KAKKONEN LUEPPAS TÄMÄ

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NUMBER 1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen ollut sekä vaimo, petetty vaimo että kakkosnainenkin.
Katkeruutta en silti suostu tuntemaan ketään kohtaan. Elämää ja valintoja, toiset huonompia ja toiset parempia.

Sivusuhteeni kanssa oli paljon lämpöä ja ihastusta alussa, mutta suurimmaksi osaksi seksiä. Alusta asti oli selvää kummallekin, että tämä ei johda mihinkään. Asia pysyi puolisoiltamme salassa. En ole ylpeä, mutta en häpeäkään. Ei se ollut keneltäkään pois, mies oli hyvin viriili.

Petetyksi tulin pari kertaa, mies ns. jäi kiinni. Minua ei kiinnostanut, kenen kanssa sitä oli oltu.
Jonkun aikaa näiden seikkailujen jälkeen vielä jatkettiin, mutta sitten huomasimme koko suhteen onttouden ja erosimme.

Ei hyvään suhteeseen tule ketään kolmansia osapuolia, vika on silloin kummassakin puolisossa ja sieltä sitä vikaa tulee hakea ja vain sieltä.
Jotkut liitot voivat tästä vielä toipua, kunhan syyt selvitetään pohjia myöten ja asiat osataan antaa anteeksi ja pistää oikeaan arvoonsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja N27:
Alkuperäinen kirjoittaja Ykkönen myöskin:
Ja kyllä meitä sellaisiakin ihmisiä on, jotka osaavat sanoa ei vaikka millainen "tilaisuus" tulisi vastaan. Ainakin minä olen ihan varmasti sellainen ja samaa uskon aika varmasti myös miehestäni. Kun tietää ja pitää mielessään sen mikä itselle on oikeasti tärkeää, ei lähde toteuttamaan hetken mielihalujaan. Jos suhde on oikeasti tärkeä, miksi tehdä siihen ja itselleen turhia vaikeuksia? Ja jos vieras muna tai pillu kiinnostaa enemmän kuin oma suhde, aina voi erota ja lähteä toteuttamaan itseään.


Sinä olet vielä nuori ja ehdoton ja luulet tietäväsi kaiken varmasti. Samoin minä ajattelin sinun iässäsi.

Olen kuitenkin juuri ollut tilanteessa, jossa olisin voinut olla vietävissä, mutta ympärillä oli liikaa tuttuja ihmisiä. Rakastan miestäni yli kaiken, olemme olleet yhdessä yli 30 v., olen täydellisen onnellinen hänen kanssaan, meillä on hyvä seksielämä, saan häneltä ja hänen kanssaan kaiken, mitä toivoa voin. MUTTA kun toinen mies aivan selvästi halusi minua, tanssimme hitaita, olemme pikkuisen huppelissa jne. jne. jne. huomasin pöksyjeni kostuvan ja jossain toisessa tilanteessa olisi lopputulos voinut olla toinen.

Tällä haluan vain tuoda ilmi, että koskaan ei voi sanoa "ei koskaan" eikä myöskään omassa suhteessa / avioliitossa tarvitse olla mitään vikaa, vaikka vieras välillä kiinnostaisikin. Ainakaan minä en löydä hakemallakaan mitään vikaa avioliitostani tai miehestäni.
 
itsekin petetty ja kuitenkin mieheni kanssa jatkaneena voin sanoa, että helvetillistä oli kolmisen vuotta. kyllä puhuittiin, itkettiin ja mietittiin jatkoa. päädyttiin aloittaa alusta, kun kaikki oli käyty läpi. tulimme siihen tulokseen, että ei luovuteta ollanhan oltu yhdessä yli 20 vuotta. ja kerkeehän sitä erota, jos siltä tuntuu myöhemminkin.
koen että olen antanut anteeksi, ensinnäkin itselleni oman sinisilmäisyyteni ja toiseksi miehelleni. ja kakkosillekkin (oli useita, mukana myös ystäväkseni luulema nainen). tosin en ole kenenkään kakkosen kanssa asiaa selvitelly, miehenihän se oli joka lenteli kukasta kukkaan... no, eihän tietty kaikki lähde leikkiin mukaan, mutta jokainen kai elää parhaan ymmärryksen ja taitonsa mukaan...

elämä on liian kallis hukattavaksi vihaan ja katkeruuteen, tajusin viimein. elän tätä päivää, huomisesta ei kukaan tiedä. tällä hetkellä suhteemme voi hyvin ja voin myös todeta seksin parantuneen, johtuuko lie siitä, että mies panostaa tähän vain suhteesseen...tokihan molemmat hoidetaan tätä suhdetta entistä paremmin ja puhumme kaikesta avoimesti.
 

Yhteistyössä