?
-
Vieras
Koska täydellistä ihmistä ei ole. Se tarkoittaa sitä, että olet ihmisen kanssa, joka ei hyväksy itseään vikoineen, vaan yrittää luoda illuusiota itsestään täydellisenä.
V
"vieras"
Vieras
Montakos kertaa ne ovat eronneet ennekuin löysivät toisensa?
No sellainen ihminen joka ois aina tyyni ja rauhallinen, valoisa ja ihana ja lempeä ja ihan upeeta-mahtavaa koko ajan olisi PUUDUTTAVA. Sellainen ihminen joka ei ikinä tekisi virheitä, jolle ei sattuisi vahinkoja, joka ei ikinä olisi pahantahtoinen, joka ei ikinä sanoisi mitään negatiivista. Sellainen ihminen joka sais aina kaiken valmiiksi täydellisesti just aikataulun mukaan eikä stressaisi ikinä mistään kun kaikki vain menisi niin täydellisesti. Ja ihminen jonka iho olisi kuin vauvan poski, jonka jokainen piirre ja muoto olisi just kuin mallikansiosta, jonka seurassa jokainen oma virhe korostuisi vain. Tai sellainen joka nätisti sormi pystyssä joisi yhden lasillisen viiniä eikä vahingossa kiskaisisikin Jallu-pulloa hyvässä seurassa ja vetäisi kessua tuiskeessa, tai joka ei ikinä haluaisi rötköttää sohvalla ja syödä herkkuja ja olla rauhassa vähän homssuinen jajajaja....
Mitä kukin mieltää siihen täydellisyyteen, tai liikaan täydellisyyteen. Se kuvahan on jokaisella yksilöllinen.
V
"vakkari harmaana"
Vieras
Ovatko täydellinen kommunikoimattomuus, arvojen erilaisuus ja kunnioituksen puute myös tällaisia pikkuvikoja, joiden kanssa vain pitää oppia elämään?
Sanotaan näin että olen oppinut rakastamaan niitä ärsyttäviä piirteitä. Tai oppinut ymmärtämään että sellainen hän on ja sellaisenaan hän on minulle täydellinen. Olen oppinut myös kääntämään ne nagatiiviset puolet positiivisiksi. Ne jotka siis pystyy
Viimeinen asia olisi se että alkaisin karsia mieheltä hänen ominaisuuksiaan pois tai muuten muokkaisin hänen mielipiteitään, tarpeitaa ja luonnettaan.
[QUOTE="vieras";28478136]Montakos kertaa ne ovat eronneet ennekuin löysivät toisensa?[/QUOTE]
Toivokaamme että nyt se aito onni on löytynyt.
Toivokaamme että nyt se aito onni on löytynyt.
kuvasit täydellistä hyvin ja seikkaperäisesti mutta en vieläkään saa kiinni että mikä tossa olis ongelmana tai PUUDUTTAVAA
Sanotaan näin että olen oppinut rakastamaan niitä ärsyttäviä piirteitä. Tai oppinut ymmärtämään että sellainen hän on ja sellaisenaan hän on minulle täydellinen. Olen oppinut myös kääntämään ne nagatiiviset puolet positiivisiksi. Ne jotka siis pystyy
Selvennän siis esimerkkinä; ennen olin ihan näreissäni kun mies oli vaisu esim. syksykuukausina, vetäytyi mielellään omiin oloihin ja oli hiljainen. No, vuosien kuluessa opin että se on piirre mieheni luonteessa että syksy vetää hiljaiseksi ja erakoittaa hetkellisesti miestä omiin oloihin. Ei siis varsinaisesti masennu mutta vireystaso laskee selkeästi. No, käänsin tämän omaksi eduksi. Itse keksin syksyisin meille kahdenkeskisen reissun ilman lapsia jolloin lepäilemme, puhumme jos haluamme ja nautimme luonnosta, keksin mulle ja lapsille vkl-reissuja ja retkiä, tapaan kavereita, harrastan. Siis ollaan syksyisin enemmän omissa menoissamme. Kyllä se joulukuulle aina taas palautuu normaaliksi, viime syksynä itse asiassa ei tuota kautta tullut ollenkaan.
?
