Kauhea parku aina kun mies lähtee töihin.. Olenko täysi penikka?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja by-hyy-yy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämäpä mielenkiintoista. Itselleni ap:n kuvaama tilanne olisi sietämätön. En tarkoita, että itse olisin sen normaalimpi, kun suorastaan odotan niitä viikkoja jolloin mies lähtee työmatkalle.

Välillämme on luottamus kunnossa ja muutenkin suhde on ihan jees. Olen tyytyväinen saadessani välillä olla yksin kotona. Ja aloittajan ihannetilanne olla yhdessä joka hetki olisi minulle painajainen.

Sanonpa, että teissä on vakka kantensa löytänyt. Onko tuo nyt parisuhde vai hoivasuhde vai miten sitä nyt kuvailisi... Jos olette onnellisia yhdessä, niin mitä kukaan on sitä tuomitsemaan.

Luulen kuitenkin, että mies tarvitsee sitä etäisyyttä. Jotta yritä saada oma ikäväsi kuriin (itketkö muuten yksinollessasi, vai vain silloin kun hän on sinua lohduttamassa?) koska toista ihmistä ei voi omistaa ja maailma on täynnä kylmiä tosiasioita (kuten että jonkun on se raha elämiseen raavittava).

Se, että olet kuka olet ei ole kenenkään syytä. Totta kai olosuhteet, ihmiset ja kokemuksesi ovat vaikuttaneet sinuun ja muokanneet sinua - mutta sinä itse päätät, mikä olet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
Leena, No ei jumppahuiti mitään lapsia, kukas hitto ne sitten hoitaisi?


No niin tosiaan...mutta se ois se pointti millä minä voisin vaikka jäädäkkin mieheni elätettäväksi, jos ois ne pari muksua helmoissa pyörimässä...ei muuten. =)
 
Moi aloittaja,
mä tunnen pariskunnan, jossa nainen on pitkälti samanlainen kuin sinä. Paitsi, että se kyllä siivoaa ja harrastaa kutomista. Töissä se on käynyt välillä muutamia vuosia ja sitten taas vain kotona, kun "ei tykkää töistä ja haluaa nukkua aamulla pitkään". Mies on elättänyt ja paaponut koko ajan. Mies hoitaa raha-asiat, myös naisen, hoitaa vastuulliset päätökset, kaupassa käynnit (kyllä se nainen joskus on mukana sentään), laittaa pääasiassa ruoanlaiton jne. Nainen on pikkulapsi ja mies on emo. Nainen pelkää kaikkea (ukkosta, yksin olemista, autoilua jne), ihmissuhteita ei oikein ole ollut muita kuin miehensä, kun ei hyväksy oikein muita... Nyt ovat molemmat eläkkeellä ja mies on paljon kotona, eikä naisen tarvii sen takia haikailla (mutta älä ole kateellinen, niillä on molemmilla sairauksia ja muita ongelmia lisäksi) . Mieskin on omalla tavallaan erikoinen, mutta hiukan taitavampi sosiaalisesti kuitenkin. Varmaan teissä on paljon eroja, mutta tää riippuvuus toisesta on saman tapaista.

Jos nyt vertailee teitä pariskuntia sun kuvauksen perusteella...tuli mieleen, että tää nainen tekee kyllä niitä juttuja, mitkä sitä kiinnostaa. Pelkästään käsityöt ja oman pihan ja kodin parissa nyhertäminen, silloin kun sattuu huvittamaan. Se ei harrasta mitään muuta ja talvella siis ei todellakaan muuta kuin sukan kutomista ja myy niitä jossain kirpputoreilla tms. Se riittää sen elämän sisällöksi miehen lisäksi. Mies onkin oikea monitaituri, mutta sairautensa vuoksi välillä sairaalassa ja nainen joutuu olemaan lyhyitä aikoja yksin. Sitten se katsoo vaan TV:tä ja kutoo.

