Kerron miten tunnen miestäni kohtaan- kertokaa te, kannattaisiko erota, vai vielä yrittää?

[ap]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

No luulen, että se on pahimmanlaista tiuskimista, kun esim. mietin, että äsken esitin pari kysymystä, niin tää ihana peruspositiivinen, mutta kaltoinkohdeltu mamma alkoi haistatella ja haukkua idiootiksi.

"näytteleviä kaksinaamaisia bitchejä" - noin sinä kirjoitit, ja viittasit minuun. En ole ilkeä muuta kuin ärsytettynä, en koskaan oma-aloitteisesti. Ikävä kyllä minä provosoidun helposti.

Ihan sama tulee esiin miehenkin kanssa. Eli jos hän vaikka tiuskaisee minulle ilkeästi ilman mitään syytä, niinkuin usein tekee, en osaa olla provosoitumatta, ja vastaamatta samalla mitalla takaisin.

Olettaisin kyllä aika monen, ihan sinänsä perusmiellyttävän ihmisen omaavan samoja piirteitä.

 

[guess]

Minä ehdottaisin että menisit ihan yksi juttelemaan jonnekin psykologille ajatuksistasi ja ahdistuksistasi, saisit purkaa sinne niitä olojasi miehesi sijaan ja sieltä voisit saada myös uutta näkökulmaa asioihin. Ei sinne tarvitse miestä raahata että apua saa. Itse olen käynyt ja ollaan miehenkin kanssa käyty ja apua on aina ollut. Ota vaikka itsellesi joku tavoite vaikka vuosi tai kaksi, ja jos siihen mennessä asiat eivät tunnu toimivan niin miettisi sitä eroa sitten vasta. Ja jos ero ei tunnu hyvältä niin ei sitä silloin myöskään kannata erota! Tsemppiä!

 

[suski]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

Joo no noin se on tainnut mennä, nuo keskusteluyritykset..olen kyllä pari kertaa yrittänyt rauhallisemminkin, hermostumatta, mutten ole saanut miehestä mitään irti.

Eihän tollaisissa keskusteluissa kuulu saada toisesta "mitään irti" vaan saada itse rauhassa kertoa miltä tuntuu jne. Jos mies ei halua puhua, niin älä pakota ja tyydy siihen, että hän jaksaa kuunnella sua .

 

[ap]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

No luulen, että se on pahimmanlaista tiuskimista, kun esim. mietin, että äsken esitin pari kysymystä, niin tää ihana peruspositiivinen, mutta kaltoinkohdeltu mamma alkoi haistatella ja haukkua idiootiksi.

"näytteleviä kaksinaamaisia bitchejä" - noin sinä kirjoitit, ja viittasit minuun. En ole ilkeä muuta kuin ärsytettynä, en koskaan oma-aloitteisesti. Ikävä kyllä minä provosoidun helposti.

Ihan sama tulee esiin miehenkin kanssa. Eli jos hän vaikka tiuskaisee minulle ilkeästi ilman mitään syytä, niinkuin usein tekee, en osaa olla provosoitumatta, ja vastaamatta samalla mitalla takaisin.

Olettaisin kyllä aika monen, ihan sinänsä perusmiellyttävän ihmisen omaavan samoja piirteitä.

Lisään tähän vielä, että aika sama ilmiö liittyy minun ärsyyntymiseeni miehellenikin- hän sanoo yhtäkkiä ihan suhteettoman ilkeästi, josta minä sitten hetkellisesti kiehahdan. En vaan ole tottunut sellaiseen, eikä kukaan ystäväpiirissäni tee niin. Tottakai saa sanoa oman mielipiteensä, mutta rakentavasti, en minä siitä ärsyynny koskaan.

 

[ap]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

Joo no noin se on tainnut mennä, nuo keskusteluyritykset..olen kyllä pari kertaa yrittänyt rauhallisemminkin, hermostumatta, mutten ole saanut miehestä mitään irti.

Eihän tollaisissa keskusteluissa kuulu saada toisesta "mitään irti" vaan saada itse rauhassa kertoa miltä tuntuu jne. Jos mies ei halua puhua, niin älä pakota ja tyydy siihen, että hän jaksaa kuunnella sua .

Joo no olen minä ainakin rehellisesti kertonut miltä minusta tuntuu, ihan syyttelemättäkin. Kyllä mies sen tietää, vaikkei itse mitään oikein ole sanonutkaan.

 

[ap]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

Joo no noin se on tainnut mennä, nuo keskusteluyritykset..olen kyllä pari kertaa yrittänyt rauhallisemminkin, hermostumatta, mutten ole saanut miehestä mitään irti.

Eihän tollaisissa keskusteluissa kuulu saada toisesta "mitään irti" vaan saada itse rauhassa kertoa miltä tuntuu jne. Jos mies ei halua puhua, niin älä pakota ja tyydy siihen, että hän jaksaa kuunnella sua .

Joo no olen minä ainakin rehellisesti kertonut miltä minusta tuntuu, ihan syyttelemättäkin. Kyllä mies sen tietää, vaikkei itse mitään oikein ole sanonutkaan.

Minusta tuntuu ettei mies arvosta minua, eikä näytä ollenkaan jos minusta välittää. pitää vaan itsestäänselvyytenä.

 

[ap]

Minä ehdottaisin että menisit ihan yksi juttelemaan jonnekin psykologille ajatuksistasi ja ahdistuksistasi, saisit purkaa sinne niitä olojasi miehesi sijaan ja sieltä voisit saada myös uutta näkökulmaa asioihin. Ei sinne tarvitse miestä raahata että apua saa. Itse olen käynyt ja ollaan miehenkin kanssa käyty ja apua on aina ollut. Ota vaikka itsellesi joku tavoite vaikka vuosi tai kaksi, ja jos siihen mennessä asiat eivät tunnu toimivan niin miettisi sitä eroa sitten vasta. Ja jos ero ei tunnu hyvältä niin ei sitä silloin myöskään kannata erota! Tsemppiä!

Kiitos. Voisihan sitä mennä juttelemaan. Epäilin jo tässä olevani masentunut, mutta en usko sitä kuitenkaan olevani, koska aina kun mies on muutamankin päivän poissa, oloni palaa ennalleen ja mieleni hyväksi. Mies on tosiaan tässä kevään ja alkukesän aikana ollut aina välillä mökkiä remontoimassa, ja on nytkin.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mulla on vähän samanlainen ajatus omasta miehestäni. Saatiin lapsi epäkypsään suhteeseen ja jälki oli sen mukaista. Ei vaan oltu toisillemme niitä oikeita, mutta lapsen takia yritettiin ja yritettiin, vaikka tuntui, että toimme toisissamme esiin vain huonoimmat puolet.

Pääasiassa tuo yrittäminen jäi mun harteille. Mä olen juossut yksin terapiat sun muut. Olen yrittänyt lähestyä miestä monin eri tavoin kuitenkaan onnistumatta ikinä juuri missään. Asioita en siis saanut parannettua. Lopulta taidettiin vihata molemmat toisiamme. Minä ainakin miestä, joka ei tikkua pistänyt ristiin minkään asian korjaamiseksi.

Oltiin välillä vuosi erossa ja mies veti ryhtiliikkeen sen aikana. Kohteli minua paremmin ja kunnioittavammin. Hetken olin jo innoissani. Kunnes taas huomaan, että se sama vanha kaava alkaa tulla esiin meidän käytöksissämme. Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään. Ja taas mietin, että mitä tehdä.

 

[suski]

Minusta tuntuu ettei mies arvosta minua, eikä näytä ollenkaan jos minusta välittää. pitää vaan itsestäänselvyytenä.

