Kaksisuuntainen mielialahäiriö, raskaus ja lääkitys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mupeli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja alan ammattilainen:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Ei normaalilla järjellä ja itsetunnolla varustettu vahva ihminen sairastu masennukseen! Eikä se koskaan puhkea yhdessä yössä niin että aamulla heräät ja huomaat olevasi masentunut. Ensi oireiden (jos vituttaa viikon) jälkeen kannattaisi mennä ihmisten ilmoille ja nauttia elämästä eikä jäädä "masentuneena" makaamaan kotiin.

Kirjoituksestasi huomaa, että et oikeasti tiedä mielenterveysasioista yhtään mitään. Se, että ihminen masentuu, ei tarkoita sitä, että hänellä ei olisi "normaalia järkeä". Myös ns. vahvat ihmiset voivat sairastua psyykkisesti. Tässä kohtaa voisi tietysti alkaa tehdä syväluotaavaa analyysia siitä, mitä se vahvuus loppujen lopuksi todellisuudessa on...
Kohtaan työssäni jatkuvasti näitä "vahvoja" ihmisiä, jotka eivät koskaan olisi voineet kuvitellakaan sairastuvansa psyykkisesti. Ikävä fakta on, että kuka tahansa meistä voi sairastua missä iässä tahansa. Joitain sairauksia kun ei voi millään estää pelkällä hyvällä itsetunnolla, vaan niiden syntyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät (biokemialliset syyt jne.). Otapa asioista selvää, ettet nolaa itseäsi laukomalla täysin väärässä olevia argumenttejasi.

Vai että oikein biokemialliset syyt. Joo, tutukimusten mukaan noin 5% masentuneista on aivotoiminnassa puutetta vai liikatuotantoa, eli jotain häikkää. Muut eivät ole oikeasti sairaita. Se on vaan niin helppo mennä lääkäriin valittamaan ettei jaksa, saa ainakin 2 viikkoa sairauslomaa. Sitten ollaankin masentuneita. Entisaikaan valitettiin lääkärissä selkää, kipu kun on subjektiivista. Nykyään siis ollaan masentuneita kun ei huvita. Tehkää elämällenne jotain, älkääkä valitattako.

Mene hoitoon ilkeä empatiakyvytön ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja alan ammattilainen:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Ei normaalilla järjellä ja itsetunnolla varustettu vahva ihminen sairastu masennukseen! Eikä se koskaan puhkea yhdessä yössä niin että aamulla heräät ja huomaat olevasi masentunut. Ensi oireiden (jos vituttaa viikon) jälkeen kannattaisi mennä ihmisten ilmoille ja nauttia elämästä eikä jäädä "masentuneena" makaamaan kotiin.

Kirjoituksestasi huomaa, että et oikeasti tiedä mielenterveysasioista yhtään mitään. Se, että ihminen masentuu, ei tarkoita sitä, että hänellä ei olisi "normaalia järkeä". Myös ns. vahvat ihmiset voivat sairastua psyykkisesti. Tässä kohtaa voisi tietysti alkaa tehdä syväluotaavaa analyysia siitä, mitä se vahvuus loppujen lopuksi todellisuudessa on...
Kohtaan työssäni jatkuvasti näitä "vahvoja" ihmisiä, jotka eivät koskaan olisi voineet kuvitellakaan sairastuvansa psyykkisesti. Ikävä fakta on, että kuka tahansa meistä voi sairastua missä iässä tahansa. Joitain sairauksia kun ei voi millään estää pelkällä hyvällä itsetunnolla, vaan niiden syntyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät (biokemialliset syyt jne.). Otapa asioista selvää, ettet nolaa itseäsi laukomalla täysin väärässä olevia argumenttejasi.

Vai että oikein biokemialliset syyt. Joo, tutukimusten mukaan noin 5% masentuneista on aivotoiminnassa puutetta vai liikatuotantoa, eli jotain häikkää. Muut eivät ole oikeasti sairaita. Se on vaan niin helppo mennä lääkäriin valittamaan ettei jaksa, saa ainakin 2 viikkoa sairauslomaa. Sitten ollaankin masentuneita. Entisaikaan valitettiin lääkärissä selkää, kipu kun on subjektiivista. Nykyään siis ollaan masentuneita kun ei huvita. Tehkää elämällenne jotain, älkääkä valitattako.

