käräjille lähdetään.. apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "enkeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"enkeli"

Vieras
Lapseni on nyt 3-vuotias ja olen ollut yksinhuoltaja alusta asti. Isä on tavannut lasta silloin kun on huvittanut joten lapsella ei ole mitään sidettä tähän. Lapsi alkaa huutamaan että "ei ei ei" jos kysyn että haluaako jutella isän kanssa puhelimessa tai lähteekö isän kanssa ulos. Olemme kokeilleet yökyläilyä ja puoli vuotta siellä "nukutettiin" lasta minun tietämättä niin että lapsi itki, huusi ja oksensi keskiyöhön kunnes lopulta nukahti. Minulle sanottiin että kaikki on mennyt hyvin. Kun lapsi alkoi huutamaan isänsä nähdessään että "älä vie minua" ja tarttui minuun kiinni aloin kyselemään ja isä kertoi että "vähän huonosti on laittanut nukkumaan" siihen lapsi lisäsi että "minun täytyy aina itkeä siellä enkä pääse kotiin". Siihen loppui yökyläilyt mutta sanoin että meille saa aina tulla kun haluaa. Isä ei kuitenkaan koskaan halunnut tulla. Nyt hän on taas innostunut lapsesta ja vaatii käräjäoikeuden kautta että lapsi viettäisi hänen luona 500km päässä joka toinen viikonloppu. Kävimme lastenvalvojan luona tänään joka oli sitä mieltä että se on aivan kohtuullista. Minua alkoi pelottaan.. Aivan järjetöntä että 3-vuotias lapsi matkustaisi lähes vieraan ihmisen luo joka toinen viikonloppu kun isä ei edes samassa kaupungissa selviä yhdestä yöstä ja lapsi pelkää häntä. Miten meille oikein käy.. Jos lastenvalvoja oli jo sitä mieltä että tällainen on ihan kohtuullista niin miten käräjäoikeus tällaiseen tilanteeseen suhtautuu.. Olen niin stressaantunut ja ahdistunut tästä asiasta etten pysty edes nukkumaan!
 
Voimia, pidä itsesi koossa ja lapsi pinon päällimmäisenä. Lasta haastatellaan varmasti ja siinä vaiheessa huomataan kyllä asioiden laita! Vaadi alkuun valvotut tapaamiset.
 
Ei ne kolmevuotiaalta paljon kysele. Mun olis pitänyt antaa vaikeaa astmaa ja monia allergioita sairastava lapsi isän mukaan joka toinen viikonloppu, vaikkei isällä ja lapsella ollut edes yhteistä kieltä - ja vaikka isä oli uhannut viedä lapsen kotimaahansa. Kas kun isän ja lapsen suhde on käytännön mukaan lapsen edun mukaista.
Onneksi se ei tullut koskaan vaatimaan niitä tapaamisia, vaikka oli niistä lastenvalvojan kanssa puhunut ja halunnut yhteyden lapseensa.
 
Olen kyllä alunperin itsekin kannattanut isän osallistumista lapsen elämään mutta hän tuli ja meni miten tykkäsi, tunti silloin toinen tällöin, aina jos ei ollu mitään muuta tekemistä. Isä jäi niin etäiseksi että nyt on ihan sama onko sitä vai ei ja jos lapselta kysytään niin hän ei halua lähteä sen miehen mukaan. Tiedän että isä ei välitä lapsen mielipiteestä koska häntä nyt huvittaa olla taas isä. Hän hakee käräjien kautta ja tulee kuulemma vaikka poliisin kanssa hakemaan lapsen. Minulla valuu kyyneleet kun kirjoitan tätä.. Voin jo nähdä isän ovella poliisin kanssa ja lapsi huutaa hädissään enkä minä voi tehdä mitään.. apua.. mistä saan apua?
 
[QUOTE="enkeli";23088965]Olen kyllä alunperin itsekin kannattanut isän osallistumista lapsen elämään mutta hän tuli ja meni miten tykkäsi, tunti silloin toinen tällöin, aina jos ei ollu mitään muuta tekemistä. Isä jäi niin etäiseksi että nyt on ihan sama onko sitä vai ei ja jos lapselta kysytään niin hän ei halua lähteä sen miehen mukaan. Tiedän että isä ei välitä lapsen mielipiteestä koska häntä nyt huvittaa olla taas isä. Hän hakee käräjien kautta ja tulee kuulemma vaikka poliisin kanssa hakemaan lapsen. Minulla valuu kyyneleet kun kirjoitan tätä.. Voin jo nähdä isän ovella poliisin kanssa ja lapsi huutaa hädissään enkä minä voi tehdä mitään.. apua.. mistä saan apua?[/QUOTE]

No ensinnäkin,kun isä ei ole säännöllisesti lasta nähnyt niin ei ne yötapaamiset samantien lähtis käyntiin vaan ensin vain päivätapaamisia.Ja jos isä on nyt "taas kiinnostunut" niin en usko että jaksaa matkustaa 500km päähän koko ajan tapaamaan lasta ja yötapaamiset taas ei käynnisty ilman noudatettua sopimusta.
 
