M
Mies-86
Vieras
Kirjoitan nyt aiemmista kuudesta kuukaudesta elämässäni. Saan siitä hyvää terapiaa, mutta olen kyllä suuresti neuvojenkin tarpeessa. Myös mielipiteet ja yleiset ajatukset aiheesta ovat erittäin tervetulleita. Nämä siis voisivat auttaa tässä tilanteessa selventämään ainakin omaa ajatusmaailmaani sekä mahdollisesti muita suhteiden kiemuroita pohtivia palstatovereita.
Mutta tarinani lähtee tästä:
Tutustuin puoli vuotta sitten kiinnostavaan naiseen yön pikkutunneilla paikallisessa yöravintolassa. Tuosta tapaamisesta ja yhteisestä yöstä kesti muutama päivä kun sain yhteydenoton ko. neidiltä. Olin ilmeisesti tehnyt sumuisillakin silmilläni vaikutuksen ja hän halusi tavata uudestaan. Tästä tapaamisesta, joka johti yhteiseen aamuherätykseen ja töihin lähtöön, alkoi välittömästi yhä useampana päivänä tapaaminen ja yhteisten öiden viettäminen. Sovimme parin viikon sisällä, että muita säätöjä ei olisi kummallakaan enää kuvioissa. Lopulta kaikki johti siihen, että neidin aloitteesta muutimme yhteen 2,5 kuukauden tuntemisen jälkeen. Ja mikäs siinä - kemiat tuntuivat toimivan, olimme onnellisia yhdessä ja jatkuvasti kaipasimme toistemme seuraa. Tietysti tilanteessa tuli mieleen yleiset keskustelupalstojen ohjeet yhteenmuuton pitkittämisestä. Kuitenkin ihastumisen tunne oli tässä kohtaa voittamaton.
Heti suhteemme alussa uskouduimme toisillemme vaikeistakin asioista. Jo kahden ensimmäisen viikon aikana puhuimme naiselle muutama kuukausi aiemmin diagnosoidusta keskivaikeasta masennuksesta ja siihen johtaneesta historiasta (vanhemman kuolema&puhumattomuus useampi vuosi aiemmin). Lisäksi nainen kertoi vielä omaavansa tunteita häntä kohtaan hankalasti käyttäytyneeseen mieheen, johon oli tutustunut puoli vuotta ennen tapaamistamme ja jonka kanssa oli vielä ollut satunnaisia yövierailuita meidän kohtaamiseemme asti.
Suhteemme lähti siis käyntiin vauhdilla, ohittaen tietylaisen treffailun ja hitaamman tutustumisen. Yökyläilyt ja yhteiset aamuherätykset töihin olivat heti kuvioissa. Lisäksi halusimme heti luopua muista säädöistä, joita tähän mennessä omasimme - jopa tämä naisen vielä tunteita nostattava mies sai naisen puolesta jäädä. Tässä vaiheessa varoituskellot soivat itselläni häilyvästi, kuitenkin oletin naisen pääsevän tunteistaan yli seurassani - olihan lyhyt alku ollut varsin lupaava.
Hurjan alkuvauhdin jälkeen naisesta alkoi tulla ilmi, että hän tykkää kommentoida usein viehättäviä miehiä. Muun muassa baarista saattoi tulla viesti kiinnostavista miehistä piirittämässä ko. neitiä. Tätä sitten ihastuksen huumassani en kokenut miellyttäväksi ja otin asian puheeksi. Naisen mielestä olin liian mustasukkainen. Tämä oli lähtölaukaus joka johti välillämme erimielisyyksiin ja kinasteluun pienemmistäkin asioista. Lopulta 3 kuukauden tuntemisen jälkeen nainen jälleen tapahtuneen riitelyn yhteydessä pohti erilleen muuttoa ja jopa eroakin. Sovimme kuitenkin yhteisestä jatkosta saman katon alla, vietimme onnellisen joulun ja uuden vuoden.
