Kaks vee uhmis vai vahva luontoinen vain??

[huuh]

Mulla loppuu keinot aivan tyystin ton meidän pojan (2v 4kk) kanssa. Lyö, raapii, puree. Hetkeäkään täällä ei saa olla rauhassa. Jos ei roiku mussa kiinni ja ole vaatimassa jotain, niin huudattaa isoveljeään Olen koittanut lempeää kieltämistä (kieltää, ja kertoo miten kannattaisi tehdä. esim. "Ei saa lyödä, paijaa."), yrittänyt myös huomiotta jättämistä (en huomioi silloin kun raivoaa ja vaatii ja olen yrittänyt myös monia muita keinoja, mutta eivät tehoa.)

Meidän arki on muuttunut aivan kamalaksi ja kaikki pyörii vain tuon pienemmän pojan ympärillä. En voi käydä kahvilla missään tuon pojan kanssa, kun hilluu ja repii kamoja jne. Tänään sitten olen laittanut poikaa jäähylle. Lyö, kiusaa, tai tekee muuta kiellettyä eikä lopeta kiellon jälkeen vaan jatkaa, niin laitan oven taakse ja pidän siellä puolitoista minuuttia. Mutta olen miettinyt, onko tuo "sallittu" keino noin pienelle? Se on tosin ainoa keino joka tehoaa Oon ihan hukassa ja uupunut tuon lapsen kanssa

 

[v]

Kuulostaapa veemäiseltä lapselta. Mutta sellaisia useimmat uhmaikäiset ovat, omanikin - tosin meillä ei sallita lyömistä, tönimistä, päätöntä riehumista. Ehkä meidän 2,5-vuotiaamme on pehmeäpäisempi, mutta esim. jäähyille ei ole usein joutunut. Kovasti koettelee rajojaan kyllä, mutta peruskuri on tehonnut.

 

[pieras]

Saako poika positiivista huomiota? Mun äitini käyttää sellaista sanaa kuin "äidin-puutos-tauti" ja oon itse huomannut, että paras kiukun vähentäjä on säännöllinen hellintä.

 

[leijona76]

Saako poika positiivista huomiota? Mun äitini käyttää sellaista sanaa kuin "äidin-puutos-tauti" ja oon itse huomannut, että paras kiukun vähentäjä on säännöllinen hellintä.

Hyvä huomio ja yksi asia meilläkin mikä vaikuttaa tohon uhmikseen.

 

[pieras]

Ja en siis tarkoittanut arvostella, mutta väsyneenä ja lapsen käytökseen kyllästyneenä se unohtuu helposti jokaiselta.

 

[ap]

Saako poika positiivista huomiota? Mun äitini käyttää sellaista sanaa kuin "äidin-puutos-tauti" ja oon itse huomannut, että paras kiukun vähentäjä on säännöllinen hellintä.

Kyllä Meillä halitaan, pussaillaan ja leikitään ja muutenkin touhutaan paljon yhdessä lasten kanssa. Mutta silti poika on mustasukkainen minusta, ei päästäisi isoveljeä minun syliini/lähelle ja siksi esim. yhdessä lukeminen molempien lasten kanssa on pelkkää tappelua.

Nyt paaaljon rauhallisempaa kun kaksi kertaa laittanut pienempää jäähylle.

 

[v]

Saako poika positiivista huomiota? Mun äitini käyttää sellaista sanaa kuin "äidin-puutos-tauti" ja oon itse huomannut, että paras kiukun vähentäjä on säännöllinen hellintä.

Hyvä huomio ja yksi asia meilläkin mikä vaikuttaa tohon uhmikseen.

Totta. Meillä monesti hoitopäivän jälkeen jos on vanhemmilla vielä kiirettä vaikkapa ruoanlaiton kanssa, niin lapsi keksii noin sata tihutyötä. Kun ehditään hetkeksi paneutua lapseen, niin helpompaa. Me monesti kujemme samaa kyytiä työ- ja hoitomatkat koko perhe, joten siinäkin ehtii jo lasta huomioimaan.

