Jos ei voi antaa anteeksi niin kannattaako suhdetta jatkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surunkantaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Alkuperäinen kirjoittaja mielipide:
mä luulen että sulle itsellesi olisi helpompaa erota miehestäsi, muuttaa erilleen, saisit koota omia ajatuksia. Et sinä vastausta täältä kysyisi jos et olisi miettinyt eroamoneen kertaan.
Annat nyt aikaa itsellesi niin kyllä se elämä siitä vielä paremmaksi muuttuu!
Jos kerran kirjoitat tuossa kysymysmerkin kanssa että onko miehesi täydellinenpsykopaatti, niin minä kannatan eroa!!!

Joo. Totta. Olen miettinyt että olisiko helpompi olla jos ei näkisi miestä ollenkaan pitkään pitkään aikaan. Ehkä pystyisi joskus saamaan ajatusten tasolla jotain järkeä kaikkeen.
Niitä tunteita kun kuitenkin on. Välillä tuntuu ihan hyvältäkin yhdessä, mut sitten taas tulee kaikki mieleen ja kaikki mitä on muuttuu valheelliseksi.

Jotenkin kuvittelin että ajan kanssa ehkä kipu helpottais ja pystyis unohtamaan. (ajattelin nimenomaan että pystyisi unohtamaan, en missään vaiheessa ole tainnut edes ajatella että pystyisin antamaan anteeksi ) ja jos unohtaisi niin ehkä sitten jossain vaiheessa taas alkaisi jonkinverran luottamaan, mutta niinku joku kirjoitti tuolla aiemmin et "Luottamuksen voi joskus ansaita takaisin, mutta tyota, tahtoa ja uskoa se vaatii"
Jos toisella ei ole mitään tarvetta tai tahtoa sitä luottamusta saavuttaa takaisin (ihmettelee korkeintaan välillä että miksi en luota? :o .. :kieh: )
ja ainoa "työ" mitä on tehnyt luottamuksen saamiseksi takaisin on tyhjät puheet! Niin mitä mahdollisuuksia silloin muka on?
ja uskoa ei mulla ole tippaakaan jäljellä, miksi olisi?

Joo. Olenko vastaamassa itse omaan kysymykseeni? Ehkäpä.. Ei tästä suhteesta ainakaan taida enää mitään tulla.

V*tuttaa vaan että miksi piti mennä luottamaan? Ei mikään sattuisi ihan niin lujaa jos olisin pitänyt sen alkuperäisen oletukseni et kaikki ihmiset on pohjimmiltaan pahoja, eikä oo mitään syytä luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä ja siihenkin vain toisinaan. :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti83:
Sanosin näin anteeksi voi aina antaa, mutta joitain asioita ei voi koskaan unohtaa.

En mä usko että pystyn ikinä antamaan anteeksikaan. Miten voisi täydellisen petoksen antaa anteeksi. Sen että toinen muuttuu hirviöksi ja aiheuttaa tahallaan pahaa. Myöhemmin vaan vähättelee eikä omasta mielestään edes väärin tehnyt. ..????..

Enkä taatusti pysty ikinä unohtamaan, vaikka sitä typeränä yritinkin. Pitäishän mun se tietää jo kaikesta muusta että ei tapahtumia vaan pysty unohtamaan kyllä ne nousee pintaan. Tästä en tule ikinä edes pystymään puhumaan. Tai ehkä n. 30 vuoden päästä niin kuin lapsuudestanikin.
Kävin pitkään terapiassa lapsuudessa koetun insestin takia, mutta lopetin senkin. Mitä hyötyä siitä on jos saisin lapsuuden traumat käsiteltyä kun se joka vannoo rakastavansa tekee lisää traumoja. Se petos on vaan niin paljon pahempi. Lapsena mua pahoinpiteli ihminen jota vihasin koko sydämmestäni ja siihen joka mahdollisti kaiken en luottanut tippakaan. Nyt petoksen teki se jota rakastin ja johon luotin täydellisesti. *oksettaa*

 
Tosi vaikeaa sanoa kun ei asiasta tiedä mitään et miksi noin.
Mä en käy täällä läpi mun hen.koht asioita, mut kokemusta on kyllä todella pahasta pettämisestä mikä ei tapahtunut tosin kenenkään ihmisen kanssa vaan lähinnä mun tyhmien luulojen kanssa.
Et se ois just se ihminen kuka on se mun ihminen, se juuri oikea ja se kaikki mitä tuli...
No sitten on vielä tapaus jota käsittelin kauan, vaikka mies vakuutti et ei ole totta mikään.
Pääsin yli siitä ja selvisinkin et oikeesti mikään ei ollutkaan totta, vaan ihan turhaa olin edes epäillyt...
Kuitenkin, tosi vaikea näin sanoa mitään, yytä voit aina laittaa ja autan jos voin :)
 

Alkuperäinen kirjoittaja sipuli:
Tosi vaikeaa sanoa kun ei asiasta tiedä mitään et miksi noin.
Mä en käy täällä läpi mun hen.koht asioita, mut kokemusta on kyllä todella pahasta pettämisestä mikä ei tapahtunut tosin kenenkään ihmisen kanssa vaan lähinnä mun tyhmien luulojen kanssa.
Et se ois just se ihminen kuka on se mun ihminen, se juuri oikea ja se kaikki mitä tuli...
No sitten on vielä tapaus jota käsittelin kauan, vaikka mies vakuutti et ei ole totta mikään.
Pääsin yli siitä ja selvisinkin et oikeesti mikään ei ollutkaan totta, vaan ihan turhaa olin edes epäillyt...
Kuitenkin, tosi vaikea näin sanoa mitään, yytä voit aina laittaa ja autan jos voin :)


