Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia paikalla?

["vieras"]

Sain vasta diagnoosin ja sisäistämisvaihe menossa. Jos kellään kokemuksia sairraudesta, niin kiva olisi kuulla.

 

["jes"]

sivusta seuranneena: välillä touhutaan ja järjestellään asioita oman mielen mukaan yrittäen pompottaa muita, sitten heitetään kaikki kesken ja läskiksi ja jäädään makaamaan.

 

[kivat sulle]

[QUOTE="jes";28542800]sivusta seuranneena: välillä touhutaan ja järjestellään asioita oman mielen mukaan yrittäen pompottaa muita, sitten heitetään kaikki kesken ja läskiksi ja jäädään makaamaan.[/QUOTE]

Itsellä kanssa lähipiirissä tällaisen diagnoosin omaava henkilö ja tämä kuvaus sopii aika hyvin häneen. Välillä touhuaa sata lasissa ja kohta ei sitten teekkään enää mitään.

 

["vieras"]

Itsellä kanssa lähipiirissä tällaisen diagnoosin omaava henkilö ja tämä kuvaus sopii aika hyvin häneen. Välillä touhuaa sata lasissa ja kohta ei sitten teekkään enää mitään.

Niin no, sairaus jaetaan 1 ja 2 tyyppiin. 1 kuuluu maniajaksot, milloin noi kuvaamanne oireet tulevat esiin. 2 tyypissä on enemmän tasasta ja depressiota. Ei siis vauhtijaksoja.

 

["miu"]

Miehellä on tämä diagnoosi myös, II-tyyppi.
Hänen kohdallaan se tarkoitta sitä että on joko masentunut tai ärtynyt, syyllistävä, riidanhaluinen ja kaikin puolin muutenkin ikävä läheisiä kohtaan. Hypomaniavaiheessa ei ole sairaudentuntoa ja ottaa pitkin hampain Ketipinorinsa. Kun lääke alkaa vaikuttaa tulee häpeä omasta käytöksestä ja kuljetaan korvat luimussa.
Väilissä saattaa olla ihan mukava jakso jolloin ei ole oireita ja mieli on valoisa ja positiivinen.

Nuo raivoamisvaiheet ovat tosi ikäviä. Varsinkin kun on leikki-ikäinen lapsi. Olen sanonut miehelle että sairautta ei tarvii hävetä mutta sitä pitää opiskella että on tietopohja olemassa kun mieli ei toimi loogisesti. Näin voi läheisen avulla toimia niin että oireet saadaan mahdollisimman nopeasti lääkkeellä pois. Vastuu sairaudesta pitää ottaa ja ymmärtää että oma ajatusmaailma ei aina ole kunnossa.

 

[sairauksia]

Kai se on sitten sairaus siinä missä muutkin. Pitää vaan muistaa ottaa lääkkeet ja koettaa selvitä jokapäiväisistä toimistaan. Pääseekö eläkkeelle tuolla diagnoosilla?

 

["vieras"]

Kai se on sitten sairaus siinä missä muutkin. Pitää vaan muistaa ottaa lääkkeet ja koettaa selvitä jokapäiväisistä toimistaan. Pääseekö eläkkeelle tuolla diagnoosilla?

Multa evättiin työkyvyttömyyseläke, joka oli yllätys hoitavalle taholle. Kohta palaan työelämään ja toivon todella että onnistuu.

Itsellä siis tuo 2-tyyppi, ja hypomanioita ei ole ollut sitten syksyn. Enemmän taistelua alavireisyyden kanssa.

 

[lääketön kaksisuuntainen]

Itselle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö 2009 ja lääkitys nostettiin korkealle heti kättelyssä, oli päässyt sen verran pahaksi. Ennen diagnosia saatoin välillä painoin töitä 30h/ viikonloppu, kun ravintola-alalla sai painaa töitä, en juuri syönyt ja touhusin paljon kaikkea typerää. Kunnes hypomania loppui kuin seinään ja tuli romahdus. Saatoin vain itkeä päivät sängynpohjalla ja töissä yritin teeskennellä, että kaikki on hyvin. Lääkityksen aloitettua, hypomania ja depressiivinen kausi tasaantui "normaaliksi mielialavaihteluksi", mitä nyt randomisti saattoi olla pidempiä depressiivisiä kausia, mikään ei kiinnostanut. Lääkkeitä popsin kiltisti jokapäivä. Loppupeleissä vaihdoin työpaikkaa ja huonossa rahatilanteessa lääkkeet loppuivat (aikaisemminkin pääsi välillä loppumaan, mutta oireet palasivat),enkä huomannutkaan eroa lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja ilman. Juttelin psykiatrilleni ja lääkkeeni jätettiin pois 2011. Enkä ole tarvinnut lääkkeitä muuhun kuin paniikkikohtauksiin. Edes raskaus ei vielä ole laukaissut mitään oireita, ainoastaan pelkään raskauden jälkeistä maseennusta. Asian kanssa oppii hyvin elämään, kun ei ole kyseessä esim. Skitsofrenia . Olet vain herkempi innostumaan, suuttumaan ja masentumaan. Itselleni pahin hetki oli aina manian loppuminen kuin seinään ja sieltä korkealta tulla alas pahaan masennukseen, kunnes helpotti.

