KAKKONEN LUEPPAS TÄMÄ

[?]

Ja ei kun ääliön lätkytys jatkuu vaan. Sorry, jos tekstisi on niin ilmiselvästi katkeran ämmän kirjoitusta. Opettele kirjoittamaan miesmäisemmin.

Ja ole hyvä vaan, jos saat jotain kicksejä idioottimaisista jutuistasi. Joko tuli?

On sitten koulunpenkkikin jäänyt kirjoitustaidottomuudestasi päätellen kuluttamatta?

Kaikenlaisia apukoululaisia... säälittävää...

 

[mies]

?:

Olet sitten hauska. Miten kirjoitan miesmäisemmin? Tarkoitatko miesmäisyydellä sinun tyyliäsi keskustella? Niin alas en toivottavasti vajoa, vaikka vaaransa on, kun sinulle vastaan.
Tiedätkö, että meitä miehiä ihan oikeasti ällöttää, kun naiset alkavat muistuttamaan jätkiä; sellaisia rääväsuisia haistattelijoita, niin kuin sinäkin olet. Et kyllä millään tavalla paranna sukupuolesi mainetta, joskaan et sitä kyllä huononnakaan, koska olet niin ilmiselvä häiriö. Mutta aina meidän miesten otsalohkoon hiipii ajatus, että mitäpä jos erehdymme kaltaiseesi ja kärsimme taas eron tuskan ja epäonnistumisen. Kerro edes meille, että sinä et tunne yhtään kaltaistasi naista, vaikka ei se mitään auta, kyllä me tiedämme, että meillä riittää opeteltavaa.

Kärsit aivan selvästi lapsuudenkotisi ongelmista, jossa sinulle ei annettu rakkautta ja jossa sinua ei arvostettu. Valitettavasti sinusta on selvästi luettavissa, miten sinä aikuistuit nuorena ja aloit ottamaan vastuuta, silloin kun ikäisesi pikkutytön olisi pitänyt vielä leikkiä. Mutta älä syytä itseäsi siitä mitä olet, syytä siitä vanhempiasi, jotka eivät osanneet toimia oikein lapsen eduksi.

 

[nainen 44-v.]

Olet todella naiivi alkuperäinen kirjoittaja. Itse en henk.koht.millään ymmärrä näitä avioliitossa roikkuvia ukkomiehiä joiden täytyy pitää yllä toista suhdetta! Mielestäni joka ikinen tälläinen ukkomies on todella onneton,säälittävä luuseri. Kyllä aikuisen ihmisen pitää lopettaa ensin voimassa oleva suhde (avioliittokin!) ennenkuin aloittaa toisen suhteen. Ja sitten nämä onnelliset "pikkuvaimot" ovat niin älyttömän onnessaan ja tyytyväisiä jopa seksiin (jessus sentään!!) kun saavat takaisin itselleen tälläsen tosi röyhkeän paskamaisesti käyttäytyneen ukkomiehen. Ei voi muuta sanoa ku että olet todella tyhmä alkuperäinen nainen, avaa jo silmäsi, jos on rakkautta,sitä oikeaa, teidän välillä ollut, niin siihen ei koskaan, HUOM! ei koskaan tulisi ketään kolmatta osapuolta väliin! MIten naiivi voit ollakaan kun vaan hekumoit tunteella että lälläl lää,siitäs sait kakkonen, tämä onkin MINUN mieheni ja nyt minä saan sekstailla hänen kanssaan ja nyt hän rakastaa vain minua! äärttömän typerältä kuulostaa,no, toivon onnea kuitenkin tuohon kulissiliittonne paskaan! Itse en ikinä suostuisi ottamaan petturi ukkoa takaisin, en edes rakkauden tähden, koska kaikki rakkaus,lämpö,välittäminen jne. on suhteesta lähtenyt vääjäämättä pois siinä vaiheessa kun ukko on sekstaillut toisen naisen kanssa! hyi olkoon!

 

[ihmm]

" Kyllä aikuisen ihmisen pitää lopettaa ensin voimassa oleva suhde (avioliittokin!) ennenkuin aloittaa toisen suhteen"

Miksi?