Kannattaa ehdottomasti tehdä oma vastine siihen haasteeseen asianajan kanssa. Uskon, että käräjäoikeus on kuitenkin kohtuullinen. Periaatteessa joka toinen viikonloppu ei kuulosta paljolta, mutta jos isä ja lapsi eivät ole olleet paljon yhdessä tai tapaamiset ovat ennen olleet epäsäännöllisiä, niin kannattaa ehdottaa tosiaan, että ensin tapaamiset olisivat esimerkiksi joka toinen viikonloppu päivätapaamisina ja sitten myöhemmin pitenisivät. Joku ehdotus kannattaa tehdä, muuten ne taipuu sen isän ehdotukseen. Ja omaan vastineeseen kannattaa kirjata se, että etävanhempi huolehtii lapsen matkoista ja niiden kustannuksista.
 
Jos ei lapsella ole luottamuksellista suhdetta isäänsä, en usko, että yökyläilyyn pakotetaan (=se EI OLE lapsen etu). Oma lapseni tavannut 6kk iästä asti isäänsä 1-2 kertaa viikossa 2-4 tuntia kerrallaan, lapsi nyt reilut 3v ja suhde sillä mallilla, että yökyläilyjä voitaisiin harkita. Ensin kuitenkin rauhassa pidennetään päivätapaamisten kestoa.
 
[QUOTE="enkeli";23088965] Tiedän että isä ei välitä lapsen mielipiteestä koska häntä nyt huvittaa olla taas isä. Hän hakee käräjien kautta ja tulee kuulemma vaikka poliisin kanssa hakemaan lapsen. Minulla valuu kyyneleet kun kirjoitan tätä.. Voin jo nähdä isän ovella poliisin kanssa ja lapsi huutaa hädissään enkä minä voi tehdä mitään.. apua.. mistä saan apua?[/QUOTE]

Voi voi... :( Mulla on ihan sama tilanne ollut vähän aikaa sitten. Isä, joka ei ollut lähes kahteen vuoteen tavannut lapsiaan, haki käräjien kautta oikeutta tavata lapsia. Oli kyllä ihan kamalan ahdistava tilanne ja itketti kanssa mua hirveästi, ja elättelin ties mitä kauhuskenaariota mielessäni. Mutta oikeesti, juttu helpotti, kun sain kunnon asianajajan, joka auttoi, ja jolla oli kokemusta tällaisista tilanteista. Hän sanoi silloin maailman suurimman viisauden: meidän on nyt tehtävä päätöksiä, joihin me toivotaan, että nämä lapset on tyytyväisiä kolmenkymmenenkin vuoden päästä. Kinkkinen tilanne siis. :/ Lopulta asia ei mennyt edes käräjille asti meillä, vaan isä hyväksyi meidän ehdotuksemme, ja sen perusteella käräjäoikeus teki päätöksen kansliapäätöksenä. Mutta tosiasiahan siis on, että noissa jutuissa voi mennä joskus tosi pitkään. Varsinkin jos yhteistä linjaa ei löydy, ja joudutaan oikeuden käsittelyyn saakka.
 
Juu eli isä itse sanoi että tulisi hakemaan lapsen joka toinen viikonloppu.. Minäkään en jaksaisi matkustaa joka toinen viikonloppu niin kauas niin kauhistuttaa että 3-vuotiasta raahattaisiin ympäri suomea.. Olen ajatellut että tuollaiset reissut tulisi joskus kouluiässä ajankohtaiseksi edellyttäen tietysti että isä olisi tavannut lasta säännöllisesti ja että lapsi itse haluaa lähteä. Seuraavan kerran isä tulee hakemaan lasta helmikuun lopussa ja edellisestä tapaamisesta on sitten kulunut melkein kolme kuukautta. Hän aikoo vaan hakea lapsen mukaansa.. minulla itkettää jo nyt kun tilanne on aivan sama kuin naapurin ukko tulisi yhtäkkiä lasta hakemaan että "tuleppas nyt niin isä vie sinut.." Viimeksi kun isä kävi meillä noin 20min. lapsi kyseli illalla pouli tuntia että "eihän se isä pääse tänne, onhan meillä ovet lukossa?" tämä on niin hirveää! tuntuu että hajoan kohta tuhansiksi murusiksi, ei minusta ole tällaiseen paineeseen!
 
