Kerro näkemyksesi: poikia tulee suojella enemmän

["Äitikarhu"]

Lyhyt alustus:

Katsoin taannoin Miesten vuoro-nimisen elokuvan ja totesin, että miehillä on paljon surua, kärsimystä ja herkkyyttä, jonka he pitävät sisällään. Miehet kaipaavat vaimojaan ja lapsiaan ja elämä heittelee kovasti, he ovat usein yksin ajatustensa kanssa.

Filmin innoittamana luin tutkimuksia miesten ja naisten eroista. Jo sikiöaikana pojat ovat herkempiä kohdussa ja haavoittuvaisempia mm. infektioille. Synnytykset ovat vaikeampia ja vastasyntyneiden poikien kuolleisuus korkeampaa. Miehet kuolevat aikaisemmin, ja selviävät virustaudeista huonommin. Pojat oppivat keskimäärin hitaammin mm. kuivaksi ja puhumaan. On jopa mahdollista että miehillä onmasennusta enemmän tai yhtä paljon kuinnaisilla mutta he eivät raportoi tunteistaan. Naiset ovat sitkeämpiä koko elämänsä ajan, mm. puolison kuolema ei lamaannuta heitä yhtä pahasti kuin miehiä.

Yhteenvetona: vaikka naisten elämään kuuluukin kärsimystä mm. kuukautiskivut ja synnytys ja uupumus, niin he eivät kuitenkaan murene taakan alla ja elävät joka tapauksessa pitkän elämän. Keskimäärin siis.

Minulla on esikoispoika ja odotan toista lasta, joka voi olla tyttö. Olen pohtinut tätä asiaa hyvin paljon. Jos toinen lapsi on tyttö, hänhän on näiden tutkimusten valossa ns. vahvempi lapsi jo syntymästä alkaen. SAAKO se näkyä minun käytöksessäni? Onko ok ja jopa perusteltua peitellä poikalapsi vuoteeseen iltaisin hellemmin, ja puhaltaa pipiin kauemmin? Onko vain perusteltua vaatia tyttöä keräämään sukat lattialta mutta pojalta ei, ainakaan yhtä aikaisessa iässä?

Monet naiset muistavat lapsuudestaan katkerina, kuinka äiti suosi tai paapoi veljiä. Huono äitisuhde tekee kipeää. Mutta voisiko ajatella, että koska naiset kestävät joka tapauksessa, äitien tekemä poikien suosiminen on ihan ok ja jopa "luonnon tarkoitus"?

Tiedämme kaikki sanonnan äidinpoika. Että äiti lellii poikia. Haluaisin kuulla perusteltuja ajatuksia siihen, pitäisikö tytöillekin antaa yhtä paljon hellyyttä kuin pojille vai riittääkö vähempi, koska tytöt todella selviävät elämästä joka tapauksessa? Että onko vain niin että hauraammalle tulee antaa enemmän, ei siksi että poika on rakkaampi vaan siksi että hän vaatii enemmän?

Kun kirjoitan tätä, tuntuu surulliselta. Jos olisin ollut poika itse, olisinko saanut äidiltä vielä enemmän rakkautta kuin sain? Mutta tieteen valossa ansaitsenko minä yhtä paljon kuin veljeni, hänhän on ihan todistetusti hauraampi, koska hän on mies.

Toivon asiallista pohdintaa.

 

[moro]

Onhan (yleistäen) pojilla ja miehillä vahvuuksia myös mitä usein naisilta tai tytöiltä puuttuu. Tuo sun näkökulma tuntuu hieman värittyneeltä.

Poikia ja tyttöjä pitää suojella ihan samalla tavalla.

 

[lakaisukone]

Mut entä jos poikien/miesten avuttomuus onkin juuri paapomisen, suojelun, passaamisen ja suuremman arvostuksen tulos?????

Kannatan tasa-arvoa tässäkin ja luonteenpiirteiden huomioonottamista ja kunnioittamista.

 

[.)]