Riitelyt koskivat useimmiten mustasukkaisuuttani. Harmistuin helposti, jos naiseni nautti muiden miesten huomiosta tai jos hän koki jonkun miehen "kuumaksi". Lisäksi naisen keskivaikea masennus piti hänet päivisin töiden jälkeen päiväunilla, eika seksikään maistunut sen johdosta niin usein. Riitelyiden astuminen mukaan kuvaan sai naiseni avoimuuden vähenemään - ymmärrettävää. Naiseni etääntyminen taas heijastui minussa entistä suurempana läheisyyden hakemisena. Samalla riitelyiden johdosta nainen alkoi pitää yhteyttä enenevissä määrin tähän mieheen, jota kohtaan oli vielä suhteemme alussa omannut tunteita. Tunteita oli kuitenkin edelleen sekä naisella että tällä miehellä, joka oli nyt tullut katumapäälle naisen sivuuttamisesta aiemmin. Hän olisi nyt valmis välittömästi seurustelusuhteeseen naiseni kanssa.
Noin neljän kuukauden tuntemisen jälkeen olimme suhteessamme siinä tilanteessa, että tyttöystäväni tekstaili tuolle tunteita nostattavalle miehelle kirjoittaen toivovansa heille yhteistä tulevaisuutta. He myös tapailivat salaa, joiden aikana mm. halailivat ja pussailivat. Tämä kaikki siis tapahtui ilman, että tyttöystäväni olisi kertonut minulle näistä ollenkaan. Suhteessamme edelleen osoitimme välittävämme tosistamme, suunnittelimme yhteistä lähitulevaisuutta, harrastimme yhdessä ja hemmottelimme toisiamme. En ottanut puheeksi tietämiäni asioita, jotka olivat tapahtuneet tyttöystäväni ja tämän miehen välillä. Olin edelleen suuresti ihastunut tyttöystävääni ja toivoin yhteistä tulevaisuutta - pelkäsin asian puheeksi ottamisen rikkovan tämän mahdollisuuden. Kuitenkin tilanne ahdisti itseäni kovasti ja se näkyi käytöksenä jota en voinut kuitenkaan tyttöystävälleni selittää. Lopulta päädyimme hakemaan uutta alkua tyttöystäväni ehdotuksesta muuttaa erillemme.
Nyt puoli vuotta tutustumisemme jälkeen seurustelemme edelleen. Olen juuri muuttanut omaan asuntoon ja olemme tarkoituksellisesti vähentäneet yhteydenpitoa ja tapaamisiamme. Tilanne on tasapainottunut, emmekä suuremmin riitele enää - olen tehnyt kovasti töitä mustasukkaisuuden tunteen kanssa. Tyttöystäväni keskivaikea masennus ei ole vielä kehittynyt positiiviseen suuntaan terapiasta huolimatta, toivon ettei asia johdu minusta. Olen ottanut enemmän aikaa myös akvereiden ja perheeni kanssa. Samalla olen saaanut tietää tyttöystäväni pettäneen minua tämän ihastuksensa kanssa kertaalleen sekä ehdotelleen paikallisessa yökerhossa toiselle miehelle yökyläilyä. Kuitenkaan näitä asioita en ole kuullut häneltä enkä vielä ole ottanut puheeksikaan.
Aiemmin olin valmis sulattamaan satunnaisen hairahduksen mieheen, jonka kanssa asiat olivat käsittelemättä kun jo itse saavuin kuvioihin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tyttöystäväni elää kuin kahta elämää. Hän kertoo tykkäävänsä minusta ja kaikesta joka liittyy minuun, antaa huonekalujaan minulle jotta saan asunnostani hänen mieleisensä/tyylikkäämmän sekä suunnittelee edelleen yhteistä lähitulevaisuutta. Samalla hän viestittelee ihastuksensa kanssa ja toivoo heidän yhteisen tulevaisuutensa koittavan kohta. Lisäksi tyttöystäväni etsii näemmä nyt baarista uudempiakin tuttavuuksia.
