Kaikki pelottaa, mikä tähän auttaa?!

[taustalla]

Tämä on niin ahdistavaa, en pysty kohta enää elämään normaalielämää. Pelkään syöpää kuten varmaan moni muukin, mutta mulla on mennyt ihan yli tämä. Tutkin ja tarkkailen itseäni jatkuvasti, painelen ja etsin patteja. Ja kun jotain outoa löydän, olen varma, että minulla on syöpä! olen käynyt varmaan miljoona kertaa lääkärillä ja eri tutkimuksissa, olen saanut varmaan jo 20 kertaa eri syövän. Ja sitten kun mitään ei ole löytynyt, kohta olen "löytänyt" uuden syövän. Tämä on niin ahdistavaa. Ja toivon ja oikeastaan uskon, että olen terve, mutta silti pelottaa. Jos nyt "luovutan" enkä tutki enää itseäni niin jos minulla onkin jokin syöpä joka leviää ja sitten kuolen. Ja se on minun vika kun en tutkinut :'( Mieskään ei enää ota tosissaan pelkojani enkä ihmettele ollenkaan. Mutta silti aina kun löydän jotain niin sanon, että tämä on varmasti sitä. Suunnittelen jotain asioitakin niin, että sitten teen sen kun tiedän onko minulla syöpä vai ei ja jos on niin en tee sitä ollenkaan. Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Mistä sais apua? Koko ajan on sellainen pelkotila itsellä päällä. Kohta ei varmaan pääse enää tavalliselle lääkärille kun niin monta "turhaa" käyntiä siellä olen tehnyt. En haluaisi kyllä mitään lääkkeitä alkaa syömään, pääseekö tästä ahdistuksesta mitenkään pois? ja olen kärsinyt tästä jo monta vuotta, välilä on aikoja,jopa monta kuukautta, että uskon olevani terve. mutta välillä taas sairastan kaikkea.

 

[Kiltti äiti]

Kuulostaisi pakko-oireiselta häiriöltä (kotipsykologin analyysi). Otappas selvää taudin kuvasta. On hyvin yleinen ja hoidettavissa. Rohkeasti vain mielenterveystoimistoon yhteys ja sitä kautta asiat alkavat rullaamaan.

 

[Danin äippä]

Itselläni sama tilanne, tosin pelkään eri sairautta. Magneettikuvaukseen olen menossa, toivottavasti ei löytyisi mitään. Ymmärrän täysin sinua, itselläni on koko ajan pelko läsnä.

 

[Eldorado]

Samoja pelkoja täällä myös. Kaikki nipistelyt ja oudot olot pelottaa, milloin kipu tuntuu missäkin. Tk-lääkärille olen asiasta puhunut, hän totesi vain että ei hänen mieleensä ole tullut kertaakaan että olisin vakavasti sairas. Mutta omassa mielessäni ajatus kummittelee ihan koko ajan. Tosi rasittavaa. Jos haluat juttuseuraa niin sähköpostiosoitteeni on eldorado1959@msn.com

 

[Miranda]

Minullakin on ollut vastaavia pelkoja. Alkoi jo ylä-asteella. Olen kohta 30 kymppinen. Olen huomannut että ne tulee yleensä kun elämässäni tapahtuu isoja tai paljon muutoksia. Esim mitä olen pelännyt: että minulla on syöpää, aivokasvain, luusyöpä, ihosyöpä,vatsasyöpä,Hiv, osteoporoosi. Kävin terveyskeskuskessa joskus jopa 2x päivässä kun olin niin varma että kohta kuolen johonkin tautiin. Kävin myös yksityisillä ja helpotti vähäksi aikaan kun oli puhunut lääkärin kanssa, mutta sitten muutaman tunnin tai päivän päästä olin taas varma että olen kuolemansairas. Kun olin raskaana aloin pelätä kaikkea mitä voisin lapselle tartuttaa, esim; aloin pelätä kissoja(toksoplasmoosi), en uskaltanut paljon syödä mitään missä oli paljon lisäaineita ja voisi olla vaarallista lapselle. Se oli hankalaa aikaa kun kaikkea alkoi pelätä. Kaikki tuntui saastuneelta ja vaaralliselta. Menin terapiaan ja siellä sanottiin että minulla oli pakko- oireita jotka ilmestyy aina kun en osa käsitellä muutoksia niin kuin pitäisi. Toivottavasti sulla menee jo paremmin! Kyllä kaikki järjestyy.

