Kasvakaa akat jo aikuisiksi! Olette lapsellisia, itsetunnottomia haahkoja! (ninaTT)

[VIIVILIINA-]

Mäkin oon sitä mieltä, että imetys on se oikea ja luonnollinen tapa ruokkia vauvaa.

Mitä eroa siinä on saako se vauva sen äidinmaidon tissin vai pullon kautta?

Pullo ei ole luonnollinen. Siinä on se ero.

Mä olen kyllä ruokkinut esikoistani lypsetyllä äidinmaidolla ja korvikkeella, mutta silti imetys on ja tulee aina olemaan mun mielestä se oikea ja luonnollinen tapa ruokkia vauvaa.

Näinhän se on, se on ainoa luonnollinen tapa ruokkia vauvaa. Mutta jos ei imetys onnitus niin eihän se äidistä huonoa tee?
Mulla epäonnistu esikon imetys, ja mä sydän verellä kuuntelin kun mulle paasattiin imetyksen tärkeydestä. Ja kun poika oli tosi allerginen niin AINA kysyttiin allergia polilla imetätkö, mä tunsin itseni NIIN epäonnistuneeksi. Ja tämän palstan perusteella se sit on niin, mä oon huono äiti

 

[vieras]

Minä olen ihan tosielämässäkin törmännyt näihin ihmisiin jotka kuulevat syyllistämistä siellä missä sitä ei ole.

Jos kertoo täysimettäneensä pitkään (6-7kk) ja jatkavansa vielä taaperon imetystäkin ja pitävänsä sitä tärkeänä niin korvikeäiti kuulee sen syyllistämisenä.

Muistan kerrankin, kun eräs ystäväni selitti jotain lapsensa korvatulehduskierteestä jne ja minä vain tuumasin, että "onneksi meillä on oltu terveitä" niin hän alkoi meuhkata että "Luuletko, että sun lapset on sitten jotenkin parempia vai kun mun lapset." Totesin sitten vain, että en luullut mitään sellaista, ainoastaan olen iloinen siitä että lapseni ovat pysyneet terveinä. Se ei kaiketi kuitenkaan siis ole sallittua.

Mutta siis tosiaan monilla on tapana ihan itse syyllistää itseään, vaikka toinen ei niin tekisikään. Itse olen sellainen, että koen tietäväni mikä on omien lasteni parhaaksi ja teen niin. Minä olen täysimettänyt pitkään ja jatkanut imetystä pitkälle taaperoikään, meillä on perhepeti, minä liilainen mutta en kylläkään kestovaippaile vaikka moni niin olettaa. Toisaalta minä olen tosi laiska leikkimään lasten kanssa, vaikka kaikenlainen harrastaminen ja kävelylenkit sitten taas innostaa. En lähde aamupäivällä ulos leikkipuistoon, koska ei huvita. Mutta jos joku muu sanoo tekevänsä näin niinminä totean vain, että hieno kun jaksat - minä en vain kertakaikkiaan viitsi. Syyllistävä äiti vetäisi herneenpalon nekkuunsa syvälle ja kuvittelisi, että ne leikkipuistoäidit syyllistää minua ja pitää itseään parempina. Mutta minä en kuule sellaista ja vaikka joku joskus syyllistäisikin ihan tietoisesti niin ei se minua kiinnosta - en minä mene jonkun toisen äidin syyllistämisen takia leikkipuistoon aamulla klo 9 jos minua ei kiinnosta.

 

[Minna]

Minä olen ihan tosielämässäkin törmännyt näihin ihmisiin jotka kuulevat syyllistämistä siellä missä sitä ei ole.

Jos kertoo täysimettäneensä pitkään (6-7kk) ja jatkavansa vielä taaperon imetystäkin ja pitävänsä sitä tärkeänä niin korvikeäiti kuulee sen syyllistämisenä.

Muistan kerrankin, kun eräs ystäväni selitti jotain lapsensa korvatulehduskierteestä jne ja minä vain tuumasin, että "onneksi meillä on oltu terveitä" niin hän alkoi meuhkata että "Luuletko, että sun lapset on sitten jotenkin parempia vai kun mun lapset." Totesin sitten vain, että en luullut mitään sellaista, ainoastaan olen iloinen siitä että lapseni ovat pysyneet terveinä. Se ei kaiketi kuitenkaan siis ole sallittua.