 

[Ar]

Hoitsulta: "Lapsuudenystäväni (mies) koko monenlaisia ongelmia liitossaan, löysi uuden naisen ja keräsi kamppeensa. Oli jo jalka oven välissä, kun ennen niin haluttomasta vaimosta tuli yhtäkkiä kiiman esikuva."


Heh, toi on todella tuttua...loputon pihtaaja muuttaa tyyliään kuin taikaiskusta.

 

[Man]

Ja ei kun ääliön lätkytys jatkuu vaan. Sorry, jos tekstisi on niin ilmiselvästi katkeran ämmän kirjoitusta. Opettele kirjoittamaan miesmäisemmin.

Ja ole hyvä vaan, jos saat jotain kicksejä idioottimaisista jutuistasi. Joko tuli?

On sitten koulunpenkkikin jäänyt kirjoitustaidottomuudestasi päätellen kuluttamatta?

Kaikenlaisia apukoululaisia... säälittävää...

Tässäpä erinomainen esimerkki siitä, miten keskustelu ajautuu sivuraiteelle - esim. toisen ihmisen ja hänen ominaisuuksiensa arvostelemiseen. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa varsinaisesta asiasta, älä kirjoita mitään!

 

[?]

?:

Olet sitten hauska. Miten kirjoitan miesmäisemmin? Tarkoitatko miesmäisyydellä sinun tyyliäsi keskustella? Niin alas en toivottavasti vajoa, vaikka vaaransa on, kun sinulle vastaan.
Tiedätkö, että meitä miehiä ihan oikeasti ällöttää, kun naiset alkavat muistuttamaan jätkiä; sellaisia rääväsuisia haistattelijoita, niin kuin sinäkin olet. Et kyllä millään tavalla paranna sukupuolesi mainetta, joskaan et sitä kyllä huononnakaan, koska olet niin ilmiselvä häiriö. Mutta aina meidän miesten otsalohkoon hiipii ajatus, että mitäpä jos erehdymme kaltaiseesi ja kärsimme taas eron tuskan ja epäonnistumisen. Kerro edes meille, että sinä et tunne yhtään kaltaistasi naista, vaikka ei se mitään auta, kyllä me tiedämme, että meillä riittää opeteltavaa.

Kärsit aivan selvästi lapsuudenkotisi ongelmista, jossa sinulle ei annettu rakkautta ja jossa sinua ei arvostettu. Valitettavasti sinusta on selvästi luettavissa, miten sinä aikuistuit nuorena ja aloit ottamaan vastuuta, silloin kun ikäisesi pikkutytön olisi pitänyt vielä leikkiä. Mutta älä syytä itseäsi siitä mitä olet, syytä siitä vanhempiasi, jotka eivät osanneet toimia oikein lapsen eduksi.

Sinä et ole edes hauska, vaan kuten sanottu, säälittävä.

Tekstisi on sairasta. Puhut lapsuudenkodin ongelmista ja häiriöistä, rakkaudettomuudesta, kuulostat aiheista asiantuntijalta, joten itsehän ne parhaiten tiedät. Minulla ei ole moisista kokemusta.

Edelleenkin kuulostat katkeralta naiselta, miehet eivät kirjoita naisista tuollaista tekstiä, olet läpinäkyvä. Mene nyt vaikka ulos hengittämään raitista ilmaa, ehkä angstisi purkautuvat.

 

[mies]

?:

Valitettavasti minä olen törmännyt näihin asioihin. Valitettavasti minä olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Ja se on mielestäni keikkein surullisinta, että samat ongelmat toistuvat sukupolvesta toiseen ja voimistuen.

Mielenkiintoinen tuo meidän käyttämä loukkaus toisesta, on kutsua häntä vastakkaiseksi sukupuoleksi. Sitten emme kuitenkaan ymmärrä vastakkaista sukupuolta, vaikka toivomme, että hän ei ole kaltaisemme. Olisiko elämä tylsää, jos miehellä ei olisi naisessa haastetta ja myös toisinpäin.

Istuin eilen syömässä ravintolassa, minua vastapäätä istui kihlapari; nainen oli nätti, hän oli niin nainen. Hän pälpätti miehelle yhtenään jotakin, välillä hän nauroi, taas hän jatkoi puhumistaan. Mies myönteli jotakin. Aivan selvästi mies ei ollut niin puhelias. Mutta minulle tuli hyvä olo, kun nainen oli niin nainen.