 

[Moip]

Täällä yks samanlainen.
Jos joku haluaa mailailla

sintu@suomi24.fi

 

[mie]

\

Kuulostaisi pakko-oireiselta häiriöltä (kotipsykologin analyysi). Otappas selvää taudin kuvasta. On hyvin yleinen ja hoidettavissa. Rohkeasti vain mielenterveystoimistoon yhteys ja sitä kautta asiat alkavat rullaamaan.

peesaan tätä. oireet ovat kuin pakko-oireisuuden käsikirjasta. oon siis mielen sairaus tai pikemminkin häiriö. its eolen sairastanut juri tuollaisilla oireilla kyseistä sairautta jo usemapia vuosia. jossain vaiheessa ymmärsin siten itsekin, misät on kyse ja oireilu muuttui selkeämmin psyykkiseksi. apua hakemaan ja pian, erikoista, jolleivat ole tajunneet sua laittaa jo saamaan apua psyykkiseen ongelmaan.

 

[Tintti]

Hei!

Täällä myös yksi samasta ongelmasta kärsivä. Mullakin ollut kausittain pelkoaikoja ja varmuus jostain sairaudesta, viime vuosien aikana jostain neurologisesta. Ekoja kausia on ollut jo lapsena ja nyt viimeisin kestänyt 1,5 vuotta,alkoi esikoisen odotusaikana. Nyt on jo vähän helpottanut, mutta esim. viime syksynä kävin magneettikuvissa 2 kertaa. Mitään ei löydy, eikä lääkärit usko mitään sairautta olevan, mutta kun ahdistus tulee mulla niin fyysisinä oireina, että on vaikea uskoa. Ja kun tosiaan koko ajan tarkkailee itseään, huomaa joka tuntemuksen ja pelästyy kaikkea ja testailee mikä tuntuu miltäkin ja missäkin. Ja se kierre jää niin helposti päälle.

Itse koen ongelmani olevan perusturvallisuuden puute ja jotkin lapsuuden kokemukset. Mua on jonkun verran auttanut Antero Toskalan kirja, Pelot ja niiden voittaminen (saikohan täällä mainostaa..?) ja sen miettiminen mikä sen pelon taustalla oikeasti on, eli yrittää päästä siihen ajatukseen, että jotain on vialla, mutta se ei olekaan fyysistä vaan ilmenee tällä tavalla kun sille ei ole muuta nimeä.

Voimia kaikille, hakekaa ihmeessä apua, terapiasta on hyötyä!! :hug:

 

[peeKoo]

Hei
Olen samassa kerhossa ja ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu! Olin jo toimpumaisillani peloistani, kun hyvä ystäväni sairastui syöpään ja siinä sitä taass oltiin: kaikki vatsa- ja alaselkäkipuni, joita oli hoidettu hieronnalla ja jäsenkorjauksella ym. muuttuivat samantien päässäni syöväksi! Kävin varaamassa jälleen lääkäriajan, ja päätin että TAAS kerran saavat tutkia minut kunnolla, vaikka edellisen kerran tutkittii alkuvuodesta, eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Tämä on kauheaa, enkä tiedä mistä apua löytyisi. Olen itse käynyt rentoutustearpiassa (löytyy nettistä tällä termillä) ja olen saanut siitä apua erääseen toiseen henkisesti raskaaseen asiaani. Toinen, mitä aion kokeilla juuri näihin nimenomaisiin pelkoihin, on hypnoosihoito. En vain tiedä kenelle menisin... "Länsimainen" oppikirjapsykiatri on tietysti myös vaihtoehto, mutta sellaiset määräävät liian helposti jotakin kemiallisia mielialalääkkeitä... kai.... Sen ainakin olen huomannut, että kun jokin vaiva selvitetään lääkärissä, se helpottaa olotilaa, eli kyllä se "lääkärissä juokseminen" on kuitenkin periaatteessa tarpeellista... Koitetaan jaksaa.