Mutta siis tosiaan monilla on tapana ihan itse syyllistää itseään, vaikka toinen ei niin tekisikään. Itse olen sellainen, että koen tietäväni mikä on omien lasteni parhaaksi ja teen niin. Minä olen täysimettänyt pitkään ja jatkanut imetystä pitkälle taaperoikään, meillä on perhepeti, minä liilainen mutta en kylläkään kestovaippaile vaikka moni niin olettaa. Toisaalta minä olen tosi laiska leikkimään lasten kanssa, vaikka kaikenlainen harrastaminen ja kävelylenkit sitten taas innostaa. En lähde aamupäivällä ulos leikkipuistoon, koska ei huvita. Mutta jos joku muu sanoo tekevänsä näin niinminä totean vain, että hieno kun jaksat - minä en vain kertakaikkiaan viitsi. Syyllistävä äiti vetäisi herneenpalon nekkuunsa syvälle ja kuvittelisi, että ne leikkipuistoäidit syyllistää minua ja pitää itseään parempina. Mutta minä en kuule sellaista ja vaikka joku joskus syyllistäisikin ihan tietoisesti niin ei se minua kiinnosta - en minä mene jonkun toisen äidin syyllistämisen takia leikkipuistoon aamulla klo 9 jos minua ei kiinnosta.

Juuri näin. Ja kun on terveesti kohdannut oman raiittämättömyytensä ja syyllisyydentunteensa, ei ole tarvetta provosoitua kenenkään mielipiteistä)

 

[Björn]

Näinhän se on, se on ainoa luonnollinen tapa ruokkia vauvaa. Mutta jos ei imetys onnitus niin eihän se äidistä huonoa tee?

"Luonnollinen" ? "ainoa oikea tapa" ruokkia vauvaa.

 

[VIIVILIINA-]

Näinhän se on, se on ainoa luonnollinen tapa ruokkia vauvaa. Mutta jos ei imetys onnitus niin eihän se äidistä huonoa tee?

"Luonnollinen" ? "ainoa oikea tapa" ruokkia vauvaa.

Juu ei..

 

[sama vieras]

Minä olen ihan tosielämässäkin törmännyt näihin ihmisiin jotka kuulevat syyllistämistä siellä missä sitä ei ole.

Jos kertoo täysimettäneensä pitkään (6-7kk) ja jatkavansa vielä taaperon imetystäkin ja pitävänsä sitä tärkeänä niin korvikeäiti kuulee sen syyllistämisenä.

Muistan kerrankin, kun eräs ystäväni selitti jotain lapsensa korvatulehduskierteestä jne ja minä vain tuumasin, että "onneksi meillä on oltu terveitä" niin hän alkoi meuhkata että "Luuletko, että sun lapset on sitten jotenkin parempia vai kun mun lapset." Totesin sitten vain, että en luullut mitään sellaista, ainoastaan olen iloinen siitä että lapseni ovat pysyneet terveinä. Se ei kaiketi kuitenkaan siis ole sallittua.

Mutta siis tosiaan monilla on tapana ihan itse syyllistää itseään, vaikka toinen ei niin tekisikään. Itse olen sellainen, että koen tietäväni mikä on omien lasteni parhaaksi ja teen niin. Minä olen täysimettänyt pitkään ja jatkanut imetystä pitkälle taaperoikään, meillä on perhepeti, minä liilainen mutta en kylläkään kestovaippaile vaikka moni niin olettaa. Toisaalta minä olen tosi laiska leikkimään lasten kanssa, vaikka kaikenlainen harrastaminen ja kävelylenkit sitten taas innostaa. En lähde aamupäivällä ulos leikkipuistoon, koska ei huvita. Mutta jos joku muu sanoo tekevänsä näin niinminä totean vain, että hieno kun jaksat - minä en vain kertakaikkiaan viitsi. Syyllistävä äiti vetäisi herneenpalon nekkuunsa syvälle ja kuvittelisi, että ne leikkipuistoäidit syyllistää minua ja pitää itseään parempina. Mutta minä en kuule sellaista ja vaikka joku joskus syyllistäisikin ihan tietoisesti niin ei se minua kiinnosta - en minä mene jonkun toisen äidin syyllistämisen takia leikkipuistoon aamulla klo 9 jos minua ei kiinnosta.

Juuri näin. Ja kun on terveesti kohdannut oman raiittämättömyytensä ja syyllisyydentunteensa, ei ole tarvetta provosoitua kenenkään mielipiteistä)

Ja minäkään en onnistunu esikoisen imetyksessä. En alunperinkään ottanut asiasta stressiä ja kun poika tarvitsi jo laitoksella korviketta ja suostui imemään rintaa vain rintakumin kanssa niin minä päätin, että pullosta sitten. Pumppailin ja annoin pumpattua maitoa ja sitten ihan suoraan rinnastakin imetin, mutta siis sen rintakumin kanssa. Siitä rintakumista ei kuitenkaan päästy eroon enkä sitä halunnut käyttää julkisilla paikoilla, kun oli niin hankala joten maidontulo luonnollisestikin väheni. Ja kun poika oli kova syömään niin 2kk synnytyksestä maitoa tuli enää tosi vähän ja ahnas poika suuttui rinnalla. Minä päätin, että tämä pelleily loppuu. Onhan se harmi, mutta en minä siitä syyllisyyttä ole koskaan kokenut.