Ja saahan lapsi huonoa tuultaan tai pahaa oloaan purkaa, mutta keinoihin pitää aikuisen puuttua, jos on riehumista tai kiusaamista.

 

[pieras]

Saako poika positiivista huomiota? Mun äitini käyttää sellaista sanaa kuin "äidin-puutos-tauti" ja oon itse huomannut, että paras kiukun vähentäjä on säännöllinen hellintä.

Kyllä Meillä halitaan, pussaillaan ja leikitään ja muutenkin touhutaan paljon yhdessä lasten kanssa. Mutta silti poika on mustasukkainen minusta, ei päästäisi isoveljeä minun syliini/lähelle ja siksi esim. yhdessä lukeminen molempien lasten kanssa on pelkkää tappelua.

Nyt paaaljon rauhallisempaa kun kaksi kertaa laittanut pienempää jäähylle.

Kuulostaa kamalalta :hug: . Sun pitää silti jatkaa yrittämistä, että saisit luotua lämpimän suhteen poikien välille.

 

[Kyllä]

Mun mielestä "lyöminen, raapiminen ja pureminen" ei MINKÄÄN ikäiseltä ole osoitus "vain vahvasta luonteesta".

Ehkä kokee että hänelle moinen toiminta on sallittua, kun saa sillä niin paljon vanhempien huomiota.

 

[leijona76]

Minäkin olen ajatuksissa ottaa jäähyn käyttöön 2v kanssa. Toistaiseksi on pärjätty ilman. Mutta se mielestäni on väärä tapa että lapsi eristetään, joku miettimispaikka muuten. penkki, matto tms.

 

[ap]

Kuulostaapa veemäiseltä lapselta. Mutta sellaisia useimmat uhmaikäiset ovat, omanikin - tosin meillä ei sallita lyömistä, tönimistä, päätöntä riehumista. Ehkä meidän 2,5-vuotiaamme on pehmeäpäisempi, mutta esim. jäähyille ei ole usein joutunut. Kovasti koettelee rajojaan kyllä, mutta peruskuri on tehonnut.

Ei meilläkään sallita lyömistä, tai mitään muutakaan väkivaltaa mutta sitä täällä tuntuu olevan päivät täys tuon kaks vuotiaan puolesta

Ja kovatahtonen on. Jos ei saa tahtoaan läpi niin vetää ihan mahdottomat raivokohtaukset. Monesti raivokohtausten aikana satuttanut itsensä ja minuakin (heittäytyy maahan, puree, rimpuilee, nipistää, raapii ja lyö.)

 

[Kata-76]

Jäähyä ennen pitää antaa varoitus, että "tämä ei ole sallittua (ja syy siihen), jos jatkuu niin sitten tulee jäähy". Jäähylle parempi paikka on esim. tuoli tai penkki jossain rauhallisessa paikassa kuitenkin näkyvissä. Eristäminen omaan huoneeseen ei yleensä toimi. Jos lapsi karkaa penkiltä, niin sitten se 2 min (minuutti per ikävuosi) aloitetaan uudestaan. Tässä pitää olla todella sitkeä, että lapsi ei opi siihen, että kun tarpeeksi venkoilee niin ei tarvitse istua.

Olen kans samaa mieltä edellisten kanssa, että "'äitipuutostauti" voi tulla ilmi tuolla jatkuvalla huomionhakemisella (jaloissa roikkuminen, lyöminen jne)...

 

[ap]

Jäähyä ennen pitää antaa varoitus, että "tämä ei ole sallittua (ja syy siihen), jos jatkuu niin sitten tulee jäähy". Jäähylle parempi paikka on esim. tuoli tai penkki jossain rauhallisessa paikassa kuitenkin näkyvissä. Eristäminen omaan huoneeseen ei yleensä toimi. Jos lapsi karkaa penkiltä, niin sitten se 2 min (minuutti per ikävuosi) aloitetaan uudestaan. Tässä pitää olla todella sitkeä, että lapsi ei opi siihen, että kun tarpeeksi venkoilee niin ei tarvitse istua.

