Mullakin on ihana mies! Tällä hetkellä tosi tärkeää on, että hän on myös hyvä isä. Kun näen, miten hän rakastaa lapsiamme ja pyörittää arkea yhdessä mun kanssa, rakastan häntä aina vain enemmän. Se mitä panostamme lapsiimme ei ole meidän parisuhteelta pois. Siis kun lapsemme ovat tasapainoisia ja iloisia, mekin olemme. Jos taas lapset eivät vaikuttaisi tyytyväisiltä, tuskin parisuhdekaan voisi hyvin. Toki lapset vievät tällä hetkellä (kun ovat pieniä) aikaa yhteiseltä yhdessäololta, mutta molempien ajatusmaailmaan kuuluu myös sellainen pitkäjännitteisyys. Kohta tämä rankin vauva-aika helpottaa taas, jolloin saamme enemmän yhteistä aikaa. Tulevaisuudessa kuitenkin meillä on taas _kymmeniä_ vuosia aikaa olla vain kahdestaan.
Tällä hetkellä tuo hyvä vanhemmuus on luonnollisesti pinnalla, mutta ovathan tallella kaikki nekin ominaisuudet, joista olen aina miehessäni pitänyt. Naururypyt silmäkulmissa, ääni, mielenkiinnon kohteet, keskustelutaito, tasapainoisuus.. Toisen kanssa on helppo olla kun molemmat ovat sinut itsensä kanssa ja haluavat elää eettisesti hyvää elämää.