Kiitos. Mä en halua, enkä pysty kirjoittaa koko juttua.
En pysty ymmärtämään miten mies saattoi toimia noin, enkä usko että kukaan muukaan pystyisi _jos_ pystyisin koko tarinan kirjoittamaan. Tai ainahan täällä niitä on jotka haluavat satuttaa he varmaan mielellään ymmärtäisivät miestä ja sitten mut haukuttaisi kaikista epäoleellisista asioista mitkä ei edes liity itse tapaukseen ja siitä miksen käyttänyt järkeäni. Oleellista on se että mies petti niin täydellisesti kuin voi, menin shokkiin ja lamaannuin, en todellakaan osannut olla järkevä.

Tiedä sitten jos mies itse kirjoittaisi mutta sitä ihmettä on ihan turha odottaa kun ei suostu edes vastaamaan tekstiviestillä yhteenkään kysymykseen minkä esitän ja luurin lykkää kiinni aina kun tuntuu hyvälle hetkelle, toki niin et pääsee heittämään jonkun loukkaavan kommentin ja sit luuri kiinni ja puhelin sammuksiin. Ei siis ole ollut täällä nyt muutamaan päivään. Musta tuntuu et pitää mua myös tolla vastaamattomuudella "otteessaan" tietää että mä en pysty ymmärtämään ja että eniten mua raivostuttaa kun ei vastaa puhelimeen eikä reagoi viesteihin eikä mihinkään mitenkään. Ihan kuin mä olisin ilmaa. Tai ärsyttävästi inisevä hyttynen korvassa. Hyttynen tosin liiskataan armeliaasti, musta tuntuu et multa revitään raajat yks kerrallaan irti ja pistetään välillä purkkiin pilkattavaks. :'(

Katsotaan jos mä jaksaisin rekisteröityä voisin ehkä laittaa joskus yv:tä (tosin en pysty paljoa tämän enenpää kirjoittamaan sinnekään. ) Kiitos tarjouksesta!

 
Eiköhän anteeksi antaminen oo jo tapahtunu, jos tapahtuneesta on aikaa. "Anteeksi voin antaa, mutten tuu koskaan unohtamaan".

Jos asiaa käsittelisi yhdessä puhuen, tunteita, kummankin osalta kävisi läpi ja sitten keskustelisi siitä, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia on ja tavallaan aloittaisi alusta. Jotkut loukkaukset, luottamuksen pettämiset yms. virheet on kuitenkin loppujen lopuksi niin pieniä juttuja ihmiselämässä. Vastoikäymiset kuuluu elämään. Suuren surun ja tuskan jälkeen kuitenkin joskustuntee sen onnen.

Itse olin suurinpiirtein alottamassa tässä kamojen pakkaamista, kun turhaannuttaa ja on välillä paha olla ja tuntuu ettei mies arvosta mitään ja kaikkea. (etenkin kun se mokoma halus puhua siivoojan kanssa mielummin kun mun kaa puhelimessa (se töissä, mä kotona) ja oli mulla hiukka herkkä hetki menossa ja koin et se ei yhtään mieti miltä musta tuntuu (sairastuin kesken duunin)Niin sit se olo meni ohi kun se jonkun hetken päästä soittikin takas ja ihan muutamilla mitättömillä ilmaisuilla taas sai mielen muuttumaan.

Kannattaa siis vaan puhua ja puhua ja puhua. Ja sit jos ei suhteessa voi puhua.. sit ei ehkä oo järkeä olla suhteessa.
 
Jos annat anteeksi, unohdat asian sillain ettet anna sen vaikuttaa elämäänne, nautit kaikesta hyvästä mitä teillä on , et kaivele sitä joka käänteessä esille , et vetoa siihen , jos voit tehdä näin niin ok. Jos et asia on käsittelemättä yhä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti83:
Sanosin näin anteeksi voi aina antaa, mutta joitain asioita ei voi koskaan unohtaa.

En mä usko että pystyn ikinä antamaan anteeksikaan. Miten voisi täydellisen petoksen antaa anteeksi. Sen että toinen muuttuu hirviöksi ja aiheuttaa tahallaan pahaa. Myöhemmin vaan vähättelee eikä omasta mielestään edes väärin tehnyt. ..????..

Enkä taatusti pysty ikinä unohtamaan, vaikka sitä typeränä yritinkin. Pitäishän mun se tietää jo kaikesta muusta että ei tapahtumia vaan pysty unohtamaan kyllä ne nousee pintaan. Tästä en tule ikinä edes pystymään puhumaan. Tai ehkä n. 30 vuoden päästä niin kuin lapsuudestanikin.
Kävin pitkään terapiassa lapsuudessa koetun insestin takia, mutta lopetin senkin. Mitä hyötyä siitä on jos saisin lapsuuden traumat käsiteltyä kun se joka vannoo rakastavansa tekee lisää traumoja. Se petos on vaan niin paljon pahempi. Lapsena mua pahoinpiteli ihminen jota vihasin koko sydämmestäni ja siihen joka mahdollisti kaiken en luottanut tippakaan. Nyt petoksen teki se jota rakastin ja johon luotin täydellisesti. *oksettaa*

Miksi et voi edes sinne päin kertoa mitä on tapahtunu? Vaikee yrittää vastata ja auttaa kun ei tiedä yhtään mistä on kyse.
 

Yhteistyössä