Kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan

[hmmmmmm]

Ajattelin kirjotella omasta suhteestani, jos vaikka jollakin olisi edes vähän sama tilanne tai olette olleet ja menneet eteenpäin joko yhdessä tai erikseen. Neuvojakin kaipailen. Meidän tilanne on se, että ollan oltu yhdessä n. 13 vuotta, nyt ollaan kumpikin vähän reilu 30v. Omatalo, 2 lasta, kaikki terveitä ja talouskin ok. Mies on hyvännököinen, kiva ei juo eikä petä. Kaikki on siis päällisin puolin hyvin. Silti tuntuu, että en ole onnellinen. Miehen kanssa tapellaan koko ajan. Riitelyn aiheet ei ole isoja, tuntuu vaan, että sovussa ei pystytä kovin pitkään keskustelemaan. Ja oikeestaan ei puhuta muuta kuin lapsista, mies puhuu töistään ja harrastuksistaan. Nyt oikeestaan tajusin, kun tätä kirjoitan, että en taida miehelleni edes enää puhua mistään kovinkaan paljon.
Seksiä ei ole, muistaakseni edellisestä kerrasta on 3 kk:tta.. Unelmoin seksistä milloin kenenkin kanssa ja usein tyydytän itseäni. En ole miestäni pettänyt ja kynnys siihen touhuun on iso. Harvoin käyn juhlimassa ja välillä tuntuu, etten uskalla lähteäkkään sen takia, etten humalaspäissäni menisi kennenkään kanssa mitään sähläämään. Haluan huomiota kuitenkin muilta miehiltä, kun omalta en sitä saa. Mies kyllä välillä heittää suoria seksi ehdotuksia, mitkä lähinnä itseäni ärsyttää. Haluaisin hellyttää, pusuja haleja läheisyyttä. Mitä meillä on aikasemmin ollut tosi paljon, mutta nyt ei tosiaan enää lainkaan. Mies välillä sanoo rakastavansa minua. Olen tosi paljon miettinyt, että rakastanko itse. Rehellisesti sanottuna, jos lapsia ei olisi, niin ehkä ei oltaisi enää yhdessä. Lasten takia en halua missään nimessä erota. Ja toki niin kuin alussa sanoin, mies on kiltti ja mukava. Hän on minulle tärkeä, mutta välillä, kun olen miettinyt että mitä jos mies löytyy jonkun muun, niin en tiedä olisinko edes kovin mustasukkainen.. Joskus toivoisin, että mies vaikka pettäisi, niin saisin syyn erota. En tiedä onko tämä jotain 30v kriisiä vai mitä, mutta viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että mitä jos tämä tilanne on sama vielä vuodenkin päästä. Olisiko helpompaa erota ja olla yksin, en jaksa ainaista vääntöä joka asiasta. Vai voisko suhteen saada jotenkin korjattua, miten? Onko kokemuksia vastaavasta kenelläkään?

 

[Canonen]

Siis kaikki ei ole hyvin, jos kolmekymppiset eivät harrasta seksiä! Oletko kysynyt mieheltäsi onko hänellä toinen nainen? Vai mistä seksittömyys johtuu.

Tarvitsette ammattiauttajaa, jo senkin vuoksi kun aina tappelette. Mistä saattekin tappelun aikaiseksi?

 

[hmmmmmmm]

Siis kaikki ei ole hyvin, jos kolmekymppiset eivät harrasta seksiä! Oletko kysynyt mieheltäsi onko hänellä toinen nainen? Vai mistä seksittömyys johtuu.

Tarvitsette ammattiauttajaa, jo senkin vuoksi kun aina tappelette. Mistä saattekin tappelun aikaiseksi?

Seksistä ei olla viime aikoina kauheasti mitään puhuttu. Mies väittää ainakin haluavansa minua. Hiljasta seksielämä on ollut pitkään. Jos asiasta aletaan puhumaan, niin ei siitä puhumisestakaan tunnu tulevan mitään..En mitenkään jaksa uskoa, että olisi toista naista tms. tai mistä sitä ikinä tietää, mutta en silti sitä usko. Jaa, että mistä tapellaan? Välillä tuntuu, että lähes kaikesta. Lasten kasvatuksesta, siivoamisesta yms. Toinen sanoo vähän "väärällä" äänenpainolla jotakin, niin heti ollaan puolin ja toisin karvat pystyssä ja räyhäämässä takaisin.