Olen kans samaa mieltä edellisten kanssa, että "'äitipuutostauti" voi tulla ilmi tuolla jatkuvalla huomionhakemisella (jaloissa roikkuminen, lyöminen jne)...

Tuo tuoli kuulostaa jo sen takia paremmalta idealta kuin huone, sillä siinä tuo pieni oppisi ehkä vähän itsehillintää. Siis sitä miten oma käytös vaikuttaa. Ja juu, olen tietenkin varoituksen antanut ennen jäähyjä.

Ja tuohon "äitipuutos"-aiheeseen... Se huomion hakeminen alkaa siitä kun vaikka nousen ylös leikeistä (olinpa ollut siinä 5min. tai 30 min.) Meillä nukutaan perhepedissä ja muutenkin olen uhrannut lapsille kaiken aikani ja enempään en pysty, pitää myös ehtiä tehdä kotitöitäkin ja muuta. Nyt kun tätä tekstiä olen kirjoittanut, niin kolme tappelua on jo lasten välille puhjennut... Yhtä kaaosta kaikki päivät

 

[SPy]

Meillä typy täytti juuri kaksi vuotta, ja on tähänkin saakka osannut ilmaista turhautumisensa erittäin hyvin. Nyt alkaa uhman "oireita" näkyillä vähitellen, mun kanssa esim. pukeminen ulos on kunnon tappelua joka kerta, isin kanssa sujuu paremmin.

Toistaiseksi olen ottanut sellaisen kannan, että en mieti mikä on väärin ja mikä oikein itseltäni toimia, joka tilanteessa ei aina samoja keinoja voi käyttää. Itseäni jotenkin helpottaa ajatus siitä, että uhmaikää kestää aikansa, ja sen kanssa elämiseen on löydettävä tavat ja keinot, millään keinoin sitä ei voi parantaa, se vain menee ohi jokaisella aikanaan. (Toivottavasti ennen teini-ikää...)
Meillä on käytetty keinoja laidasta laitaan, pääosin yritän hoidella asioita ajan kanssa, eli esim. kun ollaan kyläilemässä, sanon ekan kerran jo kymmenen minuuttia ennen lähtöä että vielä voitte vähän aikaa leikkiä, kohta lähdetään kotiin. Sitten sanon uudelleen viiden minuutin päästä ja sitten kun lähdön aika koittaa, sanon että nyt pukemaan, ja pukeminenkin voidaan tehdä ihan rauhassa. Yritän siis välttää kiirettä ja hässäkkää aina kun mahdollista.

Kiukuttelun sattuessa meillä on sitten välillä käsketty mennä omaan huoneeseen itkemään ja kiukuttelemaan, menen sitten itse perässä vähän ajan päästä halailemaan ja kyselemään että kokeillaanko uudelleen.

Pari viikkoa sitten mies oli reissussa ja mitkään keinot ei auttaneet tuohon ulos pukemiseen, pakkasin kaikki typyn vaatteet kassiin ja sanoin että ei tarvii laittaa vaatteita, voit lähteä ilman pukua ja kenkiä ulos, mutta ensin äiti vie tavarat autoon. Jätin sitten pariksi minuutiksi pimun yksin sisälle huutamaan, kuului alaovelle saakka (sori naapurit-sunnuntaiaamu klo 8), ja kun tulin takaisin sisälle, kaiveli kovasti jo kassista vaatteita ja sanoi että laittaa kenkä jalkaan, laittaa toppahousut...

Olen raskaana enkä kasvavan mahan kanssa viitsi ja jaksa väkisinkään alkaa pukemaan joten tuonkin kautta tulee mietittyä vaihtoehtoisia keinoja.