Kaksisuuntaista sairasteneet tai läheiset?

[Kumipallo]

Onko sinulla tai läheiselläsi diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Kerrotko vähän, minkälaisia oireita oli havaittavissa ja mikä sai hakeutumaan hoitoon? Minkälaista apua sai/sait ja onko tilanne parantunut sittemmin?

Kokemuksia kaipailen, huolestuttaa.

 

["vieras"]

Itse sairastuin vaikeaan masennukseen, jota hoidettiin alkuun lääkityksellä ja terapiakäynneillä. Yhden masennuslääkkeen sopimattomuuden takia, lääkitystäni vaihdettiin toiseen, joka aiheutti minulle hypomanian kaltaisia oireita. Tämän lääkkeen annostusta sitten laskettiin, jonka seurauksena masennukseni paheni entisestään ja itsetuhoisten ajatusteni takia minut otettiin osastohoitoon. Osastolla tilaani tutkittiin, selviteltiin tarkoin aiempia kokemuksiani ja oireita ja diagnoosiksi vaihdettiin tyypin II kaksisuuntainen. Uuden diagnoosin myötä lääkitykseni vaihdettiin, ja lääkkeitä söin muutaman vuoden, jonka jälkeen omasta halustani lopetin ne. Nykyisin voin hyvin ja elämä rullaa tasaisesti eteenpäin.
Toivon, että vaikeat sairausjaksot ovat takanapäin, eivätkä enää uusiudu. Mikäli näin kuitenkin kävisi, läheiseni varmasti tunnistaisivat oireet ja osaisin hakeutua ajoissa hoitoon.

 

[quest]

Seitsemän vuotta olen asunut ihmisen kanssa jolla todettiin viime keväänä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Pari vuotta sitten alkoi hakemaan itselleen apua kun oli menettää perheensä.
Oireita laidasta laitaan, suuria mielialavaihteluita manian ja depression välillä, kesällä vauhdikasta/talvella masennusta. Ongelmia uni-valverytmin säätelyssä. Päihteiden liikakäyttöä depressiojakson aikana.
Ei ole vielä löytynyt sopivia lääkityksiä, työn alla edelleen/hoidot kesken.

 

[Kumipallo]

Kiitos, että vastasitte! Oletteko itse sairastavana ja sairastavan puolisona saaneet jostain hyvää vertaistukea?

 

["vieras"]

Vertaistuesta ei minulla sairastavana ole kokemusta. Terapiassa käynti riitti itselleni ja avopuolisolle olen jakanut paljon murheita ja tuntemuksia.

 

[yks vieras]

Mun äidillä todettiin 4. synnytyksen jälkeen kun oli jo joutunut psykoosiin. Mun mummolla ja hänen isällään oli skitsofrenia. Tädillä on aikoinaan todettu skitsofrenia ja vuosia myöhemmin bipolaari.

Mulla todettiin masennus kun olin 13v. Olin nuorten psykiatrisella ja sain masennuslääkkeet. 20-vuotiaana menin ihan sekaisin. Opo vei mut lääkäriin ja sai lähetteen psykiatrille. Psykiatri totesi mulla psykoottisuutta, testien perusteella totesi bipolaarin ja ihmetteli miksei sitä ole epäilty, vaikka äidillä ja tädillä on se. Sanoi että masennuslääkitys on pahentanut sitä. Nyt mulla on Lamictal ollut 8 vuotta ja on auttanut muuten, mutta nyt vauvan.itkuöiden takia alkaa pää hajoilla...

Terapiassa olen käynyt aina kun olen ollut pidemmällä lomalla tai työttömänä.

 

[Kumipallo]

Nostelen vielä, jos nyt olisi paremmin porukkaa kuulolla...

 

[Kumipallo]

yks vieras, onko terapiasta ollut mielestäsi apua? Oletko maksanut terapiat itse vai saanut niihin Kelan kautta tukea? Onko ylipäätään bipon vaikea päästä terapiaan?

