Jatkoa....
Vihdoinkin, jopa koulukirjat myöntävät, että proteiinit eivät voineet muodostua orgaanisessa liemessä:
”Tiedemiehet eivät ole onnistuneet saamaan aikaan veteen liuenneiden aminohappojen yhdistymistä niin, että ne muodostaisivat proteiineja. Energiaa vaativat aminohappoja liittävät kemialliset reaktiot ovat täysin käänteisiä eikä niitä esiinny spontaanisti vedessä. Suurin osa tiedemiehistä ei kuitenkaan enää väitä, että ensimmäiset proteiinit olisivat muodostuneet spontaanisti. Sen sijaan he nykyään esittävät, että alkuperäiset makromolekyylit koostuivat RNA:sta ja että myöhemmin RNA katalysoi proteiinien muodostumisen."6
Kertomukset ovat muuttuneet, mutta keskeinen oppi, ”elämä ei vaatinut älyllistä Luojaa”, on säilynyt samana. Mutta tämä uusi ehdotus, ”alkuperäiset makromolekyylit koostuivat RNA:sta ja RNA myöhemmin katalysoi proteiinien muodostumisen”, on väärä. RNA:ta, kuten DNA:kaan, ei muodostu jo elävien solujen ulkopuolella!7,8,9
Mitä tahansa kukin uskoo alkuperästään, niin proteiinit ovat pääsiallisia elävien solujen ainesosia ja sellaisenaan ansaitsevat tulla otetuksi huomioon. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä esittämiensä todisteiden vahvoista tieteellisistä viittauksista, että elävillä olennoilla oli Älykäs Luoja.
PROTEIINIT OVAT LASKOSTUNEET SOPIMAAN
Suorittaakseen toimintonsa solussa jokaisen proteiinin tulee olla laskostunut oikein monimutkaiseen kolmiulotteiseen muotoon. Kun solu valmistaa uuden proteiinin, niin se laskostuu juuri oikeaan muotoon matkallaan määränpäähänsä solussa , mikä taas mahdollistaa sen yhdistymisen muihin proteiineihin tai sokereihin yms. Se on jokseenkin kuin tapa, jolla avain sopii lukkoon.
IBM on rakentanut maailman tehokkaimman supertietokoneen (nimeltään Blue Gene, valmistui vuonna 2005) käsitelläkseen proteiininen laskostumisen ongelmaa. IBM:n nettisivu selittää miksi:
”Tieteellinen yhteisö pitää proteiinien laskostumista yhtenä merkittävimmistä ”suurista haasteista” – perustavanlaatuinen ongelma tieteessä ... jonka ratkaisua voidaan edistää ainoastaan hyödyntämällä huipputehokasta laskentateknologiaa.
”Proteiinit kontrolloivat lähes kaikkia ihmiskehon soluprosesseja. Sisältäen aminohappoketjuja, jotka ovat yhdistyneet kuten kettingin lenkit, proteiini laskostuu erittäin monimutkaiseen kolmiulotteiseen muotoon, joka määrittelee sen tehtävän. Mikä tahansa muutos sen muodossa muuttaa dramaattisesti sen toimintoa, ja pieninkin muutos sen laskostumisprosessissa voi muuttaa halutun proteiinin sairaudeksi.”10
Huolimatta saatavilla olevasta valtavasta laskentatehosta on arvioitu, että Blue Geneltä veisi silti noin vuoden viedä loppuun laskentansa ja muodostaa malli yksinkertaisen proteiinin laskostumisesta. Kuinka kauan elävältä solulta vie aikaa laskostaa yksi proteiini? Alle yksi sekunti!
Kuten yksi IBM:n tutkijoista oli aikaisemmin huomauttanut: ”On kerrassaan ihmeellistä, miten yksinkertaisesti keho suoriutuu päivittäin näin monimutkaisesta ongelmasta.”