Kannattaa ehdottomasti tehdä oma vastine siihen haasteeseen asianajan kanssa. Uskon, että käräjäoikeus on kuitenkin kohtuullinen. Periaatteessa joka toinen viikonloppu ei kuulosta paljolta, mutta jos isä ja lapsi eivät ole olleet paljon yhdessä tai tapaamiset ovat ennen olleet epäsäännöllisiä, niin kannattaa ehdottaa tosiaan, että ensin tapaamiset olisivat esimerkiksi joka toinen viikonloppu päivätapaamisina ja sitten myöhemmin pitenisivät. Joku ehdotus kannattaa tehdä, muuten ne taipuu sen isän ehdotukseen. Ja omaan vastineeseen kannattaa kirjata se, että etävanhempi huolehtii lapsen matkoista ja niiden kustannuksista.

Tämä saattaa hillitä isää, jos joutuu itse kustantamaan matkat. Voi olla että koko tapaamishärdelli hyytyy siihen. Täytyy kyllä vähän ihmetellä sellaista ihmistä joka itkettää lasta luonaan jatkuvasti niin kauan että toinen oksentaa.
 
Menin sinne lastenvalvojan luo turvallisin mielin.. ajattelin että hän puolueettomasti ja aivan varmasti ajattelee lapsen etua mutta kaikki tuntui menevän ihan toisin. Isällä on ollut mielenterveys ongelmia, osittain siksi me erottiinkin. Isällä oli vakava masennus ja hän halusi tappaa minut ettei tarvisi kantaa vastuuta lapsesta kun sekin siinä samalla kuolisi. Hän on syönyt jotain lääkkeitä eromme jälkeen siihen ja nyt kuulin yhteisen tuttumme kautta että isällä on vielä paniikkihäiriökin. Kysyin lastenvalvojan luona aivan asiallisesti että onko tuollaiset asiat järjestyksessä kun jos minun täytyy nyt antaa lapsi hänen vastuulleen näiden tapaamisien vuoksi niin isä kielsi siellä kaiken. Kai tuollaiset asiat pitäisi selvittää ennenkuin isä ottaa lapsen vastuulleen.. lastenvalvoja vaan totesi että "no, keskitytään nyt olennaiseen" siis täh? minun mielestä tuo oli yksi aika olennainen asia.. vai?
 
En usko tähän yhtään. Mies ei varmasti aja melkein 1500 kilometriä joka toinen viikonloppu ja kolmevuotiasta ei ajeluteta 1000 kilometriä joka toinen viikonloppu. Paskapuhetta.
 
[QUOTE="vieras";23089404]En usko tähän yhtään. Mies ei varmasti aja melkein 1500 kilometriä joka toinen viikonloppu ja kolmevuotiasta ei ajeluteta 1000 kilometriä joka toinen viikonloppu. Paskapuhetta.[/QUOTE]
Siis 2000 kilometriä.
 
[QUOTE="vieras";23089411]Siis 2000 kilometriä.[/QUOTE]
80km/h keskivauhdilla isä ajaisi joka toinen viikonloppu 25 tuntia. Ei taida aika riittää :laugh:. Provoihin tarvitaan matikkapäätä..
 
[QUOTE="enkeli";23089266] Kai tuollaiset asiat pitäisi selvittää ennenkuin isä ottaa lapsen vastuulleen.. lastenvalvoja vaan totesi että "no, keskitytään nyt olennaiseen" siis täh? minun mielestä tuo oli yksi aika olennainen asia.. vai?[/QUOTE]

Voit vaatia isän asuinkuntaa tekemään olosuhdeselvityksen. Sosiaalitoimen kautta ei voida tietenkään esimerkiksi tutkia isän terveystietoja, mutta he käyvät isän kanssa keskusteluja ja voivat esimerkiksi käydä hänen kotonaan.
 
Lapsella on oikeus saada tutustua myös isäänsä.Jos tapaamismatka on pitkä,matkakulut menevät puoliksi vanhempien kesken,ei siis yksin etävanhemman maksettavaksi.
Jos lastenvalvoja puoltaa tapaamisia,oikeus on lastenvalvojan kanssa samoilla linjoilla.
Kyllä kolmevuotiaaseen lapseensa vielä pystyy solmimaan hyvän suhteen,eipä lapset alta kolmevuotiaasta muista elämästä mitään.
Tottakai lapsi alkuun ikävöi kotiin mutta tottuu aikaa myöden.
Se on eron hinta että joutuu antamaan osan lapsen elämästä etävanhemmalle,niin vastenmielistä kuin se onkin.
 
