kateus ja parisuhdeongelmat

[Data]

No kyllä se jo lasten kannalta suotavaa olisi että isä ja äiti olisivat puheväleissä ja vieläpä ihan kiva bonus olisi että pitäisivät edes toisistaan. Tai edes kunnioittaisivat toisiaan. Mutta niinhän se ei tunnu usein menevän, katkaistaan yhteydet, pidetään sähköpostin tai lastenvalvojan kautta yhteyttä ja lapsiraukat joutuvat miettimään että ketä uskaltavat juhliinsa kutsua jne. Kärsivät joka tapauksessa kypsymättömistä vanhemmista jotka eivät voi edes samassa huoneessa olla. Ei kai kukaan ainakaan oleta ettei lapsi kärsi sellaisesta tilanteesta että oma äiti/isä on äidille/isälle ilmaa?

Jos ei ole puheväleissä niin se on osoitus että mukana on suuria tunteita.

 

[Keittiönoita]

Toki tarjoan tukea, mutta en oikein usko että he tarvitsisivat minua äitinsä sairasvuoteelle tai hautajaisiin mukaan aikuisina.

En mäkään usko. Lapsillesi taitaa olla ihan selvää, että faijalle on yks hailee, onko mutsi kuollut vai ei.

 

[Vaimo-Rakas]

Jos ei ole puheväleissä niin se on osoitus että mukana on suuria tunteita.

Eli sinun ja exäsi lasten ei esim. tarvitse miettiä kummanko teistä (ja uusista kumppaneistanne) kutsuvat häihinsä/rippijuhliinsa jne?

 

[onx]

Tunteet OVAT KUOLLEET = naisen ja miehen välinen seksuaalinen ja parisuhteen edellyttämä rakkaus on kuollut. Ystävyys, yhteinen menneisyys, yhteiset lapset säilyvät.

Mutta joo, kukin tavallaan.

Joo, toi just. Parisuhde (normaaleilla ihmisillä ainakin?) on muutakin kuin romanttinen rakkaus ja seksuaalinen vetovoima. Eivät minun tunteeni ole kuolleet, jos nuo kaksi asiaa loppuvat, ainakaan jos on pitkä yhteinen menneisyys ja yhteisiä lapsia. Jestas.

 

["jaa-a"]

Joo, toi just. Parisuhde (normaaleilla ihmisillä ainakin?) on muutakin kuin romanttinen rakkaus ja seksuaalinen vetovoima. Eivät minun tunteeni ole kuolleet, jos nuo kaksi asiaa loppuvat, ainakaan jos on pitkä yhteinen menneisyys ja yhteisiä lapsia. Jestas.

No kyllä minun parisuhteeni on kylläkin loppu, jos romanttinen rakkaus ja seksuaalinen vetovoima loppuivat.

Mutta voin silti tuntea toveruutta, ylpeyttä yhteisistä lapsista, lojaliteetin tunteita.

Mulle mun eksä on vähän kuin pikkuveli. (Mukaan lukien että ite saan sitä joskus haukkua mutta kukaan muu ei...)

Ja kyllä, todellakin ampaisisin teholle katsomaan jos se sinne äkkiä joutuis ja meinais kuolla. Mä vaan ehkä ottaisin ton nyksäni mukaan...

 

[onx]

[QUOTE="jaa-a";29617060]No kyllä minun parisuhteeni on kylläkin loppu, jos romanttinen rakkaus ja seksuaalinen vetovoima loppuivat.

Mutta voin silti tuntea toveruutta, ylpeyttä yhteisistä lapsista, lojaliteetin tunteita.
[/QUOTE]

Tuota mä niinku yritin kiireessä sanoa

 

[Data]

Eli sinun ja exäsi lasten ei esim. tarvitse miettiä kummanko teistä (ja uusista kumppaneistanne) kutsuvat häihinsä/rippijuhliinsa jne?

Ei, kaikki tietysti. Ei meidän välit ole viileät vaan minun puolestani neutraalit. En tietenkään puhu muiden kuin itseni puolesta.

 

[Data]

En mäkään usko. Lapsillesi taitaa olla ihan selvää, että faijalle on yks hailee, onko mutsi kuollut vai ei.

Eihän ole. Ei minulle ole yksi hailee vaikka heidän kaverinsa jota en edes tunne kuolee. Oletteko tunnekylmiä ihmisten suhteen joihin teillä ei ole läheiset välit?

 

["huoh"]

Ei, kaikki tietysti. Ei meidän välit ole viileät vaan minun puolestani neutraalit. En tietenkään puhu muiden kuin itseni puolesta.

Vain puhdasverinen psykopaatti osaa kusettaa itseään noin täydellisesti.

 

[uutta]

Ei, kaikki tietysti. Ei meidän välit ole viileät vaan minun puolestani neutraalit. En tietenkään puhu muiden kuin itseni puolesta.