[QUOTE="Äitikarhu";25655597]
Kun kirjoitan tätä, tuntuu surulliselta. Jos olisin ollut poika itse, olisinko saanut äidiltä vielä enemmän rakkautta kuin sain? Mutta tieteen valossa ansaitsenko minä yhtä paljon kuin veljeni, hänhän on ihan todistetusti hauraampi, koska hän on mies.
[/QUOTE]

Ei rakkautta tarvitse ansaita.

Ihmiset ovat yksilöitä. Kaikkien miesten heikkoudet eivät ole samanlaisia. Kaikkien naisten vahvuudet eivät ole samanlaisia.

Suhtaudu lapseesi lapsena, yksilönä Älä tyttönä. Älä poikana. Seuraa, katso ja kuuntele millainen hän itse on. Älä mieti millaisia hänen sukupuolensa edustajat keskimmäärin ovat.

 

[Ultramariini]

Mielenkiintoinen avaus, vaikka en tiedä mitä siihen vastaisin. Kolmen tyttären äitinä ja kolmen isosskon pikusisarena ( ja perheen kuopuksena) en osaa ehkä vastata pojan vanhemman/sisaren näkökulmasta.

Ehkä juuri siksi, että minulla on "vain" tyttöjä, korvaani särähti se, että poikien pipeihin pitäisi puhaltaa kauemmin ja heitä peitellä hellemmin. Eivätkö ne ole yhtäläinen oikeus molemmille sukupuolille?

Sitä voiko tyttöä ja poikaa kasvattaa samoin en osaa arvioida, enkä tiedä onko se yksinomaan oikein pyrkiä siihen tai onko oikein huomioida sukupuolierot kasvatuksessa.
Minä taas mietin sitä, että jos äidit kasvattavat tyttärensä siten, että vaatii heiltä jo varhemmin pärjäämistä, miten tämä jatkuu seuraavissa sukupolvissa- miten tyttäret ja tulevat äidit kasvattavat tyttäriään?

 

["oop"]

Entä miten jatkuu pojissa se miten äiti kasvattaa heitä, miten he kasvattavat omia tyttäriään...poikiaan, eiku miten se nyt menee. Jospa niistä pojista ja tytöistä, jotka saavat tarpeeksi hellyyttä ja huolenpitoa, tulee puolestaan helliä ja huolehtivia isiä ja äitejä.

 

[kauheaa]

Kahden pienen tyttären äitinä korvaani särähti todella voimakkaasti ajatus, että poikia pitäisi peitellä sänkyyn hellemmin ja pipeihin puhaltaa pidempään. Minä ja mieheni ainakin hoivaamme pieniä rakkaita tyttöjämme niin hellästi ja taitavasti kuin osaamme.

 

[Kurjenkello harmaana]

Olen täysin eri mieltä! Ihan samalla lailla pitää likaiset sukat kerätä! Ja kaikki muukin, toki huomioiden lapsen yksilöllisyyden, sukupuolesta huolimatta! Samalla lailla puhalletaan pipeihin, samalla lailla halataan ja peitellään, huomioidaan, rakastetaan!

Itsellä kolme poikaa ja yksi tyttö, enkä voisi kuvitellakaan kohtelevani tyttöä eri lailla kuin poikia!

 

[aaaaaaaa]

Sairas ajatushan tuo on, että tytärtä komennettaisiin keräämään sukat mutta poika saisi olla vapaamatkustaja. Tuolla tavalla siirrät vain omat huonot lapsuuskokemuksesi seuraavalle sukupolvelle.

 

["Piika-äiti"]

Kaikki lapset pitää peitellä hellästi, ilman sukupuolitettuja aste-eroja.
Kaikkien pitää kerätä sukkia ja saada kokea pettymyksiä ja saada luvan kanssa välillä pitää tylsää arkea.

Kaikki pitää opettaa puhumaan, tunnistamaan tunteitaan ja ilmaisemaan niitä. Tämä on keskeistä ja se, miten saa luotua kodin ilmapiirin ja perheen toimintakulttuurin niin, että se onnistuu turvallisesti on yksi vanhemmuuden suurimmista haasteista.

 

[Entinen Ksantippa S.]

