Kaipaisin kipeästi neuvoja, jättäisinkö mieheni vai en?

["riina"]

Jos sinulla kyyneleet valuvat kun ajattelet miestäsi niin eikö se kerro että rakastat häntä jossain tasolla eli kannattaisi vielä miettiä eroa. Se ei tule olemaan helppo! Jos pystyisit kylmästi jättämään hänet ilman tunteenpurkauksia niin silloin et rakastaisi.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";24103344]Ap, kuulostaa siltä, että miehelläsi voisi olla adhd... Siihen saa apua.[/QUOTE]

Tai Asperger?

 

["akka"]

Ketään et voi muuttaa,joko hyväksyt miehesi vikoineen päivineen tai et.

 

["a p"]

[QUOTE="riina";24103403]Jos sinulla kyyneleet valuvat kun ajattelet miestäsi niin eikö se kerro että rakastat häntä jossain tasolla eli kannattaisi vielä miettiä eroa. Se ei tule olemaan helppo! Jos pystyisit kylmästi jättämään hänet ilman tunteenpurkauksia niin silloin et rakastaisi.[/QUOTE]

Kyllä jollain tasolla rakastankin häntä. Mutta koen jokapäiväisen elämän hänen kanssaan erittäin stressaavaksi, ja henkisesti voin todella huonosti. Tiedän että en minä voi vaatia toista muuttumaan, tai no, sitähän hän yrittää paraikaa epätoivoisesti tehdä, koska tietää että haluan erota. Se käy sääliksi ja surettaa.

Tiedän että minussa roikkuminen on häneltä eräänlaista manipuolointia, ehkäpä tiedostamatonta, mutta kuitenkin. Hän kun tietää että olen kiltti ja empaattinen ihminen, joka haluaa muille hyvää. Mutta haluaisin sitä kyllä vähän itsellenikin.

Tiedän että mieheni kanssa en voi koskaan elää tasapainoista elämää. Pinnani on koko ajan tiukalla hänen takiaan. Vaikka hän itse sotkee, hukkaa tavaroitaan, on kärsimätön, tiuskiva ja pahantuulinen, myöhästelee, aloittaa monta asiaa samaan aikaan saamatta kaikkia loppuun saakka, ei kuuntele minua, kyselee samoja asioita moneen kertaan tms., hän huomauttelee minulle jatkuvasti noista samoista asioista joista tekee itse, vaikka minä en edes tekisi niitä!! Ihan kuin hän jotenkin yrittäisi siirtää puutteitaan minuun.

Vaikka hänellä onkin käden taitoja, elämän hallinta minulla on paremmin hanskassa, olen jämptimpi tyyppi kuin hän. Olen niin väsynyt jatkuvasti korjaamaan hänen jälkiään, ja koittaa aina huolehtia että ehdimme joka paikkaan ajoissa tms. Mutta silti mies on tietävinään ja osaavinaan kaiken, ja neuvoo ja ohjailee minua jatkuvasti, kuin olisin lapsi.

Ei tässä rakkaus riitä, minusta tuntuu että olisin mieluummin yksin kuin koittaisin elää noin mahdottoman hankalan ihmisen kanssa.

Silti näitä kirjoittaessani tuntuu koko ajan pahalta että kirjoitan hänestä noin ilkeästi.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";24103344]Ap, kuulostaa siltä, että miehelläsi voisi olla adhd... Siihen saa apua.[/QUOTE]

Enpä ole tuota tullut edes ajatelleeksi, eihän se nahdotonta ole. Uskon kyllä että hän suuttuu jos otan asian puheeksi, olen niin rikki etten todellakaan haluaisi enää riidellä.

Mutta toisaalta, enhän mitään menetä jos tuon ilmoille heittäisin.

 

["a p"]

[QUOTE="akka";24103416]Ketään et voi muuttaa,joko hyväksyt miehesi vikoineen päivineen tai et.[/QUOTE]

Näinhän se menee. Ja elämä hänen kanssaan on liian raskasta. Sen huomaa siitäkin, että kun hän on välillä viikon pari poissa, muutun takaisin omaksi itsekseni, ja se jatkuva stressaantunut olotila häviää.