Mutta miksi meidän miesten sitten pitäisi olla tunteellisia? Miksi meidän halutaan olevan myötäileviä? Miksi? Kuitenkin nainen haluaa mieheltä jämäkkyyttä, selkärankaa, asioiden toteuttamista, miehistä otetta, joka luo turvaa. Onko sillä jotakin merkitystä, että kasvatusalan ihmiset ovat naisia? Vauvasta asti pojat ovat naisten opissa vähintäin 15v. Jos ajatellaan miehen osuutta entisaikojen yhteiskunnassa, niin pojat olivat tiiviimmin isiensä kanssa ja saivat miehen mallin. Nyt väsynyt isä kun tulee töistä kotiin, niin kosketus poikalapseen jää vähäiseksi. Olisiko siinä eräs asia, mitä pitäisi yhteiskunnassa muuttaa, että miehet saisivat miehen mallin jo lapsena, eikä kaikkea tarvisisi kantapään kautta opetella.

 

[Nainen]

Voisitko mitenkään nimimerkki ? olla ottamatta mitään kantaa jos ei mitään järkevää sanottavaa ole? Tai jos et kykene sitä sanottavaasi asiallisesti sanomaan. Niinkuin aikuiset yleensä..
Ihme juttu kun kaikista ketjuista aina löytyy joku, joka alkaa vängätä jotain täysin aiheen kannalta yhdentekevää asiaa ja yleensä juuri samalla tyylillä kuin tässä. Ei se oma mielipide siitä parane että haukkuu toisen pystyyn. Typerää.

 

[mies?]

Tjaa. Kylläpä tässä ihan aluksi se oli tämä "mies", joka arvioi muiden mielipiteitä ja kehotti häpeämään.
Ihan ot-keskustelua, mutta kyllä ei ? ole "mies"tä pahempi

 

[onnea]

Hyvähän se on, että parisuhteet kestävät ja anteeksi annetaan.

Ap:n kirjoituksesta vaan huokuu katkeruus, unohdettu ei ainakaan ole ja märehtimäänkin on jääty.

Mutta onhan hän saanut pitää tämän "hyvän" miehensä. Onnea vaan. Kyllä se varmaan kaiken kestää, kun nyt on laihdutettu ja seksi maistuu ja luonnekin on muutettu miehelle sopivaksi.

Minusta taas tästä sinun tekstistäsi huokuu katkeruus paljon enemmän kuin alkuperäisessä kirjoituksessa. Etkö saanutkaan sitä ukkomiestä omaksesi?

 

[Hah hah]

Hyvähän se on, että parisuhteet kestävät ja anteeksi annetaan.

Ap:n kirjoituksesta vaan huokuu katkeruus, unohdettu ei ainakaan ole ja märehtimäänkin on jääty.

Mutta onhan hän saanut pitää tämän "hyvän" miehensä. Onnea vaan. Kyllä se varmaan kaiken kestää, kun nyt on laihdutettu ja seksi maistuu ja luonnekin on muutettu miehelle sopivaksi.

Minusta taas tästä sinun tekstistäsi huokuu katkeruus paljon enemmän kuin alkuperäisessä kirjoituksessa. Etkö saanutkaan sitä ukkomiestä omaksesi?

Sain kuin sainkin

 

[mies]

mies?:

"Tjaa. Kylläpä tässä ihan aluksi se oli tämä "mies", joka arvioi muiden mielipiteitä ja kehotti häpeämään.
Ihan ot-keskustelua, mutta kyllä ei ? ole "mies"tä pahempi "

Luehan uudelleen ketju. Kai keskustelussa saa arvostella toisen mielipiteitä. Kyllä nimimerkki ? aloitti henkilökohtaisen mollauksen; olisi tyytynyt arvostelemaan vain minun mielipiteitäni.

"Olipas typerä mielipide. Ajatteletko tosiaan, että mitään ei ole korjattavissa, eikä kannata korjata.