Mies on aikoinaan kertonut, että rakastaa sinua ja koska tilanne ei ole muuttunut, niin hän ei ole asiaan palannut .

 

[ap]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

 

[ap]

Minusta tuntuu ettei mies arvosta minua, eikä näytä ollenkaan jos minusta välittää. pitää vaan itsestäänselvyytenä.

Mies on aikoinaan kertonut, että rakastaa sinua ja koska tilanne ei ole muuttunut, niin hän ei ole asiaan palannut .

Näinpä juuri. :-/

 

[vakava sosiaalitapaus]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Ei sille voi mitään. Se on kuin oravanpyörä, josta on vaikea päästä pois. Me pääsimme kerran, mutta nyt tilanne näyttää taas luisuvan samaan. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi muuttaa kuin itseämme. Mulle kesti kauan tajuta tämä. Sillä sain aikaan oman suunnanmuutoksen ja sitä kautta se vaikutti mieheenkin. Mutta hän ei ole käynyt läpi samaa prosessia, eikä se minun suunnanmuutokseni yksin auttanut. Hänenkin pitäisi tehdä sellainen. Omasta tahdostaan ja halustaan. Sitä saan ehkä odottaa hautaan asti, jos odottamaan jään.

 

[kuokkija]

Minusta tuossa suhteessa on viela hyvat mahdollisuudet rakentaa onnellinen ja toimiva liitto.
Jo pelkastaan se etta mies arsyttaa sinua ja reagoit vahvasti kuten itkemalla ja suuttumalla ja suremalla, on nayttoa siita etta sinulla on vahvat tunteet sita kohtaan - jotka tosin nyt suuntautuu vaarin.
Myos moni muu mainitsemasi asia puhuu suhteen puolesta.

Mitaan ei ole menetetty. Itseasiassa tama vaihe voi kasvattaa suhteen vahvemmaksi. Etsi kuitenkin apua, jollei mies suostu terapiaan niin mene itse. Puhuminen auttaa ja saatat tehda yllattavia loytoja itsestasi - "tyokaluja" itsesi,ja sita kautta myos suhteen, korjaamiseen.
Tsemppia!

 

[BlondeMonsoon]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

No luulen, että se on pahimmanlaista tiuskimista, kun esim. mietin, että äsken esitin pari kysymystä, niin tää ihana peruspositiivinen, mutta kaltoinkohdeltu mamma alkoi haistatella ja haukkua idiootiksi.

Olikos tässä (alla lainaamani) se sun asiallisia kysymyksiä sisältävä kommentti? Ihan vaan sivustalukijana ajattelin..

Monet naisethan on tällaisia näytteleviä kaksinaamaisia bitchejä. Ollaan niin hilpeää kavereiden kanssa, mutta oman puolison kanssa tulee esille rouvan aito "pirtsakka" ja "hieno" persoona...

 

[BlondeMonsoon]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Tiedän, että kuulostaa kliseeltä, mutta sanon silti: kukaan ei voi tietää, miltä sinusta mikäkin asia tuntuu, ellet itse uskalla sanoa sitä ääneen. Ole rohkea ja silti rauhallinen, älä esitä syytöksiä ("miksi aina näin, miksei koskaan niin" ) vaan kerro miehellesi, mikä hänen käytöksessään satuttaa sinua, mikä on hienoa ja hyvää ja miten hän voisi saada sinut paremmalle mielelle. Kerro, että haluat tehdä töitä suhteen eteen, mutta et voi tehdä sitä yksin, hänen on myös annettava oma panoksensa.

Yksi keino on tosiaan mennä juttelemaan ammatti-ihmiselle, ja jos hyvin käy, saattaa miehesikin muuttaa mielensä asian suhteen, kun ymmärtää, että sitä tarvitaan, jotta elämänne yhdessä voisi jatkua ja voisitte olla onnellisia yhdessä.

 

[ap]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Ei sille voi mitään. Se on kuin oravanpyörä, josta on vaikea päästä pois. Me pääsimme kerran, mutta nyt tilanne näyttää taas luisuvan samaan. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi muuttaa kuin itseämme. Mulle kesti kauan tajuta tämä. Sillä sain aikaan oman suunnanmuutoksen ja sitä kautta se vaikutti mieheenkin. Mutta hän ei ole käynyt läpi samaa prosessia, eikä se minun suunnanmuutokseni yksin auttanut. Hänenkin pitäisi tehdä sellainen. Omasta tahdostaan ja halustaan. Sitä saan ehkä odottaa hautaan asti, jos odottamaan jään.

Sama mulla. Osittain syytän itseäni kun en tajunnut että ne ongelmat joita hän kertoi joskus hänen aiemmassa suhteessaan olleen, ovat nyt meilläkin.

Yksi iso syy on se, ettei mies juurikaan viihdy kotona, vaikkei ole edes töissä. Alussa uskoin hänen puheitaan siitä että hän perustaa uuden yrityksen konkkaan menneen tilalle pikimmiten, muttei sitä päivää ole vieläkään tullut, jos tuleekaan. Hänellä on rahaa, enkä tiedä yhtään mistä, ei hän kerro vaikka tuotakin asiaa olen tiukannut useasti.

Hän tekee osittain myös ihan fiksuja juttuja, kuten nytkin mökin remppaus, ja usein korjaa minun autoani tms. Mutta aika paljon myös harrastuksiksi luokiteltavia juttuja. Ja minä hoidan kotin ja lapsen, hän vain sotkee. Ja valittaa jos ole jättänyt jotain tekemättä. Ja tiuskii ja on väsynyt, kun tulee usein vasta myöhään kotiin. Tuijottaa vaan jalat haisten ja tukka paskaisena internettiä. lisäksi pukeutuu kuin ryysyläinen. Yhteistä aikaa saa kinuamalla kinuta, ja silloinkin jos suostuu vaikka lähtemään minun ja lapsen kanssa leikkipuistoon, näyttää hapanta naamaa usein.

Tuntuu että olen ihan yksin tässä suhteessa. Minä olen erittäin tunteellinen ja nainen, minulla olisi paljon rakkautta annettavana. En todellakaan ole mikään tiuskiva pirttihirmu. Usein odotan miestä ruokien kanssa kotona, ja olen oikeasti kaivannut häntä. Sitten hän vaan istuu taas jalat haisten internetissä, mussuttaa jotain ihme tonnikala-kanamunasotkuaan, ja paasaa politiikasta suu vaahdossa, kun minä haluaisin vaikka istua kahdestaan kynttilänvalossa ja jutella henkeviä.

Anteeksi kun purkauduin, kakkaa tulee tästä nistkaan, mutta tulkoon.

 

[ap]

onko jutteleminen sitä et tiuskit hälle vai ihan rauhallisesti kerrot mietteitäsi..? ja miten olis jos kirjoittaisit vaikka miehelles kirjeen vihkoon mihin hän sais sitte vaikka kirjottaa kun haluuaa sinulle takaisin.. toisen kun oot ensin oikeen haukunnu ja sit pakotat sen päälle kertoon omia tunteitaan niin eihän siitä tuu ku paha mieli molemmille..

No luulen, että se on pahimmanlaista tiuskimista, kun esim. mietin, että äsken esitin pari kysymystä, niin tää ihana peruspositiivinen, mutta kaltoinkohdeltu mamma alkoi haistatella ja haukkua idiootiksi.

Olikos tässä (alla lainaamani) se sun asiallisia kysymyksiä sisältävä kommentti? Ihan vaan sivustalukijana ajattelin..

Monet naisethan on tällaisia näytteleviä kaksinaamaisia bitchejä. Ollaan niin hilpeää kavereiden kanssa, mutta oman puolison kanssa tulee esille rouvan aito "pirtsakka" ja "hieno" persoona...