Olen tota terapiaakin miettinyt. Mies ei varmasti suostu tulemaan eikä itselläkään innostusta sellaseen ole mennä. Toisaalta ei saada järkevää keskustela yhdessä aikaseksi. Ehkä nyt vaan täytyy löytyä aika rakentavaan keskusteluun ja jos ei saada muutosta yhdessä aikaseksi, niin sitä terapiaa pitää tosissaan miettiä. Lisäksi ketään ei tiedä, että meillä menee huonosti. En ole edes lähimmille ystävilläni paljastanut,että en ole parisuhteessani onnellinen. Joten kynnys sanoa se ääneen jollekin vieraalle on iso... Onnellinen olen muuten, töistä, lapsista, harrastaksista, ei siis elämäni onnetonta ole. Ja on toi mies ihan hyvä olemassakin, tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia. Joskus olen kysynyt onko hän onnellinen ja väittää olevansa, mutta eihän se voi olla?!

 

[meidän elämästä]

Kirjoitat kun suoraan meidän elämästä,me ollaan ihan samassa tilanteessa, kaikki hyvin mutta ei kuitenkaan.Meillä ei ole ollut myöskään seksiä moneen kuukauteen ja jos koko vuoden saldo niin melkein yhden käden sormet riittää, haluisin enemmän mutta vaimo ei, en tiedä miksi, ei oikein avaudu minulle. Tätä on nyt kestänyt puolitoista vuotta. Välillä tuntuu paremmalta mutta parhaillaan perseestä. Olen aika varma että tämä on viimeinen joulu yhdessä, en sitä toivo mutta en vaan enään jaksa hänen kiukuttelua ja haluttomuutta. Ainoa syy luultavasti on se että lapset on pieniä ja sen takia edelleen yhdessä, itse pelkään eroa koska minulla pitkiä työpäiviä ja en tiedä miten pystyn yksin lapsia hoitamaan, no kai hätä keinot keksii. Mitä tahansa nykyisin sanon tai teen niin aina se on väärin hänen mielestä. Jos keksit ratkaisun kerro se minullekin ehkä tätä pystyis vielä ihmeellä korjaamaan.

 

[Riikka]

Komppaan edelliseen. Näen myös tuttuja asioita omaan elämääni verraten. Mies on kyllä onnellinen, mutta minä kaipaan jotain muuta. Meillä ulkopuolisesti kaikki hyvin ja olenhan minä tyytyväinen parisuhteeseeni, mutta tuntuu että kaipaan enemmän. Usein koen että ollaan enemmänkin hyviä ystäviä kuin rakastavaisia. Mutta monesti mietin että otanko tämän hyvän ja turvallisen parisuhteen vai haenko jännitystä ja elon tunnetta lopettamalla tämän. Pelkään kuitenkin että uuden miehen kanssa kävisi samoin. Hetken ajan päästä kyllästyisin ja taas alkaisi riidat turhista asioista. Nykyään jo mietin että tämä on normaali parisuhde kun ollaan oltu vuosia yhdessä. Ei se toinen ihminen voi tuntua yhtä kiinnostavalta mitä alun huumassa tuntuu. Minua ei pidättele suhteessa lapset vaan turvallisuudentunne ja "toimiva" parisuhde. Rakastan miestäni mutta se jokin vain puuttuu...

 

[Juuso]

Ongelmat kuulostaa siltä että miehet ei osallistu naistensa elämään tarpeeksi. Nainen tarvitsee huomiota, seksiä, ja perheen pään eli miehen leadershipiä pysyäkseen onnellisena.

Nykyajan kolmekymppiset kölvit on hukassa miehuutensa kanssa ja naiset vinkuu seksin puuttetta ja ovat onnettomia. Naiset tarvitsee mieheltä välillä kunnolla munaa jotta saavat tuntea olevansa naisia ja miehen "alamaisia" (enkä tarkoita tässä alamaisella mitään alistamista, vaan ihmisen luontaista käyttäytymistarvetta). Välillä taas hellyyttä ja niskahierontaa.

Jos mies ei ole perheessä mies, ei nainenkaan voi olla nainen ja homma ei kestävällä pohjalla toimi, eikä kukaan ole onnellinen.

Yksinkertainen neuvo on: uskaltakaa miehet olla miehiä, jos ei se naistasi miellytä, niin sitten kannattaa miettiä paranisiko vaihtamalla? Mutta veikkaan että naiset kerhrää tyytyväisenä kainalossa.