Siis pelkäätkö tai kuvitteletko että exälläsi olisi tunteita sinua kohtaan?

:O

 

[Vier]

Et kykene itse kantamaan vastuuta sun teoista (rikoit tämän naisen ja lapsien perheen) .

Ei toisten perhettä voi rikkoa, itsehän se mies sen rikkoi kun entisen vaimonsa jätti. Silti, varatun kanssa ei pidä olla ikinä.

 

[kiva arvio]

No siis. Ihan hyvä (kai) että se eksänainen selvisi. Ne niiden lapset nyt ovat sellaisia mammantyttöjä, että kai niiden elämä olis mennyt sitten vallan sekaisin, jos se nainen olisi siihen kupsahtanut.

No kiva suhtautuminen. Jos nyt oikein seurasin stooria, niin kolme vuotta sitten lapset olivat ? 19? 20?

Aika monen nuoren elämä kyllä menee sekaisin jos äiti siinä iässä yhtäkkiä kuolee. Varsinkin jos elämä on ollut enimmäkseen äidin varassa (niinkuin tämän aloittajan tapauksessa ilmeisesti on ollut, jos isä ei ole edes elareitaan "pystynyt maksamaan" ja joku muu asia oli tärkeämpi kuin lasten tapaaminen, edes viikonloppuisin...)

 

[Data]

Siis pelkäätkö tai kuvitteletko että exälläsi olisi tunteita sinua kohtaan?

:O

Palstan puheiden perusteella hän olisi epänormaali jos hänellä ei olisi. Minulla taas ei ole tietoa asiasta, mutta mahdollisesti hänellä on tunteita. Hän on briggs-myersin luokituksella F tyyppiä, kun minä olen NT tyyppiä.

 

[Data]

[QUOTE="huoh";29617511]Vain puhdasverinen psykopaatti osaa kusettaa itseään noin täydellisesti.[/QUOTE]

Minä en olekaan psykopaatti. Vain puhdasverinen <vallitse termi> voi väittää noin.

 

[uutta]

Palstan puheiden perusteella hän olisi epänormaali jos hänellä ei olisi. Minulla taas ei ole tietoa asiasta, mutta mahdollisesti hänellä on tunteita. Hän on briggs-myersin luokituksella F tyyppiä, kun minä olen NT tyyppiä.

Mitäköhän muurahaisenmunia tai humanoideja niistä sun ja astron geenilapsista sitte tulee...

 

[Data]

Mitäköhän muurahaisenmunia tai humanoideja niistä sun ja astron geenilapsista sitte tulee...

Ihmisiä tietenkin, mutta kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä.

 

[Lispetti]

[QUOTE="aloittaja";29613487]Mä en tajua miten jouduin tällaiseen tilanteeseen.

En pidä elämästäni.

Ei kai tämä nyt voi kaikki munkaan syytäni olla. Miksi mulla ei saisi olla oikeus onneen. Välillä jopa olen ajatellut että se eksänainen kirosi tään talon lähtiessään (meillä on ollut kaksi kosteusvahinkoa...).

Ymmärrän kyllä jotenkin että ehkä kaikki ei ollut ihan niin kuin tuo rakas mieheni sitten antoi ymmärtää, tai kai hän näki tavallaan, omalta kantiltaan asiat, ja minä halusin uskoa kun olin rakastunut.

Ei tarvitse ivata. Haluaisin kai minäkin olla rakastettu ja kaunis ja suosittu. Mutta kun ei tästä elämästä näytä tulevan mitään.

(Akuutiksi paineen tekee tulevat miehen sukulaislikan häät johon tää sukulaislikan "varaäipäksi" (voi taivas sitäkin) nimeämä eksänainen on vuorenvarmasti taas tulossa. Itse tossa katselin vaatekaappiani läpi, kaikki tullut pieneksi, maha pömpöttää, oon läski ja hirvee...[/QUOTE]

Onko sulla omaa elämää? Työ, harrastuksia, ystäviä etc?

(en lukenut koko ketjua)

 

[Pääsee helpommalla]

Data ei ikinä uskaltaisi myöntää astrolle, että ei olekaan noin tunteeton eksäänsä kohtaan.

 

[Kempsu]

No siis. Ihan hyvä (kai) että se eksänainen selvisi. Ne niiden lapset nyt ovat sellaisia mammantyttöjä, että kai niiden elämä olis mennyt sitten vallan sekaisin, jos se nainen olisi siihen kupsahtanut.

Mutta kai nyt joku tajuaa hei miltä minusta tuntui, kun olin miehen kanssa oikeestaan sen MIEHEN tuttavapiirin seurassa juhlimassa vappua, ja sitte sinne tulee tommoinen tieto (tytär soitti isälleen). Niin mitä tekee rakas mieheni! Jättää mut sinne, ja lähtee sinne eksänsä kättä pitelemään teholle. Kenen mielestä tää on kunnon parisuhde...

