kenkuttaa joskus tuo 6v joka ei ujoutensa takia pysty moikkaamaan....

["kipa"]

Ujo ollut pienen ikänsä, ihana persoona on. Mutta joskus suorastaan hävettää esim. Ravintolassa kun tarjoilija kysyy "onko ruoka hyvää" tms, ei vastaa mitään, nyökköä vaan. Joku vieras lapsi alkaa puhua lapselle, ei välttämättä vastaa vaan on sen näköinen niin kun ei yhtään kiinnostaisi tms. Ei yleensä moikkaa tuttuja tai sano heippoja, ellen sano sitä ikuista "sano heipat". Olen puhunut kohteliaista tavoista ja näytän itse hyvää esimerkkiä, mitä muuta voin vielä tehdä!?!?

Mainittakoon vielä että kavereiden kanssa esim. Hoidossa menee hyvin ja seuraa piisaa.

 

[..........]

Ilmeneekö ujous vain silloin kun on äitin tai muun tutun aikuisen seurassa vai myös muutoin esim hoidossa?

 

["vieras"]

Älä ala pientä painostamaan, se pahentaa asiaa. Anna toisen olla rauhassa ujo ja ohjaa hyviin tapoihin kuten olet tehnyt tähänkin asti. Aika voi tehdä ihmeitä tuolle asialle.
T: entinen ujo lapsi, nykyään ylisosiaalinen kolmekymppinen

 

["aloittaja"]

Ilmeneekö ujous vain silloin kun on äitin tai muun tutun aikuisen seurassa vai myös muutoin esim hoidossa?

on muutenkin ujo esim. Hoidossa, mutta sanoo tarvittavat asiat hoitajien mukaan ja kavereiden kanssa juttelee kovastikin. Aikuisia ujostelee enempi. Ehkä jossain mielessä on akuisen seurassa vielä ujompi, mutta ujo on siis tilanteessa kuin tilanteessa.

 

["Vieras"]

Älä tee mitään! Älä pakota, äläkä missään nimessä tartu fraasiin "älä ujostele".

Ujous on luonteenpiirre, ei mikään vamma. Ujoa ei voi pakottaa sosiaalisemmaksi, halu siihen lähtee ujosta itsestään kun on sen aika.

 

["vieras"]

Miehen lapset ovat tuollaisia, kovinkin ujoja ja arkoja. Tutustuminen on ollut todella vaikeaa, varsinkaan kun ei asuta saman katon alla jatkuvasti. Olen kuitenkin antanut lasten olla ujoja ihan rauhassa, en ole painostanut enkä mitenkään tuputtanut omaa seuraani.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28739942]Älä ala pientä painostamaan, se pahentaa asiaa. Anna toisen olla rauhassa ujo ja ohjaa hyviin tapoihin kuten olet tehnyt tähänkin asti. Aika voi tehdä ihmeitä tuolle asialle.
T: entinen ujo lapsi, nykyään ylisosiaalinen kolmekymppinen[/QUOTE]

missä iässä sinulla alkoi ujous helpottaa? Yritän olla painostamatta, mutta kieltämättä välillä tulee hiillostettua noista moikkaamisista yms. Asia josta olen ylpeä: meidän ollessa lomareissulla lapsi uskalsi itse tilata ravintolasta ruuan hieno edistysaskel minusta. tosin sen jälkeen ei puhunut tarjoilijalle enää mitään...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28739956]Miehen lapset ovat tuollaisia, kovinkin ujoja ja arkoja. Tutustuminen on ollut todella vaikeaa, varsinkaan kun ei asuta saman katon alla jatkuvasti. Olen kuitenkin antanut lasten olla ujoja ihan rauhassa, en ole painostanut enkä mitenkään tuputtanut omaa seuraani.[/QUOTE]

ovatko minkä ikäisiä? Voin kuvitella että jos eroaisin mieheni kanssa ja meillä olisi uudet kumppanit, olisi tutustuminen uusiin vanhempien kumppaneihin vaikeaa.

Mitenkä käyttäytyvät sinun läsnäollessa? Juttelevatko omaehtoisesti sinulle tms?

 

["vieras"]

Siellä vähän toisella kymmenellä alkoi pientä edistystä tapahtua. Kyllä se siitä. Mä en pidä nykyajan meiningistä kun kaikkien pitäisi olla niin ulospäinsuuntautuneita ympäristön mielestä. Kyllä ujojakin maailmaan mahtuu. Tyttäreni on nyt 7 ja oli ujo lapsi, toisin kuin poika. Viimeisen vuoden aikana on neitonen alkanut uskaltaa puhua hyvinkin vieraille ihmisille.

 

[.........]

Onhan toi aikuisen näkövinkkelistä kiusallista kun aina toivoisi, että omat lapset olisivat niitä reippaita. Taitaa kuitenkin olla ihan persoonallisuuskysymys, johon äiti ei voi vaikuttaa kuin kevyesti rohkaisemalla kuten oletkin tehnyt. Kunhan lapsi tulee toimeen niillä kyvyillä, mitä on. Usein ujot reipastuvat ajan kanssa ja heille kehittyy hyväsosiaalinen äly kun ovat aluksi olleet seurailijan asemassa. Hienoja, herkkiä ihmisiä.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Itsekin olen ollut ihan älyttömän ujo pienenä, ujous alkoi hellittää vasta parikymppisenä. Mutta vieläkään en mielellään asioi missään kioskeilla

 

[leijona-76]

Munkin ujo lapseni on päässy pahimmasta. Ei siinä voi kun odottaa ja lempeästi kannustaa. Ennen se meni piiloon kun joku vieras edes tervehti, nyt se jo menee tilaamaan kassalta syötävää itelleen ja jopa puhuu esim tarjoilijalle. Olen itsekin ollu hirmu ujo.