Mene hoitoon ilkeä empatiakyvytön ihminen.

Missä hoidetaan ihmisiä, joilla ei riitä empatiat vieraita luulosairaita säälinhakijoita kohtaan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja näin on:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Eli kun elämässä on iloa ja jotain tekemistä (lapsne kanssa) ei taudista oirettakaan, mutta kun ihminen (laiska) ei kestä negatiivisia tunteita (työttömyys, toimettomuus) alkaakin masentaa? Tässähän se muotisairauden tunnusmerkit tulivatkin. Kiitos!

Totta!!!!! Lukekaan nyt ajan kanssa tämä. Jos ja kun elämässä on jotain tärkeää ja tekemistä, silloin ei taudista tietoakaan, mutta jos negatiivisia tuntemuksia, niin heti masentaa. Missä vika?.

Niinpä.. kyllähän se LAISKAA masentaa kun ei töihin pääse.. oho.. eiku.. mitenkäs se nyt meni? No ainaki se Laiska nauttii ku on tekemistä lapsen kans koko aja.. oho.. eiku siis ku saa laiskotella lapsen kans.. tai öö .. jotenkin niin.. ehkä..
 
Kaksisuuntaisia on tosi paljon, monia ei ole diagnosoitu. Ja myös viisaat ja älykkäät sairastuvat. Tuossa listaa meistä http://bipo.blogsome.com/kuuluisat/ . Lääkärini sanoi että tuo tauti on erityisesti menestyneiden ja pedanttien työntekijöiden tauti. Että se siitä v:n laiskuus-diagnoosista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meitä on paljon:
Kaksisuuntaisia on tosi paljon, monia ei ole diagnosoitu. Ja myös viisaat ja älykkäät sairastuvat. Tuossa listaa meistä http://bipo.blogsome.com/kuuluisat/ . Lääkärini sanoi että tuo tauti on erityisesti menestyneiden ja pedanttien työntekijöiden tauti. Että se siitä v:n laiskuus-diagnoosista.


Toiset on laiskoja luusereita ja toiset taas eivät pysty hallitsemaan elämäänsä eli ovat heikkoja.
 
on se kumma et mun kirjotustyyli liittyy tähän aiheeseen,meinaan vaan ku sitä pitänny nyt täälä pohtia,ku en käytä isoja kirjaimia.hmm..no jos tykkää pilkkuu viilaa ni mikäs siin.hyvin oon pärjänny tähänki asti,vaik en oo isoja kirjaimia käyttänny..mut joo jos herää lisää kysymyksiä täst aiheesta.ni vastaan kyl..ho hoijaa
 
Onko nämä näitä raskauksien tyhmentämiä mammoja jotka tänne vuotaa tyhmyyttään:)

Kaksisuuntainen, kuten tuossa joku jo sanoikin, on ERITYISESTI MENESTYVIÄ VAANIVA TAUTI. Tästä on kirjoitettu paljon ja monet kuuluisuudet ovat puhuneet sairaudestaan. Työnarkomania on taudin maaninen puoli. Sanoisin että keskimäärin nämä ihmiset tekevät enemmän töitä kuin ne joilla tätä tautia ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja meitä on paljon:
Kaksisuuntaisia on tosi paljon, monia ei ole diagnosoitu. Ja myös viisaat ja älykkäät sairastuvat. Tuossa listaa meistä http://bipo.blogsome.com/kuuluisat/ . Lääkärini sanoi että tuo tauti on erityisesti menestyneiden ja pedanttien työntekijöiden tauti. Että se siitä v:n laiskuus-diagnoosista.


Toiset on laiskoja luusereita ja toiset taas eivät pysty hallitsemaan elämäänsä eli ovat heikkoja.

:laugh: älä viitsi munata itseäsi aivan täysin.
 
