Kenellä on isovanhemmat apuna lastenhoidossa?

["juup"]

Mietin miten onnekkaita on sellaiset joilla isovanhemmat asuvat lähellä ja voivat hakea lapsen koulusta tai lapsi pääsee mummolaan koulun jälkeen. Oikeastaan voisi sanoa, että onnekkaita ovat nämä lapset, kun heillä on monta aikuista ympärillä vaikka vanhempien työpäivät olisi pitkiä. Kyllä siitä on taloudellistakin hyötyä, kun ei tarvitse esim lyhentää työaikaa lasten hoidon takia.

 

[lucifer]

jep, kuten myös molemman puolen sisarukset, ystävät ja muut sukulaiset.

 

[Blue]

Täällä on isovanhemmat todella aktiivisia.

 

[MsGodDammit]

Oma äitini asuu yli 100 kmn päässä, ei omista ajokorttia eikä ole meitin mukuloita nähnyt puoleen vuoteen, mutta anoppi sitä vastoin asuu 15 kmn päässä, pääsi juuri eläkkeelle ja auttaa kaikessa mahdollisessa Toki, hän onkin ainoa auttava käsipari, mutta tunnen itseni silti todella onnekkaaksi kun lapsilla on edes se yksi isovanhempi jota näkevät usein ja johon on lämpimät välit ja joka viiden lapsen leski-yhna ymmärtää kyllä selittämättäkin miksi joskus pyydän häntä esim "päiväkahville" lasten kanssa jotta minä saan siivottua tms (ja näin loppuraskaudesta on hänkin meillä käynyt siivoilemassa, harrastanut tuota anoppien synneistä synkintä ).

 

[Tallu -]

Enää ei tarvita mummujen ja pappojen apuja, lapset 12-17v, mutta paljon ovat auttaneet, kun nuo olivat pienempiä. Sekä mun, että isännän vanhemmat. Ollaan heille kovin kiitollisia ja autetaan mekin heitä tarvittaessa (kuten nyt isännän vanhempien muuttaessa ja uuden asunnon rempassa).

 

[leijona76]

Ei oo. Miun vanhemmat asuvat suht kaukana eikä enää ole kykyä pysyä pojan perässä, appivanhemmat asuu 500km päässä joten tavataan harvemmin. Anoppi kyllä pystyy hoitamaan ja paimentamaan.

 

["juup"]

Siitä vielä, että silloin se apu olisi paikallaan, kun pitää yhdistää työ ja perhe-elämä. Silloinhan sitä pärjää hyvin kun on kotihoidontuella tai äitiyslomalla ja kotona vielä mutta koululaiset ja vanhempien työajat on välillä mahdoton yhdistelmä.

 

["vieras"]

Meillä molempien isovanhemmat asuvat lähellä, samoin siskot ja veljet, sedät ja tädit. Paljon rakkaita ihmisiä ympärillä ja hoitoapua aina saatavilla

 

["vieras"]

Meillä ei ikävä kyllä )= Asuvat n.500km päässä. Viimeksi nähtiin jouluna. Nyt ovat kyllä tulossa pääsiäisenä käymään ja paimentamaan lapsia,kun miehen kanssa yli kolmeen vuoteen kahdestaan lähdetään laivalle!

 

[halipupu harmaana]

Meillä on mun äiti, joka auttaa tarpeen tullen ja jonka luona lapset on välillä myös yökylässä, vuorotellen. Ihan niin lähellä ei asu, että kolululainen hänen luokseen menisi iltapäivisin, mutta samassa kaupungissa kuitenkin asuu.

 

["vieras"]

Kyllähän siitä olisi apua ollut, mutta kun ei ole minkäälaista tukiverkostoa niin en saa lapsia minnekään koskaan. Olin itse poissa kotoa joku aika sitten ja mies oli hakenut anopin hoitamaan lapsia pariksi tunniksi niin hoiti kaikille lapsille jonkun ruokamyrkytyksen sillä aikaa. Jestas, että huusin miehelleni ja se suuttui anopille. On siis oikeasti hengenvaarallinen tapaus ja psyykenpuolen lääkitystä löytyy yms. vainoharhaisuutta jne.

 

[---]

No mun vanhemmat eivät ole koskaan edes halunneet nähdä meidän lapsia.

 

[S. Donald]

Meillä on 4 isovanhempaa muutaman kilometrin sisällä ja kyllä arjen pyörittäminen (tälläisenään) olisi sula mahdottomuus. Olen itse lyhentänyt päivää, jotta voisin viettää läpsen kanssa hieman enemmän aikaa, mutta työn luonteen vuoksi päivät vaihtelevat kovasti ja aika usein joudun papan soittamaan hakemaan lapsen hoidosta. Eli pahimmillaan monta kertaa viikossa, parhaimmillaankin silloin tällöin.
Toisaalta itse olemme isovanhempien apuna myös, käytämme kaupassa, tarjoamme ruuanlaittoapua jne. Joten puolin ja toisin ollaan läsnä toistemme elämässä.

 

[vvvieras]

Miehen vanhemmat asuvat lähellä ja ovat eläkkeellä. Ei ole tarvinnut siis pahemmin olla töistä poissa, vaikka lapset sairastaisivat, mummo & ukki tulevat hätiin Lisäksi, kun miehellä ja minulla ei ole vielä lomia oikein kertynyt, niin isovanhempien ja omien työsumplailujen ansiosta saatiin muksuille edes pari päivää hiihtolomaa. Anoppi mielellään enemmänkin hoitaisi, viimeksi hoitamaan tullessaan totesi, että onkin jo aika, niin kauan on edellisestä mummopäivästä aikaa

 

[moekoe]

Miehen vanhemmat ovat sen verran sairaita, että vaikka lähellä asuttiinkin, niin eivät auttaneet muksun kanssa. Mun vanhemmat taas ovat sekopäitä, eikä heille voi kuvitellakaan antavansa minkäänlaista hoitovastuuta. Päin vastoin, otettiin heihin se 500km välimatkaa, jotta saadaan edes keskittyä elämään omaa elämää.

Mutta olishan se ihanaa, jos tässä olis muitakin aikuisia ja apukäsiä. Miehen sisko on siedettävän matkan päässä, mutta arjen apuun siitä ei ole, eikä voi tietyistä syistä muksua juurikaan yökylään ottaa. Kesäkuussa on luvannut meidän synnärilläoloajan järjestää vapaaksi niin, että esikoinen voi olla siellä niin kauan kuin tarve vaatii.

 

[ei oo ei tuu]

Ei oo meillä.. Oma isäni asuu pitkän matkan päässä enkä hänelle kyllä uskaltaisi antaakaan alkoholisminsa vuoksi.. Äitini kanssa en ole ollut puoleen vuoteen tekemisissä, asuu viereisessä kaupungissa pikkusisareni kanssa. Omat sisareni asuvat muualla. Miehen vanhemmat asuu viereisessä kaupungissa mutteivät koskaan halua ottaa meidän lapsia, miehen sisaren lapsen sen sijaan ottavat sinne harva se päivä.. Harmittaa kovin, ettei meidän lapset saa samaa mahdollisuutta kuulua isovanhempiensa elämään kuin serkkunsa. Miehen sisaret asuvat viereisessä kaupungissa, mutteivät ole mukana missään ellei itse mennä harvakseltaan mummi-ukkilaan missä olemme riesana ja stressin aiheuttajina.. Eli ei siis todellakaan meillä kuulu isovanhemmat apujoukkoihin..

 

[Nenja]

Meidän äidit auttaa mahd. paljon. Tekee vain kummatkin todella pitkiä työpäiviä joten ei ole kauheasti kotona

 

[Phoebsi]

[QUOTE="juup";28194557]Siitä vielä, että silloin se apu olisi paikallaan, kun pitää yhdistää työ ja perhe-elämä. Silloinhan sitä pärjää hyvin kun on kotihoidontuella tai äitiyslomalla ja kotona vielä mutta koululaiset ja vanhempien työajat on välillä mahdoton yhdistelmä.[/QUOTE]

Minä olen kotihoidon tuella, ja silti Ukki eli minun isäni käy meillä viikottain. Leikittää lapsia, vie heitä ulos... tänään oli seurana kun piti isompaa viedä verikokeisiin. Katsoi näytteen oton ajan pienempää ja tuli mukaan jätskille

Miehen vanhemmat auttaa myös. Paitsi lastenhoidossa niin remonteissa myös. Kiitollisia ollaan.