Kyllä olen ollut jo vuoden verran melko varma että haluan erota, ja koko ajan varmempi. Suurin ongelma on vaan se, että hän ei halua. Yhtenä päivänä hän jopa sanoi ettei aio muuttaa asunnostamme mihinkään. Asuntomme on minun alunperin vuokraamani työsuhdeasunto. En ymmärrä miten hänet voin häätää jos nyt siihen asti menee ettei hän oikeasti suostuisi muuttamaan pois. Tai ehkä muutamme lapsen kanssa pois, niin sittenhän hänenkin on pakko lähteä, koska asunto on vain tietyn firman työntekijöille.

En tiedä, kaikki on niin sekavaa.

 

["a p"]

nosto

 

["lOKKI"]

Sinuna näyttäisin tämän ketjun hänelle. Voipi suuttua, mutta mitä menetettävää. Ehkä tämän lukeminen voisi aukaista hänen silmänsä oikeasti.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";24104107]Enpä ole tuota tullut edes ajatelleeksi, eihän se nahdotonta ole. Uskon kyllä että hän suuttuu jos otan asian puheeksi, olen niin rikki etten todellakaan haluaisi enää riidellä.

Mutta toisaalta, enhän mitään menetä jos tuon ilmoille heittäisin.[/QUOTE]

Kannattaa ehkä varovaisesti ja hyvässä mielessä ottaa asia esille. Vaikkette te jatkaisikaan yhdessä, niin hän saattaa joku päivä sitten itse tajuta hakea apua tuohon, jos tuossa tuntuu olevan mitään perää.

 

["vieras"]

:hug: Pohdit täsmälleen samoja asioita kuin minä n. vuosi sitten. Miehesi vaikuttaa samanlaiselta kuin minun ja ärsytti samat asiat. Tiedän täsmälleen mitä käyt läpi! Ja tiedän mikä auttaa: ero. Otin monta kertaa eron tai asumuseron puheeksi mutta mies ei halunnut. Itki ja aneli että pysyttäisiin yhdessä. Lupasi muuttua. Mutta ei tehnyt sitä. Lopulta kieltäydyin seksistä täysin. Kahden kuukauden jälkeen mies halusikin erota. Sitten vain muutin lasten kanssa pois ja voin nyt sanoa, että oli elämäni paras päätös. Mies nyt edelleen katsoo asiakseen arvostella minua, vaikka elääkin jo uudessa suhteessa, mutta minua ei hetkauta enää.

Mietin eroa noin kaksi vuotta ja tavallaan tein surutyön jo siinä vaiheessa. Itse ero oli helppo vaikka etukäteen pelkäsin kovasti kuinka siinä käy. Riitoja ei ole ollut ja lasten asiat on helposti pystytty sopimaan. Välimme ovat nyt ok ja olemme kumpikin todenneet ettemme vain sopineet yhteen. Seurustelun alussa minuun vetosi miehen itsevarmuus, joka myöhemmin osoittautui vain epävarmuuden peittelyksi. Eksäni on oikeasti heikko ihminen, joka ei pärjää yksin. Myös adhd/asperger piirteet sopivat eksääni, mutta hän ei ole halunnut hakea diagnoosia tai apua siihen vaan se on ollut aina hyvä tekosyy hänen toimiinsa. Itse en jaksanut sitä enää ja nyt voin hyvin. Voimia sinulle ap mitä sitten päätätkin tehdä.