Olen enemmän kuin yllättynyt naisten kateudesta sitä onnea kohtaan, minkä ap on löytänyt todellisen kärsimyksen jälkeen. Häpeisitte itseänne."

Olihan tuo voimakkaasti sanottu, mutta ei kohdistunut "hoitsuun" pelkästään. Hyssytelläkö tässä pitäisi, joka ei keskustelua kestä, niin voi mennä itseensä. Samaa mieltä olen henkilökohtaisuuksiin menemisestä, mutta se onkin heikkoutta.

 

[En ole katkera, mutta kuitenkin...]

En ymmärrä, miksi jollain anonyymilla keskustelupalstalla ei koskaan osata pysyä asiassa, vaan aloitetaan henkilöön kohdistuva arvailu pelkästään jonkun kirjoittajan henkilökohtaisen mielipiteen perusteella; niin monta on kuitenkin mielipidettä, kuin ihmisiäkin. Onko siinä sitten oman egon paikkaamista, vai mitä, mutta paha mieli tulee pelkästään lukiessa näitä. Taidan pysytellä vaikka tuolla ruokapuolella, niin ei tarvitse kenenkään toivottaa minua hevonXXXn. Onnea vaan aloittajalle, vaikka provosoivasti kirjoititkin, kuten itsekin sanoit. Toivotaan, että onni kestää.

 

[hmph!]

Rouva ap hyvä...
maalaan piruja seinällesi, en edes väitä etten haluaisi koska halu sanoa sanottavani on melko kova.
Ensin omasta kokemuksesta, petollinen miehesi kiinnostaa sinua, vielä... mutta tämä petos on aina taustalla, sinun mielessäsi, vaikket sitä ajattelisikaan. Se on siellä (päässä, sydämessä, miten vaan..), luulet unohtaneesi...p*skat! Niinkauan kuin se on _pohjia_ myöten käsittelemättä, juttu vaikuttaa vaikket sitä itse tajua.
Olen ollut myös "kakkonen", mies olisi kovasti ollut lähdössä vaimonsa luota. Mutta olisi halunnut varmistuksen rakkaudestani ja siitä että kelpaa (omaksi) minulle.
En halunnut alkaa "kainalosauvaksi" hänelle, kehotin palaamaan asiaan kun haluaa lähteä liitostaan ihan "omin jaloin"...eipä ole näkynyt...eikä ole yllätys.
Harvassa ovat ne ihmiset jotka "omin jaloin" lähtevät suhteesta.

Silti toivotan onnea sinulle.

 

[omin jaloin?]

"Harvassa ovat ne ihmiset jotka "omin jaloin" lähtevät suhteesta"

Miten omin jaloin lähteminen tapahtuu tyyliputhtaasti?

MIes keskustelee asiasta vaimon kanssa. Pakkaa tavarat ja muuttaa toiseen osoitteeseen. Hoitaa avioeron ja asuu säädyllisen ajan yksin ilman uutta naisseuralaistsa.

Kun pöly on laskeutunut, uusi nainen astuu kuvioihin.

Kai minunkin olisi viisainta pysyä Ellien "ruokapuolipalstoilla".
Vatsa on täynnnä herkkuja. Parisuhteesta ei ole kuin lähes kymmenen vuoden takaiset muistot. Mitähän elämä olsi, jos vielä yhdessä olisimme.
Mietin tässä tiskaanko ja menen nukkumaan vai jätähkö tiskaamatta.

Tadian kävellä omin jaloin iltapesulle ja nukkumaan.

 

[huhhuhh]

Tunne-elämän pelkuruutta se kai silloin kun syntipukiksi otetaan toinen nainen. Sinun miehesi se on, joka on sinua pettänyt! Ymmärrä se, niin teillä voi olla toivoakin.

 

[pettäjäm43]

Pettänyt ja pettänyt...vaimoni on pettänyt minua viimeiset kymmenen vuotta. Pettänyt olemalla välinpitämätön, haluton, aloitteeton, torjumalla läheisyyteni, viemällä parisuhteen sisko/veli-suhteeksi.
Minäkö se varsinainen pettäjä olen kun tarvitsen elämääni intohimoa, läheisyyttä ja seksiä.

