E
ehkä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Minusta lapsella on oikeus kasvaa rakastavassa ja turvallisessa ympäristössä. Mieluiten omien vanhempiensa kanssa, mutta edes tosen vanhemmista. Lapsella on oikeus hengittää kotona vapaasti, nauraa ja itkeä silloin, kun siltä tuntuu. Siinä vaiheessa, kun isä ei enää sairautensa vuoksi kykene välittämään ja äidin kaikki energia menee isän tukena olemiseen, lapsi jää henkisesti yksin eikä se ole lapsen kehityksen kannalta hyvä juttu.Alkuperäinen kirjoittaja ehkä:Niin aika karu on se kuva minkä lapsi saa rakkaudesta. Entä jos kävisi niin, että mies sairastuu masennukseen, eroat, sitten lapsi masentuu? Miten selität lapselle, että häntä sinä et jätä?Että häntä rakastat enemmän?
Itse olen lähes tälläisen tilanteen kokenut (itse en sairasta masennusta)ja voin sanoa, että lapsena nielin (minulla isäni)selityksen,
mutta kun tajusin tilanteen teininä, alko kammottava katkeruus isääni kohtaan.
Ja minä koin hänen hylänneen äitini. Ja näin koen sen edelleen. Emmekä ole isäni kanssa puhuneet nyt 7 vuoteen.
Jokaisella oma kantansa.
Aivan. lapset tulee ensin SITTEN masentunut. Mutta ei se tarkoita, että pitäisi erota. Vaan jakaa oma jaksamisensa järkevästi. Olet sama rakastava puoliso joka olit ennen sairastumista. Jos odotukset sairastuneen kohdalla ovat liian suuret, saatta se pahentaa masennusta. Kun masentunut ei koe selviytyvänsä.. (tietenkin jos tilanne on sellainen, että masentunut repii ranteitaan auki, niin sitten on jo haitallista)