mie tunnen oloni tosi vahvaksi tän jälkeen.
Siis uskokoon ken haluaa, tai olkoon uskomatta, mutta tänään mie meinasin ihan tosissani pakata itseni autoon ja ajaa jonnekin... ihan minne vaan, kauas pois, missä ei ois ollut huolta huomisesta.
Mie oon täällä jo valittanutkin, kun toissailtana ja -yönä meillä 7 lasta kaikenkaikkiaan sairastui oksu- ja ripulitautiin, ja sit loput 2 eilen perässä... ja mie itse viimeyönä joskus 23 maissa alkoin oksentamaan... ja oksensin läpi yön vähän väliä.
Eikä se siihen yöhön rajoittunut, aamulla oksentaminen jatkui ja jatkui vaan. Mies oli aamulla tekemässä lähtöä töihin, kun jotenkin tuli vielä viimehetkellä kurkanneensa pannuhuoneeseen. Ja voi taivas, mitä sieltä paljatui.
Lattialla lilluu vettä, ja sama juttu kylppärissä. Joka kerta kun laski vettä hanasta tai veti vessan, veden pinta nousi saman verran molemmista viemäreistä tulvien lattialle.
Mies koitti sillä pumpulla saada tukosta auki, mutta mikään ei tuota tulosta. Sit mies alkaa itse voimaan pahoin... vatsaa vääntää ja kivistää. Nyt sit hänkin on sairastunut. Soitetaan putkimiehelle, että tulis aukomaan viemäreitä... heillä on kiire, mutta lupaavat tulla heti ensi tilassa. Vessat ja hanat käyttökieltoon. Tai siis vettä voi laskea, kunhan alla on sanko tai vati, että viemäriin ei enää valu vettä.
Mie ja mies juostaan kilpaa oksulla milloin ämpärillä, milloin pihapuskassa saunan takana. Lapset heräilee vielä toipilaina ja pissivät pottaan, isommat käyvät saunantakana luontopissillä. 2 pienintä ripuloi vaippoihinsa.
Kun mies on kipeä, niin hän sit on kipeä... hän makaa vaan, eikä suostu nousemaan ylös. Heikottaa ja on huono olo. No niin se on minullakin, mutta sinnillä mie koitin lapsia isompien lasten avulla hoitaa, laittaa jotain pientä aaupalaa ja lounasta kun sen aika koitti.
Ämpäri kainalossa, välillä seinistä kiinni pidellen mie siivoilin vaippoja ja koitin viihdyttää lapsia, joilla myös on vielä vatsat kipeinä. Ämpärille on käyttöä, mutta joka kerran onnistuin osumaan ämpäriin... Hyvä minä!
Lopulta vähän ennen kolmea se viemärimies ehti tulemaan, ja puolentunnin työn jälkeen meillä jälleen viemärit veti. Sit alkoi se ihana siivoaminen. Siivotaan ja oksennetaan ja taas siivotaan... Näin mentiin seuraavat 1½ tuntia. Sitten pesulle. Kummasti mieskin jaksaa nousta ylös, kun on suihkuunpääsymahdollisuus.
Päivällinen korvataan voileivillä, äiti ei jaksa. Iltapalalla kauravelliä. Nyt alkaa jo mullakin pysymään joku sisällä. Elämä voittaa sittenkin, pikkuhiljaa.
Mies on onnistunut saamaan itsensä sohvalle peiton alle. Hänellä on huono olo... Väsyttääkin kuulemma, mahataudit on rankkoja. Juu - ihan kun mie en sitä tietäisi... 2 yötä valvoneena niiden takia, ja tänään sit tää! :headwall:
Mies sai vielä huomisen sairaslomaa... Voin kuvitella jo, kun sairaslomalla ollaan, niin silloin ollaan sit varmaan tosi sairaita. Vaikka tuo mies ihana onkin, niin näissä sairastamisissa hän on kyllä just niin pässi, kun kukaan vaan ikinä voi olla: "Sie oisit kotona kumminkin ja joutuisit hoitamaan, jos mie en ois kipeä... Miten tää eroaa siitä, mitä sun pitäs tehdä silloinkin, jos mie en oiskaan kipeenä?"
No... nyt helpotti. Kyllä mie uskon, että mies on kipeä, mutta niin olin miekin. Eikä asiaa yhtään helpota tää raskaus. Ja sit 10 pisteen kysymys: Nyt kun lapset nukkuu, niin miks mie en ole itse nukkumassa? Väsyttää kyllä, mutta kun mie meen pituelleni, niin alkaa olemaan olo kun keinuis laivassa. Nyt ainoa "hyvä" asento on olla pystyssä.