Vastatkaa nyt ihan rehellisesti: eihän se masennus sairautena nyt hetkessä puhkea? Eli jos huomaa päivine kuluessa, että nyt ei kaikki ole kunnossa, masentaa ja vituttaa, eikö silloin kannattaisi muuttaa elämän suuntaa? Mennä toimintaan mukaan ja harrastaa, tehdä mieluisia asioita? Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan, että on nii loppu että saa diagnoosin masennus? Eikö tämä ole juuri sitä, ettei kestä negatiivisia tunteita ja osaa käsitellä niitä? Elämässä kun tulee iloja ja suruja, mutta ne PITÄÄ osata käsitellä, ne ovat normaaleja tunteita, ei niihin voi jäädä rypemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja meitä on paljon:
Kaksisuuntaisia on tosi paljon, monia ei ole diagnosoitu. Ja myös viisaat ja älykkäät sairastuvat. Tuossa listaa meistä http://bipo.blogsome.com/kuuluisat/ . Lääkärini sanoi että tuo tauti on erityisesti menestyneiden ja pedanttien työntekijöiden tauti. Että se siitä v:n laiskuus-diagnoosista.


Toiset on laiskoja luusereita ja toiset taas eivät pysty hallitsemaan elämäänsä eli ovat heikkoja.

No etkö sä voi lukea ees tota listaa joka sulle linkitettiin. TOOPE.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastatkaa kiitos:
Vastatkaa nyt ihan rehellisesti: eihän se masennus sairautena nyt hetkessä puhkea? Eli jos huomaa päivine kuluessa, että nyt ei kaikki ole kunnossa, masentaa ja vituttaa, eikö silloin kannattaisi muuttaa elämän suuntaa? Mennä toimintaan mukaan ja harrastaa, tehdä mieluisia asioita? Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan, että on nii loppu että saa diagnoosin masennus? Eikö tämä ole juuri sitä, ettei kestä negatiivisia tunteita ja osaa käsitellä niitä? Elämässä kun tulee iloja ja suruja, mutta ne PITÄÄ osata käsitellä, ne ovat normaaleja tunteita, ei niihin voi jäädä rypemään.

Entäs tyhmyys? Heräsitkö tänä aamuna ja huomasit olevasi totaalisen pihalla asioista ja T.Y.H.M.Ä ? Vai tuliko se hitaasti päivien kuluessa? Eikö olisi kannattanut alkaa tekemään jotain asialle? Lukemaan esimerkiksi tämän palstan sijaan tietokirjallisuutta tai vaikka aloittaa hitaasti tavaamalla päivän lehdestä uutiset. Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan että muutut kuolaavaksi idiootiksi joka ei osaa enää puhua, saati ymmärtää mitään? Ota vastuu itsestäsi ja hanki apua itsellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ystäväni:
Alkuperäinen kirjoittaja vastatkaa kiitos:
Vastatkaa nyt ihan rehellisesti: eihän se masennus sairautena nyt hetkessä puhkea? Eli jos huomaa päivine kuluessa, että nyt ei kaikki ole kunnossa, masentaa ja vituttaa, eikö silloin kannattaisi muuttaa elämän suuntaa? Mennä toimintaan mukaan ja harrastaa, tehdä mieluisia asioita? Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan, että on nii loppu että saa diagnoosin masennus? Eikö tämä ole juuri sitä, ettei kestä negatiivisia tunteita ja osaa käsitellä niitä? Elämässä kun tulee iloja ja suruja, mutta ne PITÄÄ osata käsitellä, ne ovat normaaleja tunteita, ei niihin voi jäädä rypemään.

Entäs tyhmyys? Heräsitkö tänä aamuna ja huomasit olevasi totaalisen pihalla asioista ja T.Y.H.M.Ä ? Vai tuliko se hitaasti päivien kuluessa? Eikö olisi kannattanut alkaa tekemään jotain asialle? Lukemaan esimerkiksi tämän palstan sijaan tietokirjallisuutta tai vaikka aloittaa hitaasti tavaamalla päivän lehdestä uutiset. Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan että muutut kuolaavaksi idiootiksi joka ei osaa enää puhua, saati ymmärtää mitään? Ota vastuu itsestäsi ja hanki apua itsellesi.