 

[Rockwood]

[QUOTE="juup";28194455]Mietin miten onnekkaita on sellaiset joilla isovanhemmat asuvat lähellä ja voivat hakea lapsen koulusta tai lapsi pääsee mummolaan koulun jälkeen. Oikeastaan voisi sanoa, että onnekkaita ovat nämä lapset, kun heillä on monta aikuista ympärillä vaikka vanhempien työpäivät olisi pitkiä. Kyllä siitä on taloudellistakin hyötyä, kun ei tarvitse esim lyhentää työaikaa lasten hoidon takia.[/QUOTE]

En viitsi edes ajatella moista, olisihan se ihanaa!
Arvostakaa vanhempianne jotka viitsivät hoitaa lapsianne, olla perheen arjessa tukena ja turvana. Tulen jo kateelliseksi kaupassa. jossa näen kun joku mummo halaa lapsenlastaan.:|

 

[Tír na nÓg]

Ovat kyllä apuna. Tällä järjestelyllä ollaan voitu välttää vuoropäiväkoti ja viettää enemmän perhekeskeistä aikaa jos miehen kanssa ollaan muutama yö yhtäaikaa tehokkaasti duunissa niin esim. arkivapaita ropisee lähes huomaamatta

 

["yyhoo"]

Olen niiden onnekkaiden joukossa, jolla omat vanhemmat ovat vielä siinä kunnossa, että ovat voineet auttaa myös lapsen hoidossa. Ja mielellään se tekevätkin. Asuvat tuossa about puolentoista kilometrin päässä. Koulu on samaan suuntaan meiltä reilu puoli kilsaa, joten mummulaankin on lyhyt matka koululta. Ja tulevaisuudessa mummulan rooli vain kasvaa, kun joudun kuitenkin tekemään myös ilta- ja viikonloppuvuoroja, eikä tuota tulevaa ekaluokkalaista voi vielä jättää niin pitkäksi aikaa kotiin yksin.

 

[2good2be4gotten]

Eivät auta.
Miehen vanhemmat asuvat n.20-30km päässä. Miehen isälle ei voi lapsia antaa hoitoon, ei ole luotettava. Anoppi hoitaa koko ajan miehen siskon lasta, meidän lapsia ei ole tullut katsomaan yli vuoteen. Ei kiinnosta.
Mun isä asuu 3km päässä, ei olla väleissä.
Äitini asuu n.2km päässä ja on eläkkeellä muttei halua auttaa. Olin pari viikkoa sitten viikon kestävässä migreenissä ja äitini vaan sanoi että ehkä auttaisi jos asuisimme lähempänä. Muuten aina sanoo että hän on jo omat lapsensa hoitanut(mitä nyt jätti meidät heitteille)ja hän ei lapsia hoida. Paitsi miehensä lapsenlapsia.

Ja suoraan sanottuna musta tulee todella katkera isovanhempia kohtaan kun koskaan ei saa apua että kun vanhainkoti ajat koittaa niin emme varmaan jouda vierailemaan heitä siellä katselemassa.

 

[Aamuäree]

Korvaamatonta apua antavat.:flower:

 

[BootyPeppi]

Ainoastaan appiukko on käytettävissä isovanhemmista. Ja hän on ja paljon.

 

["vieras"]

Mun vanhemmat ei auta, asuvat toisella puolella Suomea eivätkä jaksa käydä edes kylässä meillä kuin kerran 3 vuodessa...

Miehen vanhemmat asuu seinänaapureina ja heistä on kyllä korvaamaton apu. Asutaan kyllä vähän liian lähekkäin ja parisuhde kärsii siitä.