 

[purjosipuli]

Mulla on kans.

 

[oiskohan mullakin...]

Nonnii pitäskö minunki lähteä diagnoosin hakuun kun noita oireita on?Onko tuon kyseisen sairauden oireet aivan mustavalkosia että joko touhuu hulluna tai sitte makaa laakereilla vai voi olla joku välimalli ? Ite jaksan toisina päivinä tehä hulluna kaikenlaista ja toisena päivänä hyvä ku jaksaa sohvalla maata.

 

[Kylmäkkö]

Mulla ei ole, eikä epäilläkkään. Ajattelin vaan noita mielenmuutoksia ja muita, mitä te kirjoititte. Missä menee terveen ja sairaan raja? Milloin voidaan puhua hypomaniasta tai depiksestä? Kuinka diagnoosi tehdään? Aihe kiinnostaa, siksi kyselen .

 

[purjosipuli]

Mulla ei ole, eikä epäilläkkään. Ajattelin vaan noita mielenmuutoksia ja muita, mitä te kirjoititte. Missä menee terveen ja sairaan raja? Milloin voidaan puhua hypomaniasta tai depiksestä? Kuinka diagnoosi tehdään? Aihe kiinnostaa, siksi kyselen .

Mä en muista noiden testien virallisia nimiä mut masennus todetaan ihan masennustestillä ja mania/hypomania niihin kehitetyillä omilla testeillään. Eli kysellään oireita ja jutellaan ja psykologi/psykiatri tekee päätelmiään.

 

[jenttu]

Maniassa saatta viikko vierähtää nukkumatta kaikkea mahdollista touhuten, depressiossa saattaa mennä se viikko sängystä nousemati kun pakolliset kusella käymiset. Seurustelin useamman vuotta ko. sairautta sairastavan kanssa.

 

["vieras"]

Jälkeenpäin ei muista välttämättä mitä maniassa touhunnut. Voi esim. ostella useampia asuntoja ja tehdä kaikkea päätöntä. Masennusvaihe taas on pohjalla oloa itsetuhoineen.

Mielialat vaihtelee päivässäkin useamman kerran jne

 

[Wondering]

Kuuluuko taudinkuvaan valehtelu? Siis että (hypomaanisena kautena?) ihminen solmii parisuhteen valehdellen kumppanilleen itsestään aivan kaiken, ammattia ja varallisuutta myöten? Ja pitää tätä näytelmää yllä kuukausi tolkulla? Vai onko tämä jonkun lisädiagnoosin paikka?

 

[purjosipuli]

Kuuluuko taudinkuvaan valehtelu? Siis että (hypomaanisena kautena?) ihminen solmii parisuhteen valehdellen kumppanilleen itsestään aivan kaiken, ammattia ja varallisuutta myöten? Ja pitää tätä näytelmää yllä kuukausi tolkulla? Vai onko tämä jonkun lisädiagnoosin paikka?

Kyllähän tuokin käsittääkseni maniaan voi sisältyä.

 

[Chala]

Kuuluuko taudinkuvaan valehtelu? Siis että (hypomaanisena kautena?) ihminen solmii parisuhteen valehdellen kumppanilleen itsestään aivan kaiken, ammattia ja varallisuutta myöten? Ja pitää tätä näytelmää yllä kuukausi tolkulla? Vai onko tämä jonkun lisädiagnoosin paikka?

Valehtelu ja vähintäänkin liioittelu, omissa "harhoissa" eläminen on ainakin tuntemallani diagnosoidulla maanisen kauden tunnusmerkki. Ei voi luottaa mihinkään mitä sanoo koska mikä tahansa saattaa olla ihan puhdasta p*skaa. Mm. koulutuksesta, työstä, taloustilanteesta jne. alkaa aina läppä lentää mitä mielenkiintoisimmin..

