Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

["aapee"]

Meillä illat eivät siis ole mikään iso rulianssi. Mutta tunti siinä menee, kun syödään iltapala, laspet käy suihkussa ja luetaan kirjaa. Joskus hilluvat ja riehuvat vähän, mutta saa vähän höyryjä päästelläkin, kunhan ei vie kamalan kauan aikaa Eli en siis pidä pientä sängyllä pomppimista mitenkään kamalana asiana.

Iltahommat kestää tunnin, ei minusta kamalan kauan. Mutta siis teen sen joka ilta, paitsi jos en ole kotona (noin 3 krt/kk).

 

["kkk"]

[QUOTE="Vieras";28906418]
En vaan ymmärrä. Meillä kun nukkumaan käynti ei koskaan ole ollut mikään ongelma. Ei nukutuksia ja monen tunnin vieressä olemisia. Toki on yritystä pelleilyyn ollut mutta niistäkin jämptisti selvitty. Joten varmaan senkin vuoski tämä ei ole koskaan ollut meille ongelma.
Aina sama kaava. Iltapala. Hampaiden pesut. Iltasat. Pusut&halit ja hyvää yötä.
Hyvin helppoa ja se on lapsillekin mukavaa kun tietää mitä tulevan pitää.
[/QUOTE]
No se on niin helvetin hyvä että sinun prinsessat menee kiltisti nukkumaan. Meilläkin menee isompi. Mutta kuopus ramppaa pahimmillaan 23:een sängystä pois. Meillä on kuule ihan samat rutiinit joka ilta kuin teidän perheen paremmilla lapsilla, mutta silti lapset nyt vaan sattuu olemaan erilaisia ja kaikki ei toimi kaikkiin. Kuopukselle on koitettu kaikki, istutaan vieressä, silitellään, taputellaan luetaan, ollaan huomiotta jne jne. Mutta ainoa mikä toimii on se, että jossain vaiheessa se vaan "nukahtaa totaalisesti pystyyn". Onneksi sinä ja teidän lapset on parempia.

 

[majestic]

Liian kontrolloitua. eläkään siten miltä tuntuu ja osaa ne muksutkin kohta sanoa mitä haluavat tehdä.
Teette niinkun mikä lähtee luonnostaan, kun huvittaa. tommosseet ennalta määrätyt ajanvietot voivat alkaa äkkiä tuntua työltä vaikka perhe-elämän pitäisi tulla luonnostaan sellaisena ajan viettona.

 

["Vieras"]

[QUOTE="kkk";28906436]No se on niin helvetin hyvä että sinun prinsessat menee kiltisti nukkumaan. Meilläkin menee isompi. Mutta kuopus ramppaa pahimmillaan 23:een sängystä pois. Meillä on kuule ihan samat rutiinit joka ilta kuin teidän perheen paremmilla lapsilla, mutta silti lapset nyt vaan sattuu olemaan erilaisia ja kaikki ei toimi kaikkiin. Kuopukselle on koitettu kaikki, istutaan vieressä, silitellään, taputellaan luetaan, ollaan huomiotta jne jne. Mutta ainoa mikä toimii on se, että jossain vaiheessa se vaan "nukahtaa totaalisesti pystyyn". Onneksi sinä ja teidän lapset on parempia.[/QUOTE]

Onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa?
Luitko yhtään mitä kirjoitin?

 

["hmmm"]

Sun mies on joka ilta 1,5h lasten kanssa ulkona. Se on sun omaa aikaa, älä tee kotitöitä vaan nuku silloin. Jokaisen pitää ottaa vastuu omasta itsestään, on myös sinun vikasi ettet nuku tarpeeksi, voisit nukkua joka päivä sen 1,5h päikkärit. Joka ilta tuskin tarvitsee siivota 1,5 tuntia. Kokeile vaikka melatoniinia nukahtamiseen.

 

["hmmm"]

Ja siis sun ja sun miehen ero on se, että mies tajuaa että tarvitsee unta ja ottaa ne tarvittavat aamu- ja päiväunet. Sinä taas valvot marttyyrina. Epäreilua on että sinä et saa koksaan nukkua viikonloppuisin pidempään, mutta päiväuniin sinulla olisi joka päivä 1,5h aikaa halutessasi.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28906432]Meillä illat eivät siis ole mikään iso rulianssi. Mutta tunti siinä menee, kun syödään iltapala, laspet käy suihkussa ja luetaan kirjaa. Joskus hilluvat ja riehuvat vähän, mutta saa vähän höyryjä päästelläkin, kunhan ei vie kamalan kauan aikaa Eli en siis pidä pientä sängyllä pomppimista mitenkään kamalana asiana.

Iltahommat kestää tunnin, ei minusta kamalan kauan. Mutta siis teen sen joka ilta, paitsi jos en ole kotona (noin 3 krt/kk).[/QUOTE]

Kokonainen tunti omien lasten seurassa? Onpa kauheaa. Aloita iltatoimet tuntia aikaisemmin jos itse haluat nukkua.

 

["vieras"]

ei ihan oikeasti voi elämä olla noin helkkarin hankalaa... :headwall:

tehkää niitä ruokia isommat satsit kerralla ettei tarvitse aina kokkailla, käykää yhdessä kaupassa tekemässä isommat ostokset ja niin edelleen.

tuonkaltaisen nillittämisen takia olen oikeastaan iloinen että olin pikkulapsiajan yksinhuoltaja

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28906551]Kokonainen tunti omien lasten seurassa? Onpa kauheaa. Aloita iltatoimet tuntia aikaisemmin jos itse haluat nukkua.[/QUOTE]

Ei ne iltatoimet mikään nautinto kyllä minusta ole. Meilläkin lapsiin iskee ihme riekkumisvaihe siinä vaiheessa, kun pitäisi pyjamaa alkaa pukea. Miehen kanssa yhdessä hoidetaan lasten iltatoimet. Mutta ei ne nyt mikään päivän kohokohta ikinä ole, kyllä sitä mukavampiakin asioita lasten kanssa voi tehdä

 

["kkk"]

[QUOTE="Vieras";28906503]Onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa?
Luitko yhtään mitä kirjoitin?[/QUOTE]

Onko sun ymmärtämisessä vikaa? Me ei tehdä nukkumaan menosta mitään showta. Ja yritin juuri tekstilläni kirjoittaa, että et näköjään satu tietämään, että LAPSET ON ERILAISIA. Kyllä meilläkin esikoinen on jo monta vuotta mennyt todella hyvin ja kiltisti nukkumaan. Joka kertoo siitä, että me ei mitään showta täällä pidetä. Mutta kun lapset on erilaisia, niin toinen sitten pitää oman shown. Alusta saakka tästä ei ole tehty numeroa, viety vaan sänkyyn rutiinien jälkeen, mutta silti tulee sielä jopa 50 kertaa pois. Samaan aikaan isompi on vedellyt hirsiä jo tunnin tai kaksi vieressä.

Että joo, onnea prinsessoistasi, ne ovat niin täydellisiä ja olet onnistunut kasvattamaan niistä täydellisiä. Mun lapsilla on näköjään huonot vanhemmat.

 

[sdf]

[QUOTE="hmmm";28906509]Sun mies on joka ilta 1,5h lasten kanssa ulkona. Se on sun omaa aikaa, älä tee kotitöitä vaan nuku silloin. Jokaisen pitää ottaa vastuu omasta itsestään, on myös sinun vikasi ettet nuku tarpeeksi, voisit nukkua joka päivä sen 1,5h päikkärit. Joka ilta tuskin tarvitsee siivota 1,5 tuntia. Kokeile vaikka melatoniinia nukahtamiseen.[/QUOTE]

Jos ap tekisi tuon neuvon mukaan ja nukkuisi tai huilaisi miehen ulkoiluttaessa lapsia, mies haukkuisi häntä entistä enemmän laiskaksi. Ja kyllä ainakin itsellä illat töistä tulon tuntuvat tosi lyhyilta kun ajattelee, mitä kaikkea täytyy tehdä: ruoat, tiskit, pyykit, lasten läksyjen valvominen, harrastukset joita on monena päivänä viikossa, tässä vain muutamia mainitakseni.