Kuten yksi IBM:n tutkijoista oli aikaisemmin huomauttanut: ”On kerrassaan ihmeellistä, miten yksinkertaisesti keho suoriutuu päivittäin näin monimutkaisesta ongelmasta.”11
ESILIINAT
Erikoistuneiden proteiinien, nimeltään chaperone/esiliina-proteiinit, on huomattu olevan elintärkeitä useiden proteiinien laskostumisessa. Ne liikkuvat juuri valmistettujen proteiinien kanssa solun sisällä paikkoihin, joihin proteiinien tulee sopia täydellisesti, mikäli ne aikovat toimia muiden niitä ympäröivien proteiinien kanssa. Matkalla esiliinat auttavat niitä laskostumaan oikealla tavalla ja tämän jälkeen auttavat niitä asettumaan paikoillensa. Kuinka sitten esiliinat itse laskostuvat oikein? Niillä itselläänkin on esiliinat! Täten evolutionisteilla on toinenkin ongelma: kuinka ensimmäiset esiliinat laskostuivat oikein ilman ennakkoon olemassa olleita esiliinoja?12
Tiedemiehet kykenevät yhdistämään aminohappoja laboratoriossa muodostaakseen joitakin pieniä proteiineja, mutta elleivät ne laskostu oikein, ne eivät kykene toimimaan elävissä olennoissa. Laskostumattomat proteiinit saattavat olla kemiallisesti samanlaisia, mutta ne eivät ole miniatyyri-spagettia parempia mitä tulee biologiseen toimivuuteen, ja vääränlainen laskostuminen voi aiheuttaa vakavan sairauden. Yksi esimerkki on ”hullun lehmän” taudille sukua oleva tappava Creutzfeldt-Jakobin tauti (CJD) ihmisissä.
PROTEIINIEN OSOITTAMINEN
Vaikka [elimistössä] voi olla miljardeja mahdollisia vääriä paikkoja joihin jokin proteiineista voisi kulkeutua, on vain erittäin harvoja paikkoja, ja toisinaan vain yksi, johon uusi proteiini sopii ja jossa se toimii. Ongelmana on, että proteiineja ei valmisteta siellä missä niitä käytetään, ja jokainen niistä on arvoton ennenkuin se on löytänyt tiensä paikkaan, johon se sopii. Kuinka proteiinit löytävät tiensä?
Vastaus on: ”...vasta valmistetut proteiinit sisältävät aminohappoketjun, joka määrittää niiden lopullisen kodin.”13 Tämä aminohappojen ketju on yleensä lisätty hännäksi itse proteiinin muodostavan pidemmän aminohappoketjun päähän. Sitä on verrattu kirjekuoren osoitteeseen. Jos kirjeen laittaa postilaatikkoon ilman osoitetietoja, mikä mahdollisuus sillä on päätyä oikealle vastaanottajalle? Jokainen oikein laskostettu proteiini sopii ja yhdistyy oikein ainoastaan yhteen kohteeseen, joten kohteen tulee olla oikein osoitettu. ”Proteiinin sijoittuminen väärin on kuitenkin vakavampaa kuin kirjeen hukkaaminen. On sairauksia, joissa proteiinit ovat päätyneet soluissa vääriin kohteisiin.”13
Vuonna 1999 lääketieteen Nobelin palkinto meni Dr Günter Blobelille Rockefellerin yliopistosta New Yorkista sen johdosta, että hän löysi aminohappojen osoitelaput, jotka ohjaavat jokaisen proteiinin oikeaan paikkaan solussa.14
Jotta ensimmäinen solu olisi voinut toimia, sillä ei pitänyt ainoastaan olla kykyä valmistaa proteiineja, vaan sen oli täytynyt ratkaista myös monimutkainen proteiinien oikeanlaisen laskostamisen ongelma sekä niiden osoittaminen juuri niihin kohtiin, joihin ne sopisivat ja joissa ne toimisivat. Pienet erehdykset missä tahansa vaiheessa voivat aiheuttaa sairauden.