Laissa ei ole kohtaa jossa sanotaan, että matkakulut laitetaan puoliksi. Lapseni isä asuu monen sadan kilometrin päässä ja aina on maksanut kulut omasta pussistaan. Tämä oikeuden päätöksellä.

Ap:lle suuren suuri voimahali!! Tiedän mitä käyt läpi ja se on tosi raskasta. Kuten joku sanoikin, hanki asianajaja. Itse kirjoitin paperille kaikki alusta alkaen ja rehellisesti kertoen joka laitettiin asianajajan kanssa vastineeseen. Näin oikeus sai selkeämmän kuvan tilanteesta.
Ole mahdollisimman vähän tekemisissä sos.toimiston kanssa. Ne eivät ole Jumalia ja oikeus kyllä jyräsi heidän ehdotuksensa täysin koska oikeus oli sitä mieltä, että se on lapsen edun vastainen.
Älä puhu pahaa lapsen isästä viranomaisille vaikka kuinka tekisi mieli vaan pidä mölyt mahassa ja jos olet sitä mieltä, että haluat heidän tutustuvan toisiinsa, painota sitä seikkaa. Painota myös sitä, että haluat sen tapahtuvan lapsen ehdoilla.
 
[QUOTE="vieras";23089430]80km/h keskivauhdilla isä ajaisi joka toinen viikonloppu 25 tuntia. Ei taida aika riittää :laugh:. Provoihin tarvitaan matikkapäätä..[/QUOTE]

no tämä ei todella ole mikään provo vaan isä haluaa nyt lapsen hänen kotiinsa ja kun lasta ei voi junallakaan laittaa menemään niin aikoo tulla sitten hakemaan. matkaa on itseasiassa 558km ja siihen matkaan minulla menee 8h lapsen kanssa. Isä ajaisi siis viikonlopun aikana 32h. lapsi matkustaisi noin 16h joka toinen viikonloppu. minä en tällaista aio tukea joten jos oikeus kävelee ylitseni ja on sitä mieltä että tällainen on lapsen etu niin isä saa kyllä maksaa kaiken omasta pussista! minusta se on sairasta.. minun vanhemmat ovat eronneet kun nuorin sisareni oli 4-vuotias ja vanhemmat meni meidän lasten ehdoilla aina. koulun lomilla vierailtiin isän luona ja jopa se oli välillä raskasta, niin raskasta että joitain lomia jätettiin väliin sen vuoksi ja joka lomasta olimme vain osan emme siis koko lomaa! välimatka on aivan sama kuin mitä meillä nyt tulee olemaan eli 558km. ihan omasta lapsuudesta vaikka vanhempi silloin olen ollutkin (14-vuotias) olen järkyttynyt tästä että oman lapseni isä haluaa lähteä tällaiseen erityisesti koska meidän tapauksessa isällä ei ole minkäänlaista suhdetta lapseen. lapsella on toki oikeus tutustua isään mutta kun lapsi itse ei sitä edes halua.. en ihmettele yhtään, onhan hän vieras meille. ei se että 3 vuotta sitten on lykänny siemenet sisään, tee kenestäkään isää.. valitettavasti päivittäin ollaan se todettu että meidän perheessä ei isää ole, ei edes silloin kun sitä ollaan todella kaivattu. kiitos kuitenkin tsempistä ja kiitos kaikille niille jotka on ymmärtäneet.. tuntuu lohduttavalta, siltä että minun takana on tuttuja ja tuntemattomia, äänettömiä kannustajia, harmi vaan että osalla on henkilökohtaista kokemusta tällaisista tilanteista.. tätä kun ei toivoisi kenellekään!
 
