Kaverini ei ymmärrä miksi hänen miesystävänsä loukkaantui ja minä en jaksa kuunnella enkä ymmärrä miksei loukkaantuisi

["Villis"]

Kaverini on seurustellut miesystävänsä kanssa 2-3 vuotta ja ovat kihloissa tarkoituksena mennä naimisiin ensikesänä. Eivät asu virallisesti yhdessä vaikka olen ymmärtänyt, että miesystävä ei käy kotonaan kuin hakemassa ja viemässä tavaroitaan. Miesystävällä ei ole lapsia ja kaverillani on kaksi 17 ja 15 vuotiaat. Tämä nuorempi on suunnitellut hakevansa peruskoulun jälkeen johonkin toiselle paikkakunnalle kouluun ja muuttaisi sitten koulunasuntolaan jos kouluun pääsee. Mies on olettanut, että tottakai he muuttavat virallisesti yhteen siinä vaiheessa kun kaverini lapset muuttavat pois kotoa ja myyvät toisen asunnon mutta asiasta ei ilmeisesti ole keskusteltu. Nyt sitten kaverini oli tuonut jonkun muun aiheeseen liittyvän keskustelun lomassa ohimennen esille kuinka odottaa sitä, että lapset muuttavat poiskotoa että saa asua yksin ja tällöin haluaa myös miesystävältään kotinsa avaimen pois, että todella tuntee asuvansa yksin ja saa tehdä mitä huvittaa. Siitä oli tullut riita ja mies oli kyseenlaistanut miksi he edes seurustelevat jos kaverini haaveena on asua yksin ja tulevaisuudessa palattaisiin kuitenkin seurustelun alkuvaiheeseen kun avaimet palautetaan puolin ja toisin.

Olenko jotenkin outo jos minäkin olettaisin, että tällaisen seurustelun tarkoituksena on joskus muuttaa yhteen tai ainakin tuntuisi oudolta jos toinen pyytäisikin jo antamaansa kodin avainta takaisin sillä perusteella, että haluaa olla rauhassa. Vaikka mielestäni on outoa etteivät ole tästä puhuneet aikaisemmin. Nyt kaverini soittelee minulle päivittäin ja vatvoo ja valittaa loukkaantuneena samaa asiaa eestaas eli sitä miksi hänen miesystävänsä voi loukkaantua tästä ja haluaakin miettiä vielä onko järkeä sittenkään mennä naimisiin vai ei. Hän ei näe omassa toiminnassa tai sanomisissa/ sanomattajättämisessä mitään väärää.

 

["vieras"]

Ei sovi mun ajatusmaailmaan ystäväsi toiminta, mutta onhan meitä joka junaan.

Todellakin, MIKSI mennä naimisiin, jos hän kuitenkin haluaa "olla yksin". Eiköhän sit pelkkä tapailu riitä..

 

[Vieras2]

Miksi kaverisi sitten haluaa naimisiin jos kuitenkin haluaa asua yksin ja olla rauhassa? En käsitä.

 

[ihan selkee]

sil taitaa olla kriisi.

 

[Madicken04]

Tokihan suhteita on erilaisia eikä kaikki halua asu yhdessä jne. Mutta varsinkin jos suunnittelee jotain "valtavirrasta" poikkeavaa niin kannattaa se tehdä selväksi myös kumppanille.

Ymmärrän kyllä miestä ja miehen oletuksia suhteen eteenpäin menemisestä ja siten loukkaantumisestakin (voisi vastaavassa tilanteessa nainen jos toinenkin loukkaantua...). Ystäväsi logiikkaa en ymmärrä; miksi ihmeessä haluaa mennä naimisiin jos kokoajan haaveilee yksinasumisesta ja jopa suhteen takaisinpäin vetämisestä niin että ottaa kumppanilta avaimetkin pois?

 

["vieras"]

Ystäväsi on yksinkertainen tai tyhmä. Tai narsisti. Ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Kyllähän tuo hieman oudolta kuulostaa. Juuri tällaisten tilanteiden välttämiseksi olisi suhteen etenemisestä ja tulevaisuudensuunnitelmista hyvä puhua jo aika alkuvaiheessa.

Mietin vaan, että onkohan tässä nyt ollut joku puolisoiden välinen elatuksellinen näkökulma tai raha ylipäänsä taustalla, jos ovat naimisiin kuitenkin menossa?

Itse kyllä ymmärrän oikein hyvin, että asutaan erillään avioliitossakin, mutta vain jos se on yhteinen päätös. Ja lisäksi hyvin tehty avioehto

 

["hmh"]

Mä en tajuu koko jutusta hönkäsen pölähtäväistä.

Mutta sen kyllä hyvin ymmärrän, että ihminen voi haluta asua yksin, vaikka seurusteleekin. Sitä taas en käsitä miksi kukaan menee naimisiin, jos ei ole tarkoitus hankkia yhteisiä lapsia.

 

[bnjbj]

Minäkään en tuota naimisiinmenoa ymmärrä, jos haluaa avaimet pois. Seurustella voi ja asua erillään, jos kaipaa omaa aikaa. Ehkä tämä nainen haluaa sen, että ei tarvitse ottaa ketään huomioon, saa olla oman itsensä herra. Silloin en menisi naimisiin.