Tässä sitten vielä tunnusmerkkejä henkilöstä, josta olen huolestunut, kommentoisitteko itse sairastavat ja läheiset, kuulostaako ehkä tutulta:
- nyt pari kuukautta ollut noususuuntaisella mielialalla, pitkän työpäivän jälkeenkin erittäin puhelias ja jotenkin ylipirteän oloinen
- nukkuu pahimmillaan vain 4 tuntia yössä, puuhastelee kaikenlaista turhaa yömyöhään
- välillä ärtyy ihan olemattomasta ja haastaa tikusta asiaa
- ostelee lähes pakkomielteisen oloisesti tiettyjä juttuja (joita ei välttämättä tarvitsisi)
- pankkikortin vinguttaminen alkaa jo vaikuttaa rahatilanteeseen, muttei silti mieti normaaleja laskuja ensisijaisesti ja jatkaa muiden ostosten tekemistä
- on siis korostuneen puhelias, muttei kuitenkaan pysty keskittymään keskusteluun, saattaa vaihtaa puheenaihetta täysin eri asiaan kesken kaiken (nyt tämä on huomattu myös töissä...)
- tämänhetkisestä adhd-tyyppisestä olemuksestaan huolimatta ei saa kuitenkaan oikein mitään aikaan

Mania päällä?

Aiemmin hänellä on ollut masennusoireilua, pidemmänkin aikaa. Ei harhoja tms.

Olen yrittänyt etsiä asiasta tietoa netistä ja kummallisesti niin moni juttu "loksahtelee paikoilleen", kun luen sairaudesta lisää. Silti mietin, että kuvittelenko nyt kuitenkin yhteyden ja samalla pohdin, mikä on seuraava askel...

 

[ddd]

Mun läheisellä on bipolaari. Alkuun hoidettiin (n2 vuotta) masennuksena. Maniaks meni,mm. meni luottotiedot kun rahaa hassas ja pikavippejä otti. Oli myös psykoottisia oireita, harhoja et käsi on irti, saatto ulkona kulkee pyjamassa ja höpöteli mitä sattuu.. Alkoholin suurkuluttaja myös, ja kun rahaa ei ollut viinaan ni veti lääkkeillä päänsä sekaisin (ja sitten oli ilman lääkkeitä ja oireet paheni)

Onks sulla tietoo et onko tälle kyseiselle henkilölle sattunut jotain? Tai ollut suurempia muutoksia elämässä? Mun läheinen sairastui kun emäntä petti. Voihan kyse olla jostain ohimenevästä vaiheesta mutta sitten kannattaa puuttua jos lähtee oikeasti lapasesta. : /

 

[Kumipallo]

Ei lähiaikoina ole kyllä sattunut mitään, nuorena on ollut masentunut ja jollain tasolla myös itsetuhoisen oloinen, nyt aikuisena kyllä ollut ihan "normaali" ajoittaisia masisteluja lukuunottamatta. Tai en ainakaan usko, että kovinkaan moni ulkopuolinen ajattelisi heti, että jotain on vialla, on aika hyvä peittelemään ongelmiaan. Itse sen kyllä huomaan ja veikkaan että jokunen muukin läheisistä ainakin nyt, en vaan ole vielä ottanut muiden kanssa puheeksi...

Useita vuosia sitten on menettänyt yhden parhaista kavereistaan ja äitinsä, mutta nämä on aika pitkälle käsitelty (niin pitkälti kuin mahdollista, eihän se kenellekään ihan helppoa ole). Lapsuus tai lähinnä teini-ikä ei ilmeisesti ollut helpoimmasta päästä, eikä aina luota kauheasti muihin ihmisiin. Pari vuotta sitten oli jaksamisen kanssa romahdusvaihe ja oli jo saamassa lähetteen psykiatriselle polille. Kävi juttelemassa hoitajan luona, mutta homma jäi erinäisten vaiheiden jälkeen kuitenkin siihen.

Pikavippejä tms ei ole (onneksi!!), mutta elää kyllä nyt vähän yli varojensa ja se(kin) kieltämättä alkaa huolestuttaa. Tiedostaa sen jollain tasolla itsekin, mutta ei reagoi riittävästi! Salailee ostamisia ja palautteleekin niitä päähänpistojaan. Alkoholinkäytön kanssa ei onneksi ole ongelmaa. Häpeilee jotenkin aiempaa masennustaustaansa ja veikkaan, että pyrkii pysymään mahdollisimman kaukana lääkäristä tämän asian kanssa, eikä halua, että kukaan tietää ongelmista. Mitä mun oikein pitäisi tehdä?