Kai noinkin voi elää, mutta sun tapauksesta näkee, kuinka hankalaa on, jos se toinen joutuu olemaan välillä pois...mun veikkaus: elämä pistää sut joka tapauksessa jonkunlaisen itsenäistymisen eteen, se on vaan evoluutiota...mutta kylllä sä voit selvitä, kun haluat. koita hakea tasapainoa elämääsi. Jotain mistä tykkäät, mihin "uppoat" sitä tehdessäsi. Jotain kivaa ja hauskaa ja lisää sitä elämääsi, anna sille tilaa. Älä keskity ainoastaan siihen, mitä sinulla ei ole - negatiivinen lähtökohta asenteessa antaa negatiivisen lopputuloksen. Sulla on asiat hyvin, nauti elämästäsi ja arvosta sitä. Jos olisin sinä, harkitsisin myös mitä kivaa voisin antaa takaisin miehelleni, kun hän tulee työmatkaltaan takaisin. Noin ihanalle miehelle olisi kiva tehdä jotain oikein mukavaa takaisinkin, yllättää se aina joskus :) Hiukan luovuutta peliin! Jos halua riittää, niin ammattiauttaja saattaisi osata antaa lisävinkkejä. Pienikin määrä omaa itsenäisyyttä ja jotain omaa harrastusta vahvistaa sua, elämässä tulee jokaiselle haasteita ja vahvuutta tarvii jokainen kohdatessaan niitä hankalia asioita. Ole lempeä itseäsi kohtaan ja vahvista itseäsi pikku hiljaa, ettet aja itseäsi umpikujaan. Myönteistä asennetta kehiin ja harrasta, harrasta, vaikka kuinka pienimuotoisesti, mutta jotain muutakin kuin telkkaria! Elämänopaskirjallisuudestakin voi löytyä vinkkiä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja by-hyy-yy:
olen kummastunut, kuinka kiihkeitä vihantunteita tämä elämäntyylini täällä aiheuttaa. Ehkä se on suomalainen "ongelma". Monissa maissa ulkomailla on täysin normaalia, että nainen on kotona miehen elätettävänä ja ei välttämättä tee paljon yhtään mitään. En nyt väitä, että se juuri ihanne olisi, mutta olen useinkin ihmetellyt, kuinka suomessa on ajatus että kaikkien pitäisi vain käydä töissä raataa niska limassa kaikki päivät, varmaan mielellään myös yötkin. Kaikkien pitäisi mennä samaa rataa: opiskelut, valmistumiset, työt, omakotitalo, kaksi lasta, kesämökki, eläke jne.Suomi on niin työkulttuurinen maa, mikään muu ei täällä anna arvoa ihmiselle kuin työnteko. Sitten olet hyvä, kun sinulla on vähintään kaksi tutkintoa ja teet työtä perse pitkällä (anteeksi vain..) mutta onko työnteko se koko elämä?

No johan pomppas! Minä olen juuri sellainen kotirouva ulkomailla, jota monet Suomessa vähättelevät. Siinä en koe olevan mitään hävettävää, mutta en suurin surminkaan suostuisi samaistumaan sinuun! Ulkopuolisesta, etenkin suomalaisesta saattaa tosiaan vaikuttaa siltä, ettei "välttämättä tee paljon yhtään mitään", mutta todellisuudessa päivät täyttyvät kummasti kaikenlaisesta, ei todellakaan ole aikaa maata sohvalla tuijottamassa kattoon ja parkumassa miehen perään.

Minä kuitenkin olen aina pyörittänyt siviilipuolen elämästämme lähes sataprosenttisesti. En todellakaan kehtaisi pyytää miestä tekemään kotihommia oman työnsä päätteeksi. Päinvastoin teen ja teetän kaikki hommat alta pois ennen kuin hän tulee kotiin, käyn myös kaupassa, hoidan omat harrastukseni jne., jottei se ole kallisarvoisesta yhteisestä ajastamme pois. Olen myös tukenut miestäni kaikin tavoin hänen työelämässään ja osallistunut kaikkeen, mitä minulta odotetaan. Ja olen kasvattanut kolme lastamme kunnollisiksi nuoriksi aikuisiksi. Sen ohella vietän sitten varsin mukavaa elämää kotirouvana ulkomailla.

Olemme myös asuneet eripituisia jaksoja eri maissa, perhe yhdessä maassa ja mies toisessa maassa emmekä edes päässeet tapaamaan ihan joka viikonloppu. Mutta jessus sentään, ei todellakaan ole normaalia, että aikuinen ihminen on täysin riippuvainen toisesta, kuten sinä näytät olevan. Kirjoiutksesi vaikuttaa täysin uskomattomalta, ehkä sinä vaan vedätätkin meitä.

Mutta jos siinä on edes totuuden hippunen, on sinun aika hakeutua hoitoon ja saada sekä lääkitys- että muuta apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikenlaisia passattavia:
Alkuperäinen kirjoittaja by-hyy-yy:
Kiitos keskustelusta tällä erää. Minä lähden ostamaan kaupasta banaaneja! Heippodei :)
Eikö kauppias voisi tuoda sinulle kotiin ne banaanit, että sinun ei tarvitsis vaivautua?

Ja kuoria, muussata ja syöttää samalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja valmista odottava:
Alkuperäinen kirjoittaja kaikenlaisia passattavia:
Alkuperäinen kirjoittaja by-hyy-yy:
Kiitos keskustelusta tällä erää. Minä lähden ostamaan kaupasta banaaneja! Heippodei :)
Eikö kauppias voisi tuoda sinulle kotiin ne banaanit, että sinun ei tarvitsis vaivautua?

Ja kuoria, muussata ja syöttää samalla?

Niin ja syädäkin jo valmiiksi, ei tarttis sitten muuta kuin vaivautua sinne veskiin.
 
Mä en ymmärrä tätä sävyä noista banaaneista.

Ottamatta kantaa aloittajan todenperäisyyteen oletan, että hän kertoo omasta elämästään.

Miksi tuollainen mussutus, jos toinen on yleensä ottaen tyytyväinen elämässään? Hän kokee, että ongelma alkaa vasta, kun mies lähtee matkoilleen. Tulee ikävä. Kyllä hän arjessa pärjää, osaa käydä kaupassa jne.

Ajatelkaas, mikä tilanne olisi miehellä, jos hänen hoivattavansa olisikin päättänyt työmatkan aikana ruveta 'aikuiseksi'. Kyllä sekin olisi kriisin paikka. Et tu, Leena.
 
Vaikka menisitkin palkkatöihin, niin jäisihän sinulle 2/3 tuloista itsellesi, kun 1/3 menisi velkojen lyhentämisiin. Moni muukin on joutunut ottamaan virheistään opiksi ja esimerkiksi tälläkin hetkellä moni 18-20 vuotias nuori tekee sen virheen, että luottotiedot menee maksamattomien kännykkälaskujen vuoksi tai että ulosottoon menee pikavipeistä saatua helppoa rahaa.

Minusta sinulla on jotenkin elämänarvot hukassa. Koska sinulla ei ole mitään aikuisen ihmisen vastuuta yhtään mistään, vaan olet "vauvamainen" miehellesi, niin sinä et sen vuoksi myöskään koe tekemisen iloa. Kun tekee mielekästä työtä, niin se ylpeys hyvintehdystä työstä, kiitokset asiakkaalta ja työuran nousu pikkuhiljaa ovat sellaisia asioita, joiden vuoksi valtaosa ihmisistä jaksaa puurtaa eteenpäin.

Valitettavasti aika harva ihminen saa ihan ilmaiseksi asioita, joten esimerkiksi koulutus ja työkokemus pitää vain omalla puurtamisella ansaita. En tarkoita, että kaikkien pitää hankkia koulutus samalla tavalla kuin minun, että koulutuksen hankkii työn ja lasten ohessa. Sinulla on kaikki päivät aikaa miettiä asioita, joten on hieman outoa, että et ole esimerkiksi 10 vuodessa keksinyt mitään ammattia, mihin voisit kouluttautua. Eikö miehellesikin olisi järkevämpää maksaa opiskelusi kuin sängyssä makaamisesi?