 

["vieras"]

Minäkin nukkuisin pienet päikkärit silloin kun mies on ulkona lasten kanssa. Tekisin sitten niitä kotihommia kun lapsetkin on paikalla, voihan hekin osallistua niihin. Mieskin silloin olisi näkemässä sen että tosiaan teet jotain. Ja kyllä sinullakin on oikeus päikkäreihin, jos miehelläkin on.

Meillä on toistaiseksi vasta yksi lapsi, alle vuoden ikäinen ja olen hänen kanssaan kotona. Nukkuu vielä parin tunnin päikkärit keskellä päivää ja en tosiaan sitä koko aikaa käytä kotitöihin. Syön siinä jotain välipalaa kaikessa rauhassa ja teen ehkä jotain pientä kotihommaa mitä ei lapsen hereillä ollessa saa tehtyä. Loppuajan sitten vaan lepäilen, joskus menen itsekin nukkumaan. Lapsen hereillä ollessa teen sitten jotain sellaista mitä ehtii tehdä, nyt se ei enää niin onnistu, kun on vilkas liikkeissään ja ihan vahdittava kuitenkin. Ruuat meillä tekee sitten se kumpi ehtii, mies ei aina tule just tasan samaan aikaan ja en sitä ruokaa kovin valmiiksi ehdi saamaan ja joskus en ehdi vaan vauvan hoidolta. Joten joskus mies tekee ruuan töistä tullessa, yleensä minä. Mies sitten on vauvan kanssa, ihan mielellään onneksi viettää aikaansa lapsen kanssa ja minä saan sitten tehtyä muuta. En ymmärrä miten jotkut saa tuntikaupalla aikaa kulumaan johonkin kotitöihin, monesti kun koitan miettiä mitä täällä nyt voisi tehdä, niin ei vaan keksi mitään tekemistä. Toki jos on useampi lapsi niin useammin pitää pyykkiä pestä ja astioita. Nyt meillä riittää suunnilleen kerta viikkoon pyykin pesu, samoin tiskikoneen käyttö. Mutta käytetään kyllä samoja laseja useampi kerta jne. Iltapuuhat menee niin että minä yleensä annan lapselle sen iltapuuron. Mies sitten vielä ennen nukkumaan menoa antaa vellin/maidon vauvalle ja vauva nukahtaa yleensä siihen. Ja mies käy siinä samalla usein itsekin nukkumaan. Minä käyn joskus samaan aikaan, joskus valvon vielä hetken, riippuen miten paljon kello on. Arkisin minä tietenkin hoidan aamut, kun kotona olen, viikonloppuisin joko mies tai sitten yhdessä. Koska vauva nukkuu 8-9 asti kuitenkin, niin saadaan kyllä nukuttua tarpeeksi molemmat. Joskus jään vielä sänkyyn loikoilemaan ja torkkumaan hetkeksi, pidän sitä omana aikana. Kyllähän minäkin voisin herätä sen lapsen kanssa, mutta joskus jos niin teen, niin mies nousee kuitenkin samaan aikaan ylös.

Jossain vaiheessa meilläkin mies narisi minun laiskottelevan, hiljaiseksi meni kuitenkin kun kysyin että kukahan meillä on tähän asti joka kerta nuo vessat ja kylppärin siivonnut ja pessyt. Ja ei nuo vauvan vaatteet itsekseen myöskään peseydy. Hän itse on vaan joistain hommista niin pilkuntarkka, että saa kyllä itse tehdä, esim. vaatteensa saa itse laittaa kaappiin just niinkuin itse haluaa. Tai täyttää sen astianpesukoneen mieleisellään tavalla. Minä kyllä voin tyhjentää sen tai laittaa ne pyykit koneeseen ja kuivumaan. Imuroinnin saa hoitaa myös, kun en jaksa kuunnella sitä urputusta jos jostain sen jälkeen löytyy pölyhiukkanen. On siis joissain asioissa vähän liiankin tarkka. Mutta noin yleisesti olen kyllä tyytyväinen tuohon mieheen, kun tekee enemmän kotihommia kuin moni muu mies ja viettää aikaansa tuon lapsenkin kanssa. Ja päikkäritkin saan ottaa jos siltä tuntuu. Tosin minulla on vähän sama tilanne kuin ap:lla, se väsymys on mennyt jo yli ja en useinkaan osaa nukkua sitten jos se on mahdollista. Vauvan ollessa parikuinen, oli hänen unirytmi ihan sekaisin ja yöt meni valvoessa. Ei sitä kestänyt onneksi kuin noin kuukausi, mutta siinä ehti itsensä väsyttää totaalisesti ja sen jälkeen onkin kärsinyt univaikeuksista. Vieläkään en saa nukuttua sitä 8 tuntia yössä kovinkaan usein, mutta onneksi tilanne paranee kokoajan pikkuhiljaa. Ja mieskin aika hyvin ymmärtää ja kysyykin usein haluanko mennä päikkäreille. Itsekin hän ottaa pienet unet, jos vauva nukkuu toiset päikkärit. Hän kun saa nopeammin unen päästä kiinni, niin nukkuu sitten vauvan kanssa ja minä koitan nukkua muualla. Monesti se menee niin, että vähiten saan nukuttua minä, mutta saapahan edes sitten lepäillä, vaikka uni ei tulisikaan.

 

["zxc"]

Monilta on tullut ehdotus, että ap nukkuisi "päiväunet", kun isä on lasten kanssa arki-iltoina ulkona. Minä en ainakaan voisi kuvitella päikkäreitä kuuden jälkeen illalla ja sitten hereille ja uudestaa muutaman tunnin päästä nukkumaan. Jotta päiväunista on jotakin apua, ne pitäisi ottaa paljon, paljon aikaisemmin. Ja se taas ei onnistu, kun silloin ollaan töissä.

Meillä on mies myöskin ottanut samat vapaudet kuin ap:llä. Eli kokee oikeudekseen nukkua niin kuin haluaa. Jos joskus olen saanut hänet viikonloppuna heräämään aikaisin lapsen kanssa, niin koko päivä on kaikilta pilalla. Kiukuttelee väsymystään kuin pikkulapsi. Minulla ei ole tällaista etua, sillä väsymyksestä huolimatta on pakko jaksaa. Vaikka tämä turhauttaa, kiukuttaa ja totaalisesti väsyttää, niin eroon asti en ole sen antanut mennä. Ja nyt 7 vuoden jälkeen nukun tosi huonosti aina. Joku viikonlopun hotelliloma tms. ei ehdi palauttamaan pitkää univajetta.

Tsempit ap:lle. Jos miehesi kuulisi tuttavaperheestään, että heillä aina mies saa nukkua, niin hän varmasti pitäisi järjestelyä epäreiluna. Mutta kun se osuu omaan nilkkaan, niin ei haluta nähdä mikä on pielessä.

 

[Miopi]

Kuulostaa siltä, että ongelma on parisuhteessa eikä työnjaossa. Kannattaisi käydä keskustelu miehen kanssa mikä on se perusongelma mikä harmittaa.

 

["vieras"]

Koko ketjua en jaksanut lukea. Mutta minusta tässä perheessä arjen hommat on kohtuullisen tasaisesti jaettu. Suurin epäkohta on, että mies haukkuu laiskaksi, vaikka nainen tekee paljon. Pikkulapsiperheessä ns. omaa aikaa on todella vähän ja on aivan luonnollista, että molemmista voi tuntua, että tekee enemmän kuin toinen.

Omasta unesta pitää toki huolehtia, mutta en voi ymmärtää, miksi ap ei esim. nuku kuopuksen kanssa päikkäreitä viikonloppuisin. Kyllä 5-vuotias voi leikkiä itsekseenkin hetken. Tai sitten vaan illalla aikaisemmin nukkumaan. Siivouksesta ym. voi vähän hellittää, jotta ehtii nukkua.

Lapset kasvavat vauhdilla. Minusta on positiivista, että ap itsekin ymmärtää, että juuri nyt elämäntilanne on vaikea. Muutaman vuoden kuluttua lapset ulkoilevat itsekseen ja iltatoimetkin sujuvat jo aika itsenäisesti. Arki helpottaa kummasti.

 

["aapee"]

Kiitos "zxc" eli kommentti nro 88. Sinä todella ymmärrät, miltä minusta tuntuu.

 

[ällistynyt yh]

[QUOTE="eräs";28905418]Kandeis varmaan hieman löysätä... Tuosta laskemisestä ja joka pilkun viilauksesta ei tuu just tommonen sota. Teidän pitää lopettaaa vertailu ja kaikkien vihkoon ylös kirjoittaminen. Kohta ne lapset on isompia ja teillä helpompaa, älkää nyt antako periksi.[/QUOTE]

Juuripa näin! Kamalalta pilkunviilaamiselta kuulostaa. Miksi jotkut haluavat tehdä elämästä niin vaikeeta? Miten luulet että yh pärjää? Mä teen kaikki noin listaamanne asiat YKSIN.

Ei helvetti, pitääkö kaikki hommat jakaa tasan? Tollastako se normaali perhe-arki on? Jos on, niin olen mielummin yksinhuoltaja!!

Ja vielä yksi asia: RELATKAA!

 

[ällistynyt yh]

Turhaa valitusta. jos ei huvita tehdä jotain, niin sitten ei tee. Saatte kyllä lapsenhoidon kuulostamaan ihan työltä ja pelkältä velvollisuudelta. No pari vuotta ja eri tilanne, esikoista kiinnostaa omat kaverit ja pikkuiikka kinuaa niiden perässä.

Tätä komppaan myös. Miksi perus lapsenhoito pitää tehdä noin vaikeeks? Joka ilta ei todellakaan ole pakko mennä ulos, miksi olette noin pedantteja? Kaikkein paras neuvo teille on tosiaan relata;sitä ette näytä osaavan (siis perhe-elämän yhteydessä). Mies nukkuu viikonloppuisin-no anna sen nukkua. Aika monessa muussakin perheessä äiti hoitaa lapsia enemmän. Pitääkö kaikki jakaa tasan? Onko työnne tasa-arvoisia? Lasketteko kumpi saa pidemmän lounas-tauon? Tai kumpi tienaa enemmän? Onko teillä molemmilla omat tilit, vai valvotko miehesi rahan käyttöä tai hän sinun?

Ei kuulosta sellaiselta perheeltä, joka nauttisi arjesta TAI vapaasta, vaan te teette kaikesta pakkopullaa. Muuttakaa asennettanne, tai erotkaa, eihän tuollainen pikkuasioista riiteleminen ole onnellista perhe-elämää.
Maailmassa on kodittomia ja nälänhätää, teillä on molemmilla työ, lapset ovat hoidossa (se hoitotäti hoitaa lapsianne enemmän kuin te yhteensä koko kuukaudessa). Ihmeellistä nälvimistä pikkuasioista. Ymmärrän kyllä että riitoja tulee, mutta en ymmärrä tuollaista armeijahenkistä perheen pyörittämistä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="kkk";28906567]Onko sun ymmärtämisessä vikaa? Me ei tehdä nukkumaan menosta mitään showta. Ja yritin juuri tekstilläni kirjoittaa, että et näköjään satu tietämään, että LAPSET ON ERILAISIA. Kyllä meilläkin esikoinen on jo monta vuotta mennyt todella hyvin ja kiltisti nukkumaan. Joka kertoo siitä, että me ei mitään showta täällä pidetä. Mutta kun lapset on erilaisia, niin toinen sitten pitää oman shown. Alusta saakka tästä ei ole tehty numeroa, viety vaan sänkyyn rutiinien jälkeen, mutta silti tulee sielä jopa 50 kertaa pois. Samaan aikaan isompi on vedellyt hirsiä jo tunnin tai kaksi vieressä.