 

[Huspati Huta]

Olisi kamalan epäreilua toista osapuolta kohtaan täällä neuvoa ap:tä ottamaan ero. Emmehän oikeasti tiedä kuin ap:n kertoman heidän suhteestaan. Se on vain yksi näkökulma, emmekä oikeasti tiedä sitäkään, onko sekään totta. Minulla on muistikuva, että hyvin samanlainen tarina oli täällä joitakin aikoja sitten, hyvin samaan tapaan silloinkin nainen kuvaili itseään ja miestään. Ei siinä sinänsä ole tietenkään mitään vikaa, että tekee avauksen uudelleen tilanteestaan, en sitä tarkoita.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24104366]:hug: Pohdit täsmälleen samoja asioita kuin minä n. vuosi sitten. Miehesi vaikuttaa samanlaiselta kuin minun ja ärsytti samat asiat. Tiedän täsmälleen mitä käyt läpi! Ja tiedän mikä auttaa: ero. Otin monta kertaa eron tai asumuseron puheeksi mutta mies ei halunnut. Itki ja aneli että pysyttäisiin yhdessä. Lupasi muuttua. Mutta ei tehnyt sitä. Lopulta kieltäydyin seksistä täysin. Kahden kuukauden jälkeen mies halusikin erota. Sitten vain muutin lasten kanssa pois ja voin nyt sanoa, että oli elämäni paras päätös. Mies nyt edelleen katsoo asiakseen arvostella minua, vaikka elääkin jo uudessa suhteessa, mutta minua ei hetkauta enää.

Mietin eroa noin kaksi vuotta ja tavallaan tein surutyön jo siinä vaiheessa. Itse ero oli helppo vaikka etukäteen pelkäsin kovasti kuinka siinä käy. Riitoja ei ole ollut ja lasten asiat on helposti pystytty sopimaan. Välimme ovat nyt ok ja olemme kumpikin todenneet ettemme vain sopineet yhteen. Seurustelun alussa minuun vetosi miehen itsevarmuus, joka myöhemmin osoittautui vain epävarmuuden peittelyksi. Eksäni on oikeasti heikko ihminen, joka ei pärjää yksin. Myös adhd/asperger piirteet sopivat eksääni, mutta hän ei ole halunnut hakea diagnoosia tai apua siihen vaan se on ollut aina hyvä tekosyy hänen toimiinsa. Itse en jaksanut sitä enää ja nyt voin hyvin. Voimia sinulle ap mitä sitten päätätkin tehdä.[/QUOTE]
Kiitos paljon vastauksesta kohtalotoverini! Eksäsi kuulostaa todella samanlaiselta kuin mieheni! Ja hänestä tosiaan löytyy myös paljon adhd/asperger piirteitä. Huh,kaikkitietävyys,nuukuus,ei heitä mitään pois, ja lisäksi tuo joustamattomuus ja luulo että on aina oikeassa,sekä keskittymiskyvyn puute,aikataulun hallitsemattomuus,epäsiisteys,epäempaattisuus,äreys. Mies saa minut usein itkemään muttei anteeksi pyytele useinkaan koska vikahan on minussa,olen hänestä yliherkkä. Itse ihastuin myös hänen itsevarmuuteensa,mutta todellisuudessa minä olen meistä vahvempi. Jännä että tuokin on tarinoissamme yhteinen piirre että miehet eivät ole ensin suostuneet eroon.Minunkin mieheni on itkenyt ja luvannut muuttua,mutta eihän kovinkaan moni muutu.Seksiin en ole viimeisen vuoden aikana pystynyt kuin pitkin hampain kerran kuussa tai kahdessa,kun en ole jaksanut kuunnella mankumista. Huh,uskon että tämä tästä.

 

["a p"]

Olisi kamalan epäreilua toista osapuolta kohtaan täällä neuvoa ap:tä ottamaan ero. Emmehän oikeasti tiedä kuin ap:n kertoman heidän suhteestaan. Se on vain yksi näkökulma, emmekä oikeasti tiedä sitäkään, onko sekään totta. Minulla on muistikuva, että hyvin samanlainen tarina oli täällä joitakin aikoja sitten, hyvin samaan tapaan silloinkin nainen kuvaili itseään ja miestään. Ei siinä sinänsä ole tietenkään mitään vikaa, että tekee avauksen uudelleen tilanteestaan, en sitä tarkoita.