[QUOTE="enkeli";23089986]no tämä ei todella ole mikään provo vaan isä haluaa nyt lapsen hänen kotiinsa ja kun lasta ei voi junallakaan laittaa menemään niin aikoo tulla sitten hakemaan. matkaa on itseasiassa 558km ja siihen matkaan minulla menee 8h lapsen kanssa. Isä ajaisi siis viikonlopun aikana 32h. lapsi matkustaisi noin 16h joka toinen viikonloppu. minä en tällaista aio tukea joten jos oikeus kävelee ylitseni ja on sitä mieltä että tällainen on lapsen etu niin isä saa kyllä maksaa kaiken omasta pussista! minusta se on sairasta.. minun vanhemmat ovat eronneet kun nuorin sisareni oli 4-vuotias ja vanhemmat meni meidän lasten ehdoilla aina. koulun lomilla vierailtiin isän luona ja jopa se oli välillä raskasta, niin raskasta että joitain lomia jätettiin väliin sen vuoksi ja joka lomasta olimme vain osan emme siis koko lomaa! välimatka on aivan sama kuin mitä meillä nyt tulee olemaan eli 558km. ihan omasta lapsuudesta vaikka vanhempi silloin olen ollutkin (14-vuotias) olen järkyttynyt tästä että oman lapseni isä haluaa lähteä tällaiseen erityisesti koska meidän tapauksessa isällä ei ole minkäänlaista suhdetta lapseen. lapsella on toki oikeus tutustua isään mutta kun lapsi itse ei sitä edes halua.. en ihmettele yhtään, onhan hän vieras meille. ei se että 3 vuotta sitten on lykänny siemenet sisään, tee kenestäkään isää.. valitettavasti päivittäin ollaan se todettu että meidän perheessä ei isää ole, ei edes silloin kun sitä ollaan todella kaivattu. kiitos kuitenkin tsempistä ja kiitos kaikille niille jotka on ymmärtäneet.. tuntuu lohduttavalta, siltä että minun takana on tuttuja ja tuntemattomia, äänettömiä kannustajia, harmi vaan että osalla on henkilökohtaista kokemusta tällaisista tilanteista.. tätä kun ei toivoisi kenellekään![/QUOTE]

Tätä ketjua oli helppo lukea puolueettomasti eikä mennä kummankaan puolelle.

Sinun tarvitsisi tehdä sama ja lukea omat kirjoituksesi;

- isällä on mielenterveysongelmia
- isällä on masennus
- isällä on paniikkihäiriö
- isää ei ole koskaan kiinnostanut lapsi
- isä on tuntematon
- isä on huono
- isää ei tarvita

...luuletko, että lapsi pystyy omasta isästään välittämään kun olet tuolla asenteella?

OK, ehkä 3v sitten hän sai lapsen alulle, mutta kyllä jonkinlainen vastuu sinullakin on. Ei lapsia huvin vuoksi tehdä, kyllä toinen pitäisi aika hyvin tuntea ennen kuin lapsia tähän maailmaan tekee.

Mieti tilannetta toisinpäin, jos sinulla olisi ollut paljon ongelmia, mutta nyt olisit päässyt & pääsemässä niistä yli, haluaisit tutustua lapseesi mutta isä ei anna?

Mielestäni ei myöskään ole kovin järkevä keskustella 3v kanssa näistä asioista, ei kai se ihme ole jos lapsi pelkää kun "valitettavasti päivittäin ollaan se todettu että meidän perheessä ei isää ole".

Kai lapsikin nyt pelkää jos isästä annetaan hirviön kaltainen kuva.
Lapselle kuuluu isä ja äiti.

Pahoittelut jos viesti tulee liian suoraan, mutta vähän on lapsen aivopesua ilmassa plus suuri marttyyrikortti; kaikkesi olet tehnyt ja antanut, lapsen isä vaan huvitellut kanssasi ja jättänyt sinut yksin.

Ehkei asia nyt ihan noin kuitenkaan ole?

Asiasta kannattaisi keskustella jonkun puolueettoman (ei kavereiden) kanssa. Ja kerro asiat muulla tavalla kuin haukkumalla ja potkimalla lapen isä maanrakoon.
 
Ei varmasti isä jaksa tehdä kuin muutaman reissun. Siihen lopahtaa. Inhottavaa ajatella, että joku psyykelääkkeitä mahdollisesti käyttävä väsyneenä ajeluttaisi (jollakin paskalla autolla) pikkuista satoja kilometrejä joka toinen viikonloppu. En siis todellakaan usko tuohon edelleenkään, koska jos isä lähtee pe aamulla lasta hakemaan, niin on vasta iltamyöhällä takaisin (onko työtön?). Ja siten pitää tuoda kuitenkin sunnuntaina ajoissa, että ehtii itse kotiinsa ja lapsi ajoissa nukkumaan sunnuntaina. Halvempaa ja järkevämpää olisi tulla lapsen kotipaikkakunnalle viikonlopuksi hotelliin lapsen kanssa oleilemaan. Ehtisi enemmän olemaan lapsenkin kanssa, kuin vaan ajelemaan. Ehdota sitä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä