Jos on täydellinen mies, miksi suhde sitten kariutuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mies on kaikin puolin täydellinen, mutta ei näe vaivaa parisuhteen eteen. Tästä seurauksena pariskunta ei tule toimeen, ahdistuvat toistensa seurasta. Eroaisitko, jos elämäsi olisi ahdistavaa, tylsää ja olisit allapäin parisuhdetilanteenne vuoksi jatkuvasti?

Onko ero oikeutettu, jos miehen vuoksi ei tarvitse sentään pelätä?
 
No eihän hän ole täydellinen, jos ei kerran huomioi kumppaniaan. Ja kyllä täydellisistäkin ihmisistä otetaan eroja, koska voi olla, että vaikka ihminen olisi ihana, hyvä ja absoluuttisen upea niin hän ei ole sopiva puoliso tälle eroa hakevalle.
 
En ole eronnut, olen etsinyt muuta sisältöä elämääni, lapsien on parempi olla normaali perheessä, kun ei kerran riidellä yms. että ihan toimeen tullaan ja ahdistuksetkin loppuneet kun on muuta sisältöä.
 
Tuntuu aika tympeältä elää elämäänsä kuten sinkkuna, eli kaikki harrastukset ovat omiani (ja päinvastoin)... Sisältöä siis on, paljonkin, mutta ei mitään, mitä voisi tehdä yhdessä miehen kanssa. Olemme kuin sinkkuja saman katon alla.
 
[QUOTE="vieras";28477839]Tuntuu aika tympeältä elää elämäänsä kuten sinkkuna, eli kaikki harrastukset ovat omiani (ja päinvastoin)... Sisältöä siis on, paljonkin, mutta ei mitään, mitä voisi tehdä yhdessä miehen kanssa. Olemme kuin sinkkuja saman katon alla.[/QUOTE]

Ellei ole lapsia, niin mikäs sun lähtöäs hidastaa.
 
Kaukana täydellisestä miehestä tuollainen. Miten hän muka on täydellinen jos teillä ei ole mitään yhteistä eikä nähdä parisuhteen eteen vaivaa? Anna kun arvaan, mies ei lyö, ei petä, komea ja hyvätuloinen. Mitä väliä tuollaisilla asioilla on jos teillä ei ole mitään yhteyttä henkisellä tasolla?
Jos tilanne ei yrityksistä huolimatta korjaantuisi, eroaisin.
 
mä paljastan teille nyt suuren salaisuuden että istukaapa tukevasti pyrstöillenne:

vaikka useimmat miehet on tunnetusti täydellisiä niin hyvin harvat naiset ovat sitä

että voisko tämäkin parisuhdeongelma johtua ihan muusta kuin miehestä?
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
mä paljastan teille nyt suuren salaisuuden että istukaapa tukevasti pyrstöillenne:

vaikka useimmat miehet on tunnetusti täydellisiä niin hyvin harvat naiset ovat sitä

että voisko tämäkin parisuhdeongelma johtua ihan muusta kuin miehestä?

Varmasti! Varmasti molemmissa vikaa tai ei edes vikaa mutta kun eivät vain sovi toisilleen.
 
mä paljastan teille nyt suuren salaisuuden että istukaapa tukevasti pyrstöillenne:

vaikka useimmat miehet on tunnetusti täydellisiä niin hyvin harvat naiset ovat sitä

että voisko tämäkin parisuhdeongelma johtua ihan muusta kuin miehestä?

Miehen(kin) mielestä ongelmamme on se, että mitään yhteyttä ei ole. Yhdessäolo on hänen mielestään liian väkinäistä ja teennäistä. Sitä taas en kiellä, etteikö minussakin olisi vikaa, mutta kaiketi meissä jokaisessa on omat ikävätkin piirteemme. Kuitenkin vaikeuksien ydin on siinä, että me-henkeä ei ole. Mitään yhteistä ei ole. Totta kai toinen on tärkeä, koska häneen on tottunut, mutta jos ihan joka kantilta punnitsee, niin elämä sujuisi varmasti ilman toistakin.
 
Älä hyvä ihminen tyhlaa kallisarvoista elämää tuollaisessa suhteessa.
Jokainen ansaitsee aidon rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Elämä valuu hukkaan jos kumppanina on ihminen jota ei aidosti ymmärrä ja tunne ja koe luontevaksi.
 
