B
Believer
Vieras
Tapasin exäni töissä, hän 24 ja minä 18. Ikäero kuullostaa kovalta, mutta meidän henkinen ikäero oli samalla tasolla. Suhde joka toimi, ja luulimme että toimii pitempäänkin. Tai niin minä ainakin luulin...
Yllätyimme itsekin kuinka tulimme niin hyvin toimeen, olimme reilaamassa Euroopassa kuukauden, jonka aikana koimme ilot, surut ja kaikenmaailman itkupotkuraivarit. Suhteemme sai siitä lisää luottamusta ja ai että se oli hyvää aikaa. Kunnes kaikki muuttui.
Muutin uuteen kämppään (olin asunut siis jo pari vuotta yksinäni), mikä oli aivan mahtava. Hänkin kehui sitä oikein saaliiksi näin keskustan paikkeilta. Samoihin aikoihin tällänen puolituttu tyttö, joka heitti n. kerran kuukaudessa exälleni jonkun hassun kommentin kuvaan facebookissa, rupesi ottamaan häneen enemmän yhteyttä. Yksi aamu sitten hän lähetti viestin "Heiii! Oon täs sun lähikaupassa töissä. Tuu moikkaa mua!". Ikinä en saanut selville oliko hän käyny siellä mutta vähän aikaa tämän jälkeen olin yksin suhteessa, exäni otti loparit töistä ja hän muuttui suunnattomasti. Minä olin se joka otti häneen yhteyttä. Baareissa hän rupesi käymään lopareiden jälkeen useammin, kaveriporukalla, missä tämä tyttö oli myös mukana.
Sitten yhtenä päivänä kun olin jälleen kysellyt että missä olit ja mikset soittanut (kun yleensä baarissa ollessaan soittaa ihan hullunlailla), tulee vastaukseksi, että mä en tiedä toimiiko tämä enään. En jaksa tätä. Mietin vähän aikaa, että täh, onko tää oikeasti ero? Meillä oli kaikki hyvin.
Illalla sitten juttelimme ja hän kertoi kuinka tunteet ovat kylmenneet minua kohtaan ja muuta suorastaan shittiä. Sanoin, että selvä. Se ilta, kun kirjauduin Facebookiin musersi minut täysin. Tämä tyttö laittoi sydämmiä ja kirjotteli hänelle. Niin myös hän, eikä ikinä ollut minulle mitään sydämmiä laittanut julkisesti yhtään missään. Tätä jatkui viikon, olin raunio. En tiennyt mitä tehdä. Itkin vain koko ajan. Sitten rohkenin kyselemään häneltä, että missä mielessä hän tapailee tyttöä. Ja vastaus oli selvä, ei kaveri mielessä ainakaan.
Muserruin. Mietin päivästä toiseen mitä tein väärin. Miksi? Aloitin jo itse asiassa paranemisprosessin, rupesin taas vähän nauttimaan elämästäni. Kunnes exäni ilmestyi ja sanoi, että teki virheen ja just näitä perusjuttuja jolla yleensä takaisin palataan. Päätin antaa mahdollisuuden.
Exäni kertoi kuinka tunteet olivat viilenneet minuun ja hän oli ihastunut toiseen tyttöön samana hetkenä, mutta missään vaiheessa ei pettänyt. Sai lisäksi tältä tytöltä klamydian. Tämä tyttö oli kaksi kertaa minua isompi. Mietin koko kuukauden ajan tyttöä ja että kuinka en tajua koko hommaa. Lisäksi exäni oli niin saamaton, että ei päässyt missään vaiheessa lääkäriin, vaan olimme seksitön pari. Jes. Hän huusi minulle kun en maistanut jotain salaattikastiketta, tilanne meni järjettmömäksi. Eikä hän ollut vielä edes töissä.
Tällä kertaa minä ihastuin. Sain tältä pojalta niin paljon enemmän huomiota kun uutta järkkäriänsä rakastava poikaystäväni. Ihastuminen oli ihan luontaista siinä tilanteessa.
Viimeisenä yönä olin tullut pikkujoulujen jälkeen himaan klo 3 ja kertonut innoissani jotain juttua johon exäni huusi "OO HILJAA MUA EI KIINNOSTA". Silloin tajusin kuinka kaikki lähti. Kaikki se mitä meillä oli, ei ollut enään. Tämän aamun muistan parhaiten. Sanoin, että en jaksa ja en kattele enään tälläistä menoa. Ja oli pakko myös lisätä, että olen ihastunut toiseen.
Exäni murtui, veti peiton päänsä päälle ja hoki kuinka karma potkaisi persuksilleen. Sanoin, että niin potkaisi ja palaa en enään ikinä. Otin kamani ja häivyin. Astuin ulos ja oli jotenkin... vapaa olo.
Parin päivän päästä saan viestin exältäni, että hän kaipaa minua ja on muuttunut. Tunteita minulla ei ollut enään jäljellä, ja vastasin kylmästi takaisin - vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Hän kirjoitti kuinka tajusi rakastavansa minua. En välittänyt. Uudet tuulet, en kaipaa exääni.
Päivä sen jälkeen kun hän sanoi rakastavansa minua, löysin kuvia hänestä ja siitä tytöstä hänen luonaan, ilkosillaan. Selvisin tästä kaikesta, koska olin suunnattoman vihainen. En halunnut häntä enään takaisin.