Jokainen lapsi kaipaa ja tarvitsee yksilöllistä, rakastavaa kasvatusta. Jos Miesten vuoro -elokuvasta haluaa jotakin oppia ottaa, niin ennen kaikkea pitäisi kannustaa myös poikalapsia näyttämään tunteitaan ja puhumaan peloistaan, pääsemään irti viime sotien aikaisesta miehen mallista.

Keskimäärin (huom, keskimäärin!) pojat kehittyvät pikkuisen hitaammin kuin tytöt. Se ei tee heistä kuitenkaan sen heikompia, ainoastaan erilaisia. On arveltu, että esimerkiksi pieni tilastollinen ero miesten hyväksi älykkyystesteissä johtuu juuri siitä, että poikien kasvuikä kestää pitempään kuin tyttöjen.

Lapsen kasvatuksessa kannattaa toki ottaa huomioon erot yksilöllisessä kehityksessä, mutta kyllä ne sukat pitää silti oppia keräämään ja leikit siivoamaan. Ja hellyyttä tarvitsee jokainen lapsi, myös se, joka näyttäisi tulevan toimeen pienestä pitäen omillaan. Ehkä erityisesti hän.

 

["Äitikarhu"]

Jokainen lapsi kaipaa ja tarvitsee yksilöllistä, rakastavaa kasvatusta. Jos Miesten vuoro -elokuvasta haluaa jotakin oppia ottaa, niin ennen kaikkea pitäisi kannustaa myös poikalapsia näyttämään tunteitaan ja puhumaan peloistaan, pääsemään irti viime sotien aikaisesta miehen mallista.

Keskimäärin (huom, keskimäärin!) pojat kehittyvät pikkuisen hitaammin kuin tytöt. Se ei tee heistä kuitenkaan sen heikompia, ainoastaan erilaisia. On arveltu, että esimerkiksi pieni tilastollinen ero miesten hyväksi älykkyystesteissä johtuu juuri siitä, että poikien kasvuikä kestää pitempään kuin tyttöjen.

Lapsen kasvatuksessa kannattaa toki ottaa huomioon erot yksilöllisessä kehityksessä, mutta kyllä ne sukat pitää silti oppia keräämään ja leikit siivoamaan. Ja hellyyttä tarvitsee jokainen lapsi, myös se, joka näyttäisi tulevan toimeen pienestä pitäen omillaan. Ehkä erityisesti hän.

Toivoisin, että tämä olisi näin.

Kerron kuitenkin hieman lisää siitä, mitä olen lukenut ja asiaan perehtynyt.

Yhdysvalloissa on sanonta "mothers love sons but raise daughters". Tätä repliikkiä tutkittiin sosiologian alan väitöksessä ja havaittiin, että sirppisoluanemiaa sairastavat pojat viettivät enemmän aikaa vuodelevossa, äiti toi heille ruokaa heidän huoneeseensa ja äidit arvioivat poikansa sairauden pahemmaksi kuin jos sirppisoluanemiaa olisi sairastanut tytär. Sirppisoluanemiaa sairastaneet tyttäret saivat enemmän vapauksia, mm. käydä elokuvissa ja ulkoilemassa taudin ollessa päällä. Väitöksessä todettiin, että "näin siitäkin huolimatta, että taudinkuva ei nykytiedon perusteella ole erilainen tytöillä kuin pojilla". Ovatko äidit suojelevampia poikiaan kohtaan, koska tunnistavat alitajuisesti, että pojat ovat se heikompi sukupuoli? Vai onko kyse ehkä siitä, että miessukupuoli on naiselle vieraampi ja hän siksi ei tiedä, kuinka paljon poika kestää - tytön sietokyky on hänelle tutumpi? Aivan kuin jos työkaverinamme on maahanmuuttaja, saatamme katsoa hänen toimiaan enemmän läpi sormien koska emme tiedä hänen osaamisestaan yhtä tarkasti kuin maanmiehemme.