Minä en nyt ymmärrä mitä ajat takaa, eikö sinusta joku avaus ole uskottava, jos sama hlö on kirjoittanut joskus aiemmin tilanteestaan?Millä tavoin avaus silloin on epäuskottavampi? Moni musta nikkikin täällä pohtii samaa, ratkaisematonta ongelmaansa useissa eri avauksissa,sehän on normaalia.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="a p";24104561]Minä en nyt ymmärrä mitä ajat takaa, eikö sinusta joku avaus ole uskottava, jos sama hlö on kirjoittanut joskus aiemmin tilanteestaan?Millä tavoin avaus silloin on epäuskottavampi? Moni musta nikkikin täällä pohtii samaa, ratkaisematonta ongelmaansa useissa eri avauksissa,sehän on normaalia.[/QUOTE]
Tarkoitan sitä, että otsikossa pyydät neuvoa siihen, ottaisitko eron. Minä en tunne sinua, eikä varmaan kukaan muukaan täällä, saati miestäsi. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon henkilö neuvoisi miestäsi ottamaan sinusta eron sen perusteella, mitä mies tälle tuntemattomalle ihmiselle kertoo? Tarinasi kuulostaa uskottavalta, mutta en silti voi tietää, että onko se totta. Tai onhan se varmaan sinulle todellisuutta, mutta myönnäthän, että se on silti sinun näkökulmasi. Ei olisi ennenkuulumatonta, että tällaisessa paikassa tarinaa väritetään sopivasti omaa kilpeä kiillottaakseen. Minusta olisi asiatonta sen perusteella sanoa, että sinun pitää erota. Se olisi epäreilua sinuakin kohtaan.

 

["vieras"]

mitä se jahkailu auttaa..et sano enää mitään vaan otat ja lähet!

 

[Huspati Huta]

Lisään vielä, että se että ap kirjoitat suhteesi ongelmista ja sitä kautta selkiytät ajatuksiasi, on enemmän kuin ok, melko varmasti hyväksi sinulle ja ehkä suhteellennekin. Mutta se on eri asia kuin pyytää, että tuntemattomat ihmiset ottavat kantaa siihen, pitäisikö sinun jatkaa suhdettasi vai ei. Jos siis olet aiemminkin kirjoittanut aiheesta, sanon että edelleenkin kuulostat siltä, että katsot omaa osuuttasi ja omaa luonnettasi vaaleanpunaisten lasien läpi, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta siltikin ilmiselvää.

 

["joo"]

enpä tiedä onko miehessäsi nyt OIKEASTI mitään isompaa vikaa.. Ehkäpä sinun olisi hyvä ymmärtää, että hän on MIES ja sinä NAINEN ja näillä on paljon eroa.. Miehestäsi ei voi naista tulla, ehkä kaipaatkin itsellesi tyttöystänän miehen sijaan, jos haluat miehesi olevan tasan tarkkaan kaltaisesi? Tänä aikana on ihan vääristynyt käsitys vallalla, millainen miehen tulisi olla. Jos vertaat miestäsi homppeleihin, niin silloin onkin mies varmaan ihan eri planeetalta. Miehet on miehiä ja naiset naisia!

 

["niin"]

Lisään vielä, että se että ap kirjoitat suhteesi ongelmista ja sitä kautta selkiytät ajatuksiasi, on enemmän kuin ok, melko varmasti hyväksi sinulle ja ehkä suhteellennekin. Mutta se on eri asia kuin pyytää, että tuntemattomat ihmiset ottavat kantaa siihen, pitäisikö sinun jatkaa suhdettasi vai ei. Jos siis olet aiemminkin kirjoittanut aiheesta, sanon että edelleenkin kuulostat siltä, että katsot omaa osuuttasi ja omaa luonnettasi vaaleanpunaisten lasien läpi, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta siltikin ilmiselvää.