"Vauvamaisuudestasi" johtuen teillä ei ole seksielämää. Kerroit, että sinä olet miehellesi kuin hoivattava sairas äiti, joten on selvää, että jos sinä olet miehen äidin korvike, niin kukapa sitä haluaisi seksiä äitinsä kanssa. Minäkin ihmettelen sitä, että missä miehesi tyydyttää seksuaaliset paineensa. Omin käsin vai työmatkoilla?

Et kerro miehesi ikää, mutta mitä sitten, kun miehesi itse ikääntyy ja hänestä tulee vanhus? Miten sinä pystyt sitten auttamaan häntä, kun et nytkään halua opetella millään edes pyykinpesukoneen käyttöä? Onkohan miehesi miettinyt loppuun asti sitä, että sinä joudut viemään miehen vanhainkotiin, koska et osaa huolehtia edes itsestäsi.

Vaikka miehesi olisikin sinuun vielä rakastunut, niin ei ole 100 %:sen varmaa, että hän on sitä vielä 5, 10 tai 15-v päästä. Voi olla, että hän on uskollinen ja rakastaa sinua loppuun asti, mutta sitähän me emme tiedä ennenkuin vasta myöhemmin. Kun miehesi jää eläkkeelle, niin hänellä on entistä vähemmän rahaa käytössä, joten saa nähdä, mitä mieltä hän on sitten, kun sinä saat vain työttömyyskorvausta ja miehesi pientä eläkettä.

Minä olen köyhästä perheestä lähtöisin ja ihan itse opintolainan avulla olen istunut koulun penkillä 5 vuotta lukion jälkeen. Ihan itse olen myös hankkinut surkean työpaikan valmistumisen jälkeen, sinnitellyt, opetellut, tehnyt kovasti töitä ja pikku hiljaa noussut parempiin hommiin. Pikkupalkalla olen myös onnistunut saamaan itselleni omistusasunnon, jota olen ihan itse remontoinut. Et varmastikaan usko, mutta minulla on suunnaton onnistumisen ilo kaikesta siitä, mitä olen tehnyt. Olen ylpeä tekemisistäni enkä vaihtaisi ikinä itsenäisyyttäni ja onnellisuuttani sinun tilaan, jossa olisin täysin riippuvainen toisesta ihmisestä.

Oletko miettinyt, että ei ole kovin normaalia, että onnellisuutesi on miehestä riippuvaa? Minusta on hurjan säälittävää, jos et osaa olla itseksesi onnellinen. Minusta taas yksinolo on mukavaa, kun maailmassa on niin paljon opittavaa, nähtävää maailmaa, hyviä kirjoja, kaunista luontoa, mukavia liikuntaharrastuksia, mielenkiintoisia ihmisiä jne. Kotona on kiva laittaa hyvää ruokaa, opetella jotain uutta, siivota koti puhtaaksi, mennä illalla puhtaiden petivaatteiden väliin. Sinulta on jäänyt elämästä ihan hirveästi asioita kokematta. Säälin sinua.
 
Tuo ap nainen teeskentelee - hän on ensin ajanut itsensä 20.000 euron velkoihin - todennäköisesti ennen kuin on tavannut miehensä - ja sitten kun hänet löysi itsensä elättämään - jättikin velat hoitamtta - koska on niin laiska.
Hänhän on suorastaan varas - kyllä ne rahat on jonnekin mennyt - todennäköisesti omaan kulutukuseen, eikä hän halua niitä rahoja velkojilleen maksaa takaisin.
Totean vaan, että kyllä on vanhempi mieskin aika vietävissä jos uskoo tämän naisen juttuja - tämähän on pelkkä hyväksikäyttäjä - ottaa vaan kaiken minkä saa irti, mutta mitään ei maksa takaisin.
Uskokaa vaan - niin tuosta ei hyvää seuraa - elämä kostaa jossain muodossa aivan varmasti - niin ovela nainen et todellakaan ole.
Mutta kun asenteesi on tuo, että en viitsi tekemiäni velkoja maksaa takaisin - niin ihmettelen, että joku viitsii sinua silmissään ja kodissaan sietää!!
 