Se on kyllä totta, että naiset ovat joissain asioissa alttiimpia ja heikompia kuin miehet. Googlasin "women more susceptible to..." ja ainakin
-kilpirauhassairaudet
-masennus ja ahdistus
-alkoholin aiheuttamat haitat ja riski joutua auto-onnettomuuteen humalassa
-naisilla on kolminkertainen riski kuolla sydänkohtauksen jälkeen verrattuna miehiin, mutta miehillä sydänsairaudet ovat yleisempiä ja niiden oireet erilaisia kuin naisilla
-migreeni
...ovat naisilla yleisempiä, ihan tieteellisesti todistettuna

Mutta nämä sairaudet ovat sellaisia, joissa ei kamppaillakaan "elämästä ja kuolemasta" (sydäntä lukuun ottamatta). Jos tyypillinen mies sairastaa riskinottoa, fyysistä toimintaa, varomattomuutta, joutuu herkemmin teholle influenssan vuoksi, kuolee herkemmin nälkään, ja oppii hitaammin kävelemään, niin nämähän ovat tavallaan "vakavampia" riskejä kuin naisten. Jos mies kuolee mopo-onnettomuudessa ennen kuin on lisääntymiskykyinen, hänen äitinsä ja isänsä menettävät lapsen. Heidän geneettisesti ohjattu tarpeensa suvun jatkamiseksi on mitätöity sekunnin murto-osassa.

Jos taas tyttö masentuu, kärsii migreenistä ja kuukautiskivuista, hän ei sentään kuole, vaan kykenee jatkamaan sukua. Hän saattaa kärsiä katkeruudesta äitiään kohtaan (joka lelli veljeä) koko elämänsä, mutta kykenee silti jatkamaan sukua, saamaan lapsia. Jos taas mies kokee, ettei äiti ollut rakastava, hän tekee itsemurhan - suku ei jatku lainkaan. Stressi toki häiritsee naisillakin lisääntymistä (ovulaatiota ei tapahdu).

Tarkoitan, että pitäisikö poikia suojella enemmän, koska jos heidän kasvatuksensa menee pieleen, heidät menettää kokonaan - kun taas jos tytön kasvatus menee pieleen, hän kyllä masentuu, mutta kykenee silti jatkamaan sukua?

Kiitos kaikista asiallisista vastauksista tähän saakka - vaikka tiedän, että kirjoitukseni on todella kärjistävä.

 

[piina]

Miten kukaan voi tietoisesti helliä tai olla hellimättä lapsiaan tasapuolisesti sukupuolesta riippumatta. Luulen, että on enemmän lapsen persoonasta kiinni, kuinkapaljon heitä suojelee. Myös sattuneet ja tapahtuneet vaikuttaa suojeluviettiin.

 

[piina]

Voihan siis olla, että suojelemmekin poikia enemmän, mutta emme sitä tee tietoisesti. Ja kenties isät suojelee enemmän tyttöjään.... en tiedä.

 

[Blue]

Miehissä on sisäsyntyisenä kykenemättömyys käsitellä/työstää asioita, niin hyviä kuin pahojakin.

Äititen pitää siis pitää huolta siitä että pojalle opetetaan puhuminen ja asioiden käsittely mököttämisen ja pakoon lähtemisen sijaan. Useimmilla tytöillä tämä on sisäsyntyistä ja sitä ei silloin tarvitse opettaa.

Muuten en katso että poikia pitäisi suojella enemmän, musta tuntuu että enemmän lähinnä potkia pois helmoista ottamaan vastuuta ettei tee sitä virhettä että aikanaan vaan siirtää pojan omista helmoistaan miniän helmoihin.

 

["vieras"]

Meillä hoidetaan, hellitään ja kohdellaan kaikkia lapsia samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. Jos tuota sukupuoliasiaa alkaa liikaa vatvomaan päässään ja tietoisesti kohtelemaan lapsiaan eri tavoin, mennään kyllä metsään ja pahasti. Mitäs jos sukupuolesta riippumatta vanhemmat vain antaisivat paljon rakkautta,syliä, hellyyttä, pusuja, haleja kaikille lapsille, eikös se olisi "varmin" tapa kasvattaa "mahdollisimman täyspäisiä" kansalaisia...? Näin olen itse ainakin ajatellut asian. Meillä ei sukupuolen perusteella saa mitään erioikeuksia, eikä keneltäkään vaadita yhtään enempää kuin muiltakaan. Tietysti ikätaso huomioiden.