 

[taustalla]

Lääkärit sanovat tätä: joka paikkaan sattuu = luulosairas

 

[taustalla]

Mie pelkäsin kolmannen lapsen jälkeen myös syöpää ja kaikkea mahdollista välillä. Se oli oire synn. jälkeisestä masennuksesta. Onko sulla pieni lapsi...?

Ilman muuta tarvit apua!!! Itse olen käynyt kaikissa luontaishoidoissa (kiinal. lääketiede, homeopatia) ja nyt syön mäkikuismaa ja pää pelaa taas ja pelot ovat häipyneet. Mäkikuismaa kannattaa kokeilla, jos ei ole muuta säännöllistä lääkitystä.

Kokeile ihmeessä jotain, ei tuosta tarvi kärsiä.

 

[varoitus]

Mäkikuisma saattaa aiheuttaa maksaan vakavan tulehduksen, jopa hengenvaarallisen, itse olin aloittamassa sen käyttöä ja otin selvää tuotteesta. Onneksi! Mäkikuismaa, kuten muitakaan luontaistuotteita eiole tutkittu kuten lääkkeitä, joten niiden käyttöä tulisi todella tarkkaan harkita.

 

[oulu73]

Just minun oireet löytyivätkin tästä keskustelusta...
Onko olemassa jokin lääke joka auttaisi tällaisiin pelkoihin?Muukin kuin tuo mäkikuisma, josta myös harkitsen kysyväni luontaistuotekaupasta.
Tämä on niin kuluttavaa. Haluaisin enrgiani johonkin muuhun kuin syövän pelkäämiseen.

 

[minna]

täällä kans yksi huolestunut äiti, joka on voimakkaan sairauksien pelon takia joutunu jo 4kk syömään masennukseen ja ahdistuneeseen olotilaan cipralexia, jotta etes jotenki jaksas arkea pyörittää..eikä tilannettani yhtään ainakaan helpottanu se että sain tänään kuulla anoppini sairastuneen rintasyöpään..

 

[Wimmagimma]

mä aloin pelkäämään kaikkea kun tulin raskaaks.pelkäsin keskenmenoa ja sitä,jos lapsi onkin vakavasti sairas.pelkäsin synnytyksenjälk. masennusta (!!),pelkäsin synnytystä vähän... nyt kun on oma lapsi,sitä rakastaa yli kaiken,eikä haluais tämän jäävän ilman äitiä.haluan paljon lapsia ja haluan nähdä heidän kasvavan. pelkään,että lapsen isälle,miehelleni, sattuu jotain.pelkään sairauksia (aivokasvainta,rintasyöpää jne...),pelkään,että joudun onnettomuuteen. kaikkia näitä pelkään vain sen takia,että silloin lapseni menettäisi äitinsä tai isänsä!!
pelkään myöskin,että joku sieppaa lapseni (tiedän että suurin osa peloistani ovat typeriä).olen aina ollut säikky,mutta pelästyn jos olen vaikka suihkussa ja TIEDÄN että mies astuu kohta ovesta sisään,silti pelästyn!!
pelkään kasvihuoneilmiötä ja ilmastonlämpenemistä. toisaalta pelottaa tehdä lapsia tähän maailmaan,koska luultavasti he tulevat näkemään ilmastonmuutokset! pelkään että maailma on kohta hulluja täynnä (minä näennäisesti yksi niistä).pelkään että venäjä hyökkää suomeen ja syttyy sota.nyt mua on alkanu ahdistamaan tämä pimeys!!!jos suurin osa vuodesta alkaa suomessa olemaan näin pimeetä,mun on varmaan muutettava pois!mutta pelkäisin asua missään muualla kuin suomessa.ahdistaa kun vaan pari tuntia vuorokaudesta on valoisaa...
pelkoja olis loputtomiin... tuun vaan hullummaks kun alan miettimään kaikkia niitä yhtä aikaa...
en tiiä...nyt kaikki ois varmaan passittamassa mua hoitoon...