-
Vieras
No hmmm.... Siiiiiiisssss.... No missä tuollaisen ihmisen särmä olisi? Mistä tuollaisen kanssa voisi jutella? Miten tuollaisen kanssa voisi heittää aivot narikkaan? Miten tuollaisen kanssa voisi olla oma itsensä? Miten tuollaisen kanssa oma psyyke kestäisi omia lukemattomia vikoja? Miten tuollaisen kanssa voisi nauraa räkättää, juoruta, hupattaa ja irstailla? Miten tuollaisen kanssa voisi jakaa salaisuuksia ja kertoa ne pimeimmätkin ajatuksensa joita ei kellekään muulle voi kertoa kuin omalle sielunkumppanille?
Minä en vain tuollaisen täydellisyyden kanssa kestäisi olla, ihmisessä pitää olla niitä virheitä ja säröjä ja heikkouksia että hän on aito.
täydellinen ihminenhän olisi myös täydellinen keskustelija ja huumorintajunsakin olisi vertaansa vailla
kaikkiin noihin miten-kysymyksiin vastaan että helposti
1
1vieras
Vieras
[QUOTE="vakkari harmaana";28478156]Ovatko täydellinen kommunikoimattomuus, arvojen erilaisuus ja kunnioituksen puute myös tällaisia pikkuvikoja, joiden kanssa vain pitää oppia elämään?[/QUOTE]
Viestintä ongelmat parisuhteessa on niin laaja ongelma että en lähde sitä purkamaan tässä. Hyviä kirjoja vuorovaikutustaidoista on kirjoitettu paljon. Kenenkään ei minusta pidä oppia elämään yhtään mikään kanssa paitsi itsensä.
Täydellisen kunnioituksen puuteen itse olen kyllä huomannut ihmisestä nopeasti joten en parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa ole ollut. Vastaan ei ole kyllä tullut vielä sellaistakaan että kunnioitus olisi yhtäkkiä lopahtanut vaikka itse kunnioittaisin toista samalla tavalla kuin ennekin.
Viestintä ongelmat parisuhteessa on niin laaja ongelma että en lähde sitä purkamaan tässä. Hyviä kirjoja vuorovaikutustaidoista on kirjoitettu paljon. Kenenkään ei minusta pidä oppia elämään yhtään mikään kanssa paitsi itsensä.
Täydellisen kunnioituksen puuteen itse olen kyllä huomannut ihmisestä nopeasti joten en parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa ole ollut. Vastaan ei ole kyllä tullut vielä sellaistakaan että kunnioitus olisi yhtäkkiä lopahtanut vaikka itse kunnioittaisin toista samalla tavalla kuin ennekin.
En usko. Vähintään se täydellinen tympääntyisi näin monivikaiseen kumppaniin.
Ja väitän kyllä että jos käyttäytyy aina täydellisesti ja oppikirjan mukaan niin nuivaa olisi elämä nykyiseen verrattuna
Palataan taas alkuperäiseen; mun mies on täydellinen minulle koska minulle täydellinen ihminen on sellainen kuin mun mies.
M
"minni hiiri"
Vieras
no mä kerron sulle salaisuuden! jokaisessa pariskunnassa on mies ja nainen ja näitten välinen vuorovaikutus, tuohon vuorovaikutuksen tapaan ja toimivuuteen vaikuttaa molempien osapuolten toiminta! erityisesti ne ns.vuorovaikutustaidot!
joskus voi olla että näyttää siltä että vika on siinä osapuolessa joka esimerkiksi valittaa tai huutaa tms..mutta joskus vika onkin sen joka vaan vaikenee! vaikka näennäisesti näyttää toiselta.
koska jos suhteen toinen osapuoli vetäytyy vuorovaikutustilanteissa(joko kokonaan tai niissä konflikti tilanteissa) niin se toinen tuntee älytöntä ahdistusta joka voi lopulta purkautua jäkätämisenä ja vaikak huutona.. vetäytyjä sitte sulkeutuu lisää ja näkee vikaa vain tässä vaatijassa.. ja alkaa tuntee vihaa kun tuntee ettei riitä,mikään ei riitä, mut jos mä en sano mitään niin toi toinen rauhottuu-> toinen ei rauhoitu vaan hermostuu lisää koska tuntee että toinen ei vaan välitä.
