H
hmmmmmm
Vieras
Ajattelin kirjotella omasta suhteestani, jos vaikka jollakin olisi edes vähän sama tilanne tai olette olleet ja menneet eteenpäin joko yhdessä tai erikseen. Neuvojakin kaipailen. Meidän tilanne on se, että ollan oltu yhdessä n. 13 vuotta, nyt ollaan kumpikin vähän reilu 30v. Omatalo, 2 lasta, kaikki terveitä ja talouskin ok. Mies on hyvännököinen, kiva ei juo eikä petä. Kaikki on siis päällisin puolin hyvin. Silti tuntuu, että en ole onnellinen. Miehen kanssa tapellaan koko ajan. Riitelyn aiheet ei ole isoja, tuntuu vaan, että sovussa ei pystytä kovin pitkään keskustelemaan. Ja oikeestaan ei puhuta muuta kuin lapsista, mies puhuu töistään ja harrastuksistaan. Nyt oikeestaan tajusin, kun tätä kirjoitan, että en taida miehelleni edes enää puhua mistään kovinkaan paljon.
Seksiä ei ole, muistaakseni edellisestä kerrasta on 3 kk:tta.. Unelmoin seksistä milloin kenenkin kanssa ja usein tyydytän itseäni. En ole miestäni pettänyt ja kynnys siihen touhuun on iso. Harvoin käyn juhlimassa ja välillä tuntuu, etten uskalla lähteäkkään sen takia, etten humalaspäissäni menisi kennenkään kanssa mitään sähläämään. Haluan huomiota kuitenkin muilta miehiltä, kun omalta en sitä saa. Mies kyllä välillä heittää suoria seksi ehdotuksia, mitkä lähinnä itseäni ärsyttää. Haluaisin hellyttää, pusuja haleja läheisyyttä. Mitä meillä on aikasemmin ollut tosi paljon, mutta nyt ei tosiaan enää lainkaan. Mies välillä sanoo rakastavansa minua. Olen tosi paljon miettinyt, että rakastanko itse. Rehellisesti sanottuna, jos lapsia ei olisi, niin ehkä ei oltaisi enää yhdessä. Lasten takia en halua missään nimessä erota. Ja toki niin kuin alussa sanoin, mies on kiltti ja mukava. Hän on minulle tärkeä, mutta välillä, kun olen miettinyt että mitä jos mies löytyy jonkun muun, niin en tiedä olisinko edes kovin mustasukkainen.. Joskus toivoisin, että mies vaikka pettäisi, niin saisin syyn erota. En tiedä onko tämä jotain 30v kriisiä vai mitä, mutta viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että mitä jos tämä tilanne on sama vielä vuodenkin päästä. Olisiko helpompaa erota ja olla yksin, en jaksa ainaista vääntöä joka asiasta. Vai voisko suhteen saada jotenkin korjattua, miten? Onko kokemuksia vastaavasta kenelläkään?
Seksiä ei ole, muistaakseni edellisestä kerrasta on 3 kk:tta.. Unelmoin seksistä milloin kenenkin kanssa ja usein tyydytän itseäni. En ole miestäni pettänyt ja kynnys siihen touhuun on iso. Harvoin käyn juhlimassa ja välillä tuntuu, etten uskalla lähteäkkään sen takia, etten humalaspäissäni menisi kennenkään kanssa mitään sähläämään. Haluan huomiota kuitenkin muilta miehiltä, kun omalta en sitä saa. Mies kyllä välillä heittää suoria seksi ehdotuksia, mitkä lähinnä itseäni ärsyttää. Haluaisin hellyttää, pusuja haleja läheisyyttä. Mitä meillä on aikasemmin ollut tosi paljon, mutta nyt ei tosiaan enää lainkaan. Mies välillä sanoo rakastavansa minua. Olen tosi paljon miettinyt, että rakastanko itse. Rehellisesti sanottuna, jos lapsia ei olisi, niin ehkä ei oltaisi enää yhdessä. Lasten takia en halua missään nimessä erota. Ja toki niin kuin alussa sanoin, mies on kiltti ja mukava. Hän on minulle tärkeä, mutta välillä, kun olen miettinyt että mitä jos mies löytyy jonkun muun, niin en tiedä olisinko edes kovin mustasukkainen.. Joskus toivoisin, että mies vaikka pettäisi, niin saisin syyn erota. En tiedä onko tämä jotain 30v kriisiä vai mitä, mutta viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että mitä jos tämä tilanne on sama vielä vuodenkin päästä. Olisiko helpompaa erota ja olla yksin, en jaksa ainaista vääntöä joka asiasta. Vai voisko suhteen saada jotenkin korjattua, miten? Onko kokemuksia vastaavasta kenelläkään?