[QUOTE="vieras";28477904]Yhdessäolo on hänen mielestään liian väkinäistä ja teennäistä.[/QUOTE]
Eikös tämä jo kerro että kemiat eivät kohtaa ja parisuhde on vailla mitään pohjaa?
Me vaimoni kanssa nautimme toistemme seurasta vielä 15 avioliitovuoden jälkeenkin joka ikinen päivä ja hetki.
 
mä paljastan teille nyt suuren salaisuuden että istukaapa tukevasti pyrstöillenne:

vaikka useimmat miehet on tunnetusti täydellisiä niin hyvin harvat naiset ovat sitä

että voisko tämäkin parisuhdeongelma johtua ihan muusta kuin miehestä?

Kerron miehelleni monta kertaa päivässä miten täydellinen hän on.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="vieras";28477992]No kerroppa se vielä 20 vuoden yhdessä olon jälkeen :)[/QUOTE]

Mikä helekkarin automaatio sen oletetaan olevan että suhde näivettyy 20 vuoden kuluessa??? Luulisi että rakkaudellisessa suhteessa sitä päinvastoin se rakkaus ja kunnioitus vain lujittuu ja kasvaa. Mun vanhemmat ainakin ovat toisilleen todella huomaavaisia, helliä ja lämpimiä vielä 40 vuoden jälkeen, revi siitä!
 
[QUOTE="vieras";28478054]TÄYDELLINEN ihminen on jotain kammottavaa ja epätodellista! Ja onneksi aika harvinaista.:)[/QUOTE]

Korjaan; Täydellinen minulle. Minä rakastan miehessäni myös niitä ärsyttäviä piirteitä ja huonoja puolia koska niiden kautta hän on juuri hän, kokonainen ja räsöinen ihana ihminen jota en halua piiruakaan muuttaa vaikka on niin äykkäpäinen ja välillä epäsosiaalinen erakkoluonne ja liiankin suora ihminen. Miehessäni on paljonkin vikoja mutta se kokonaisuus ratkaisee, hyvät ja huonot asiat tasapainossa!
Täydellinen minulle siis, sitä tarkoitin. Hirveää olisi olla ihmisen kanssa joka olisi sellainen kiiltokuvatyyppi jolla ei olisi yhtään luurankoa kaapissa, yhtään pahetta, huonoa tapaa tai vikaa.
 
Korjaan; Täydellinen minulle. Minä rakastan miehessäni myös niitä ärsyttäviä piirteitä ja huonoja puolia koska niiden kautta hän on juuri hän, kokonainen ja räsöinen ihana ihminen jota en halua piiruakaan muuttaa vaikka on niin äykkäpäinen ja välillä epäsosiaalinen erakkoluonne ja liiankin suora ihminen. Miehessäni on paljonkin vikoja mutta se kokonaisuus ratkaisee, hyvät ja huonot asiat tasapainossa!
Täydellinen minulle siis, sitä tarkoitin. Hirveää olisi olla ihmisen kanssa joka olisi sellainen kiiltokuvatyyppi jolla ei olisi yhtään luurankoa kaapissa, yhtään pahetta, huonoa tapaa tai vikaa.

miksi olis hirveetä olla kimpassa täydellisen kanssa?

en hoksaa että mikä siinä on ongelmana
 
Täydellisen ja kelvottoman vällille mahtuu yleensä paljon muitakin vaihtoehtoja.

Tylsyys tai ahdistava olo ei silti läheskään aina johdu puolisosta. Ennen eron miettimistä pohtisin sitä mikä suhteessa ahdistaa. Se että puoliso ei ollutkaan se "haavekuva"johon ihastuin ja rakastuin tai jollaiseksi hänet halusin muovata. Olenko oikeasti pettynyt puolisoon vai olenko sittenkin pettynyt enemmän itseeni. Täydellistä puolisoa aika usein on mahdotonta löytää, erilaisia pikku vikoja, välillä suurempiakin on vain siedettävä, jos itselleen parisuhteen haluaa, täytyy "punnita" parisuhteen hyödyt ja haitat.
 
Korjaan; Täydellinen minulle. Minä rakastan miehessäni myös niitä ärsyttäviä piirteitä ja huonoja puolia koska niiden kautta hän on juuri hän, kokonainen ja räsöinen ihana ihminen jota en halua piiruakaan muuttaa vaikka on niin äykkäpäinen ja välillä epäsosiaalinen erakkoluonne ja liiankin suora ihminen. Miehessäni on paljonkin vikoja mutta se kokonaisuus ratkaisee, hyvät ja huonot asiat tasapainossa!
Täydellinen minulle siis, sitä tarkoitin. Hirveää olisi olla ihmisen kanssa joka olisi sellainen kiiltokuvatyyppi jolla ei olisi yhtään luurankoa kaapissa, yhtään pahetta, huonoa tapaa tai vikaa.

Olen kateellinen. Mä en rakasta yhdenkään ihmisen ärsyttäviä piirteitä.
 

Yhteistyössä