Jokainen tekee oman ratkaisunsa senhetkisen vointinsa mukaan. Jos sinusta silloin tuntui, ettet halua nähdä vauvaa, niin teit varmaankin ihan oikein, vastoin tuntemuksiaan ei pidä toimia.
Itse halusin nähdä vauvamme, joka syntyi rv 15+ joitakin vuosia sitten. Mieheni ei halunnut, ei pystynyt katsomaan. Vauvallamme oli vakava rakennepoikkeama, jonka vuoksi keskeytys tehtiin. Ennen synnytystä mielessäni oli kuva hyvin pahoin epämuodostuneesta vauvasta. Todellisuus oli ihan toinen; rakennevamma oli ihan pienellä alueella ja vauva oli kaunis, kuin nukke, kun hän makasi kämmenelläni. Eli mielestäni tein oikein, kun halusin nähdä vauvan. Ja mielestäni mieheni teki oikein, vaikkei halunnut nähdä.
Surutyön tekeminen on jokatapauksessa rankkaa, on hyvin yksilöllistä mitkä asiat edesauttavat asian käsittelyä. Tiedän, etten voi sanoa mitään mikä sinua helpottaisi, mutta toivon, että voit ajatuksissasi vaalia kuvaa pienestä enkelivauvastasi, vaikket häntä nähnytkään.
Voimia :hug: