kaduttaako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tara81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tara81

Vieras
miten suhtautua ? mies kävi vieraissa eikä kadu. odottaa että asia unohtuu muutamassa viikossa ! että luottamus muka kasvaa ??!!ei osannut kuvitella että se satuttaisi !!
 
Mies ei siis kadu pettämistään. Kukapa sitä katuisi? Eihän sitä muuten olisi himojen perässä kulkenutkaan jos ei tosiaan olis halunnut jotain tehdä. Katuuko mies edes sitä että tuotti sinulle sillä mielipahaa? Saatko sinä hneltä luvan tehdä saman?

Minä olen sanonut miehelleni että en halua tietää jos hän pettää, että pitää huolen siitä ettei loukkaa sillä koskaan minua, vaan jos siltä tuntuu niin tekee sen jossain tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi vieraan kanssa etten koskaan tule sitä tietämään. Ja se on toiminut. Minä luotan.

ps. Hänkin luottaa ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen joka ei kadu :
Eiköhän se ollut aika rehellinen vastaus mieheltä. Rehellisyys on varmaan kuitenkin yksi parisuhteen perusasioita.

heh, heh , hee
voi rehellisyyden kyllä noinkin määritellä, mutta kuten edellinen sanoi, niin olennaisempaa on se, että loukataanko sinua.

Jos olet tekemisissä ihmisen kanssa, joka tietää pettävänsä ja loukkaavansa, niin juokse, ja juokse lujaa..

 
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
Kävin minäkin vieraissa enkä kadu. Kun voisi olla ihan rehellinen miehelleni. Olisi vain itselle helpompaa, jos voisi kertoa mitään salaamatta.

Sinulla olisi siis helpompaa jos kertoisit helpompaa. Miehelle se olisi yhtä helvettiä.
Kanna itse omat syntisi, ei mies niitä kuitenkaanksokaan täysin anteeksi anna. Tai ota vastuu jos hän lähtee.. tai suhde hajoaa, jos kerrot.
 
No minä katuisin ihan sairaasti, jos pettäisin miestäni. En yksinkertaisesti pysty tekemään mitään sellaista hänelle hänen selkänsä takana. Edellistä miestäni petin enkä katunut - siksi hän onkin entinen mieheni.
 
"Ennen maa repee, kuin huora häpee!"
(vanha viidakon sananlasku)

Ex-vaimo kärähti huoraamisesta ja selitti: "Olen itse sinut asian kanssa. Tehty, mikä tehty. Ei kaatunutta maitoa kannata itkeä. Ja sinunkin pitää suhtautua koko asiaan aikuismaisen kypsästi!"

Niinpä kypsyin koko muijaan!
 
Mun ex-mies petti. Jäi kiinni ja katui helevetisti. Tajusin kuitenkin, että katui vain kiinni jäämistään, ei itse pettämistä. Siinä on iso ero.

Mies siis petti, ja jäi kiinni vasta 2 viikon päästä. Jos olisi itse tekoa katunut, olisi se kyllä naamasta näkynyt. Tai hän olisi tunnustanut kun oli huono omatunto. Nyt jäi kiinni muuta kautta, ja tunnustu vasta todisteiden valossa ja pakon edessä, ja sitten alkoi katuminen!!!

Eli pösilö mies. Jätin sen. Turha ruikuttaa. Mä ansatitsen parempaa. Olisin jopa voinut antaa anteeksi, jos olisi heti tunnustanut ja katunut, mutta en tuollaisen valhetelun jälkeen.

Kaikki tekee virheitä ja erehdyksiä. ero on siinä, ottaako vastuun virheistään ja onko rehellinen
 
Ei saa kaduttua jos vieras pimppa hehkuttaa parikin vikkoa kullin klunssia. Niin minulle kävi. Sitä ei voi unohtaa ikinä kun oravapillu kiipeää kalua pitkin. Se tulee uniinkin ja se tulee päivälläkin kesken työssä ja saatava taas. Anteeksi vaan, näin on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tom-toisinajattelija:
Ei saa kaduttua jos vieras pimppa hehkuttaa parikin vikkoa kullin klunssia. Niin minulle kävi. Sitä ei voi unohtaa ikinä kun oravapillu kiipeää kalua pitkin. Se tulee uniinkin ja se tulee päivälläkin kesken työssä ja saatava taas. Anteeksi vaan, näin on.