Ei tää vaan ala taas uudestaan?
Siis uskokoon ken haluaa, tai olkoon uskomatta, mutta tänään mie meinasin ihan tosissani pakata itseni autoon ja ajaa jonnekin... ihan minne vaan, kauas pois, missä ei ois ollut huolta huomisesta.
Mie oon täällä jo valittanutkin, kun toissailtana ja -yönä meillä 7 lasta kaikenkaikkiaan sairastui oksu- ja ripulitautiin, ja sit loput 2 eilen perässä... ja mie itse viimeyönä joskus 23 maissa alkoin oksentamaan... ja oksensin läpi yön vähän väliä.
Eikä se siihen yöhön rajoittunut, aamulla oksentaminen jatkui ja jatkui vaan. Mies oli aamulla tekemässä lähtöä töihin, kun jotenkin tuli vielä viimehetkellä kurkanneensa pannuhuoneeseen. Ja voi taivas, mitä sieltä paljatui.
Lattialla lilluu vettä, ja sama juttu kylppärissä. Joka kerta kun laski vettä hanasta tai veti vessan, veden pinta nousi saman verran molemmista viemäreistä tulvien lattialle.
Mies koitti sillä pumpulla saada tukosta auki, mutta mikään ei tuota tulosta. Sit mies alkaa itse voimaan pahoin... vatsaa vääntää ja kivistää. Nyt sit hänkin on sairastunut. Soitetaan putkimiehelle, että tulis aukomaan viemäreitä... heillä on kiire, mutta lupaavat tulla heti ensi tilassa. Vessat ja hanat käyttökieltoon. Tai siis vettä voi laskea, kunhan alla on sanko tai vati, että viemäriin ei enää valu vettä.
Mie ja mies juostaan kilpaa oksulla milloin ämpärillä, milloin pihapuskassa saunan takana. Lapset heräilee vielä toipilaina ja pissivät pottaan, isommat käyvät saunantakana luontopissillä. 2 pienintä ripuloi vaippoihinsa.
Kun mies on kipeä, niin hän sit on kipeä... hän makaa vaan, eikä suostu nousemaan ylös. Heikottaa ja on huono olo. No niin se on minullakin, mutta sinnillä mie koitin lapsia isompien lasten avulla hoitaa, laittaa jotain pientä aaupalaa ja lounasta kun sen aika koitti.
Ämpäri kainalossa, välillä seinistä kiinni pidellen mie siivoilin vaippoja ja koitin viihdyttää lapsia, joilla myös on vielä vatsat kipeinä. Ämpärille on käyttöä, mutta joka kerran onnistuin osumaan ämpäriin... Hyvä minä!
Lopulta vähän ennen kolmea se viemärimies ehti tulemaan, ja puolentunnin työn jälkeen meillä jälleen viemärit veti. Sit alkoi se ihana siivoaminen. Siivotaan ja oksennetaan ja taas siivotaan... Näin mentiin seuraavat 1½ tuntia. Sitten pesulle. Kummasti mieskin jaksaa nousta ylös, kun on suihkuunpääsymahdollisuus.
Päivällinen korvataan voileivillä, äiti ei jaksa. Iltapalalla kauravelliä. Nyt alkaa jo mullakin pysymään joku sisällä. Elämä voittaa sittenkin, pikkuhiljaa.
Mies on onnistunut saamaan itsensä sohvalle peiton alle. Hänellä on huono olo... Väsyttääkin kuulemma, mahataudit on rankkoja. Juu - ihan kun mie en sitä tietäisi... 2 yötä valvoneena niiden takia, ja tänään sit tää! :headwall:
Mies sai vielä huomisen sairaslomaa... Voin kuvitella jo, kun sairaslomalla ollaan, niin silloin ollaan sit varmaan tosi sairaita. Vaikka tuo mies ihana onkin, niin näissä sairastamisissa hän on kyllä just niin pässi, kun kukaan vaan ikinä voi olla: "Sie oisit kotona kumminkin ja joutuisit hoitamaan, jos mie en ois kipeä... Miten tää eroaa siitä, mitä sun pitäs tehdä silloinkin, jos mie en oiskaan kipeenä?"
No... nyt helpotti. Kyllä mie uskon, että mies on kipeä, mutta niin olin miekin. Eikä asiaa yhtään helpota tää raskaus. Ja sit 10 pisteen kysymys: Nyt kun lapset nukkuu, niin miks mie en ole itse nukkumassa? Väsyttää kyllä, mutta kun mie meen pituelleni, niin alkaa olemaan olo kun keinuis laivassa. Nyt ainoa "hyvä" asento on olla pystyssä.