Heippa kaikille! Työ on tosiaan haitannut harrastustoimintaa, mutta eiköhän tässä päästä pikku hiljaa järjestykseen. Ensinnäkin isot pahoittelut, halaukset ja tervetulotoivotukset uusille Hannastiinalle ja Katzulle!
Täällä on tällä hetkellä niin paljon jännitettävää, ettei perässä meinaa pysyä.Eli Kapriksella, Senoralla ja Tehiksellä on ollut ainakin kunnon tehojumppailuja

Ja toiset ne jo jännittää tuloksia eli Jazz, Ässä, Safiiri nyt ainakin? Toivottavasti Safiiri flunssa menee pian ohi! Entä miten Ruusa, miten sinä? Minulla tosiaan on noita nippauksia vähän väliä, enkä oikein tiedä, mikä niistä olisi sitä kuuluisaa ovulaationippailua. Miten te viisaammat, kuinka paljon aikasemmin semmonen ovulaationippailu oikein alkaa?
Entäs TI; mikä on olo ja tuntemukset?
Ja kiitos kaunis Kauriille, kun kävit täällä plussatuulia puhaltamassa. Ei ole sinullakaan ihan helppoa ollut tämä raskautuminen. Näyttää tosiaan siltä, että meillä on samantyyppiset temppuilevat kierrot. Mutta kiva kuulla, että toivoa on, vaikka synkimpinä päivinä ei aina siltä ihan tunnu.Härkä se taisi juuri kirjoittaa, että miksi tämän pitää olla niin hankalaa ja miksi muilla asia käy paljon helpommin. Tiedän, että ei ole fiksua vertailla itseään muihin, mutta eipä sille mitään voi, sitä tulee täälläkin harrastettua ja sen jälkeen sitä vasta tunteekin itsensä niiiiin epäonnistuneeksi yksilöksi. Eli en voi Härkä auttaa muuten kuin toteamalla, että samassa veneessä ollaan. Vuosi yritystä tulee täyteen meilläkin keväämällä ja vaikka välillä tuntuu, että päivät matelee, niin itse asiassa kyllä se aika vaan turhan nopeasti menee. Ja sitten, jos tässä vielä tulee toinen keskenmeno...en tiedä, ei parane ajatella. Mutta sydämestäni Härkä toivotan sulle tsemppiä!
Toivottavasti Niksu äitisi vointi paranee ja voitte kaikki viettää joulun yhdessä. Niin joulunvietosta. Meillä on tiedossa ensin käynti miehen vanhempien luona, syöntiä, saunomista ja haudoilla käymistä ja sitten on vuorossa minun vanhempani, syöntiä, saunomista ja haudoilla käymistä

eli hyvin perinteistä. Meillä molemmilla on pieni suku, ei isovanhempia elossa, miehelläni ei sisaruksia ja minulla yksi sisko, joka asuu kaukana eli hiljaisesti ollaan totuttu joulua viettämään.
Yes mutta nyt täytyy mennä. Kirjotelkaapa kuulumisianne! Minulla ei tosiaan vielä mitään jännitettävää. Ai niin SUURkiitos Jazzille ja Kaprikselle kaikista neuvoista!Täällä on otettu tehoaseet käyttöön. Tikkuja odottelen kotiin tulevaksi, mies on tsempattu ja uusi yrityskin on varmuuden vuoksi jo aloitettu heti menkkojen jälkeen. Nyt vaan tarvitaan aikas paljon turnajaiskestävyyttä. Miehelle totesin viikonloppuna, että sillä on kovat ajat edessä aina uuteen vuoteen saakka (itse asiassa, kun luin Jazzin jutun siitä otollisesta ajasta totesin, että meillä yritystä on jatkettava loppiaiseen asti). Niin, mies vaan nauroi ja sanoi, että kyllä hän jaksaa, jos minä vain jaksan...taitaa luulla itsestään liikoja
Tuuli kp 8/jotain