kierre on valmis! tossakin molemmat ruokkii toista. vetäytyjä sitä joka ns.vaatii ja vaatija sitä vetäytymistä.. jos ei nähdä ajoissa että kyseessä on vuorovaikutus ongelma, ja vetäytyjän täytyy kyetä siihen vuorovaikutukseen(keskusteluun vaikeistakin asioista) niin päädytään eroon!
sitten nää suhteet joissa erotaan kun ei oo mitäään yhteistä..mut ei me ees riidellää.. no ette niin koska molemmat on sellaisia jotka vetäytyy.. konflikteja ei synny mutta ajan myötä ei synny myöskään oikeaa kohtaamista! ei mitään yhdistävää asiaa..
=vuorovaikutus ongelma-> ero
eli ihmiset puhukaa!
Esimerkki;
kertoisin miehelle että "Teki mieli vetää turpaan sitä 8-wee nicopetteriä hoplopissa kun pamautti meidän lasta sillä säkillä, katoin sitä kyllä niin pahasti että!"
Minun mies ottaa osaa tuohtumukseeni ja kertoo jonkun vastaavan jutun, ärsyyntyy minun mukana ja ihmettelee miten ihmiset kasvattaa pentunsa. (ihana, täydellinen suhtautuminen)
Täydellinen ihminen;
"Kamalaa miten puhut lapsesta, miten edes voit puhua turpaan vetämisestä??? Sehän Nicopetteri on vasta lapsi! Olisit rakentavasti moittinut ja keskustellut asian lasten kanssa. Sairasta tuollainen väkivaltainen ajattelu, tuosta on lyhyt matka väkivallan käyttöön".
:saint:
Tai:
"Voi luoja että minua ärsyttää kun se Pirkko ei ikinä koskaan voi lähteä minnekään ilman sitä ukkoonsa, ei ole taaskaan ilmoittanut osallistuuko saunailtaan vai ei. Varmasti peruu viime hetkellä, minä en ainakaan viitsi enää kuunnella sen valitusta kun ei ikinä pääse minnekään kun ei kerta itse lähde!"
Minun mies osallistuu keskusteluun miettimällä eikö Pirkko saa mieheltään lupaa vai eikö Pirkko vain halua jättää lapsiaan edes yhdeksi illaksi. Sitten porukalla todetaan että Pirkko on kyllä munaton jos ei tule. Täydellinen suhtautuminen!
Täydellinen ihminen;
"Pitää Pirkkoa ymmärtää, hän nyt vain keskittyy 100% siihen perheeseensä ja se on ihan ok. Säästä Pirkolle vaikka jotain tarjottavia ja vie ne seuraavana päivänä niin saavat miehensä kanssa napostella sitten seuraavana iltana
"Nämä nyt kärjistyksiä....
?
-
Vieras
Esimerkki;
kertoisin miehelle että "Teki mieli vetää turpaan sitä 8-wee nicopetteriä hoplopissa kun pamautti meidän lasta sillä säkillä, katoin sitä kyllä niin pahasti että!"
Minun mies ottaa osaa tuohtumukseeni ja kertoo jonkun vastaavan jutun, ärsyyntyy minun mukana ja ihmettelee miten ihmiset kasvattaa pentunsa. (ihana, täydellinen suhtautuminen)
Täydellinen ihminen;
"Kamalaa miten puhut lapsesta, miten edes voit puhua turpaan vetämisestä??? Sehän Nicopetteri on vasta lapsi! Olisit rakentavasti moittinut ja keskustellut asian lasten kanssa. Sairasta tuollainen väkivaltainen ajattelu, tuosta on lyhyt matka väkivallan käyttöön".
:saint:
Tai:
"Voi luoja että minua ärsyttää kun se Pirkko ei ikinä koskaan voi lähteä minnekään ilman sitä ukkoonsa, ei ole taaskaan ilmoittanut osallistuuko saunailtaan vai ei. Varmasti peruu viime hetkellä, minä en ainakaan viitsi enää kuunnella sen valitusta kun ei ikinä pääse minnekään kun ei kerta itse lähde!"