Miksi tyttöystäväni ei eroa minusta? Kuitenkin hän on unelmoinut yhteisestä tulevaisuudesta ihastuksensa kanssa jo noin kahden kuukauden ajan. Miten hän on muuttunut noin lyhyessä ajassa? Ja miksi hän elää kuin kahta elämää?
Mutta tarinani lähtee tästä:
Tutustuin puoli vuotta sitten kiinnostavaan naiseen yön pikkutunneilla paikallisessa yöravintolassa. Tuosta tapaamisesta ja yhteisestä yöstä kesti muutama päivä kun sain yhteydenoton ko. neidiltä. Olin ilmeisesti tehnyt sumuisillakin silmilläni vaikutuksen ja hän halusi tavata uudestaan. Tästä tapaamisesta, joka johti yhteiseen aamuherätykseen ja töihin lähtöön, alkoi välittömästi yhä useampana päivänä tapaaminen ja yhteisten öiden viettäminen. Sovimme parin viikon sisällä, että muita säätöjä ei olisi kummallakaan enää kuvioissa. Lopulta kaikki johti siihen, että neidin aloitteesta muutimme yhteen 2,5 kuukauden tuntemisen jälkeen. Ja mikäs siinä - kemiat tuntuivat toimivan, olimme onnellisia yhdessä ja jatkuvasti kaipasimme toistemme seuraa. Tietysti tilanteessa tuli mieleen yleiset keskustelupalstojen ohjeet yhteenmuuton pitkittämisestä. Kuitenkin ihastumisen tunne oli tässä kohtaa voittamaton.
Heti suhteemme alussa uskouduimme toisillemme vaikeistakin asioista. Jo kahden ensimmäisen viikon aikana puhuimme naiselle muutama kuukausi aiemmin diagnosoidusta keskivaikeasta masennuksesta ja siihen johtaneesta historiasta (vanhemman kuolema&puhumattomuus useampi vuosi aiemmin). Lisäksi nainen kertoi vielä omaavansa tunteita häntä kohtaan hankalasti käyttäytyneeseen mieheen, johon oli tutustunut puoli vuotta ennen tapaamistamme ja jonka kanssa oli vielä ollut satunnaisia yövierailuita meidän kohtaamiseemme asti.
Suhteemme lähti siis käyntiin vauhdilla, ohittaen tietylaisen treffailun ja hitaamman tutustumisen. Yökyläilyt ja yhteiset aamuherätykset töihin olivat heti kuvioissa. Lisäksi halusimme heti luopua muista säädöistä, joita tähän mennessä omasimme - jopa tämä naisen vielä tunteita nostattava mies sai naisen puolesta jäädä. Tässä vaiheessa varoituskellot soivat itselläni häilyvästi, kuitenkin oletin naisen pääsevän tunteistaan yli seurassani - olihan lyhyt alku ollut varsin lupaava.
Hurjan alkuvauhdin jälkeen naisesta alkoi tulla ilmi, että hän tykkää kommentoida usein viehättäviä miehiä. Muun muassa baarista saattoi tulla viesti kiinnostavista miehistä piirittämässä ko. neitiä. Tätä sitten ihastuksen huumassani en kokenut miellyttäväksi ja otin asian puheeksi. Naisen mielestä olin liian mustasukkainen. Tämä oli lähtölaukaus joka johti välillämme erimielisyyksiin ja kinasteluun pienemmistäkin asioista. Lopulta 3 kuukauden tuntemisen jälkeen nainen jälleen tapahtuneen riitelyn yhteydessä pohti erilleen muuttoa ja jopa eroakin. Sovimme kuitenkin yhteisestä jatkosta saman katon alla, vietimme onnellisen joulun ja uuden vuoden.