Että joo, onnea prinsessoistasi, ne ovat niin täydellisiä ja olet onnistunut kasvattamaan niistä täydellisiä. Mun lapsilla on näköjään huonot vanhemmat.[/QUOTE]

Eli et siis ymmärtänyt lukemaasi. Selvä, sen huomasinkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28905704]Tehdään asioita myös yhdessä, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Tämä riitely syö minun ja miehen välejä, ja mies ei selvästikään halua tehdä asioita, joissa minä olen mukana. Hän tosiaan pitää minua laiskana ja on ärtynyt minuun, eikä siksi ehkä halua olla kanssani - olen tästä puhunut hänelle, ja hänen mukaansa on järkevämpää mennä "vuorovetona", jotta edes toinen saa levätä.

Yhdessä tekeminen on minusta iso voiman lähde, niitä ilon hetkiä jolloin muistaa miksi tämä perhe-elämä on hyvää ja ihanaa. Niitä hetkiä on liian vähän. Eli teemme yhdessä asioita liian vähän, se on ihan oikea huomio sinulta nro 42.[/QUOTE]

Vaikuttaa siltä, että mies ei halua olla kanssasi. Ero taitaa tosiaan häämöttää...
Siksi hän on ärtynyt ja haukkuu sinua. Menkää perheterapiaan, ennen kuin mies ottaa ja lähtee. Näitä on nähty..

 

["vieras"]

Eron jälkeen tilanne helpottuu koska ap joutuu tekemään aivan kaiken yksin?

Erona vain että 1) hänellä on enemmän taskurahaa elareiden ja yh-korotusten anisosta 2) joka toinen viikonloppu hän saa nukkua, juhlia ja naida ketä haluaa.

 

[puuh]

Ei ole pakko ulkoilla joka päivä, neljäkin kertaa viikossa riittää kyllä, sillä sinähän lupasit mennä kahdesti viikossa, se kuittaa homman. Hassua kyllä sopia ennakkoon ulkoilun pituutta, antaa arjen edetä ja kellon kulkea menojaan. Näin mies saa kolmena iltana tehdä muuta kuin oleilla ulkona.
Lasten haku ja pyykkien laitto ovat ihan ok. Ja kun vienti on sinun heiniäsi, hoitoasiat menevät tasan.
Minä haluaisin aina välillä, edes joka toinen vkl saada itsekin nukkua aamulla. Mieluusti yhtenä päivänä per vkl, mutta yksi päivä per 2 vkl:kin olisi vielä ok. Ja kyllä mieskin saisi opetella laittamaan lapset maate illalla, vaikka niinä päivinä, kun sinä olet hoitanut lasten ulkoilut.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28905436]Siis tarkoitin äsken, että ei aina mennäkään ulos. Mutta se on lasten kanssa tavallaan helppo tapa viettää iltaa, varsinkin näin kesällä/syksyllä hyvän sään aikaan.

Kauppareissuja me ei juuri tehdä, paitsi mitä johonkin rautakauppaan ja vaatekauppaan. Meille tulee ruokatilaus marketista kerran viikossa, ollaan säästetty tällä palvelulla aikaa muuhun tekemiseen. Väsyneiden lasten kanssa ei ole kiva mennä ruokakauppaan hoitopäivän jälkeen.

Minulla on tosiaan iso univelka, ja tämä on yksi niistä asioista jonka takia itse haluaisin vähän muuttaa tätä työnjakoa. Mutta mies ei vain nouse viikonloppuisin sängystä, vaikka sovitaan - tai nousee klo 7, kun lapset ovat olleet jo hereillä 45 min ja herätelleet minua, tulleet viereeni höpöttelemään jne. Eli minä olen jo hereillä, enkä saa enää kovin hyvin nukahdettua sen jälkeen.