Kahta seuraavaa sitten tosiaan olen imettänyt tämän ensimmäisen edestäkin. Yhtä terveitä lapseni ovat, vaikka yksi on korvikeruokittu, mutta uskon silti tehneeni todella paljon hyvää noille tytöille pitkillä imetyksillä. Sellaista hyvää, joka ei ehkä koskaan ilmene konkreettisesti, koska verrata ei voi - en siis tiedä millaisia he olisivat korvikkeella kasvaneina, mutta uskon tehneeni imetyksellä vainhyvää heille.

Ja syyllistetään minuakin ja ihan suoraan nauretaan taaperon imettämisestä, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa. En koe syyllisyyttä siitä asiasta hiventäkään.

 

[Tiskirätti]

Kuinka ihmeessä te jaksatte syyllistyä täällä joka asiasta "kai mä oon sitten huono äiti, kun en tehnyt niin tai näin"... Kunnon marttyyriasennetta kehiin vaan!!! GO MAMMAT GO!

 

[vieras]

Se mitä minä olen miettinyt ninaTT:n kirjoituksia lukiessani on se, että mitehän sen sisko mahtaa ninan ajatuksiin ja periaatteisiin suhtautua. Siskohan tekee käsittääkseni melko useassa asiassa eritavalla. Lapset on syntyneet pienillä ikäeroilla, heillä on vaipat ja yksi on virikehoidossa. Kun nina täällä käy vaahtoamassa, että on törkeää opettaa lapsi istumaan omissa ulosteissaan, niin miltä se siskosta tuntuu? Tai kun nina on vakaasti sitä mieltä, että lapset pitäisi tehdä isoilla ikäeroilla, koska se on parasta lapsen kehitykselle, niin miltä se tuntuu siskosta?

Sinällään ninalla on hyviä pointteja, mutta en jotenkin voi olla miettimättä, miten perhedynamiikkaan vaikuttaa moiset mielipide-erot.

 

[Rukoilijasirkka]

NinaTT on ihq ja nuori ja nätti.

 

[hohhoijaa]

lukekaapa nyt niitä ninatt:n tekstejä kyllä se ihan suoraan sanoo et on äidin itsekkyyttä ja laiskuutta olla nukuttamatta perhepedissä ja kantamatta 24/7. En henkilökohtaisesti tästä syyllisty, mut inhottaava asenne hällä mun mielestä on, ja niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

 

[VIIVILIINA-]

Kuinka ihmeessä te jaksatte syyllistyä täällä joka asiasta "kai mä oon sitten huono äiti, kun en tehnyt niin tai näin"... Kunnon marttyyriasennetta kehiin vaan!!! GO MAMMAT GO!

En mä enää mitään syyllistykkään, mut olin nuori ku esikko synty, kaikki uutta ja ihmeellistä, imetys ja koko synnytys, raskaushässäkkä... Ja sitte se ensimmäinen asia mikä ois pitäny pystyä, imetys ja se ei onnistunu. Ei ollu nettiä mistä ois hakenu tietoa ja vertaistukea. Mä ihan oikeesti luulin että, kaikilta muilta onnistuu imetys paitsi multa.

Nykyään mua ei kyllä pysty syyllistämään mistään, mut luulen et linjoilla on myös niitä nuoria (miksei vanhempiakin) herkästi haavoittuvia, epävarmoja äitejä, jotka haluaisi tehdä kaikki "oikein"..

 

[Rukoilijasirkka]

lukekaapa nyt niitä ninatt:n tekstejä kyllä se ihan suoraan sanoo et on äidin itsekkyyttä ja laiskuutta olla nukuttamatta perhepedissä ja kantamatta 24/7. En henkilökohtaisesti tästä syyllisty, mut inhottaava asenne hällä mun mielestä on, ja niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

Jaa, mutta minusta on se ja sama, jos Nina ajattelee niin. Mun lapset ei oo missään perhepedissä ollut, mutta olen vaan ihan eri mieltä siinä, et se ois laiskuutta. Mä en sekunttiakaan edes mieti, onko mun lapsi ollut häkkisängyssä kuin vankilassa, tai olenko huono äiti. Ei vaan kolahda.

