Kaksisuuntainen mielialahäiriö, raskaus ja lääkitys

[Tuomari]

Ei normaalilla järjellä ja itsetunnolla varustettu vahva ihminen sairastu masennukseen! Eikä se koskaan puhkea yhdessä yössä niin että aamulla heräät ja huomaat olevasi masentunut. Ensi oireiden (jos vituttaa viikon) jälkeen kannattaisi mennä ihmisten ilmoille ja nauttia elämästä eikä jäädä "masentuneena" makaamaan kotiin.

Kirjoituksestasi huomaa, että et oikeasti tiedä mielenterveysasioista yhtään mitään. Se, että ihminen masentuu, ei tarkoita sitä, että hänellä ei olisi "normaalia järkeä". Myös ns. vahvat ihmiset voivat sairastua psyykkisesti. Tässä kohtaa voisi tietysti alkaa tehdä syväluotaavaa analyysia siitä, mitä se vahvuus loppujen lopuksi todellisuudessa on...
Kohtaan työssäni jatkuvasti näitä "vahvoja" ihmisiä, jotka eivät koskaan olisi voineet kuvitellakaan sairastuvansa psyykkisesti. Ikävä fakta on, että kuka tahansa meistä voi sairastua missä iässä tahansa. Joitain sairauksia kun ei voi millään estää pelkällä hyvällä itsetunnolla, vaan niiden syntyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät (biokemialliset syyt jne.). Otapa asioista selvää, ettet nolaa itseäsi laukomalla täysin väärässä olevia argumenttejasi.

Vai että oikein biokemialliset syyt. Joo, tutukimusten mukaan noin 5% masentuneista on aivotoiminnassa puutetta vai liikatuotantoa, eli jotain häikkää. Muut eivät ole oikeasti sairaita. Se on vaan niin helppo mennä lääkäriin valittamaan ettei jaksa, saa ainakin 2 viikkoa sairauslomaa. Sitten ollaankin masentuneita. Entisaikaan valitettiin lääkärissä selkää, kipu kun on subjektiivista. Nykyään siis ollaan masentuneita kun ei huvita. Tehkää elämällenne jotain, älkääkä valitattako.

Hienoa taas nähdä kuinka perus persekoulutuksella oleva " minä tiedän kaiken " ihminen täällä jakaa suurta tietämystään. Taitaa oma elämäsi olla kokolailla lentänyt reisille. Lähtikö kenties puolisosi vieraan matkaan ja alkoi sinunkin päässä piipittämään. Vai vieläkö se peruskoulun numero kuuden keskiarvo vituttaa kun et päässytkään sen kivan kaveris kanssa lukioon oppimaan vaan jouduit taantumaan tuolle tämänhetkiselle älykkyystasolle. Jos sinulla jonkinlaista liikettä siellä paksun luukerroksen alla on, voisit jättää tänne kirjoittelemisen kokonaan. Silloin osoittaisit että näkyy siellä tunnelin päässä edes pieni häivähdys valoa etkä olisi niin pirun toivoton tapaus!

 

[AnnaBuu]

Niin idiootteja tuntuu olevan paljon jotka ei oikeesti tiedä koko asiasta yhtään mitään.Ite en sitä sairasta mutta opiskelleena tiedän siitä hyvin paljon ja sitä sairastavat on ihan samanlaisia ihmisiä kun tekin,haukkujat!!!!

Ette oo yhtään parempia ettekä ylempänä kun tämän ketjun ap!!!Minkälaiset ihmiset tuollaset paskaa kehtaa täälä kirjottaa??Ykskään teistä ei takuulla sanoisi tuota päin naamaa!!!Oikeen nynnyjä kun pitää netissä purkaa omaa pahaa oloaan.

Voi raukkoja,hakekaa te haukkujat jokanen apua omaan elämäänne,jotain on pahasti vialla tunne elämässä jos tosiaan noin voi toiselle sanoa mitä tästä ketjusta on saanu lukea.

