Kaipaan lastani, jota ei ole edes olemassa...

["vieras"]

Meillä on 1-vuotias poika ja olen alkanut kaivata toista pientä. Minulla ei ole samanlaista vauvakuumetta kuin ennen esikoista, vaan minä vain KAIPAAN pientä vauvaa. Ikävöin ja kaipaan pientä, jota ei ole edes olemassa. Vielä ei seuraavan lapsen aika kuitenkaan ole, sillä opiskelen vielä ja valmistun vuoden päästä enkä halua keskeyttää opintojani, vuosi on lyhyt aika. Vielä valmistumisen jälkeenkään ei ole oikea aika toiselle lapselle, sillä töissä on oltava edes hetki, jotta saa vähän jalkaansa oven väliin työelämässä.

Meidän lapsille tulee yli 3 vuotta ikäeroa, todennäköisemmin 4 tai jopa 5. Mieskin haluaa toisen lapsen (eilen ensimmäistä kertaa sanoi että näin haluaa, ennen sitä on ollut kovin epävarma), mutta ei vielä muutamaan vuoteen. Surettaa kovasti kun tiedän etten saa seuraavaa lasta vielä moneen vuoteen. Onneksi on tuo poika. Hän kyllä riittää minulle vallan mainiosti, mutta olisi ihanaa jos niitä olisi kaksi.

 

["vieras"]

no jos et muuta murhetta keksi niin oih ja voih, kyllä on kurjaa. Oikeasti, en kyllä itse jaksaisi kuluttaa energiaa tuollaiseen, kaivat olematonta. Iloitse olemassa olevasta lapsesta, puuhastele hänen kanssaan ja nauti hänen taapero ajasta, sekin kuluu niin vauhdilla, etä viuh vain ja kas lapsi onkin pian jo kouluun menossa ja mitkä on sinun muistosi siitä ajasta? Kaipasit lasta jota ei ole.. Tässä minun tuumani sinulle. Oikeasti aikaa kuluu siivillä, elä päivä kerrallaan nauttien hetkistä, elä tässä ja nyt.

 

["susu"]

Minusta lapsi on juuri parhaimmillaan yksivuotiaana!Ei enää yövalvomisia ja masuvaivoja.Nauti taaperostasi!