M
melkein huijattu
Vieras
Poika 10v on harrastanut sählyä 1,5 vuotta.
Yllättäen tällä viikolla tuli ilmoitus, että vanhat valmentajat ei enää jatka joten viimeiset harkat ovat tällä viikolla jos ei löydy jatkajia ja mikäli löytyy niin vuorot siirtyvät kuntaliitoksen myötä suureksi paisuneen kunnan alueella n. 20km päähän.
Meillä ei ole haluja eikä mahdollisuuksia kuljettaa poikaa niin kauas joten ilmoitin siinä tapauksessa poikamme lopettavan kyseisen harrastuksen ja etsivän uuden joukkueen toisesta seurasta.
Nykyisen seuran puheenjohtaja oli sitä mieltä, ettemme voi lopettaa kesken kauden ja että meiltä tullaan silti yhdistyslain nojalla veloittamaan myös kevään maksu. Ekana vuonna laskuttivat koko vuoden kerralla, nyt oli tullut pelkkä syyslukukauden maksu jonka olen maksanut.
En niellyt asiaa sellaisenaan vaan otin toisesta seurasta selvää onko tämmöistä lakia olemassa joka meidät velvoittaisi jäämään vanhaan seuraan. Ei kuulemma ole ja heillä voi lopettaa koska tahansa kesken, mutta jos on aloittanut jo lukukauden se pitää maksaa jos käytyjä kertoja oli yli 3. Pelkästään kuulemma jo se, että harkat siirtyvät liian kauas on edellytys jolloin voi lopettaa. Ainoastaan kilparyhmistä ei voi lopettaa kesken vuoden.
Laitoin sitten puheenjohtajalle viestiä asiasta ja hänen vastaus asiaan oli, että hän pysyy päätöksessään. Vastasin siihen, että siinä tapauksessa vien asian eteenpäin niin muutaman kymmenen minuutin päästä soittaa, että ovat päättäneet, että saamme lopettaa heidän seurassa harrastustoiminnan.
Jos en olisi ottanut asiasta selvää vaan ollut hiirulainen joka nielee jokaisen asian mukisematta niin koen, että olisin tullut pahasti huijatuksi. Pitäisikö tämmöisestä huijausyrityksestä vinkata jonnekkin jos muutkin vanhemmat joutuvat tämmöisen uhriksi? Poliisi tuskin ottaa asiaa tutkiakseen koska mitään huijausta ei ole tapahtunut, mutta miten olisi jokin salibandyliitto tai jokin seurojen toimintaa tarkastava taho? Ärsyttää jos väittävät muillekkin tämmöisen lain olevan olemassa ja pakottavan näin ollen jatkamaan harrastusta jossa ei voi käydä.
Yllättäen tällä viikolla tuli ilmoitus, että vanhat valmentajat ei enää jatka joten viimeiset harkat ovat tällä viikolla jos ei löydy jatkajia ja mikäli löytyy niin vuorot siirtyvät kuntaliitoksen myötä suureksi paisuneen kunnan alueella n. 20km päähän.
Meillä ei ole haluja eikä mahdollisuuksia kuljettaa poikaa niin kauas joten ilmoitin siinä tapauksessa poikamme lopettavan kyseisen harrastuksen ja etsivän uuden joukkueen toisesta seurasta.
Nykyisen seuran puheenjohtaja oli sitä mieltä, ettemme voi lopettaa kesken kauden ja että meiltä tullaan silti yhdistyslain nojalla veloittamaan myös kevään maksu. Ekana vuonna laskuttivat koko vuoden kerralla, nyt oli tullut pelkkä syyslukukauden maksu jonka olen maksanut.
En niellyt asiaa sellaisenaan vaan otin toisesta seurasta selvää onko tämmöistä lakia olemassa joka meidät velvoittaisi jäämään vanhaan seuraan. Ei kuulemma ole ja heillä voi lopettaa koska tahansa kesken, mutta jos on aloittanut jo lukukauden se pitää maksaa jos käytyjä kertoja oli yli 3. Pelkästään kuulemma jo se, että harkat siirtyvät liian kauas on edellytys jolloin voi lopettaa. Ainoastaan kilparyhmistä ei voi lopettaa kesken vuoden.
Laitoin sitten puheenjohtajalle viestiä asiasta ja hänen vastaus asiaan oli, että hän pysyy päätöksessään. Vastasin siihen, että siinä tapauksessa vien asian eteenpäin niin muutaman kymmenen minuutin päästä soittaa, että ovat päättäneet, että saamme lopettaa heidän seurassa harrastustoiminnan.
Jos en olisi ottanut asiasta selvää vaan ollut hiirulainen joka nielee jokaisen asian mukisematta niin koen, että olisin tullut pahasti huijatuksi. Pitäisikö tämmöisestä huijausyrityksestä vinkata jonnekkin jos muutkin vanhemmat joutuvat tämmöisen uhriksi? Poliisi tuskin ottaa asiaa tutkiakseen koska mitään huijausta ei ole tapahtunut, mutta miten olisi jokin salibandyliitto tai jokin seurojen toimintaa tarkastava taho? Ärsyttää jos väittävät muillekkin tämmöisen lain olevan olemassa ja pakottavan näin ollen jatkamaan harrastusta jossa ei voi käydä.