Terveisin Juuso

 

[woltti]

Arvelen että kirjoituksesi saa aikaan närästystä naisten taholta, miksei myös lapatossujenkin suunnalta!
Lukaisin tuon pari kertaa ja pakko myöntää että suurimmalta osin olet mielestäni oikeassa.

 

[paikkansa löytänyt]

Olen elänyt yhdessä kauemman aikaa kolmen eri miehen kanssa. Aina alussa silmitön rakastuminen, sitten parisuhdeongelmat, kaipaus jostain muusta, miehen syyttelyä tyyliin " miksi et ole sitä tai tätä, jos olisit muunlainen niin olisimme onnellisia" jne.

Nyt olen elänyt jo kauan aikaa yksin enkä enää halua parisuhdetta. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on paras tapa minulle elää. Olin tyytymätön parisuhteissa, koska oikeastaan en edes halunnut elää kenenkään kanssa. Piti vaan olla niinkuin kaikki muutkin ja kuvitella että kaikille sopii parisuhde. Näin ei tietenkään tarvitse olla teidän tapauksessanne, mutta kannattaa miettiä tätäkin mahdollisuutta.

Syy siihen ettei parisuhde toimi, ei välttämättä ole siinä, ettei puoliso ole kaikkea mitä toivoisi hänen olevan. Jotkut täällä ovat tyytymättömiä jopa siksi että toinen on liian täydellinen!!!!! Syy tyytymättämyyteen parisuhteessa voi olla myös se, että oikeastaan haluaa elää yksin.

 

[Olipa kerran]

eteenpäin joko yhdessä tai erikseen

Sekoittavia asioita on muunmuassa paljon:
(onko tämä jotain 30v kriisiä)

NORMAALI PARISUHDE
Tunnuslause kuuluu : "Kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan"
– ollaan ihan samassa tilanteessa
– haluisin enemmän mutta vaimo ei, en tiedä miksi
– sanon tai teen niin aina se on väärin
– en vaan enään jaksa hänen kiukuttelua ja haluttomuutta
– lapset on pieniä ja sen takia edelleen yhdessä
– viimeinen joulu yhdessä, en sitä toivo
– itse pelkään eroa koska…

"Jos keksit ratkaisun kerro se minullekin ehkä tätä pystyis vielä ihmeellä korjaamaan."
Jos tarvitaan ihme, se on…


RAKASTUMINEN
Tunnuslause kuuluu voimakkaammin: "Kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan"
– tuttuja asioita omaan elämääni verraten
– onnellinen, mutta minä kaipaan jotain muuta
– olenhan minä tyytyväinen
– tuntuu että kaipaan enemmän
– enemmänkin hyviä ystäviä kuin rakastavaisia
– otanko tämän hyvän ja turvallisen parisuhteen
"Aina alussa silmitön rakastuminen, sitten parisuhdeongelmat, kaipaus jostain muusta, miehen syyttelyä tyyliin " miksi et ole sitä tai tätä, jos olisit muunlainen niin olisimme onnellisia" jne."

Uudestaan, uudestaan:
– haenko jännitystä ja elon tunnetta
– uuden miehen kanssa kävisi samoin
– kyllästyisin ja taas alkaisi riidat turhista
– mietin että tämä on normaali parisuhde
"Ei se toinen ihminen voi tuntua yhtä kiinnostavalta mitä alun huumassa tuntuu. Minua ei pidättele suhteessa lapset vaan turvallisuudentunne ja "toimiva" parisuhde."

Uuudistetaan vanhaa uusvanhaksi:
– mies ei ole perheessä mies, ei nainenkaan voi olla nainen
– miehet ei osallistu naistensa elämään tarpeeksi
– huomiota, seksiä, ja perheen pään eli miehen leadershipiä
"Rakastan miestäni mutta se jokin vain puuttuu..."

Jos ja jos… tarvitsee pysyäkseen onnellisena vanhan vakaan ja vahvan sukupuoliroolin, se ei ole luontaista käyttäytymistarvetta, vaan opittua. Sillä ei ole kuitenkaan väliä. Minäkin veikkaan tyytyväisiä kainalokerhrääjiä, ainakin joksikin aikaa, mutta…



"Jotkut täällä ovat tyytymättömiä jopa siksi että toinen on liian täydellinen!!!!!"
Kun pakka on täysin sekaisin siististi ryhdikkäässä pinossa, voi päälimmäinen kortti olla…


NARSISTI – TYYPILLISTÄ KUVAUSTA
Tunnuslause jyrkkenee ja se melkein huutaa tasapainottomuutta: "Kaikki on siis päällisin puolin hyvin. Silti tuntuu, että en ole onnellinen."