 

[piina]

Minä taas mietin sitä, että jos äidit kasvattavat tyttärensä siten, että vaatii heiltä jo varhemmin pärjäämistä, miten tämä jatkuu seuraavissa sukupolvissa- miten tyttäret ja tulevat äidit kasvattavat tyttäriään?

Meillä on tytöt pärjänneet ainakin nyt pieninä paremmin kuin pojat. Tytöt on ikäisikseen ns. isompia. Toki hekin ovat ujoja ja saavat tukeni siihen, mutta ehkä pojat on tarvineet enemin apua joihinkin asioihin. Mielestäni on hyvä mennä lapsen mukaan, eikä oppaan mukaan. Ei ketään tarvitse suojella enempää kuin mitä on taretta. Mielestäni ylisuojelu on yhtä haitallista, kuin liian vähäinen suojelu.

 

[yyrr]

Itse uskon, että vaikka biologinen perusta ja sukupuolten erot toki vaikuttaa pohjalla, niin määräävämpää tässä asiassa on kulttuuri. Tyttö ja poikalapset kasvatetaan kaikkien tutkimuksien mukaan eri tavalla, vaikka vahnemmat eivät itse eroa tiedostaisi.
Juuri se, että tyttölapsilta vaaditaan enemmän, edesauttaa sitä, että he myös aikuisena selviävät paremmin ongelmatilanteista. Tytöt myös opetetaan sosiaalisemmaksi ja huomioimaan toisten tarpeet paremmin, jolloin he kykenevät yleensä luomaan laajemman sosiaalisen verkoston, ja myös hyödyntämään tätä verkostoa ongelmatilanteissa.

En usko, että "suosimalla" poikalasta saavutat mitään hyvää. Päinvastoin, poika oppii siihen, että hän on jotenkin tärkeämpi ja merkittävämpi kuin sisarensa. Kun aikuisiässä poika sitten kohtaa todellisuuden, on sitä varmasti vaikeampi hyväksyä, kun jos hänet olisi alunperin kasvatettu samanarvoiseksi toisten kanssa.

 

[yyrr]

Miehissä on sisäsyntyisenä kykenemättömyys käsitellä/työstää asioita, niin hyviä kuin pahojakin.

Äititen pitää siis pitää huolta siitä että pojalle opetetaan puhuminen ja asioiden käsittely mököttämisen ja pakoon lähtemisen sijaan. Useimmilla tytöillä tämä on sisäsyntyistä ja sitä ei silloin tarvitse opettaa.

m.

Juuri tällaiset erot ovat nimen omaan kulttuurin aikaan saamia, ei mitään sisäsyntyisiä. Tyttölapsia rohkaistaan puhumaan huomattavasti enemmän kuin poikia. Kun tyttölapsi itkee, häneltä kysellään huolestuneena "mitä on tapahtunut" ja lohdutellaan pitkän aikaa. Kun poikalapsi itkee, otetaan huomattavasti nopeammin käyttöön "älä nyt itke, iso poika selviää kyllä tuollaisesta" -malli, joka opettaa, että asioista on turha puhua, ja että niistä pitäisi vain päästä nopeasti yli.

 

[Entinen Ksantippa S.]

Hei, "Äitikarhu". Viestisi on mielenkiintoinen mutta niin pitkä, etten sitä tässä yhteydessä lainaa. Olet selvästi perehtynyt kovasti miesten ja naisten biologisiin eroihin, mutta olen huomaavinani, että kulttuurin vaikutus on jäänyt taka-alalle kirjoituksissasi.

Kulttuurievoluutio toimii nopeammin kuin biologinen evoluutio, mutta silti olemme yllättävän paljon kiinni omilta isiltämme ja äideiltämme opitussa. Pojat ovat pitkään olleet se arvokkaampi sukupuoli, koska he ovat jatkaneet nimeä ja hoitaneet perittyä omaisuutta. Tytöille (miniöille) on taas kuulunut tulevien polvien hoito ja vanhustenhuolto. Eli periaatteessa tytöt on kasvatettu maailmaa varten, pojat itselle. Naisen rooli on myös ollut varsin kontrolloitu, joten pojille on luonnostaan langennut erilaisia vapauksia. Lapsuuden leikeissäkin poikien on odotettu kehittävän aivan eri ominaisuuksia kuin tyttöjen.