Minun mies osallistuu keskusteluun miettimällä eikö Pirkko saa mieheltään lupaa vai eikö Pirkko vain halua jättää lapsiaan edes yhdeksi illaksi. Sitten porukalla todetaan että Pirkko on kyllä munaton jos ei tule. Täydellinen suhtautuminen!
Täydellinen ihminen;
"Pitää Pirkkoa ymmärtää, hän nyt vain keskittyy 100% siihen perheeseensä ja se on ihan ok. Säästä Pirkolle vaikka jotain tarjottavia ja vie ne seuraavana päivänä niin saavat miehensä kanssa napostella sitten seuraavana iltana
Nämä nyt kärjistyksiä....
Hahahahha... toi on muuten aivan totta. Luoja, että oliskin raskasta keskustella aina rakentavasti.
No niin summa summarum, mulla on täydellinen mies! MULLE!
Mitäpä tästä enää vääntämään!
No niin summa summarum, mulla on täydellinen mies! MULLE!
ja hyvä niin
täydellisiähän ei ole reilu pariin tuhanteen vuoteen sitte juuri näkynytkään
Tämä on erinomainen kuvaus Datasta.
Toissapäivänä olin ihan pirstaleina, koska näytti, että maailma kaatuu suunnilleen niskaan just sillä hetkellä. Data vaan rauhoitteli minua, että kyllä kaikki järjestyy, luota häneen. Vietin unettoman yön murehtien ja aamulla Data ei voinut edes puhua puhelimessa kanssani (hän yhä Pohjois-Karjalassa, itse Helsingissä), koska oli niin paljon juttuja kuulema vaiheessa.
Menee pari tuntia ja hän paljastaa, että sai sovittua ne kaikki asiat, joista murehdin. Ei kertonut minulle edes yrittävänsä saada asioita konkreettisesti fiksattua ennen kuin oli varma, että saa ne hoidettua. Hänen korjauksensa perustui siihen, että hän on ollut aina ylikiltti muille ja nyt maailma kerrankin palkitsi hyvän hyvällä. Että täydellinen ihminen vaan pyytää luottamaan itseensä, hän hoitaa kaikki ikävät asiat kerrasta kuntoon rehellisyydellä ja ylitsevuotavalla lempeydellä.
Data ite ei stressaa koskaan mistään. Hän luottaa siihen, että asiat menevät lopulta parhain päin ja kaikki järjestyy. Hänen tunteidenkäsittelyprosessinsakin menee niin, että hän ottaa ikävän asian ja ottaa siitä kerrallaan just sellaisia palasia kuin voi sulattaa yhdeltä istumalta ja hissukseen käy sen läpi. Datan lasten huoltajuuden siirtyminen äidilleen oli minulle emotionaalisesti hyvin vaikeaa, mutta yritin pysyä kasassa, koska selkeästi Datalla suurempi varaus olla tunteikas siitä. Silti se kuitenkin meni niin, että minä tarvitsin sen olkapään ja Datanhan olkapää se oli.
Olen joskus yrittänyt etsiä irrallisia johtoja tai virtapiirejä, jos kuitenkin olisi oikeasti androidi. Elämänmyönteinen ja ikuinen idealisti, joka kuitenkin kykenee rationaaliseen ja analyyttiseen ajatteluun. Ei tuota voi kuin rakastaa.
V
"vakkari harmaana"
Vieras
[QUOTE="minni hiiri";28478254]no mä kerron sulle salaisuuden! jokaisessa pariskunnassa on mies ja nainen ja näitten välinen vuorovaikutus, tuohon vuorovaikutuksen tapaan ja toimivuuteen vaikuttaa molempien osapuolten toiminta! erityisesti ne ns.vuorovaikutustaidot!
joskus voi olla että näyttää siltä että vika on siinä osapuolessa joka esimerkiksi valittaa tai huutaa tms..mutta joskus vika onkin sen joka vaan vaikenee! vaikka näennäisesti näyttää toiselta.