Riitelyt koskivat useimmiten mustasukkaisuuttani. Harmistuin helposti, jos naiseni nautti muiden miesten huomiosta tai jos hän koki jonkun miehen "kuumaksi". Lisäksi naisen keskivaikea masennus piti hänet päivisin töiden jälkeen päiväunilla, eika seksikään maistunut sen johdosta niin usein. Riitelyiden astuminen mukaan kuvaan sai naiseni avoimuuden vähenemään - ymmärrettävää. Naiseni etääntyminen taas heijastui minussa entistä suurempana läheisyyden hakemisena. Samalla riitelyiden johdosta nainen alkoi pitää yhteyttä enenevissä määrin tähän mieheen, jota kohtaan oli vielä suhteemme alussa omannut tunteita. Tunteita oli kuitenkin edelleen sekä naisella että tällä miehellä, joka oli nyt tullut katumapäälle naisen sivuuttamisesta aiemmin. Hän olisi nyt valmis välittömästi seurustelusuhteeseen naiseni kanssa.
Noin neljän kuukauden tuntemisen jälkeen olimme suhteessamme siinä tilanteessa, että tyttöystäväni tekstaili tuolle tunteita nostattavalle miehelle kirjoittaen toivovansa heille yhteistä tulevaisuutta. He myös tapailivat salaa, joiden aikana mm. halailivat ja pussailivat. Tämä kaikki siis tapahtui ilman, että tyttöystäväni olisi kertonut minulle näistä ollenkaan. Suhteessamme edelleen osoitimme välittävämme tosistamme, suunnittelimme yhteistä lähitulevaisuutta, harrastimme yhdessä ja hemmottelimme toisiamme. En ottanut puheeksi tietämiäni asioita, jotka olivat tapahtuneet tyttöystäväni ja tämän miehen välillä. Olin edelleen suuresti ihastunut tyttöystävääni ja toivoin yhteistä tulevaisuutta - pelkäsin asian puheeksi ottamisen rikkovan tämän mahdollisuuden. Kuitenkin tilanne ahdisti itseäni kovasti ja se näkyi käytöksenä jota en voinut kuitenkaan tyttöystävälleni selittää. Lopulta päädyimme hakemaan uutta alkua tyttöystäväni ehdotuksesta muuttaa erillemme.
Nyt puoli vuotta tutustumisemme jälkeen seurustelemme edelleen. Olen juuri muuttanut omaan asuntoon ja olemme tarkoituksellisesti vähentäneet yhteydenpitoa ja tapaamisiamme. Tilanne on tasapainottunut, emmekä suuremmin riitele enää - olen tehnyt kovasti töitä mustasukkaisuuden tunteen kanssa. Tyttöystäväni keskivaikea masennus ei ole vielä kehittynyt positiiviseen suuntaan terapiasta huolimatta, toivon ettei asia johdu minusta. Olen ottanut enemmän aikaa myös akvereiden ja perheeni kanssa. Samalla olen saaanut tietää tyttöystäväni pettäneen minua tämän ihastuksensa kanssa kertaalleen sekä ehdotelleen paikallisessa yökerhossa toiselle miehelle yökyläilyä. Kuitenkaan näitä asioita en ole kuullut häneltä enkä vielä ole ottanut puheeksikaan.
Aiemmin olin valmis sulattamaan satunnaisen hairahduksen mieheen, jonka kanssa asiat olivat käsittelemättä kun jo itse saavuin kuvioihin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tyttöystäväni elää kuin kahta elämää. Hän kertoo tykkäävänsä minusta ja kaikesta joka liittyy minuun, antaa huonekalujaan minulle jotta saan asunnostani hänen mieleisensä/tyylikkäämmän sekä suunnittelee edelleen yhteistä lähitulevaisuutta. Samalla hän viestittelee ihastuksensa kanssa ja toivoo heidän yhteisen tulevaisuutensa koittavan kohta. Lisäksi tyttöystäväni etsii näemmä nyt baarista uudempiakin tuttavuuksia.
Miksi tyttöystäväni ei eroa minusta? Kuitenkin hän on unelmoinut yhteisestä tulevaisuudesta ihastuksensa kanssa jo noin kahden kuukauden ajan. Miten hän on muuttunut noin lyhyessä ajassa? Ja miksi hän elää kuin kahta elämää?