Kääntöpuolena poikien ja miesten vastuulla on ollut maailman pystyssä pitäminen. Vähimmillään se on merkinnyt elannon hankkimista, enimmillään ennenaikaista, raakaa kuolemaa. Tavassa, jolla me suomalaiset edelleen puhumme esim. viime sotien veteraaneista, on nähtävissä suurta kunnioitusta, mutta samalla rajua roolittamista. Pelolle tai henkilökohtaiselle epäonnistumiselle ei vieläkään ole noissa tarinoissa sijaa.

Sekä biologisesti että kulttuurisesti miehen ja naisen roolitukset ovat olleet välttämättömiä ihmislajin selviytymisen kannalta. Nykypäivänä elämä ei kuitenkaan ole enää pelkkää selviytymistä. Uskon edelleen lujasti, että jokainen lapsi on yksilö, ja yksilölliset erot ovat suurempia kuin sukupuolierot.
Jokainen lapsi antaa vanhemmilleen mahdollisuuden tarkastella uudestaan käsityksiään maailmasta, sukupuolista ja viime kädessä itsestään. Toivottavasti tämä mahdollisuus käytetään, ja sukupolvi toisensa jälkeen kasvaa vähän ymmärtäväisemmäksi.

Niin, muuten minunkin äidilleni olivat pojat rakkaimpia.

 

["Äitikarhu"]

Hei, "Äitikarhu". Viestisi on mielenkiintoinen mutta niin pitkä, etten sitä tässä yhteydessä lainaa. Olet selvästi perehtynyt kovasti miesten ja naisten biologisiin eroihin, mutta olen huomaavinani, että kulttuurin vaikutus on jäänyt taka-alalle kirjoituksissasi.

Kulttuurievoluutio toimii nopeammin kuin biologinen evoluutio, mutta silti olemme yllättävän paljon kiinni omilta isiltämme ja äideiltämme opitussa. Pojat ovat pitkään olleet se arvokkaampi sukupuoli, koska he ovat jatkaneet nimeä ja hoitaneet perittyä omaisuutta. Tytöille (miniöille) on taas kuulunut tulevien polvien hoito ja vanhustenhuolto. Eli periaatteessa tytöt on kasvatettu maailmaa varten, pojat itselle. Naisen rooli on myös ollut varsin kontrolloitu, joten pojille on luonnostaan langennut erilaisia vapauksia. Lapsuuden leikeissäkin poikien on odotettu kehittävän aivan eri ominaisuuksia kuin tyttöjen.

Kääntöpuolena poikien ja miesten vastuulla on ollut maailman pystyssä pitäminen. Vähimmillään se on merkinnyt elannon hankkimista, enimmillään ennenaikaista, raakaa kuolemaa. Tavassa, jolla me suomalaiset edelleen puhumme esim. viime sotien veteraaneista, on nähtävissä suurta kunnioitusta, mutta samalla rajua roolittamista. Pelolle tai henkilökohtaiselle epäonnistumiselle ei vieläkään ole noissa tarinoissa sijaa.

Sekä biologisesti että kulttuurisesti miehen ja naisen roolitukset ovat olleet välttämättömiä ihmislajin selviytymisen kannalta. Nykypäivänä elämä ei kuitenkaan ole enää pelkkää selviytymistä. Uskon edelleen lujasti, että jokainen lapsi on yksilö, ja yksilölliset erot ovat suurempia kuin sukupuolierot.
Jokainen lapsi antaa vanhemmilleen mahdollisuuden tarkastella uudestaan käsityksiään maailmasta, sukupuolista ja viime kädessä itsestään. Toivottavasti tämä mahdollisuus käytetään, ja sukupolvi toisensa jälkeen kasvaa vähän ymmärtäväisemmäksi.