 

[Tapiontytär]

- nyt pari kuukautta ollut noususuuntaisella mielialalla, pitkän työpäivän jälkeenkin erittäin puhelias ja jotenkin ylipirteän oloinen
- nukkuu pahimmillaan vain 4 tuntia yössä, puuhastelee kaikenlaista turhaa yömyöhään
- välillä ärtyy ihan olemattomasta ja haastaa tikusta asiaa
- ostelee lähes pakkomielteisen oloisesti tiettyjä juttuja (joita ei välttämättä tarvitsisi)
- pankkikortin vinguttaminen alkaa jo vaikuttaa rahatilanteeseen, muttei silti mieti normaaleja laskuja ensisijaisesti ja jatkaa muiden ostosten tekemistä
- on siis korostuneen puhelias, muttei kuitenkaan pysty keskittymään keskusteluun, saattaa vaihtaa puheenaihetta täysin eri asiaan kesken kaiken (nyt tämä on huomattu myös töissä...)
- tämänhetkisestä adhd-tyyppisestä olemuksestaan huolimatta ei saa kuitenkaan oikein mitään aikaan.

Näprääkö käsissään jotain? Miltä pupillit näyttävät? Syökö normaalisti vai enimmäkseen nestettä?
Meinaan tuo kuvauksesi kuulostaa kovin tutulta, syynä oli amfetamiini.

 

[ddd]

Aika vähän pystyt tekemään. Usko tai älä, niin tää munkin läheinen jatkaa tätä touhujaan (rajoitetummin kun ei oo luottotietoja, ei siis saa lainaan rahaa jota hassata) koska oikeenlaiseen hoitoon ei oo SUOSTUNUT! (Mun mielestä siis oikee hoito ois osastolla tai muuten tuetussa (edunvalvonta ym) muodossa) Mutta kun psykoottisita oireista(!!) huolimatta ei täyty pakkohoidonkriteerit. Terapiassa ja lääkärillä kyllä käy mut osaa sitten vissiin hyvin "näytellä tervettä"... : /

Mut yritä puhuu tän ihmisen kanssa mahdollisimman rehellisesti asiasta. Kerro huolesi ja toivottavasti tää ihminen itsekin tajuaa ongelman (eihän sitä välttämättä itse itsessään nää!) Hyvä olisi jos läheisesti suostuisi puhumaan lääkärille asiasta.. Mutta jutellessanne älä tuomitse ettei hän ns. pakene kuoreensa. Jotkut ihmiset on herkempiä kuin toiset. Mielenterveysongelmat/sairaudet voivat puhjeta monistakin syistä. Tiedän erään naisen joka sairastui skitsofreniaan kun sai lapsen (lapsi oli siis toivottu) eli positiivisetkin muutokset voivat sairastuttaa.. Ja "käsitellyt" vanhat asiatkin saattavat edelleenkin vaikuttaa häneen.

 

[Kumipallo]

Pupillit ovat ihan normaalit ja syö kyllä, normaalista en sitten tiedä, kun on vaihteeksi aika "elämyshakuinen" ruokailunsa kanssa, söisi vaikka joka päivä kaikkea muuta kuin normaalia perusruokaa. Ja syökin.

Tiliotteet ja korttilaskut olen katsonut ja niiden perusteella rahat menee juuri niihin tiettyihin muutamiin juttuihin, joita kerroinkin hänen ostavan jo liikaakin ja turhaan. Sanoisin, että 99% varmuudella ei kyseessä ole mikään huume. Se tästä vielä puuttuisikin...!

Mutta miten saa vakuutettua toisen menemään edes juttelemaan, kuulemaan ehkä vaihtoehtoja, mitä voisi tehdä, jos kyseessä tosiaan on kaksisuuntainen? Masennuksestaan puhuu (vaikkei yleisesti edelleenkään), mutta tämän kanssa on nyt vaikeaa kahdenkeskenkin, pelkää varmaan leimautuvansa hulluksi tai jotain, eikä halua mitään diagnoosia! Uskoo, että selviää kyllä ja asiat järjestyy, kun vähän aikaa kuluu. Luulenpa vaan, että kun aikaa kuluu, niin sieltä korkealta tullaan alaskin.