 

["vieras"]

Hyvin monesti nuo oireet viittaa pedofiili juttuihin, ottaisin sinuna selvää onko joku ronklannut poijjan alakertaa. Niinhän Anneli Aueriakin syytetään vaikka mistä ja kukaan ei varmasti olisi koskaan uskonut hänen tehneen mitään lapsille, tosin eihän se juttu vielä olekaan ihan selvä. Mutta kuitenkin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28740136]Hyvin monesti nuo oireet viittaa pedofiili juttuihin, ottaisin sinuna selvää onko joku ronklannut poijjan alakertaa. Niinhän Anneli Aueriakin syytetään vaikka mistä ja kukaan ei varmasti olisi koskaan uskonut hänen tehneen mitään lapsille, tosin eihän se juttu vielä olekaan ihan selvä. Mutta kuitenkin.[/QUOTE]

no just,ei oo tämmösestä kyse ja kyseessä ei ole poika vaan tyttö

 

["vieras"]

Ap olet nolo ja tyhmä.

 

[oi aikoja, oi tapoja!]

Mua ärsyttää ne tutut kakarat jotka ei moikkaa (ujoudesta ei ole kyse ), koska niille EI ole opetettu että on kohteliasta moikata.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28740530]Ap olet nolo ja tyhmä.[/QUOTE]

miksi,kerro?

 

[up]

Up

 

["Kemeli"]

Mua ärsyttää ne tutut kakarat jotka ei moikkaa (ujoudesta ei ole kyse ), koska niille EI ole opetettu että on kohteliasta moikata.

Mun pojalla on Asperger-piirteitä, ja hänellä on kyllä todella vaikeuksia moikata ihmisiä. Ihan jo siitäkin syystä, että ei tunnista heitä vieraassa ympäristössä (tod.näk kasvosokeus). Usein kun joku moikkaa, poika vain katsoo hämmentyneenä takaisin. Joka hemmetin kerta tästä puhutaan, että ihmisiä pitää tervehtiä, mutta ei se vaan niin helppoa sitten kaikilla ole...Muutoinkin välttelee vieraiden ihmisten katsetta, joten siitäkin joku saattaa saada kuvan, että on huonosti kasvatettu mukula. Tuo silmiin katsomisen vaikeus on kuitenkin tyypillistä aspergereilla, enkä itse ole ainakaan siihen pystynyt poikani kohdalla vaikuttamaan.

 

[up]

Tulisiko tähän vielä kommenttia?

 

[kerbiili]

[QUOTE="vieras";28740530]Ap olet nolo ja tyhmä.[/QUOTE]

miksi ap on nolo ja tyhmä? Tämä palsta on nykyään täynnä tämmösiä kommentteja,eikö tämän palstan tarkoitus ole just se että voi kirjoittaa mieltä painavia asioita...!?

Asiaan...

arvelen että ikä tulee auttamaan tässäkin asiassa! Välillä muistuttaa moikkaamisista mutta ei liikaa ahdistele tms.

 

["aloittaja"]

Joo näin se on toivottava että aika jeesaisi tässäkin asiassa.

 

[äiti ja lastenhoitaja]

Ei tuossa mitään noloa ole. Toiset on ujompia, ja heille pitää vaan antaa aikaa ja tukea, kuitenkaan painostamatta. Mutta jos sää häpeät lastasi, niin se on vaan väärin ja lapsikin kyllä aistii sen. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on, eikä hänellä liene hätää kun kuitenkin arkielämästä selviytyy (kaverit, hoito jne.)

 

["vieras"]

Minä olin lapsena vähän ujo, kouluikäisenä vähän ylisosiaalinenkin toisinaan. Nykyään parikymppisenä sosiaalifoobikko.
Älkää komennelko ujoja lapsia! Jos se näin aikuisestakin tuntuu käsittämättömän pahalta, kun ei voi luonteelleen/sairaudelleen mitään, miltä se sitten lapsesta tuntuu?! Ei se lapsi siitä ujoudesta pääse "opettelemalla käytöstapoja", haloo! Ujous helpottaa, jos helpottaa, yleensä itsetunnon vahvistumisen yhteydessä, vahvistakaa siis lapsen itsetuntoa, kuunnelkaa kun hänellä on asiaa ja kertokaa että hän osaa kommunikoida, vaikka onkin ujo, eikä ujoutta tarvitse hävetä.

 

[leijona-76]

[QUOTE="vieras";28753358]Minä olin lapsena vähän ujo, kouluikäisenä vähän ylisosiaalinenkin toisinaan. Nykyään parikymppisenä sosiaalifoobikko.
Älkää komennelko ujoja lapsia! Jos se näin aikuisestakin tuntuu käsittämättömän pahalta, kun ei voi luonteelleen/sairaudelleen mitään, miltä se sitten lapsesta tuntuu?! Ei se lapsi siitä ujoudesta pääse "opettelemalla käytöstapoja", haloo! Ujous helpottaa, jos helpottaa, yleensä itsetunnon vahvistumisen yhteydessä, vahvistakaa siis lapsen itsetuntoa, kuunnelkaa kun hänellä on asiaa ja kertokaa että hän osaa kommunikoida, vaikka onkin ujo, eikä ujoutta tarvitse hävetä.[/QUOTE]

Näin. Ujo kyllä useinmiten tietää tavat muttei pysty. On mutki kasvatettu ja silti en pienenä uskaltanu.