Jos olisi edes jotain

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Unohdettuko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Unohdettuko?

Vieras
Miten voikin ihminen tuntea ittensä yksinäiseksi.
Iso perhe, monta ystävää, mutta silti niin yksin.

Lapset on elämän suola. Rakkaus ja raivo.
Mutta joskus ei vaan meinaa jaksaa. Äiti sitä äiti tätä äiti tänne äiti tee minä haluan jnejne...

Koko ajan joku haluaa jotain. Joka hetki äidin pitäisi passata.
Voiko lapset tajuta, että äitikään ei aina jaksa?

Ja sitten, kun tarvitsisit ystävää....
Eipä olekaan kellään aikaa tai kiinnostusta.
Tuntuu että ei merkkaakaan kellekään mitään.

Jos vain saisi jollekin purkaa, vaikka haukkua nuo lapset. En tietenkään rakasta heitä yhtään sen vähempää, mutta jos edes joku ymmärtäisi?

Jos vain jollekin olisin joku.
 
Nytkin... Kysyin "ystävältä" olisiko sinulla hetki aikaa, tarvitsisin kuuntelijaa..
Vastaukseksi sain En oikeen jaksas valitusta kun koht alkaa salkkarit..

Miten olen osannut valita tällaiset ihmiset ympärilleni?
Puhelintakaan en tarvitsisi, jos lasten takia ei tarvitsisi olla päiväs aikaan tavoitettavissa.
 
jolta koet saavasi positiivista energiaa? Keskity näihin - se on kaksisuuntainen tie,aina.
Tai löytäisitkö uusia sielun kumppaneita jostakin uudesta paikasta, harrastuksesta tms?

Aivan varmasti on ihminen/ihmisiä/ystäviä juuri sinulle!
Joskus hyvää pitää odottaa hieman pidempään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
jolta koet saavasi positiivista energiaa? Keskity näihin - se on kaksisuuntainen tie,aina.
Tai löytäisitkö uusia sielun kumppaneita jostakin uudesta paikasta, harrastuksesta tms?

Aivan varmasti on ihminen/ihmisiä/ystäviä juuri sinulle!
Joskus hyvää pitää odottaa hieman pidempään.

Kiitos. Positiivisuutta kaipaankin.
Joskus vain kun palaa loppuun, ja muistaa ne kaikki eletyt vuodet takana päin. Sen kaiken kivun ja kärsimyksen, jonka on kokenut etsiessä sitä oikeaa ystävää.
Vihdoin kun luulin sen löytäneeni, se puukottaa selkään. Taas.

En enää osaa / uskalla ottaa elämääni uutta ihmistä. Olen torjuvainen heti alkuun jo siitä pelosta ja pettymyksestä, joita olen kohdannut.


 
suhtautumisessa uuteen.
Uskotko kuitenkin, että osa ihmisistä kulkee rinnalla tuttavina, ystävinä vain jonkin aikaa ja uusi tulee tilalle.
Mitä jos sanoisit tälle selkään puukottajalle, että et ansaitse tällaista ja jatkat matkaa.
Ole avoimin mielin ja uuden ystävän tullessa kerro kokemuksesi avoimesti ja voikin olla, että kaksi samankaltaista, samanhenkistä, samaisin kokemuksin olevaa ihmistä kohtaa

"Älä jää tuleen makaamaan vaan katso eteenpäin".
Joku tarvitsee ja ansaitsee kaltaisesi ystävän ja ihmisen - aivan varmasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Unohdettuko?:
Nytkin... Kysyin "ystävältä" olisiko sinulla hetki aikaa, tarvitsisin kuuntelijaa..
Vastaukseksi sain En oikeen jaksas valitusta kun koht alkaa salkkarit..

ehkä sä valitat niin paljon ettei kukaan jaksa kuunnella
oot sellainen ammattivalittaja ehkä
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
suhtautumisessa uuteen.
Uskotko kuitenkin, että osa ihmisistä kulkee rinnalla tuttavina, ystävinä vain jonkin aikaa ja uusi tulee tilalle.
Mitä jos sanoisit tälle selkään puukottajalle, että et ansaitse tällaista ja jatkat matkaa.
Ole avoimin mielin ja uuden ystävän tullessa kerro kokemuksesi avoimesti ja voikin olla, että kaksi samankaltaista, samanhenkistä, samaisin kokemuksin olevaa ihmistä kohtaa

"Älä jää tuleen makaamaan vaan katso eteenpäin".
Joku tarvitsee ja ansaitsee kaltaisesi ystävän ja ihmisen - aivan varmasti!

tässä vielä sinulle Maaria Leinonen- nimisen kirjoittajan ajatelma, jonka löysin - jaksamista & aurinkoa sinulle!

Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.

- Maaria Leinonen -



 
Alkuperäinen kirjoittaja eioo eituu:
Alkuperäinen kirjoittaja Unohdettuko?:
Nytkin... Kysyin "ystävältä" olisiko sinulla hetki aikaa, tarvitsisin kuuntelijaa..
Vastaukseksi sain En oikeen jaksas valitusta kun koht alkaa salkkarit..

ehkä sä valitat niin paljon ettei kukaan jaksa kuunnella
oot sellainen ammattivalittaja ehkä

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
suhtautumisessa uuteen.
Uskotko kuitenkin, että osa ihmisistä kulkee rinnalla tuttavina, ystävinä vain jonkin aikaa ja uusi tulee tilalle.
Mitä jos sanoisit tälle selkään puukottajalle, että et ansaitse tällaista ja jatkat matkaa.
Ole avoimin mielin ja uuden ystävän tullessa kerro kokemuksesi avoimesti ja voikin olla, että kaksi samankaltaista, samanhenkistä, samaisin kokemuksin olevaa ihmistä kohtaa

"Älä jää tuleen makaamaan vaan katso eteenpäin".
Joku tarvitsee ja ansaitsee kaltaisesi ystävän ja ihmisen - aivan varmasti!

tässä vielä sinulle Maaria Leinonen- nimisen kirjoittajan ajatelma, jonka löysin - jaksamista & aurinkoa sinulle!

Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.

- Maaria Leinonen -


KIITOS <3
 
toivon, että saat uutta voimaa vaikka ihan pienistä asioista.
Ja muista, että onni voi olla seuraavan mutkan takana.
Jatka matkaa avoimin mielin ja käytä energiasi niihin ihmisiin ja asioihin, joista sinä saat myös itse jotain!
 
Kirjoittaminen auttaa joillain, ja olen huomannut, että tää palsta on aivan mainio paikka purkaa pahimmat angstinsa. Täällä saat myös vastauksia, vaikka aina ne eivät ole kovin positiivisia :/

Mutta voimia sinulle jaksaa, lapset ovat kuitenkin elämämme rikkaus :hug: =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vadelmakiilto:
Kuulostaa siltä että tarvitset ihan oman vuorokauden. Ilman mainintaakaan lapsista :heart: Tekee hyvää. Ja kaiva puhelin kouraan ja selaa luettelo läpi. Löytyykö ketään kelle soittaa?

Ei löydy ei
 

Yhteistyössä