 

[ap]

Se mitä minä olen miettinyt ninaTT:n kirjoituksia lukiessani on se, että mitehän sen sisko mahtaa ninan ajatuksiin ja periaatteisiin suhtautua. Siskohan tekee käsittääkseni melko useassa asiassa eritavalla. Lapset on syntyneet pienillä ikäeroilla, heillä on vaipat ja yksi on virikehoidossa. Kun nina täällä käy vaahtoamassa, että on törkeää opettaa lapsi istumaan omissa ulosteissaan, niin miltä se siskosta tuntuu? Tai kun nina on vakaasti sitä mieltä, että lapset pitäisi tehdä isoilla ikäeroilla, koska se on parasta lapsen kehitykselle, niin miltä se tuntuu siskosta?

Sinällään ninalla on hyviä pointteja, mutta en jotenkin voi olla miettimättä, miten perhedynamiikkaan vaikuttaa moiset mielipide-erot.

Ihan BtW, ninan siskon nuorimmainenkin on vaipaton...

En jaksa muuta enää kommentoida, olen sanonut sanottavani. Tämäkin ketju on pelkkää MinäMinäMinä, Minä tein niin koska, Minä äsyynnyn siksi että seliseliseli... Kiusaamista, piste.

 

["manda"]

up

 

["Hömelö"]

Hyvä kirjoitus ap!!!

Kyllä kaikki tämä ninaTT:n kiusaaminen ym. kertoo nykypäivän itsekkyydestä, kun ei sen verran viitsitä omasta mukavuudesta luopua, että esim. lapsi otettais vauvana viereen nukkumaan...

hoya bella: Mistä tiedät ettei pinnasängyssä nukuttaminen(/huudattaminen) satuta lasta?? ja usein korvike lapset on mun mielestä aika hyljättyjä, kun lapsi jätetään yksin pullon kanssa sänkyyn nukkumaan ja suurin juhlan aihe on se kun vauva oppii itse pitämään pulloa, kun ei äiti sitäkään viitsi tehdä (en tietenkään väitä että kaikilla näin olisi, vain kaikilla korvike-äideille joita tunnen)....

No ohhoh! Kyllä mekin yritettiin nukkua perhepedissä, mutta eipä siitä kukaan näyttäny hyötyvän. Lapsi oli niin herkkäuninen että heräs kiljumaan jos jompi kumpi meistä vanhemmista käänsi kylkee. Plus että mä en yksinkertasesti saanu kuin torkuttua kun pelkäsin ihan hirveesti kierähtäväni vauvan päälle unissani. Että voin olla kyllä ihan sataprosenttisen varma siitä ettei lapselle ollu haittaa siitä että sai nukkua omassa rauhassa omassa sängyssä ja aina herätessä jompi kumpi vanhemmista tuli paikalle. Huudatuksella ja pinnasängyllä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Me ei suostuttu jättämään vauvaa yksin huutamaan vaikka sitä meille peräti suositeltiin. Senkin jälkeen, kun siirryttiin pulloruokintaan, vauva oli ihan varmasti keskivertoa enemmän sylissä. Että en alkekirjota tota hylkäämisen ja pulloruokinnankaan yhteyttä lainkaan.

 

["Hömelö"]

No kun sehän juuri ei ole henkilökohtainen hyökkäys vaan mielipide yleisellä tasolla. Kärjistetty toki, mutta piilee siinäkin totuuden siemen. Lapsen paikka on äidin vieressä, ei kaltereiden takana.

Vedotaan siihen, että äiti tarvitsee myös lepoa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että lapsi ei pyytänyt syntyä, äiti sen maailmaan saattoi joten äiti olkoon se, joka uhrautuu. Ihan yhtälailla kun lapsen saa totutettua häkkisänkyyn, voi äiti halutessaan totuttaa itsensä nukkumaan ahtaammin.

Pieni vauva ei tiedä maailmasta muuta kun äitinsä, vauva tuntee vain äitinsä kautta, vauva ei tiedä olevansa yksilö. Miksi sitä on NIIN vaikea aikuisen ihmisen hyväksyä?

Uni on kyllä ihmiselle välttämätön perustarve. Jos nukkumisesta tulee ihan mahdotonta perhepedissä, on ihmisen mielenterveys melkosella koetuksella pidemmän päälle. Jos lapselta iteltä kysyttäis, niin veikkaisin tervejärkisen, normaaliin vauvaperhetyyliin väsyneen äidin ja pinnasängyn olevan mieluisampi yhdistelmä kuin perhepeti ja masentunu tai psykoottinen äiti.

 

[vierailija]

Up.