Herkkäunisuus on tietysti omaa "syytäni", mutta univaje alkaa kääntyä kohta unettomuudeksi. On vaikea nukkua.[/QUOTE]

Niin sulle se on helppo jos mies ulkoilee 1.5 h päivässä lasten kanssa. Mitä sä teet silloin?

Itse kylläkin tein erittäin paljon isomman osan kodin- ja lastenhoidosta kuin sinä.

 

["vieras"]

Jos tämä pitää paikkaansa, missä sovinistisessa työleirissä suomalaiset naiset oikein elävät?!?!

Tuossa perheessä työnjako menee kaikkea muuta kuin tasan. Miksi ihmeessä sen vuoksi että sattuu olemaan y-kromosomi (on muuten geneettisesti paljon heikompi kromosomi kuin x ), saa taivaanlahjana syyn päästä kotihommista tasan? Täysin naurettavaa.

Ko. perheessä pyykit/ruoka /siivoukset /kaupassakäynnit/tarhaan viemiset näyttävät menevän tasan. MUTTA, äiti kulkee kahdella bussilla töihin, jotta MIES pääsee helposti autolla töihin (sama työmatka), reiluako? No ei helve....ssä. Äiti hoitaa 7 päivänä viikossa aamu- ja iltatoimet. Reilua? No EI TODELLAKAAN! Iso nukkuu viikonloppuna kumpanakin aamuna pitkään ja tämän lisäksi päinkärit. Reilua? Ei, ei ja vielä kerran ei!!

Ja kaiken tämän jälkeen mies kehtaa valittaa äitiä laiskaksi?!? Ja jonkun mielestä mies tekee keskiverto enemmän?!? Siis minkälaisia ilmaisia palvelijoita naiset suostuvat olemaan miehilleen ja perheelleen jos tämä pitää paikkaansa?

Meillä menee kotiin liittyvät asiat suht.puoliksi. Se tekee kuka kerkeää, meillä ei ole noin tarkkaa työnjakoa. Minä olen ihan suhteemme alusta alkaen kohdellut miestäni tasavertoisena kumppanina ja samoin hän minua. Mieheni on yhtä kykenevä hoitamaan lapsia ja kotia kuin minä. En ikinä suostuisi tekemään leijonan osaa kotihommista (jos kumpikin töissä) vain siksi, että olen nainen.

Kotona ollessani (äitiysvapaat ym.) olen tietenkin hoitanut kotia enemmän jne.

Nyt AP. pakotat.iehesi vaihtamaan osia viikoksi, jotta hän näkee minkä työn teet. Jos ei suostu järeämmät keinot käyttöön.

Tää on muuten totta!
Oiskohan sitten kyseessä hieman kusipäinen mies?
Voi olla että ero olisikin ihan hyvä ratkaisu. Molemmat saisi vapaata silloin kun lapset ovat toisen luona.

Nykyään ihmiset on niin pirun itsekkäitä. Kun pitää olla sitä OMAA aikaa.Ja ottaa PÄIKKÄREITÄ. Mitä hittoa? Mä en ole nukkunut päikkäreitä kymmeneen vuoteen, viimeksi silloin kun lapset oli vastasyntyneitä.
Onko ap koskaan miettinyt miten totaali-yh:t pärjää? Kannattaisi nostaa pää sieltä persuksista ja miettiä.

 

["vieras"]

Tulee tunne, että parisuhde ei ole nyt kunnossa, siitä nämä ongelmat kumpuaa. Onko mies tyytymätön johonkin muuhun asiaan tai tilanteeseen? Ehkä tuo vaimon "laiskuus" onkin vain pintaa. Kyllä tuo tilanne vaikuttaa ahdistavalta, sen aistii ihan selvästi ap:n kirjoituksista. Suosittelisin yhteydenottoa neuvolaan, perhetyöntekijä voisi tuoda ulkopuolisena uutta näkökulmaa ja ihan käytännön vinkkejä elämäänne.