En ota enää kantaa noihin rahaan liittyviin asioihin. Mutta halusin vain sanoa, että ehkä siitä syystä, koska kirjoitin tänne elämästäni ja saamieni kommenttien vuoksi olen tänään ajatellut elämääni perusteellisesti. Itse on monille asioille sokea, eikä osaa hahmottaa kokonaisuutta, koska elää sen keskellä. Siksi varmaan halusinkin tänne kirjoittaa, että saan toisten aikuisten ihmisten kommentteja.

Olen tiedostanut, että menen helposti sieltä mistä aita on matalin. Tähän varmaan syynä se, että olen tottunut liian helpolle. Helppoudesta tulee sellainen fiilis, ettei kohta enää viitsi tehdä mitään. Minulla saattaa myös olla taustalla masennus ollut jo kolmisen vuotta ja se saa minut saamattomaksi. Tiedän mistä asioista tuo masennus on saanut alkunsa, niitä en voi enää muuttaa, mutta yritän jotain tehdä asian hyväksi. Epäilen, että tuo masennus sai minut lopettamaan edellisen yli kaksi vuotta kestäneen työteliään jakson yrittäjänä, ja se on harmi. Tosin kyllä väsyin siihen itse työhönkin, mutta masennus saattoi vaikuttaa kuitenkin.

Tänään olen päättänyt, että pidän kodin siistinä, toisin kuin yleensä. Olen ajatellut aloittaa pienistä asioista huolehtimaan. Olen tiskannut ja järjestellyt. Sain hankittua hieman rahaa (myin omia tavaroitani) ja aion säästää rahaa tililleni ja ostaa sillä ruokaa itselleni ja myös miehelle OMALLA RAHALLANI. Aion myös tehdä kotiin aluksi itselleni työhuoneen, jossa voin aloittaa erästä juttua, siitäkin voin ansaita jotain rahaa ja saada uutta osaamista ja taitoa (liittyy käsitöihin).

Eipä muuta tällä kertaa.. menen suihkuun suhaamaan ja miettimään asioitani.
 
Mä en mitenkään pidä sun elämäntyyliäsi ihanteena, mutta ymmärrän sua silti.

Olen sitä mieltä, että ihminen on perusluonteeltaan laiska. Jos elämänsä saa järjestymään mukavaan uraan, niin miksi ponnistella? Voi olla jopa vähän keskivertoa älykkäämpi ja tottunut suoriutumaan asioista joko helpolla tai sitten toteaa että ei viitsi yrittää koska toinenkin reitti löytyy kyllä.

Vertaan tilannetta huumeidenkäyttäjään, joka on aloittanut murrosiässä ja sitten kolmikymppisenä päättää päästä irti. Koko teini-ikä on mennyt pöllyssä, omia tunteita ei ole tarvinnut kohdata eikä tehdä tulevaisuudensuunnitelmia. Elämä kulkee päivästä toiseen, keskittyen siihen miten saada päänsä sekaisin.

Sitten, kun ikätoverit ovat aikuistuneet, oppineet vastuuta yms. tämä raitistunut kaveri onkin yksin. Ei ammattia ja arjen taidot hukassa, jopa kaupassa käynti voi olla haaste. Puhumattakaan siitä, että pitäisi kohdata toinen ihminen parisuhteessa. Työelämässä työkokemus on vähäinen ja ikää kuitenkin on aikuisen verran.

Olen katsonut vierestä, että elämä voi muuttua, jos haluaa muutosta. Muutos voi olla hyväksi oman itsen, ympäristön pakon tai jonkun muun syyn takia. Isot laivat vaan kääntyy hitaasti. Jos oma kurssi tuntuu tarvitsevan korjausta, niin ei voi olettaa että huomenna olisi muuttunut.

Yhä vaan rohkaisen sua pohtimaan asioita ääneen. Se auttaa omaa ajattelua, kun ajatukset eivät pyöri vaan oman pään sisällä.
 