Vatsaan perusellien puolesta tässä itse, ettei tarvitse vaivautua; Minussa se vika on, eroa, miksi roikut jne.jne.

 

[Nick]

Et vaikuta, anteeksi vaan, mitenkään erikoisen fiksulta ainakaan kirjoituksesi ja ajattelusi suhteen. Jos miehesi on käynyt vieraissa ja saat hänet takaisin, on kyseessä aika naurettava juttu. Sellaiseksi tämän tekee se, että olet katkeransuolainen tuolle kakkosnaiselle. Jos sait itsesi laihaksi ja seksikkääksi, on varmaan omanarvontuntosi mukaan hyvä asia.
Ikävää oli lukea myös hehkutusta miehesi palkkatasosta ja osallistumisesta kotitöihin. Etkö nä e, että mies pelaa omaa peliään olemalla nyt hetken hyvä puoliso sulle? Miksi pitää ottaa pettäjä takaisin? Mikään muu ei syö ihmistä enempää kuin petetyksi tuleminen.

 

[mies]

Tässäkin ketjussa moni nainen on ilmoittanut ylläpitävänsä ihanaa kakkossuhdetta, mutta he eivät toivo, että miehensä saisi tietää siitä. Jokainen tekee omat päätöksensä kantaako pettäjän kamat oven ulkopuolelle välittömästi tämän jäätyä kiinni. Itse ehkä kantaisin, jos ei olisi lapsia tai muita sidoksia.
Ap antoi anteeksi ja heidän suhteensa korjaantui ja jopa parantui; se on heidän onnensa, mitä sitä kadehtimaan ja ap:tä mollaamaan.

 

[vaimo]

En mitenkään voi kadehtia ap:ta. Minun mielestäni tilanne ei ole edes korjaantunut. Ap on edelleen katkera, saa voimansa kakkosen arvostelemisesta ja toivoo tälle surua. Oma mies on kai sitten ollut viaton :/ Toivotaan, että ap:lla menee jatkossakin hyvin, mutta tuo tämän hetkinen tilanne ei kyllä hyvältä kuulosta.

 

[mies]

Vaimo:

Kaikki on suhteellista.

Minusta heidän tilanteensa kuulostaa oikeinkin hyvältä, jos toinen vaihtoehto olisi: Talo myynnissä, lapsen huoltajuuskiista oikeudessa, ap mielenterveystoimiston asiakkaana murkun kanssa, uusi asunto hakusessa, työpaikka katkolla, terveys vaakalaudalla. Tällaisia kohtaloita Suomessa on useita. Ap on selvinnyt hienosti, en edelleenkään mollaisi hänen tapaansa toimia.

 

[siri]

Jos niitä lapsia on, ei voi elää niin ehdottomasti. Elämänlaatu ei parane yhtään mihinkään kun muutetaan sieltä unelmien omakotitalosta vuokrakaksioon lasten kanssa, ei oma eikä varsinkaan lasten. Ja näinhän se usein käy, kun varat ei muuhun riitä.

Ap. on tehnyt oikein ja toivottavasti onnea tai ainakin tyyntä elämää kestää ainakin siihen asti, että lapset on maailmalla. Mielenterveystoimistoon ap. voisi kyllä mennäkin vähän jutustelemaan ja hoidattamaan tuon katkeruutensa pois. Samalla voisi saada vinkkejä, miten antaa anteeksi itselle, toiselle ja miten jatkaa eteenpäin oikeasti uusilla eväillä.

Vilpittömästi onnea matkaan ap ja muutkin pohjalta rakentajat!

 

[ggh]

Aivan ehdottoman hyvin kirjoitettu, siri...

 

[ap]

joo. Hulluksi ja tyhmäksi leimataan jos osaa antaa anteeksi. Luvattiinhan rakastaa myös siinä vastamäessä. Vuosi on kulunut siitä, kun kysyin mieheltäni onko sillä toinen. Tunnusti heti. Ei pystynyt mulle valehteleen.

Kiitos kaikille kommentoijille ja niille jotka ymmärsivät, että aina ei kannata erota, suhdetta pystyy korjata ja syventää jos molemmilla on siihen tahtoa. Tais monella kirpasta, kun tuli niiin kitkeriä kommentteja.