Eli sinäkään pelle et osannut vastata kysymykseen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vastatkaa kiitos:
Vastatkaa nyt ihan rehellisesti: eihän se masennus sairautena nyt hetkessä puhkea? Eli jos huomaa päivine kuluessa, että nyt ei kaikki ole kunnossa, masentaa ja vituttaa, eikö silloin kannattaisi muuttaa elämän suuntaa? Mennä toimintaan mukaan ja harrastaa, tehdä mieluisia asioita? Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan, että on nii loppu että saa diagnoosin masennus? Eikö tämä ole juuri sitä, ettei kestä negatiivisia tunteita ja osaa käsitellä niitä? Elämässä kun tulee iloja ja suruja, mutta ne PITÄÄ osata käsitellä, ne ovat normaaleja tunteita, ei niihin voi jäädä rypemään.

Ei puhkea. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi siihen että reippailu, terveet elämäntavat, itsensä tsemppaus, ei auta. Sairaus on aivoissa, sitä ei voi ajatella pois.

Joilla tämä sairaus on, eivät ole jääneet tuleen makaamaan. Osoittaa suurta tietämättömyyttä sanoa noin. Pitää erottaa toisistaan normaali elämään kuuluva alakulo ja vakava masennus. Sama kuin sanoisi halvaantuneelle että kävele nyt hyvä ihminen äläkä jää tuleen makaan. Bipoläärisessä oireyhtymässä vika on aivojen välittäjäaineissa. Se on ihan lääketieteellinen tila, ei mikään muu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ystäväni:
Alkuperäinen kirjoittaja vastatkaa kiitos:
Vastatkaa nyt ihan rehellisesti: eihän se masennus sairautena nyt hetkessä puhkea? Eli jos huomaa päivine kuluessa, että nyt ei kaikki ole kunnossa, masentaa ja vituttaa, eikö silloin kannattaisi muuttaa elämän suuntaa? Mennä toimintaan mukaan ja harrastaa, tehdä mieluisia asioita? Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan, että on nii loppu että saa diagnoosin masennus? Eikö tämä ole juuri sitä, ettei kestä negatiivisia tunteita ja osaa käsitellä niitä? Elämässä kun tulee iloja ja suruja, mutta ne PITÄÄ osata käsitellä, ne ovat normaaleja tunteita, ei niihin voi jäädä rypemään.

Entäs tyhmyys? Heräsitkö tänä aamuna ja huomasit olevasi totaalisen pihalla asioista ja T.Y.H.M.Ä ? Vai tuliko se hitaasti päivien kuluessa? Eikö olisi kannattanut alkaa tekemään jotain asialle? Lukemaan esimerkiksi tämän palstan sijaan tietokirjallisuutta tai vaikka aloittaa hitaasti tavaamalla päivän lehdestä uutiset. Mitä järkeä on jäädä paikoilleen odottamaan että muutut kuolaavaksi idiootiksi joka ei osaa enää puhua, saati ymmärtää mitään? Ota vastuu itsestäsi ja hanki apua itsellesi.

PEESI.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ottakaa selvää taudista:
Voi tyhmyyden ylistys! Ei tule muuta mieleen kun lukee tätä ketjua.

... ja tietämättömyyden ylistys! On kyllä järkyttävää huomata, miten paljon ennakkoluuloja yhä edelleen liittyy mielenterveysongelmiin, vaikka niistä nykyään niin paljon kirjoitetaan ja puhutaan. On todella vanhentunut käsitys, että masentunut olisi vain laiska tai häntä ei vain työhönmeno tms. huvittaisi. Tietysti joukossa on aina feikkaajia, jotka hakevat sairauslomaa vedoten masennukseen, mutta kyllä se masennus useimmilla on ihan oikea sairaus. Kehoittaisin todellakin ihmisiä ottamaan asioista selvää ennen kuin tulevat tänne palstalle heittelemään mielipiteitään faktoina, joita ne eivät todellakaan ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ss:
Bipoläärisessä oireyhtymässä vika on aivojen välittäjäaineissa. Se on ihan lääketieteellinen tila, ei mikään muu.