Ja ap:lle iso hali ja lämmin rutistus! :hug: Yritä olla pahoittamatta mieltä näiden idioottien ihmisten ääliömäisistä kommenteista. :hug:

 

[kaksisuuntainen -80]

Alkoi tosiaan v-tuttamaan nuo teidän "terveiden" kommentit. Missä teillä viiraa, kun voitte noin jyrkästi vastustaa kaksisuuntaisen potilaan raskauden? Hyvin monella kaksisuuntaisella tämä sairaus on hallinnassa, ja kuka voi taata sen, ettei ns. "terveelle" tule synnytyksen jälkeistä masennusta tai että hän olisi itse täydellinen äiti! Todella raivostuttavia kommentteja. Itse osaan jo hyvin huomata oireiluni ja puuttua niihin. Täällä myös suunnitellaan raskautta, ja huomatkaa te " terveet" jotka vain hetken päätöksellä haluatte tulla raskaaksi, niin meidän raskaudet ovat todellakin suunniteltuja ja pitkään harkittuja. Sillä harva pystyy mitään lääkitystä muuttamatta niin vain yrittää raskautta. Eikä haluaisikaan! Kuinkakohan monta yllätysraskautta Suomessakin on ja sellaisia, et "mä vaan voisin tulla raskaaksi" jospa kokeiltais. Että ihan vaan teille idiooteille tämä kirjoituksena. Hankkikaa elämä. Tämän palstan tarkoitus oli suuntautua meille sairastaville eikä teille vittuileville. Mikäköhän teitä oikein vaivaa????

 

[Vierestä seurannut]

Olen myös sitä mieltä et ensi pitää saada iteensä terveeksi.
Parisuhde vakaalle pohjalle.
Kun kaikki on hyvin mietitään vasta niitä lapsia.

Ei vauva aika ole kellekään ruusuilla tanssimista.
Monin verroin haasteellisempaa vielä sairaalla äidillä.

 

["höh"]

Riippuu kyllä paljon miten tasapainossa sairaus on. Jos on toistuvia maanisia jaksoja tai syviä kuukausia kestäviä syviä masennuksia niin ei valöitettavasti ole vanhemmaksi. Niin maanisessa vaiheessa kuin syvässä masenuksesakin voi olla psykoottisia oireita. Maanisessa jaksossa voi muutamassa viikossa esim. pilata perheen talouden vuosiksi. Monesti lapset joutuvat laiminlyödyksi tai suoranaiseen hengenvaaraan(esim. holtiton liikennekäyttäytyminen)
Jos sairaus on lievä ja hyvästi hallussa ja läheisten ihmisten tuki on tarvittavissa saatavilla ei lasten hankinta ole pois suljettu.

 

["mamis"]

sairauden periytyvyys...Itse olen elänyt ihmisen kanssa jolla kys. diagnoosi ja ei ollut helppoa. Toki lääkitys ei ollut kunnossa ja ei suostunut syömään kaikkia lääkkeitä. Oli irtosuhteita, rahaa paloi muutamassa vuodessa 200.000...eli ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ero.

 

[kokemusta]

Suurin ero on siinä onko 1- vai 2-tyypin bipo. 1-tyypillä suosittelisin lääkityksen jatkamista (ei litium) mutta 2-tyypillä jättäisin lääkityksen pois ja ottaisin käyttöön uudelleen jos tulee vakavampi masennusjakso. Tietty tapauskohtaista, vaan psykiatri voi neuvoa kannattaako sun kohdalla lääkitystä jatkaa vai ei.

Itselläni 2-tyyppi ja ei lääkitystä raskauden aikana eikä synnytyksen jälkeen, sairaus ei oireillut mitenkään. Suurin osa lääkkeistä sopii myös raskauden aikana, teratologisesta palvelusta voi tarkastaa.

Onko sulla ap 1- vai 2-tyyppi?

