Jos et koskaan tulisi isovanhemmaksi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja yhy:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
itse kyllä pettyisin, en tosin sitä lapsille sanoisi tai näyttäisi, mutta kyllä toiveena on, että suku jatkuu myös heidän osaltaan.

Mikä siinä on niin kauheaa jos ei jatkukaan?

ei se kamalaa olisikaan, toivon vain että jatkuu, miksi ei saisi toivoa?
 
Olisin surullinen, sekä itseni, että ennen kaikkea lasteni puolesta. Tiedän miltä se voi tuntua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Alkuperäinen kirjoittaja yhy:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
itse kyllä pettyisin, en tosin sitä lapsille sanoisi tai näyttäisi, mutta kyllä toiveena on, että suku jatkuu myös heidän osaltaan.

Mikä siinä on niin kauheaa jos ei jatkukaan?

ei se kamalaa olisikaan, toivon vain että jatkuu, miksi ei saisi toivoa?

No saa,mutta onko sillä mitään väliä lopulta? Niin että tarvitsisi pettyä.

 
En olisi pettynyt, en ajattele että lapsenlapset olisivat olemassa täyttääkseen minun tarpeeni, nään isovanhemmaksi tulemisen iloisena ja elämää rikastuttavana asiana joka sattuu kohdalle jos sattuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhy:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Alkuperäinen kirjoittaja yhy:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
itse kyllä pettyisin, en tosin sitä lapsille sanoisi tai näyttäisi, mutta kyllä toiveena on, että suku jatkuu myös heidän osaltaan.

Mikä siinä on niin kauheaa jos ei jatkukaan?

ei se kamalaa olisikaan, toivon vain että jatkuu, miksi ei saisi toivoa?

No saa,mutta onko sillä mitään väliä lopulta? Niin että tarvitsisi pettyä.

kyllä pettyisin, koska tahtoisin olla jonain päivänä mummo, eghkä sinulle se ei sitten ole pettymys, mutt minulle on, ei sitä asiaa voi oikein perusella tuon enempää.
 
Jaa-a, miltäköhän minun vanhemmistani tuntuu, kun olen suunnitellut jääväni lapsettomaksi. Ikävää tietysti jos tulevat surulliseksi, mutta minun elämäni. Olen nyt 28 ja kolme vuotta käynyt taistelua mielessäni tämän asian kanssa ja koko ajan vain vahvistuu tunne, että en tahdo lapsia. Vanhemmat ovat joskus ohimennen maininneet lapsenlapsista ja varmasti niitä toivovat ja odottavat jossain vaiheessa, kun ikää alkaa tulla ja mies ollut kuusi vuotta... Huh, miten tämänkin asian heille kertoo. Aika moni vanhempi täälläkin tuntuu kuitenkin toivovan lapsenlapsia, ja mä olen myös ainoa lapsi...

 
Alkuperäinen kirjoittaja pihiina:
Jaa-a, miltäköhän minun vanhemmistani tuntuu, kun olen suunnitellut jääväni lapsettomaksi. Ikävää tietysti jos tulevat surulliseksi, mutta minun elämäni. Olen nyt 28 ja kolme vuotta käynyt taistelua mielessäni tämän asian kanssa ja koko ajan vain vahvistuu tunne, että en tahdo lapsia. Vanhemmat ovat joskus ohimennen maininneet lapsenlapsista ja varmasti niitä toivovat ja odottavat jossain vaiheessa, kun ikää alkaa tulla ja mies ollut kuusi vuotta... Huh, miten tämänkin asian heille kertoo. Aika moni vanhempi täälläkin tuntuu kuitenkin toivovan lapsenlapsia, ja mä olen myös ainoa lapsi...

voihan olla että vanhempiasi ajatus hiukan kirpaisee, mutta asiat ei kuitenkaan aina mene niinkuin toivoo.
ei niitä lapsia omien vanhempien vuoksi kannata alkaa tekemään, jos itsellä ei halua ole.

Itsekkin pettyisin hiukan jos lapsenlapsia ei tulisi, mutta tottakai hyväksyisin ja tukisin lapseni päätöstä.
 

Yhteistyössä