mun rima on niin korkeella, et varmaan aika yksin saan olla, eikä se mua haittaa.
Yksin on helpointa.

 

[Vaimo-Rakas]

Ihan turha olisi yrittää löytää sellaista joka voittaisi aviomieheni.
Aina vain vertailisin ja ärvöttäisin tyytymättömänä.
Helpompi olis sit vaan muistella rakkauttani.

 

[Tepadj]

Varmaan samanlaisen kuin nykyisenkin.

 

["emäntä"]

Samankaltainen kuin nykyinen. Raitis, hyvä isä, käytännöllinen, hauska, huumorintajuinen, rento, siisti, itsestään huoltapitävä, rakastava, itseään arvostava, rakastaa läheisyyttä ja seksiä...

Sitten ne, mistä en aina nykyisessäni ole ihan varma. Luotettavuus, uskollisuus, rehellisyys, turvallisuus, avoimuus, toisen kunnioitus..

Jos nyt miestä vaihtaisin, rima olisi korkealla. Noiden nykyisten lisäksi haluaisin miehen, joka haluaisi asua saman katon alla, haluaisi lapsia ja avioliiton.

Ja niitä omiakin lapsia saisi olla, ja mies toki olisi heidän elämässään, ja lapset olisivat ykkösiä miehen elämässä, niinkuin tyttäreni minulle.

Taitaa olla niin, että jos sinkuksi jäisin, ei uutta miestä elämääni tulisi. Tuollaisia miehiä ei taida ollakaan, jossa olisi nuo ominaisuudet :-/

 

[not in love now]

ottaisin sellaisen jota kohtaan ensin tuntisin ihastusta, sitten kaipaisin häntä kunnes huomaisin rakastuneeni. <3

 

[kepsis]

Asian vierestä...

Mistähän johtuu, että täällä jatkuvasti esiintyy sanat "kesyttäminen" "kouluttaminen" "opettaa tavoille".

Täytyy olla jotain ihan pikkuisen vialla jos nuo on lähtökohdat uudelle suhteelle. Kyllä ihmiset pyrkii olemaan toisilleen hyviä jos ne tunteet on aitoja ja halua on olla yhdessä.

Jos asiayhteys on pikkuviat ja niiden "korjaaminen" niin miten olisi peiliin katsominen ja sieltä sen työstämisen aloittaminen, vastavuoroinen järkevä keskustelu toiveista ja haaveista, toisen hyväksyminen yksilönä. Eikä itselleen sopivan puolison muokkaaminen, kun yhdeksän kertaa kymmenestä moinen prosessi päätyy sitten eroon kun joko se lopputulos ei ollutkaan enää niin jännä kuin mihin ihastui alussa tai "koulutettava" itse lähtee ovesta kun huomaa olevansa manipuloinnin kohteena.

p.s. Ei tämä niin vakavahenkinen kirjoitus ole miltä voi näyttää Eihän täällä kukaan oikeasti mitään voi muuttaa toisten asenteissa. Lähinnä höpöttelyä.

 

["xxxx"]

absolutisti, savuton, lapsirakas, pitää huolta hygieniasta/ulkoisesta olemuksesta, halaa, puhuu, tykkää seksistä, tykkää minusta, puhelias, perhekeskeisellä tavalla aktiivinen (tykkää tehdä perheen kanssa asioita, eikä vaan möllöttää kotipihalla/mökillä), käy töissä. Luotettava, rehellinen, uskollinen, kunnioittaa muita ihmisiä.

 

["akka"]

Olen sanonut että elän nyt viimeistä kertaa parisuhteessa, en siis ottaisi minkäänlaista miestä enää parisuhteeseen kanssani.Ikää 50.

 

[Yh]

Jos olisi pakko ottaa joku mies saman katon alle asumaan, niin valitsisin homon! Sellaisen raittiin, lutuisen, lapsirakkaan, ruuanlaittotaitoisen, kotitöistä tykkäävän, kotona/mökillä viihtyvän, matkustelusta pitävän, hömppäohjelmia katselevan, keskustelutaitoisen, pieniä remontti- ja korjaustöitä (myös auton korjaus) osaavan ja ulkoilusta pitävän. Eli siis sellaisen ihanan kämppäkaverin, jonka kanssa ei tarvitsisi mitään parisuhdesäätöjä viritellä vaan voisi elää ihan tavallista lapsiperheen elämää!

 

[Vaimo-Rakas]

Asian vierestä...

Mistähän johtuu, että täällä jatkuvasti esiintyy sanat "kesyttäminen" "kouluttaminen" "opettaa tavoille".

Täytyy olla jotain ihan pikkuisen vialla jos nuo on lähtökohdat uudelle suhteelle. Kyllä ihmiset pyrkii olemaan toisilleen hyviä jos ne tunteet on aitoja ja halua on olla yhdessä.

Jos asiayhteys on pikkuviat ja niiden "korjaaminen" niin miten olisi peiliin katsominen ja sieltä sen työstämisen aloittaminen, vastavuoroinen järkevä keskustelu toiveista ja haaveista, toisen hyväksyminen yksilönä. Eikä itselleen sopivan puolison muokkaaminen, kun yhdeksän kertaa kymmenestä moinen prosessi päätyy sitten eroon kun joko se lopputulos ei ollutkaan enää niin jännä kuin mihin ihastui alussa tai "koulutettava" itse lähtee ovesta kun huomaa olevansa manipuloinnin kohteena.

p.s. Ei tämä niin vakavahenkinen kirjoitus ole miltä voi näyttää Eihän täällä kukaan oikeasti mitään voi muuttaa toisten asenteissa. Lähinnä höpöttelyä.

Oi, olet niin oikeassa!
Minua suorastaan vitutti kun ystäväni totesi mieheni olevan hyvin koulutettu! Siis mitäh? En ole harrastanut minkäänlaista kasvatusta, koulutusta, käännyttämistä, mitään!!!! Se mies on hyvä ihan omana itsenään, vikoineen päivineen. Ehkä juuri siksi mies onkin hyvä minua kohtaan.

 

[Queen of Nothing]

En ottaisi miestä, enkä naista. En tahtoisi ottaa ketään. Olisin onnellinen yksinkin.

 

["muu"]

[QUOTE="kriisi";28007378]Olen miettinyt tätä uskottomuuskriisin vuoksi valitettavasti. Ensimmäinen kriteeri olisi tunne eli rakastuminen, ilman sitä ei tulis mitään. Sitten lapsirakkaus, luotettavuus, arvomaailma, kyky keskustella, halu rakentaa ja jaksaa yhteistä elämää, vakaa toimeentulo, terveys, miellyttävä ulkonäkö, aktiivisuus, ei alkoholi- eikä mielellään peli-tai nikotiiniriippuvuutta. Kuulostaa pitkältä listalta mutta en vaatisi mitään mitä en itse ole. Varmaan jäisin yksin.[/QUOTE]

Ihan täysin, kuin mun kynästä!

Pakko näin ot:na sanoa, että sain näistä ketjun muutamista kommenteista todella paljon voimaa! Näistä "Pärjäisin itsekseni"-tyylisistä. Ero kun on edessä ja suorastaan pelottaa jäädä yksin..