2-tyypin bipo ei muuten periydy. Ja mielialahäiriöstä kärsivä voi olla hyvä vanhempi, kunhan on hyvä tukiverkko ja mahdollisuus riittävään uneen myös vauva-aikana. Itse olen yh ja silti pärjännyt tän sairauden kanssa vanhempana. Ja bipolaarihäiriö ei muuten parane, alttius pysyy aina, mutta remissiossa sairaus voi olla vaikka loppuelämän.

 

[kokemusta]

Muuten on paljon uusia tutkimuksia siitä että synnytyksenjälkeinen masennus voi olla useimmissa tapauksissa bipolaarihiriön ensimmäinen (jopa ainoa) masennusjakso. Eipä kukaan vaadi lapsia pois näiltäkään äideiltä..

 

["niinu"]

Hei ap ja pahoittelut asiattomista kommenteista täällä. Itselläni on tyyppi 2 ja sekamuotoinen. Olen itse juuri käynyt lääkäreiden kanssa keskustelemassa raskauden yrityksestä ja omalla kohdallani siihen ei ole mitään estettä. Lääkityksen voi pitää raskauden ajan joten todennäköisesti sairaus ei oireile mutta varmaksihan sitä ei kukaan voi sanoa. Kuten varmaan tiedät meillä on kohonnut riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen tosin ei sekään tule kaikille. Kannattaa varata aika lääkärille ja keskustella hänen kanssaan onko lääkkeetön vai lääkkeellinen raskaus juuri sinulle paras vaihtoehto. Tämä sairaus ei tee meistä huonoja ihmisiä tai vanhempia,toisin kuin moni tuntuu uskovan. Yleensä suunnittelemme raskauden yritystä huomattavasti tarkemmin kuin niin sanotut terveet vanhemmat koska vointimme ja lääkitykset vaativat perusteellisen tutkimuksen ennen yrittämistä. Masennus on sairaus mutta laiskuus ei, opetelkaa ihmiset erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan. Masennustakin on eri asteita jotka vaativat omanlaisensa hoidon. Ihmiset jotka eivät ole nähneet kolikon kumpaakin puolta, ovat herkimpiä arvostelemaan enkä arvostele omaisten tuskaa, mutta kaikilla meillä on erilainen tapa oireilla tämän sairauden kanssa. Vaikka yksi ei pysty hoitamaan itseään ja lapsiaan niin ei Se tarkoita että sama pätee kaikkiin kaksisuuntaisiin ja meitäkin on kaksi eri tyyppiä ja monta alalajia. Me ihmiset olemme joka tapauksessa erilaisia niin myös sairaudet ovat erilaisia vaikka diagnoosi on sama. Muuten te jotka sanotte ettei "hulluista" ole vanhemmiksi niin oletteko koskaan miettineet vaikka samaa diabeetikon kohdalla?periytyyhän sekin ja niin moni muukin. Toiseksi jos kävelisitte minua vastaan kadulla tai puhutte kanssani niin voin vannoa ettei kukaan teistä tietäisi minun sairastavan bibolaari häiriötä. Parahin AP,voimia sinulle ja pidän peukkuja päätit sitten mitä hyvänsä äläkä anna näiden kommenttien lannistaa sinua!he eivät tunne sinua tai sairauttasi niinkuin sinä itse eivätkä he myöskään kasvata lastasi joten ratkaisu ja vastuu on sinun hyvää kevään jatkoa<3

 

[Näin se menee]

Taisi kolahtaa?

Tunnen muutaman ihmisen jotka ovat suhtautuneet mielensairauksiin just kuten sinä. Niin tuttuja kommentteja... Ihmeellistä sattumaa tai mitä lie, niin JOKAISEN kohdalla on kolahtanut omaan nilkkaan. Kuka on itse sairastunut tai aviomies on sairastunut, kellä lapsi tai lapsenlapsi, yhdellä ma isä.

Tulee vaan mieleen, että kannattaaok kenenkään olla omasta ja läheistensä 'vahvuudesta' niin pomminvarma... Mielisairaus kun ei keltään kysele saako tulla vai ei.