Kerroppa miten sitten selvittää päätään jos ei voi neuvoa keneltäkään kysyä? Jos mies ei pariterapiaan lähde. Itselläni vähän samoja ajatuskuvia mutta erilainen mies. Itse ottaisin käytännön läheisen miehen kun nykyinen vähän taiteellinen ja ns. erikoinen.
Mekin ollaan kuin yö ja päivä myös kiinnostuksissa. Miestä ei ulkonäkö kiinnosta toisin kuin minua. Ja miestä kiinnostaa työ toisin kuin minua perhe jne.
Onko elämä sitten ohi jo 34v ikäisenä? Ei saa katua minkä valinnan tehnyt? On vaan hyväksyttävä että seksiä on 2 kertaa vuodesta miehen aloitteesta. Itseä ei aloitteen teko enään kiinnosta..
Niin ja miten saada kiinnostus ja kunnioitus takaisin suhteeseen..
Miten estää ettei ihastu johonkin toiseen mieheen joka voisi olla parempi tai kiinnostavampi..
Niin ihminenhän on pohjimmiltaan eläin ja pystyy tietääkseni rakastumaan useampaankin tai useasti elämässään.

 

["Susa"]

Mutta uskotko, että mies vaihtamalla paranee. Usein voi luulla, että asiat olisivat paremmin toisessa suhteessa. Mutta jos tiedät tehneesi kaikkesi itsesi ja lapsesi eteen perheen ylläpitämiseksi ja parisuhteen parantamiseksi, niin silloin ei auta kuin ottaa ja mennä ja aloittaa uusi elämä. Onnea ja iloa elämään sinulle ja lapsellesi mitä ikinä sitten päätätkin tehdä

 

["joo"]

Niin huomasin kyllä saman minkä joku muukin tuossa vuodatuksessasi, että sinussahan ei ole mitään vikaa, miehessä vaan on?!! Aika jännää... Lopeta olemasta marttyyri ja katso miestäsi ihan realistisesti, huomaat ihan varmasti että sepäs onkin ihan ok tyyppi. Itselläsi on ongelmia, älä niitä miehesi niskaan vieritä. Jos et itse ole tyytyväinen itseesi, ei se ole miehn vika. OIKEESTI. muuta itseäsi. Ja jos "olet suostunut" seksiin muutaman kerran parin vuoden aikana? Huh huh. Mitähän miehesi mahtaa sinusta ajatella? Mene itseesi!!!!

 

["niin"]

Huh mitä naisten lynkkäystä ap:ta kohtaan. Mistä näitä eronneita ja uusperheitä jne tulee? Kaikkihan voisivat olla ikuisesti sen ekan miehen kanssa yhdessä. Ja tuskin kaikissa eronneissa miehissä on alkoholisteja tai pettäjiä tai hakkaajia. Suurin osa varmaan ihan tavallisia niinkuin eronneet naisetkin. Vai onko he jotenkin viallisempia kuin muut jotka sinnittelee yhdessä?
Ihminenhän on tunnetusti virheetön siinä parinvalinnassa. =) Niinkuin muissakin asioissa..
Monestihan ihminen oppii vasta kasvaessaan ja joskus huomaa että on kasvettu kumppanin kanssa erilleen..ei vietetä aikaa yhdessä jne. Silloin yleensä otetaan ero ja etsitään siihen tilanteeseen sopivampi kumppani. Tai ollaan yksin.
Niin ja yleensä jos eroon päädytään niin vikaa tietenkin molemmissa. Mutta sitten ehkä uusi nainen hyväksyy taas sen miehen puutteet ja kestää niitä. Ja uusi mies hyväksyy sinun puutteesi ja kestää niitä. Mutta elämä on valintoja! Niitä ei tehdä toisten mielipiteiden pohjalta vaan omaa itseään kuunnellen. Joko menee vikaan tai oikeaan. Niin ja täällähän monesti hehkutetaan sitä että uusi mies on parmpi kuin ex....eli onko se sitten ihan harhaa ja ihmiset valehtelevat?