koska jos suhteen toinen osapuoli vetäytyy vuorovaikutustilanteissa(joko kokonaan tai niissä konflikti tilanteissa) niin se toinen tuntee älytöntä ahdistusta joka voi lopulta purkautua jäkätämisenä ja vaikak huutona.. vetäytyjä sitte sulkeutuu lisää ja näkee vikaa vain tässä vaatijassa.. ja alkaa tuntee vihaa kun tuntee ettei riitä,mikään ei riitä, mut jos mä en sano mitään niin toi toinen rauhottuu-> toinen ei rauhoitu vaan hermostuu lisää koska tuntee että toinen ei vaan välitä.
kierre on valmis! tossakin molemmat ruokkii toista. vetäytyjä sitä joka ns.vaatii ja vaatija sitä vetäytymistä.. jos ei nähdä ajoissa että kyseessä on vuorovaikutus ongelma, ja vetäytyjän täytyy kyetä siihen vuorovaikutukseen(keskusteluun vaikeistakin asioista) niin päädytään eroon!
sitten nää suhteet joissa erotaan kun ei oo mitäään yhteistä..mut ei me ees riidellää.. no ette niin koska molemmat on sellaisia jotka vetäytyy.. konflikteja ei synny mutta ajan myötä ei synny myöskään oikeaa kohtaamista! ei mitään yhdistävää asiaa..
=vuorovaikutus ongelma-> ero
eli ihmiset puhukaa![/QUOTE]
Näin minäkin ajattelen. Se on vain aika hankala toisen puolesta puhua. Eli mitä tässä voi tehdä?
joskus voi olla että näyttää siltä että vika on siinä osapuolessa joka esimerkiksi valittaa tai huutaa tms..mutta joskus vika onkin sen joka vaan vaikenee! vaikka näennäisesti näyttää toiselta.
koska jos suhteen toinen osapuoli vetäytyy vuorovaikutustilanteissa(joko kokonaan tai niissä konflikti tilanteissa) niin se toinen tuntee älytöntä ahdistusta joka voi lopulta purkautua jäkätämisenä ja vaikak huutona.. vetäytyjä sitte sulkeutuu lisää ja näkee vikaa vain tässä vaatijassa.. ja alkaa tuntee vihaa kun tuntee ettei riitä,mikään ei riitä, mut jos mä en sano mitään niin toi toinen rauhottuu-> toinen ei rauhoitu vaan hermostuu lisää koska tuntee että toinen ei vaan välitä.
kierre on valmis! tossakin molemmat ruokkii toista. vetäytyjä sitä joka ns.vaatii ja vaatija sitä vetäytymistä.. jos ei nähdä ajoissa että kyseessä on vuorovaikutus ongelma, ja vetäytyjän täytyy kyetä siihen vuorovaikutukseen(keskusteluun vaikeistakin asioista) niin päädytään eroon!
sitten nää suhteet joissa erotaan kun ei oo mitäään yhteistä..mut ei me ees riidellää.. no ette niin koska molemmat on sellaisia jotka vetäytyy.. konflikteja ei synny mutta ajan myötä ei synny myöskään oikeaa kohtaamista! ei mitään yhdistävää asiaa..
=vuorovaikutus ongelma-> ero
eli ihmiset puhukaa![/QUOTE]
Näin minäkin ajattelen. Se on vain aika hankala toisen puolesta puhua. Eli mitä tässä voi tehdä?
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;28477962:
Ihanko jokaikinen hetki? Eikö toinen koskaan ärsytä? :stick: Meillä asuu kerran kuussa noita-akka ja se joskus himppasen rasittaa mun miestä ja toisinaan sellaine olen-aina-oikeassa-mies ärsyttää sitä noita-akkaa... :kieh:
Ollaan oltu yhdessä kohta 19 vuotta ja kemiat kohtaa edelleen, joskus aika räjähtävästikin. Toisinaan se on oiken hyvä juttu ja sit toisinaan ei...
Ehkä muutama ruuvi on kuitenkin pudonnut matkalla tästä androidista
V
"vieras"
Vieras
Ensinnäkin miehesi ei selvästi ole täydellinen.
Toiseksi suhde täydellisenkin miehen kanssa voi kariutua moneen eri syyhyn, vaikkapa siihen, että he haluavatkin eri asioita elämässä.
Toiseksi suhde täydellisenkin miehen kanssa voi kariutua moneen eri syyhyn, vaikkapa siihen, että he haluavatkin eri asioita elämässä.