Tiedetään, tiedetään, mutta sehän on vain seksiä ;))
 
Ei ole ollut tarkoitus syyllistää ketään mitenkään, kun en asiasta sen kummemmin tiedä. Tuli vain mieleeni, että tuskin mies on yhtäkkiä saanut päähänsä että hei, mäpäs petän nyt. Kyllä luulisin että jokaiselle pettämiselle on jonkinlainen syy minkä takia niin toimii. Eikö olisi aiheellista nostaa kissa pöydälle ja keskustella (jos siihen pystyy) siitä mikä tuohon tilanteeseen on ajanut. Joten nimim. ? ei tarvi vetää hernettä nenään.
 
En usko, että pettämiseen tarvitaan mitään varsinaista syytä. Olen ollut jo vuosikausia pitkässä parisuhteessa, jossa aivan kaikki asiat ovat kunnossa. Silti en voi sille mitään, että tekisi mieli päästä kokeilemaan jonkun kauniin naisen pillua.Mikään muu ei minua vieraassa naisessa kiinnosta. Kertaakaan en ole vielä pettänyt, mutta haluja olisi ollut enemmänkin. Rakastan vaimoani ja hänen oravapilluaan yli kaiken, joten riski hänen loukkaamiseen ja menettämiseen on voittanut pettämishimot. En usko, että mies tarvitsee pettämiseen mitään syytä, ellei nyt seksin puute ole sellainen. Meillä ei ole ollut edes sitä syytä, vaan seksiä on ollut kiitettävästi. Silti olen sitä mieltä, että vain tyhmä jää kiinni, ja vielä tyhmempi tunnustaa toiselle. Sielu ei sure sitä, mitä ei tiedä.

Olen siinä uskossa, että vaimoni on haksahtanut pari kertaa syrjähyppyihin. Uskoisin hänen tietävän, että minä tiedän. Vaimon morkkiksen mentyä ohi, meidän seksielämämme on vain parantunut. En ole noista koskaan kysynyt, eikä ole aikomustakaan kysyä. Lähtokohtani on aina ollut se, että omalle naiselleni olen tarjonnut niin hyvää seksiä, ettei satunnaiset Donjuanit pysty häntä valloittamaan. Nuo satunnaiset hairahdukset olen hänelle sallinut ihan siitäkin syystä, että hän oli vain 18v, kun aikoinaan tapasimme. Sen verran pitää olla miehellä itsetuntoa, ettei ihan jokaisesta mokomasta asiasta ota hernettä nenään. Uskoisin tämänkin vahvistaneen vaimoni luottamusta ja varsinkin arvostusta.
 
"Minä olen sanonut miehelleni että en halua tietää jos hän pettää, että pitää huolen siitä ettei loukkaa sillä koskaan minua, vaan jos siltä tuntuu niin tekee sen jossain tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi vieraan kanssa etten koskaan tule sitä tietämään. Ja se on toiminut. Minä luotan."

Minusta tällaiset järjestelyt kuulostavat aina siltä ettei todellakaan uskalleta luottaa toiseen täysin, ei uskalleta antautua siihen luottamukseen ja suhteeseen täysillä. Tyytymistähän se on, siihen minkä näkee väistämättömänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mee:
"Minä olen sanonut miehelleni että en halua tietää jos hän pettää, että pitää huolen siitä ettei loukkaa sillä koskaan minua, vaan jos siltä tuntuu niin tekee sen jossain tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi vieraan kanssa etten koskaan tule sitä tietämään. Ja se on toiminut. Minä luotan."

Minusta tällaiset järjestelyt kuulostavat aina siltä ettei todellakaan uskalleta luottaa toiseen täysin, ei uskalleta antautua siihen luottamukseen ja suhteeseen täysillä. Tyytymistähän se on, siihen minkä näkee väistämättömänä.



Vain hullu luottaa täysillä 100% mihinkään muuhun kuin itseensä.
Siksi tämäkin palsta on kehitetty että voi purkaa tytymättömyyttään, kun parisuhteeessa kaikki ei mennytkään niin kuin luotti. Parasta vain pitää vain jalat maassa, jotta ei putoa niin korkealta, ja elää itse omien arvojen mukaisesti.
 

Similar threads

Yhteistyössä