Niin, muuten minunkin äidilleni olivat pojat rakkaimpia.

Kiitos! Haluaisin kuulla sinulta vielä, mitä ajattelet siitä että pojat olivat rakkaimpia äidillesi. Onko se perusteltua kulttuurisesti/biologisesti? Saanko minä tehdä samoin - onko siitä tulevalle tyttövauvalle haittaa ja pitääkö asioiden mennäkin niin? Tätä dilemmaa yritän tässä hahmottaa.

 

[petite]

Pojista minun mielestäni liikaa ajatellaan että poika ei saa olla herkkä. Poika ei saa itkeä, vaan kestää niin kuin mies. Minulle on moni sanonut että "lellin" poikia liikaa kun halaan, suukottelen ja pidän sylissä. Miksi poika ei saa olla herkkä ja ujo?

Mun mielestä pojat ovat saaneet liian vähän rakkautta. Siksi aikuisena miehet patoavat kaiken sisälleen kun pienenäkään ei ole kaikkia tunteita saanut näyttää. Niin tytöt kuin pojatkin taritsevat paljon rakkautta ja syliä. Paljon läheisyyttä ja kosketusta.

 

[Keittiönoita]

Mulla on sekä tyttö että poika. Molempia on rakastettu ja hellitty yhtä paljon. Kummaltakin odotettu kykyjensä mukaista toimintaa. Koska tytöllä on käsivamma, hän on saanut joitakin asioita aloittaa myöhemmin kuin poika. Itse on kuitenkin halunnut olla mahdollisimman omatoiminen ja oppia päivittäiset asiat kutakuinkin samaan aikaan kuin ikätoverinsakin. Yksi syy siihen, miksi tyttö luopui 9-vuotiaana käsiproteesista: siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mä en ole poikaani paaponut sen enempää kuin tytärtänikään. Yksinhuoltajana ei ole oikeastaan ollut edes mahdollista alkaa paapomaan kumpaakaan vaan kykyjensä mukaan ovat aina osallistuneet kodin hommiin. Jos aikanaan tuleva miniäni alkaa poikaani paapomaan, niin turha sitten mulle tulla itkemään, että mies ei enää tee mitään.

 

[lakaisukone]

[QUOTE="Äitikarhu";25656502]Kiitos! Haluaisin kuulla sinulta vielä, mitä ajattelet siitä että pojat olivat rakkaimpia äidillesi. Onko se perusteltua kulttuurisesti/biologisesti? Saanko minä tehdä samoin - onko siitä tulevalle tyttövauvalle haittaa ja pitääkö asioiden mennäkin niin? Tätä dilemmaa yritän tässä hahmottaa.[/QUOTE]
Sori kun lainaan juttua joka ei ole vastaus mulle...
Mut mun korvaan kuulostaa ihan hirveältä että joku edes miettii tollasta. Että "kuuluuko" mahd. tytön syntymään varautua erilaisella asenteella ja kasvatusmallilla kuin pojan. Että pitääkö kovettua ja panna tyttö pärjäämään heti siksi kun se on joskus ollut ehkä tapa. Millainen kasvatus edes lähtee tollaselta pohjalta???

 

["vieras"]

Mun mielestä sun teksti oli surullista lukea ja jotenkin itse pidän näitä poikalasta palvovia ja paapovia äitejä jollain tasolla vähän sairaana. Ne on just niitä maailman hankalimpia anoppeja tulevaisuudessa, kun kukaan nainen ei ole tarpeeksi hyvä heidän pojalleen.

Todella surullista, jos kuvittelet poikalapsen paapomisen olevan oikeutettua. Miksi sitä hellyyttä ei riittäisi molemmille? Miksi teet toisen lapsen jos sulla ei ole sydämessä yhtä paljon tilaa sille toiselle, ainakaan jos se on tyttö?

Tyttölapsille tosi surullista, että vielä tänä päivänäkin pojat ovat arvostetumpia ja hellitellyimpiä. Jos usea nainen ajattelee kuin sinä ja myös miehet usein arvostavat enemmän poikiaan.