Ulkoinen hyvä:
"Omatalo, 2 lasta, kaikki terveitä ja talouskin ok. Mies on hyvännököinen, kiva ei juo eikä petä."

Sisäinen paha:
"Miehen kanssa tapellaan koko ajan. Riitelyn aiheet ei ole isoja, tuntuu vaan, että sovussa ei pystytä kovin pitkään keskustelemaan. Jaa, että mistä tapellaan? Välillä tuntuu, että lähes kaikesta. Lasten kasvatuksesta, siivoamisesta yms."

Suuria tunteita on, mutta negatiivisia:
"Toinen sanoo vähän "väärällä" äänenpainolla jotakin, niin heti ollaan puolin ja toisin karvat pystyssä ja räyhäämässä takaisin."

Lisäksi positiivisia tunteita on vähän:
"Ja oikeestaan ei puhuta muuta kuin lapsista, mies puhuu töistään ja harrastuksistaan – en taida miehelleni edes enää puhua mistään kovinkaan paljon – miettinyt, että rakastanko itse."


Jos ei voi olla onnellinen, riittääkö tyydytys? Tunneköyhyys:
"Seksistä ei olla viime aikoina kauheasti mitään puhuttu. Hiljasta seksielämä on ollut pitkään. Jos asiasta aletaan puhumaan, niin ei siitä puhumisestakaan tunnu tulevan mitään.. Unelmoin seksistä"

Omatunto kolkuttaa:
"En ole miestäni pettänyt ja kynnys siihen touhuun on iso. – tuntuu, etten uskalla – etten humalaspäissäni menisi kennenkään kanssa mitään sähläämään – jos lapsia ei olisi, niin ehkä ei oltaisi enää yhdessä. Lasten takia en halua missään nimessä erota."

Omatunto ei kolkuta narsistia:
"Mies välillä sanoo rakastavansa minua. – Mies väittää ainakin haluavansa minua. – Mies kyllä välillä heittää suoria seksi ehdotuksia."

Kaaosta ja outoja atraktoreita:
"Hän on minulle tärkeä, mutta – miettinyt että mitä jos mies löytyy jonkun muun, niin en tiedä olisinko edes kovin mustasukkainen.. – Joskus toivoisin, että mies vaikka pettäisi, niin saisin syyn erota."

"mies on kiltti ja mukava – en jaksa ainaista vääntöä joka asiasta."

"Olisiko helpompaa erota ja olla yksin – voisko suhteen saada jotenkin korjattua, miten? – mitä jos tämä tilanne (13v) on sama vielä vuodenkin päästä. (14v)"


Narsisti ei tarvitse rakkautta, eikä tunne syyllisyyttä siitä kun sitä ei ole. Hän osaa manipuloida ja taitavasti vääntää asioita, lopulta nurinkurisiksi. Manipuloitu on hämmentynyt, epävarma, eikä tiedä mitä uskoa tai uskoo sitä mitä narsisti haluaakin:

"En mitenkään jaksa uskoa, että olisi toista naista tms. tai mistä sitä ikinä tietää, mutta en silti sitä usko."


Tunnepitoisuuden puute syö ja kaluaa:
"Haluaisin hellyttää, pusuja haleja läheisyyttä. – Haluan huomiota kuitenkin muilta miehiltä, kun omalta en sitä saa. – Mitä meillä on aikasemmin ollut tosi paljon, mutta nyt ei tosiaan enää lainkaan."
Toisen lämmössä viihtyy kuka tahansa ja narsistikin siksi että rakastunutta pitää erityisen helposti hyvässä hallinnassa, vaivaton kontrolloitava.


"Olen tota terapiaakin miettinyt. Mies ei varmasti suostu tulemaan"
Narsistia ei paranna terapia eikä rakkauskaan. Kun sairaudentunnetta, kipuilua ei ole, tämä olisi pelkkää häritsevää riesaa.


Manipuloija vie ja manipuloitu vikisee:
"Toisaalta ei saada järkevää keskustela yhdessä aikaseksi."
Narsisti hoitaa sen järkevyyden ja saa minkä tahtoo, toinen ei sitä tajua:

Narsistin etu on vaikeneminen = manipuloinnin tulosta voi olla häpentunteen hyväksikäyttö estona:
"En ole edes lähimmille ystävilläni paljastanut,että en ole parisuhteessani onnellinen. Joten kynnys sanoa se ääneen jollekin vieraalle on iso... "


Epätietoa – epävarmuutta – epäluuloa – päättämättömyyttä:
"Joskus olen kysynyt onko hän onnellinen ja väittää olevansa, mutta eihän se voi olla?!"