 

["a p"]

[QUOTE="joo";24104743]Niin huomasin kyllä saman minkä joku muukin tuossa vuodatuksessasi, että sinussahan ei ole mitään vikaa, miehessä vaan on?!! Aika jännää... Lopeta olemasta marttyyri ja katso miestäsi ihan realistisesti, huomaat ihan varmasti että sepäs onkin ihan ok tyyppi. Itselläsi on ongelmia, älä niitä miehesi niskaan vieritä. Jos et itse ole tyytyväinen itseesi, ei se ole miehn vika. OIKEESTI. muuta itseäsi. Ja jos "olet suostunut" seksiin muutaman kerran parin vuoden aikana? Huh huh. Mitähän miehesi mahtaa sinusta ajatella? Mene itseesi!!!![/QUOTE]

Sinulla on selvästi paha olla itsesi kanssa. Pistä netti kiinni ja mene vaikka lenkille. Halaus.

 

["a p"]

[QUOTE="niin";24104788]Huh mitä naisten lynkkäystä ap:ta kohtaan. Mistä näitä eronneita ja uusperheitä jne tulee? Kaikkihan voisivat olla ikuisesti sen ekan miehen kanssa yhdessä. Ja tuskin kaikissa eronneissa miehissä on alkoholisteja tai pettäjiä tai hakkaajia. Suurin osa varmaan ihan tavallisia niinkuin eronneet naisetkin. Vai onko he jotenkin viallisempia kuin muut jotka sinnittelee yhdessä?
Ihminenhän on tunnetusti virheetön siinä parinvalinnassa. =) Niinkuin muissakin asioissa..
Monestihan ihminen oppii vasta kasvaessaan ja joskus huomaa että on kasvettu kumppanin kanssa erilleen..ei vietetä aikaa yhdessä jne. Silloin yleensä otetaan ero ja etsitään siihen tilanteeseen sopivampi kumppani. Tai ollaan yksin.
Niin ja yleensä jos eroon päädytään niin vikaa tietenkin molemmissa. Mutta sitten ehkä uusi nainen hyväksyy taas sen miehen puutteet ja kestää niitä. Ja uusi mies hyväksyy sinun puutteesi ja kestää niitä. Mutta elämä on valintoja! Niitä ei tehdä toisten mielipiteiden pohjalta vaan omaa itseään kuunnellen. Joko menee vikaan tai oikeaan. Niin ja täällähän monesti hehkutetaan sitä että uusi mies on parmpi kuin ex....eli onko se sitten ihan harhaa ja ihmiset valehtelevat?[/QUOTE]

Aika pitkälti ollaan myös kasvettu erillemme, ja lisäksi ollaan ehkä liiankin erilaisia.

Ja tietenkin vikaa on molemmissa, tai siinä että viat eivät sovi yhteen vaan korostavat toisiaan. Meillä on aika pitkälti niin, että kumpikin ärsyyntyy toisen vioista. Mies pitää minua varmaankin vähintään yhtä hankalana tyyppinä kuin minä häntä, ainakin nykyään.

Kyllä parisuhde on aina kahden kauppa, ja aika typerää täällä joiltakin kuvitella että minä pidän itseäni täydellisenä. Kuka nyt erikseen alkaa omia vikojaan eritellä tällaisissa parisuhdeongelma-aloituksissa. Pointti on siinä tunteeko ihminen itsensä tasapainoiseksi suhteessaan. Ja tällä hetkellä tuntuu että yksinkin olisin onnellisempi.

 

["joo"]

[QUOTE="a p";24104853]Sinulla on selvästi paha olla itsesi kanssa. Pistä netti kiinni ja mene vaikka lenkille. Halaus.[/QUOTE]

Ei ole =). Voin oikein hyvin ja olen tyytyväinen elämääni ja myös mieheeni, ns vikoineen päivineen. En ymmärrä tuollaista itsen kohotusta ja miehen lynkkausta nettipalstalla. PARIsuhde on kahden välinen suhde, ei MINÄ ja MINUN vaatimukseni... Kuten aloittajalla näyttää olevan

 

[voi itku:D]

JSSAP sitähän sä ap täältä odotat vastaukseksi.

Pani oikein naurattamaan, kun tällä kertaa miehen viaksi kelpaa sekin kun hänellä ON rahaa.