Jos en olis taustoja selittänyt niin varmaan kaikki te olisitte sitä mieltä että puolison ei kuulu jättää vaimoa tollai vieraiden juhliin ja lähtee jonkun ex-naisen petin viereen. (Paitsi me ei olla naimisissa. Koska mies ei suostu.)

Tiedätkö mitä, sitten kun mun ex-miehestä soitetaan, että vetelee viimeisiä hengenvetojaan (ja siihen päivään ei ole enää kovin kauaa), aivan varmasti sinkoan sen luokse pitämään kädestä kiinni, vaikka maailman toiselta puolen. Ja tiedän, että siinä kohtaa mun nykyinen aviomies EI IKIPÄIVÄNÄ alkaisi valittamaan, kuinka kauheeta on, kun menee päivä pilalle. Se on jopa lohduttanut mua monta kertaa, kun olen ex-mieheni sairautta surrut. Ja mun mielestä mulla ja mun miehellä nimenomaan on kunnon parisuhde: luotetaan ja ymmärretään, että toisellakin on menneisyys, jota ei voi muuttaa.

 

[vieras*]

Siis kyllä mä tajuan että tämä kateelisuus on nyt mun ongelma. Ja mä en tajua miten mun elämä on näin kurjaa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, on vain viikonloput täällä paikkakunnalla, ja ite pidän tätä miehen taloa pystyssä...

Mutta mä kerron sentän kaikki puolet asiasta ja omat tunteeni. Harmittaa että tavallaan ihailenkin sitä eksänaista, vaikka se ämmä vituttaa mua. Mutta tää nyt selvittää, te ootte kaikki samanlaisia, te lapsia saaneet lehmät. Ei sitten voi auttaa toista kun toinen vilpittömästi pyytää apua.

Että kiiti vaan.

Ajatteletko onnellisuuden olevan tila jonka joku muu sinulle tekee? Vanha sanonta jokainen on oman onnensa seppä pitää edelleen paikkansa.

 

["vierailija"]

Mun exä on juoppo, peluri, valehtelija ja on sillä jonkin sortin persoonallisuushäiriökin. Se vei mut syvälle suohon ja rikkoi täysin. Ainoa tapa, jolla lopulta aloin kestää tilannetta oli se, että irtaannuin hänestä tunnetasolla. Hassua on, että en silti ymmärtänyt erota ennen kuin elämässäni tapahtui katastrofi exän takia. Ihminen, joka on ollut tai on edelleen suhteessa normaalin ihmisen kanssa ei voi ymmärtää, että toiseen voi suhtautua täysin kylmästi.

 

[Scarlett O Harava]

Ja minä ainakin ihan ensisijaisesti ajattelisin niitä lapsia, että millainen kriisi vanhemman vakava sairastuminen ja kuolemanvaara on heille. Lapsia menisin tukemaan.

Miltähän mahtais lapsista (aikuisistakin) tuntua jos toinen vanhemmista olis aivan hällä väliä kun heidän toinen vanhempi on kuolema kielis...

 

[säpäle harmaana]

Miten on voinut erota, jos noilla kaikilla on vielä merkitystä?

En minä ainakaan halua aamupalapöytäämme tai vuoteeseemme jotain eksän muistoa leijumaan - elävänä tai kuolleena eksänä. Ei ole päässyt yli entisestä, jos noin kaihoilee perään.

Ei eksän pitäisi enää kuulua elämään eron jälkeen millään tavoin.

Entä jos Data kuolisi. Pystyisitkö esim kymmenen vuoden päästä ajattelemaan hänestä enää mitään hyvää? Hänhän ei ole kuulunut elämääsi enää pitkään aikaan. Olet käynyt läpi suruajan ja jatkanut elämääsi. Miksi ihmeessä muistelisit jotain random-tyyppiä, joka ei enää vaikuta elämääsi millään tavalla?

 

[Scarlett O Harava]

Ei eksän pitäisi enää kuulua elämään eron jälkeen millään tavoin.

Kuinka tämä on käytännös mahdollista jos on yhteisiä lapsia?

 

[Scarlett O Harava]

Nyt mä sen keksin.

Jos palstalla joku pohtii, että mistä tietää, että avioliitto tullut tiensä päähän ja on parempi erota. Neuvona usein on, että jos vielä edes on vihainen tjsp. negatiivinen tunne päällä, voi liittoa koettaa pelastaa, mutta jos on VÄLINPITÄMÄTÖN toista kohtaan, on homma ohi. Tunteet OVAT KUOLLEET, kuten usein eron syyksi annetaan.

Sitten täällä ketjussa ilmeisesti onnellisesti ekassa liitossaan olevat rouvat kauhistelevat toisten tuntemuksia eron jälkeen. Myrsky vesilasissa.

Tunteet ovat kuolleet tarkoottaa sitä, että rakastavat tunteet on kuollu. En mä ainakaan haluaasi elää ihmisen kans jota rakastan, mutta jota vihaan.