 

[Vinkki]

Koska olette viimeksi olleet miehesi kanssa kahdestaan lomalla tai tehneet jotain muuta ilman lapsia? Ulkopuolisen korvaan kuulostaa siltä, että elämänne menee samaa rataa päivästä toiseen. Jos lapsenne ovat jo sen verran isoja että pärjäävät hoidossa viikonkin, niin kannattaisi lähteä kahdestaan vaikka viikoksi ulkomaille. Auttaa varmasti näkemään toisessa taas ne piirteet joihin alunperin rakastui. Toivottavasti saatte setvittyä tilanteenne!

 

[Olipa kerran]

Auttaa varmasti näkemään toisessa taas ne piirteet joihin alunperin rakastui.

En haluaisi olla kielteisyyttä viljelevä ilonpilaaja, mutta realiteetit eivät unohda, vaikka ne aktiivisesti haluttaisiinkin unohtaa.
Jotkut parisuhdeterapeutit ovat esittäneet ajatuksen että: "Parisuhteen alku ja loppu johtuvat samasta asiasta". Näin voi hyvinkin olla.

Nähdä piirteet joihin rakastui: Mikäli narsismista on kyse, on asia yleisluotoisena kenen tahansa kuviteltavissa. Meillä on samankaltaisia mielihaluja ja heikkouksia.


RAKASTUMISEN ENSIMMÄINEN AIHE
Ylimielinen ja itsevarma käytös voivat tehdä meihin vaikutuksen etenkin, jos oma itsetuntomme on hatara. Ihmissuhteiden kokeminen läheisemmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta ja kuvitellulta hylätyksi tulemiselta.


RAKASTUMISEN TOINEN AIHE
Narsistin erikoislaatuisuus voi tehdä vaikutuksen – maailma hänen silmillään näyttää hienolta ja jännittävältä. Saatamme haluta päästä osallisiksi siitä.
Narsistin suureellisuus voi tarjota meille jotain, mitä omasta elämästämme puuttuu.
Hän keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen, voimaan, kauneuteen ja rakkauteen.


RAKASTUMISEN KOLMAS AIHE
Narsisti osaa tekeytyä viekkaudessaan myös haavoittuvaksi. Siten hän houkuttelee hyödynnettäviä luokseen. Kiinnittää jatkuvasti huomiota ulkonäöllään.
Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita kuvaa äärimmäisen ihannoinnin, vähättelyn ja mitätöinnin vaihtelu.
Vuorovaikutusta toisiin ihmisiin kuvaa usein asiaankuulumaton seksuaalisesti houkutteleva ja provosoiva käytös.
Hän näkee toiset ihmiset itsensä jatkumona. Narsisti rikkoo toisten ihmisten rajoja, manipuloi heidät toteuttamaan omia päämääriään ja samalla mitätöi heitä.



Kun rakastumisen kaikki kolme aihetta kohtaavat, voi viimein rakastua:

Voimakkaan, karismaattisen ja ylimielisen ulkokuoren taa kätkeytyy hauras itsetunto ja arvottomuuden tunne. Impulsiivisuus itselle vahingollisella tavalla (tuhlaaminen, seksi).
Narsisti ei kykene itse käsittelemään pohjimmaisia tunteitaan, sillä hänen persoonansa on niin vinoutunut.

Narsisti on hyväksikäyttäjä. Hänelle kaikki ihmissuhteet ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydytystä varten.
Älykäs manipulointi johtaa ihmisen helposti riippuvuussuhteeseen narsistin kanssa, erityisesti jos taustalla on aiempia kokemuksia narsistin kanssa elämisestä. Narsisti tekee kanssaihmisistä riippuvaisia itsestään vetoamalla heidän heikkouksiinsa ja häpeäpisteisiinsä.

Narsistia ei voi muuttaa omalla ymmärryksellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Sen sijaan narsisti muuttaa läheisensä – tuhoaa kanssaihmisensä minuuden jatkuvalla mitätöinnillä, tyytymättömyydellä ja toiseen projisoidulla vihalla.



"Toivottavasti saatte setvittyä tilanteenne!"
Jos on kyse edellämainitusta kuviosta, niin setvitys on luultavasti pitkä ja kiusallinen prosessi.
Toivon tietysti kaikkea hyvää!



Lähdevite: http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/