Kavereiltani kamala palauteryöppy :( Mikä tässä on niin kauheaa? Kertokaa oma mielipiteenne!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei kavereiden tehtävä ole puuttua sun suhdeasiaoihin ellet itse pyydä sitä.. Jälleen kerran sanon tämän ihmiset voivat sanoa mielipiteensä KYSYTTÄESSÄ muuten voivat pitää suunsa kiinni.. :) Ihan järkevää tuo on kaikin puolin.. Anna olla vaan äläkä välitä niiden sanomisista ollenkaa.. Jos susta joskus sitten tuntuu että oot valmis suhteeseen niin osaat varmasti itse tehdä asialle jotain.. :)
 
Mulla kans yksi kaveri, joka viikko eron jälkeen aloitti uuden suhteen ja toisen lapsen tekemisen tälle uudelle miehelle ja minulle sinkulle selittää, että ei halua olla tällainen hutihapeli, että kyllä hän haluaa, että elämä on kunnossa ja on parisuhde. Mä opiskelen, hoidan raha-asiani, mulla on ystäviä ja harrastuksia, en ryyppää. Mun mielestä mun elämä on ihan kunnossa, mutta ilmeisesti mä olenkin vain vastuuntunnoton huithapeli, koska mulla ei ole parisuhdetta.
 
[QUOTE="vieras";28871755]Kyllä sinä vielä miehen löydät. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Lapsetkin lentävät joskus pesästä.[/QUOTE]

Miksi ei ole hyvä olla yksin? Entä, jos haluaa olla yksin ja se tuntuu hyvältä? Tai sanotaanko näin, että entä jos haluaa olla ilman parisuhdetta. Eihän sinkkuna olo ole sama asia kuin olla yksin, sinkulla voi olla hyvinkin paljon läheisiä ihmissuhteita, ystäviä ja perhettä.
 
Hei ap, tilanteeni on samanlainen sillä erotuksella että olen 30v ja lasten isän kanssa erosin 4 vuotta sitten.

Tuntuu että kaverit ja sukulaiset ei käsitä miten voin olla onnellinen ilman miestä. Ihmiset ovat ottaneet asiakseen kysellä miksi edelleen olen yksin vaikka erosta on jo aikaa. Kaverit yrittää myös parittaa minua tuntemilleen sinkku miehille, viimeksi sanoinkin eräälle ystävälle että nuo paritus touhut saa riittää tai ystävyys loppuu.

Ihan kuin naisen onnellisuus tai tyytyväisyys olisi miehestä kiinni.
Minun elämäni on mukavaa lasten kanssa, viihdyn työssäni, minulla on kiva koti ja lemmikit, ei mitään valituksen aihetta. Arki toimii hyvin.
Joskus tunnen itseni yksinäiseksi ( sekä olen kroonisesti puutteessa ) mutta nuo yksinäisyyden hetket menee onneksi nopeasti ohi.
Minulle ei olisi mikään mahdottomuus seurustella jos oikea ihminen osuisi kohdalle mutta niin kauan kun lapseni asuvat kotona en haluaisi yhteen muuttaa miehen kanssa, lisää lapsia en myöskään tule koskaan tekemään. Tässä lapsi asiassa olen ehdoton.
Seurustelu kumppanilla saisi olla omia lapsia se ei olisi mikään haitta mutta yhteisiä lapsia ei minun kanssani tulisi ikinä.
 
[QUOTE="vieras";28871790]Miksi ei ole hyvä olla yksin? Entä, jos haluaa olla yksin ja se tuntuu hyvältä? Tai sanotaanko näin, että entä jos haluaa olla ilman parisuhdetta. Eihän sinkkuna olo ole sama asia kuin olla yksin, sinkulla voi olla hyvinkin paljon läheisiä ihmissuhteita, ystäviä ja perhettä.[/QUOTE]

Naisen hormonitoiminta häiriintyy jos hän ei saa säännöllistä seksiä. Pidemmän päälle tämä aiheuttaa sekä henkisiä että fyysisiä sairauksia.
 
[QUOTE="vieras";28871826]Naisen hormonitoiminta häiriintyy jos hän ei saa säännöllistä seksiä. Pidemmän päälle tämä aiheuttaa sekä henkisiä että fyysisiä sairauksia.[/QUOTE]

Hulluinta mitä olen vähään aikaan lukenut! Säännöllistä seksiä voi olla myös oman käden kanssa. :) Ja vaikka toisen naisen kanssa, ei siinä miestä tarvita. Osaatkos kertoa, missä tutkimuksessa näin on todettu? Ei missään, arvaan eli omasta päästäsi heitit tämän.

Aloittajalle: vahvat naiset pelottavat. Varsinkin miehiä pelottavat sellaiset naiset, jotka eivät tarvitse miehiä.

Minulla on samanlainen tausta. Ihmettelen usein sitä yhteiskunnan normia, että naisella pitäisi olla mies. Se liittyy varmasti naisten vahtimiseen, ennenhän nainen oli aina jonkun miehen vallan alla: joko isän, veljen tai aviomiehen. Itsenäisiä naisia ei ennen ollut, naisilla ei ollut oikeutta esimerkiksi omiin rahoihin, yhteiskunta siis pakotti naisen elantonsa turvaamiseksi naimisiin, myös lesket.

Minulla on siis usein tunne, että en saisi olla näin onnellinen kuin nyt ilman miestä olen. En ole varmasti ikinä ollut näin tyytyväinen kuin nauttiessani elämästäni lapseni kanssa. Elämäni on todella (henkisesti) rikasta, miellyttävää ja touhuntäyteistä, nautin joka minuutista.

Jos joku henkisesti tasapainoinen ja mukava mies tulee vastaan ja kiinnostuu minusta, niin voin aloittaa seurustelun, mutta en välttämättä halua koskaan asua enää miehen kanssa saman katon alla. Vaatimukseni ovat siis varsin kovat, sekä henkisesti tasapainoinen että mukava eli en odota, että tällaista kultakimpaletta tulisikaan koskaan vastaani. Alone, but not lonely!
 
Olet harvinaisen kypsä ja vastuuntuntoinen ihminen. Ilmeisesti viime ajan kokemukset ovat saaneet sinut loikkimaan aikuisten maailmaan ohitse lapsellisten kavereittesi.

Samaa mieltä minä kuin 55vee kirjoitti. Tosin, ei kannata olla liian varma mielipiteistään elämän loppuun asti. Veikkaan, että 10v. päästä olet tavannut jonkun ihanan isäehdokkaan ja hankit vielä lapsen tai pari. Vaikka tosiaan nyt oletkin tyytyväinen tilanteesesi ja hyvä niin :)
 
Ei ole mitään kauheaa halussa olla yksin.
Itse olen yli kolmekymppinen yksinhuoltaja, lapsikin meni jo kouluun. En ole halunnut mieskuvioita sotkemaan elämäämme. Tosin mielessä on useasti ollut halu saada tytölle sisarus. Ikäni alkaa tulla siinä vastaan, joten se toive alkaa olla kuollut ja kuopattu.
Monikaan ei ymmärrä halua elää yksin vaan aina ollaan tyrkyttämässä ideoita elämänkumppanin metsästykseen.
Uskon, että lapsenikin on ollut hyvä elää kahden hengen taloudessa. Uusperhekuvioissa on useasti paljon draamaa mukana ja haluan tarjota tytölleni tasapainoisen lapsuuden.
En tietenkään tuomitse toisten halua saada kumppani. Meitä on erilaisia.
 
[QUOTE="vieras";28870953]Olen saanut lapseni nuorena. Olen itse nyt 26v. Minulla on 2 lasta ja olen eronnut lasten isästä parisen vuotta sitten.. Nyt erosta selviytyneenä ja lasten kanssa kun arki on lähtenyt rullaamaan hyvin, pärjätään mainiosti. Lapset on koulussa/päiväkodissa, minä töissä ja olen onnellinen elämääni.

Kaverini ovat alkaneet kysellä pikku hiljaa, että "mentäisikö käymään jossain, että sinäkin löytäisit ittelles ukon" jne. Nyt viimein en jaksanut enää kuunnella ja olen sanonut useammallekkin kaverille oman mielipiteeni.. että
-en halua miestä, yhdestä erosta selviytyminen oli niin vaikeaa etten halua kokea sitä enää uudelleen -koskaan.
-Lisäksi uusi mies sekoittaisi lasten ja minun elämän -todennäköisesti.
-Ja että kahden lapsen kanssa pärjään ja olen maailman onnellisin ja etuoikeutetuin heistä, mutta en halua enää lapsia lisää.

Etenkin tämä jälkimmäinen saa ystäväpiirissä kummastusta. Yksikin kaveri oikein suuttui kun sanoin tämän. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Olen kahdesta lapsestani onnellinen, mutta en halua enempää. Jos minulla ei olisi lapsia, ottaisin miehen todennäköisesti itselleni. Mutta lasten kanssa se on niin hankalaa. Ja muutenkin. mielestäni on hyvä näin. Raivostuttaa kun lähes kaikki ystäväni epäilevät sanomaani ja vastaus on aina, että olen niin nuori että mielipiteeni kerkeää vaihtua sadasti... :(

Kiitos, että luit tämän. Raivostuttaa!!![/QUOTE]


Kerro ystävillesi, että arvostat sitä että he haluaisivat sinun löytävän jonkun rakkauden elämääsi, mutta että olet täysin tyytyväinen ja onnellinen elämääsi näin etkä kaipaa parisuhdetta ainakaan tällä hetkellä. Ja toivot heidän kunnioittavan päätöstäsi, eikä yrittävän pyörtää päätäsi ja vähätellä tyyliin "oot niin nuori että kyllä mieli muuttuu".
 
[QUOTE="vieras";28871571]Ap sanoi näin ystävilleen kun väitti olevansa etuoikeutettu verrattuna heihin.[/QUOTE]

En sanonut. tarkoitan tällä sitä että pidän lapsiani lahjana. Ja olen ylpeä, että saan heidän kanssaan olla ja elää. ehkä sanavalintani ei ollut viimeisen päälle hiottu, mutta tarkoitin tätä.
 

Yhteistyössä