Näköjään kannattaa kirjoitella elleissä; olet jo reipastunut! Et olekaan aivan toivoton!

Kyllä se siitä, kun vielä "piiskaat" itseäsi joka päivä, ripeys kasvaa. Olen huomannut esim. töissä, jos ei ole pieni kiire koko ajan, antaa itselleen luvan vain olla, tulee huomaamattaan laiskaksi ja aika menee vaikka elleissä työaikana, ja sitten tuntuu tympeältä kun sitä työtä ilmaantuu, huomaamattaan kuitenkin työ alkaakin tuntua sitten mukavalta.

Se vain jäi epäselväksi miksi teillä ei ole seksiä? Onhan outoa ettei tuonikäisillä hormoonit hyrrää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja by-hyy-yy:
Tänään olen päättänyt, että pidän kodin siistinä, toisin kuin yleensä. Olen ajatellut aloittaa pienistä asioista huolehtimaan. Olen tiskannut ja järjestellyt. Sain hankittua hieman rahaa (myin omia tavaroitani) ja aion säästää rahaa tililleni ja ostaa sillä ruokaa itselleni ja myös miehelle OMALLA RAHALLANI. Aion myös tehdä kotiin aluksi itselleni työhuoneen, jossa voin aloittaa erästä juttua, siitäkin voin ansaita jotain rahaa ja saada uutta osaamista ja taitoa (liittyy käsitöihin).

Eipä muuta tällä kertaa.. menen suihkuun suhaamaan ja miettimään asioitani.

Hienoa! :))) Jokaisella meillä on omat itsetutkiskelun hetkemme ja myös masennuksen hetkemme. Laiskamatokin löytyy melkein jokaisesta ;) Ei me ihmiset niin kovin erilaisia olla...itse luen juuri Eckhart Tollen "läsnäolon voima"-teosta ja teen niitä yksinkertaisia läsnäolo-harjoituksia. Olen juuri tajunnut, etten ole ihan ollut läsnä omassa elämässäni (mieli liikkuu liikaa mennyt-tuleva -akselilla) ja nää harjoitukset on jotenkin avannut aisteja ja sisäistä iloa. Mulle tuli sellainen olo, että tämä kirja voisi antaa sullekin oivalluksia. Miten yksinkertaisesti vaan olla ja olla onnellinen... Jokaisesta kirjastosta varmaan löytyy :)

Kaikkea hyvää elämääsi!
 
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta väistämättä tulee mieleen, että aloittaja tarvitsisi mielenterveyspalveluita. Ja tämä sanottuna kaikella ystävyydellä. Et yksinkertaisesti ole tasapainoinen, terve aikuinen. Johtuu se sitten masennuksesta, väsymyksestä tai epävakaasta menneisyydestä, fakta taitaa olla että ilman asianmukaista hoitoa, et tule koskaan selviämään noista "pentumaisista" oireistasi.

Ja vaikka meitä onkin moneen junaan, niin jokainen tajuaa, ettei kolmekybänen henkisesti terve ihminen käyttäydy ja toimi noin. Toivottavasti ymmärrät hakeutua ammattiauttajalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja by-hyy-yy:
Alkuperäinen ongelmani oli vain tuo, että en kestä olla yksin ja siitä aloin kysymään. kerroin avoimesti elämästäni, enkä arvannut, että saisin näin kovaa arvostelua. Myönnän, itsekin laitoin pari tyhmää kommenttia, koska pahoitin mieleni.

Mutta tuo yksinoleminenkin.. Miettikääpä te kaikki sellaista tilannetta, että itse olisitte yli kaksi vuotta kaikki viikot yksin kotonanne puolison ollessa kaukana maailmalla. Näkisitte vain viikonloppuisin noin. puolitoista vuorokautta. Ajatelkaa oikeasti olisiko sitä helppo kestää?

Olen myös miettinyt ovatko ihmiset nykyään jotenkin erityisen kovia ja vailla empatiakykyä, kun tässäkin keskustelussa kiivaaksi puheenaiheeksi on noussut vain raha ja sen käyttö ja minun "loisiminen". Tuntuu, että vain rahalliset kysymykset herättävät ihmisissä aina kiivasta keskustelua.