Näitä kellä "sairaus" on aivoissa on todella harvassa. Suurin osa masentuneista on edelleen laiskoja ja kykenemättömiä käsittelemään negatiivisia tunteita. Nimimerkillä: työnantaja, jonka masennussairaslomalaiset paranee kun lähtevät sairaslomalla ryyppäämään ja tuelvat vikon kuluttua töihin terveinä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja yxvaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ss:
Bipoläärisessä oireyhtymässä vika on aivojen välittäjäaineissa. Se on ihan lääketieteellinen tila, ei mikään muu.

Näitä kellä "sairaus" on aivoissa on todella harvassa. Suurin osa masentuneista on edelleen laiskoja ja kykenemättömiä käsittelemään negatiivisia tunteita. Nimimerkillä: työnantaja, jonka masennussairaslomalaiset paranee kun lähtevät sairaslomalla ryyppäämään ja tuelvat vikon kuluttua töihin terveinä.

Voi luoja..
 
Alkuperäinen kirjoittaja yxvaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ss:
Bipoläärisessä oireyhtymässä vika on aivojen välittäjäaineissa. Se on ihan lääketieteellinen tila, ei mikään muu.

Näitä kellä "sairaus" on aivoissa on todella harvassa. Suurin osa masentuneista on edelleen laiskoja ja kykenemättömiä käsittelemään negatiivisia tunteita. Nimimerkillä: työnantaja, jonka masennussairaslomalaiset paranee kun lähtevät sairaslomalla ryyppäämään ja tuelvat vikon kuluttua töihin terveinä.

Laitapa linkki tuosta jutusta että vika on harvoilla aivoissa. Kun asiantuntijat kai on ihan toista mieltä.
 
Olen keskisuuren yrityksen päällikkönä ja voin sillä kokemuksella sanoa, että meidän työntekijöistä kohtuullisen monella on lääkärin diagnoosissa masennus. Ihmettelen suuresti kun nämä sairaslomaiset olivat edellisenä päivänä aivan normaaleita tai toisia vitutti ja puhuivat ryyppäämään menosta, Sitten tulee sairaslomatodistus: masennus ja viikko tai kaksi lomaa. Loman jälkeen tullaan ruskettuneina töihin ja työskennellään aivan normaalisti jatkossa. Facebookista luen että ollaan käyty teneriffalla ja oltu dokaamassa joka toinen päivä. Onko nämä nyt niitä OIKEASTI masentuneita?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Olen keskisuuren yrityksen päällikkönä ja voin sillä kokemuksella sanoa, että meidän työntekijöistä kohtuullisen monella on lääkärin diagnoosissa masennus. Ihmettelen suuresti kun nämä sairaslomaiset olivat edellisenä päivänä aivan normaaleita tai toisia vitutti ja puhuivat ryyppäämään menosta, Sitten tulee sairaslomatodistus: masennus ja viikko tai kaksi lomaa. Loman jälkeen tullaan ruskettuneina töihin ja työskennellään aivan normaalisti jatkossa. Facebookista luen että ollaan käyty teneriffalla ja oltu dokaamassa joka toinen päivä. Onko nämä nyt niitä OIKEASTI masentuneita?

Onkohan siellä sun yrityksessä kaikki ok työntekijöiden oloissa? Ei kuulosta hirveän terveeltä tuo toiminta.
 
Se on sääli, että myös bipolaarihäiriötä sairastavien äitien joukossa on niitä, jotka eivät elä säännöllistä elämään, syö oikeita lääkkeitä ja oikeita määriä, käy sairaudenhallintakurssia jne., vaan jättävät sairautensa hoidon huonolle tolalle. Tällaiset äidit tekevät näköjään yhtä paljon hallaa lapsilleen (ja muille saman diagnoosin saaneille "julkisuuskuvan" puolesta) kuin esimerkiksi alkoholistiäidit.

Totuus on kuitenkin se, että bipolaarihäiriö on helppo pitää kurissa oikeanlaisella hoidolla, jolloin sairaan ja hänen läheistensä elämä on täysin samanlaista kuin terveiden ihmistenkin elämä.
 

Yhteistyössä