Inhottavasti sanon, mutta naikoot vaan sitä läskiä. Ansaitsen parempaa.
Yllätyimme itsekin kuinka tulimme niin hyvin toimeen, olimme reilaamassa Euroopassa kuukauden, jonka aikana koimme ilot, surut ja kaikenmaailman itkupotkuraivarit. Suhteemme sai siitä lisää luottamusta ja ai että se oli hyvää aikaa. Kunnes kaikki muuttui.
Muutin uuteen kämppään (olin asunut siis jo pari vuotta yksinäni), mikä oli aivan mahtava. Hänkin kehui sitä oikein saaliiksi näin keskustan paikkeilta. Samoihin aikoihin tällänen puolituttu tyttö, joka heitti n. kerran kuukaudessa exälleni jonkun hassun kommentin kuvaan facebookissa, rupesi ottamaan häneen enemmän yhteyttä. Yksi aamu sitten hän lähetti viestin "Heiii! Oon täs sun lähikaupassa töissä. Tuu moikkaa mua!". Ikinä en saanut selville oliko hän käyny siellä mutta vähän aikaa tämän jälkeen olin yksin suhteessa, exäni otti loparit töistä ja hän muuttui suunnattomasti. Minä olin se joka otti häneen yhteyttä. Baareissa hän rupesi käymään lopareiden jälkeen useammin, kaveriporukalla, missä tämä tyttö oli myös mukana.
Sitten yhtenä päivänä kun olin jälleen kysellyt että missä olit ja mikset soittanut (kun yleensä baarissa ollessaan soittaa ihan hullunlailla), tulee vastaukseksi, että mä en tiedä toimiiko tämä enään. En jaksa tätä. Mietin vähän aikaa, että täh, onko tää oikeasti ero? Meillä oli kaikki hyvin.
Illalla sitten juttelimme ja hän kertoi kuinka tunteet ovat kylmenneet minua kohtaan ja muuta suorastaan shittiä. Sanoin, että selvä. Se ilta, kun kirjauduin Facebookiin musersi minut täysin. Tämä tyttö laittoi sydämmiä ja kirjotteli hänelle. Niin myös hän, eikä ikinä ollut minulle mitään sydämmiä laittanut julkisesti yhtään missään. Tätä jatkui viikon, olin raunio. En tiennyt mitä tehdä. Itkin vain koko ajan. Sitten rohkenin kyselemään häneltä, että missä mielessä hän tapailee tyttöä. Ja vastaus oli selvä, ei kaveri mielessä ainakaan.
Muserruin. Mietin päivästä toiseen mitä tein väärin. Miksi? Aloitin jo itse asiassa paranemisprosessin, rupesin taas vähän nauttimaan elämästäni. Kunnes exäni ilmestyi ja sanoi, että teki virheen ja just näitä perusjuttuja jolla yleensä takaisin palataan. Päätin antaa mahdollisuuden.
Exäni kertoi kuinka tunteet olivat viilenneet minuun ja hän oli ihastunut toiseen tyttöön samana hetkenä, mutta missään vaiheessa ei pettänyt. Sai lisäksi tältä tytöltä klamydian. Tämä tyttö oli kaksi kertaa minua isompi. Mietin koko kuukauden ajan tyttöä ja että kuinka en tajua koko hommaa. Lisäksi exäni oli niin saamaton, että ei päässyt missään vaiheessa lääkäriin, vaan olimme seksitön pari. Jes. Hän huusi minulle kun en maistanut jotain salaattikastiketta, tilanne meni järjettmömäksi. Eikä hän ollut vielä edes töissä.
Tällä kertaa minä ihastuin. Sain tältä pojalta niin paljon enemmän huomiota kun uutta järkkäriänsä rakastava poikaystäväni. Ihastuminen oli ihan luontaista siinä tilanteessa.
Viimeisenä yönä olin tullut pikkujoulujen jälkeen himaan klo 3 ja kertonut innoissani jotain juttua johon exäni huusi "OO HILJAA MUA EI KIINNOSTA". Silloin tajusin kuinka kaikki lähti. Kaikki se mitä meillä oli, ei ollut enään. Tämän aamun muistan parhaiten. Sanoin, että en jaksa ja en kattele enään tälläistä menoa. Ja oli pakko myös lisätä, että olen ihastunut toiseen.
Exäni murtui, veti peiton päänsä päälle ja hoki kuinka karma potkaisi persuksilleen. Sanoin, että niin potkaisi ja palaa en enään ikinä. Otin kamani ja häivyin. Astuin ulos ja oli jotenkin... vapaa olo.
Parin päivän päästä saan viestin exältäni, että hän kaipaa minua ja on muuttunut. Tunteita minulla ei ollut enään jäljellä, ja vastasin kylmästi takaisin - vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Hän kirjoitti kuinka tajusi rakastavansa minua. En välittänyt. Uudet tuulet, en kaipaa exääni.
Päivä sen jälkeen kun hän sanoi rakastavansa minua, löysin kuvia hänestä ja siitä tytöstä hänen luonaan, ilkosillaan. Selvisin tästä kaikesta, koska olin suunnattoman vihainen. En halunnut häntä enään takaisin.
Inhottavasti sanon, mutta naikoot vaan sitä läskiä. Ansaitsen parempaa.