Ja niistä ulosottoveloista.. Osa niistä vanhenee ja poistuu vuosien varrella. Osa ei. Esim. verot ei poistu minnekään ja tiedän, että joskus ne on maksettava jollakin konstin.



VEROT VANHENEVAT, OLISIKO OLLUT 15 VUOTTA!!!

 
Jep jep, mitä vähemmän on tekemistä, sitä vähemmän saa tehtyä. Painiskelen itse saman ongelman kanssa, vaikka töissä olenkin. Välillä saa vaikka mitä aikaiseksi ja tulee pakosta puurrettua lähes kello ympäri. Välillä on kausia (kuten nyt, ikävä kyllä), että muutaman tunnin juttuun tuhrautuu koko päivä, kun vähän surffailee, vähän soittelee tutuille tai vähän siivoilee paikkoja, kun yhtäkkiä pistää joku asia silmään.

Todennäköisesti ap:llä tulee aina olemaan vaara sortua voimattomuuteen, toimettomuuteen ja sen aiheuttamaan surumielisyyteen yksin ollessaan, mutta pienellä itsetutkiskelulla ja kovalla yrittämisellä saa varmasti oman elämänsä jälleen raiteilleen. (Siis "omalla" tarkoitan tässä mielenrauhaa ja tunnetta siitä, että on itse oman elämänsä valtias.) Joten kannustavia potkuja persuksille tulee täältä suunnasta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laiskuus:
Alun jälkeen tunsin jopa myötätuntoa, mutta jälkimmäinen kirjoituksesi paljasti todellisuuden. Olet superlaiska ja itsekeskeinen vauva. Ethän tee itse opikeastaan mitään!

Olet ripustautunut toisen ihmisen varaan sekä toimeentulosi että tunne-elämäsi kannalta. Ei sellainen ole muuta kuin lasten ja vauvojen oikeus. Aikuisen ihmisen pitää vastata itsestään.

Puolustelet ja selittelet monin tavoin sitä, että et muka voi tehdä ihan kunniallista työtä.

Vollotat kotona mitään tekemättä, kun miehesi hoitaa velvollisuuksiaan ja hyyssää sinua vielä sen päälle. Hommaisit edes harrastuksia, jotta aika kuluu!!!

Hävettää puolestais ihan vierasta ihmistä.

[viestiä moderoitu]

Samaa mieltä!! Järkkyä!


 
Voi helvetti! Yhdellä on vaivaiset 20,000.00 euroa velkaa ja SEN TAKIA jättää käymättä töissä, koska lyhennykset vievät 1/3 palkasta ja "käteen ei jää mitään" !? Hemmetti, parissa vuodessahan tollasen velan saisi maksettua jos on mies joka jo maksaa kaiken: vesilaskut, vastikkeet, sapuskat, vaatteet, tv lupamaksut, sähköt jne!

8 euroa tunnissa liksalla tekee kuukaudessa jo 1,200.00 euroa - 1/3 - verot. Handuun jää salettiin yli 700 euroa kuussa, yli 8k vuodessa. Tollasella minimiliksalla olisi velka maksettu neljässä (!) vuodessa ja sen jälkeen duunissakäynti olisi pelkkää voittoa!

Helvetti, on mullakin asuntovelkaa ja lyhennyksiin ja korkoihin menee kyllä paljon suurempi osa palkasta kun 1/3 !!! Otin velkaa ja velat maksan, joskus hamassa tulevaisuudessa olen velaton..

Mutta siis EI HELVETTI! VAIVANEN 20,000.00 euron velka ja työnteko loppuu siihen!?!? MITÄ VITTUA!?!??
 

Similar threads

M
Viestiä
13
Luettu
7K
Perhe-elämä
23+ vuotiaana....
2
V
Viestiä
3
Luettu
178
Aihe vapaa
HeinäHattu
H
S
Viestiä
70
Luettu
5K
N

Yhteistyössä