 

["vieras"]

Kuuluuko taudinkuvaan valehtelu? Siis että (hypomaanisena kautena?) ihminen solmii parisuhteen valehdellen kumppanilleen itsestään aivan kaiken, ammattia ja varallisuutta myöten? Ja pitää tätä näytelmää yllä kuukausi tolkulla? Vai onko tämä jonkun lisädiagnoosin paikka?[/QUOTENo ei kuulu hypomaniaan, joka lievempi muoto maniasta.

 

["vieras"]

Itselle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö 2009 ja lääkitys nostettiin korkealle heti kättelyssä, oli päässyt sen verran pahaksi. Ennen diagnosia saatoin välillä painoin töitä 30h/ viikonloppu, kun ravintola-alalla sai painaa töitä, en juuri syönyt ja touhusin paljon kaikkea typerää. Kunnes hypomania loppui kuin seinään ja tuli romahdus. Saatoin vain itkeä päivät sängynpohjalla ja töissä yritin teeskennellä, että kaikki on hyvin. Lääkityksen aloitettua, hypomania ja depressiivinen kausi tasaantui "normaaliksi mielialavaihteluksi", mitä nyt randomisti saattoi olla pidempiä depressiivisiä kausia, mikään ei kiinnostanut. Lääkkeitä popsin kiltisti jokapäivä. Loppupeleissä vaihdoin työpaikkaa ja huonossa rahatilanteessa lääkkeet loppuivat (aikaisemminkin pääsi välillä loppumaan, mutta oireet palasivat),enkä huomannutkaan eroa lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja ilman. Juttelin psykiatrilleni ja lääkkeeni jätettiin pois 2011. Enkä ole tarvinnut lääkkeitä muuhun kuin paniikkikohtauksiin. Edes raskaus ei vielä ole laukaissut mitään oireita, ainoastaan pelkään raskauden jälkeistä maseennusta. Asian kanssa oppii hyvin elämään, kun ei ole kyseessä esim. Skitsofrenia . Olet vain herkempi innostumaan, suuttumaan ja masentumaan. Itselleni pahin hetki oli aina manian loppuminen kuin seinään ja sieltä korkealta tulla alas pahaan masennukseen, kunnes helpotti.

Positiivista jos oikeasti voi elää lääkkeettömänäkin.

Mulle kun on sanottu että lääkkeitä joudun syömään koko ikäni

 

[purjosipuli]

[QUOTE="vieras";28545765]Positiivista jos oikeasti voi elää lääkkeettömänäkin.

Mulle kun on sanottu että lääkkeitä joudun syömään koko ikäni[/QUOTE]

Mullakaan mitään toivoa ainakaan vielä olla ilman. Syön tosiaan tasoittavaa lääkitystä, eipähän lähde mopo käsistä.

 

["vieras"]

Mullakaan mitään toivoa ainakaan vielä olla ilman. Syön tosiaan tasoittavaa lääkitystä, eipähän lähde mopo käsistä.

Onko sulla 1 vai 2:s tyyppi?

 

["vieras"]

Voi oireilla myös lievemmin, mun lähisukulaisella on diagnoosi ja lääkitys, mutta ei oireile niin räikeästi että valehtelisi tai puhuisi muuten puutaheinää, ei shoppaile tiliä tyhjäksi tmv. on vain aktiivisempi ja touhukkaampi kausittain, välillä taas selvästi masentunut

 

[purjosipuli]

[QUOTE="vieras";28545786]Onko sulla 1 vai 2:s tyyppi?[/QUOTE]

Olikohan mulla eka. Se jossa vaihtelut on nopeampia.

 

["vieras"]

Olikohan mulla eka. Se jossa vaihtelut on nopeampia.

Niin eli 1 kuuluu maniajaksot, jotka vauhdikkaampia. 2 hypomaniat, jotka eivät ole niin pahoja.

 

[purjosipuli]

[QUOTE="vieras";28545843]Niin eli 1 kuuluu maniajaksot, jotka vauhdikkaampia. 2 hypomaniat, jotka eivät ole niin pahoja.[/QUOTE]

Jaaaaa. Hypomania manioista mut se noissa lähinnä aiheuttaa hankaluuksia kun vetää psykoosin puolelle.