Heh, hyvä kun joku muukin huomioi tämän. En minä tuota ihan asiallisena kommenttina kyllä pitänyt, siksi vastasin todella epäasiallisesti itsekin. Niin metsä vastaa.. tuosta ei tosiaankaan voi minusta vetää mitään suuria johtopäätöksiä minun bitcmäisyydestäni jos vähän kimmastuin.. myönnän toki että olen tosiaan helposti provosoituvaa tyyppiä, mikä ei ole kaunis piirre ihmisessä sekään. :-(

 

[ap]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Tiedän, että kuulostaa kliseeltä, mutta sanon silti: kukaan ei voi tietää, miltä sinusta mikäkin asia tuntuu, ellet itse uskalla sanoa sitä ääneen. Ole rohkea ja silti rauhallinen, älä esitä syytöksiä ("miksi aina näin, miksei koskaan niin" ) vaan kerro miehellesi, mikä hänen käytöksessään satuttaa sinua, mikä on hienoa ja hyvää ja miten hän voisi saada sinut paremmalle mielelle. Kerro, että haluat tehdä töitä suhteen eteen, mutta et voi tehdä sitä yksin, hänen on myös annettava oma panoksensa.

Yksi keino on tosiaan mennä juttelemaan ammatti-ihmiselle, ja jos hyvin käy, saattaa miehesikin muuttaa mielensä asian suhteen, kun ymmärtää, että sitä tarvitaan, jotta elämänne yhdessä voisi jatkua ja voisitte olla onnellisia yhdessä.

Kiitos sinulle, näin taidan oikeasti toimia.

 

[BlondeMonsoon]

No tuon kommentin kirjoittaja paljasti vain oman yksinkertaisuutensa; ilmeisesti häneltä unohtui hyvin nopeasti kahden kommenttinsa välissä tarkistaa se oman ensimmäisen kommenttinsa asiallisuus ja "kysymyssisältö"

Kai sitä normaali inhimmillinen ihminen provosoituu, jos yrittää kysyä neuvoa ja aina jonkun on tultava aukomaan päätään ihan sen päänaukomisen riemusta, ilman minkäänlaista halua keskustella sen hetkisestä asiasta.. Joten sinuna en liikoja itseäni tuomitsisi sen suhteen =)

 

[ap]

No tuon kommentin kirjoittaja paljasti vain oman yksinkertaisuutensa; ilmeisesti häneltä unohtui hyvin nopeasti kahden kommenttinsa välissä tarkistaa se oman ensimmäisen kommenttinsa asiallisuus ja "kysymyssisältö"

Kai sitä normaali inhimmillinen ihminen provosoituu, jos yrittää kysyä neuvoa ja aina jonkun on tultava aukomaan päätään ihan sen päänaukomisen riemusta, ilman minkäänlaista halua keskustella sen hetkisestä asiasta.. Joten sinuna en liikoja itseäni tuomitsisi sen suhteen =)

Kiitos. Minä jo ajattelin että paljastinko sittenkin olevani se hirmuinen bitch-pirttihirmu. :-D

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Kyllä se voi kuin voikin johtua siitä, että sulla itselläs on pinna tavallista kireämmällä vauvavuoden takia.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että eron sijasta yrittäisitte vaikka keskustelemalla/ parisuhdeneuvonnan/-terapian avulla parantaa ja jatkaa suhdettanne.

Kuulostat vähän sellaiselta heinäsirkalta, joka aina "rakastuu" (lue: ihastuu) ja kun "rakastuminen" (lue: ihastuminen) menee ohi eikä saa enää päivittäistä palvontaa, niin vaihtaa uuteen.

No niin, sinä olet kyllä erittäin lähellä totuutta ihan kaikessa mitä kirjoitit, kiitos siitä!! Olen rakastuja, ja ihan mieletön idealisti, enkä voi sille mitään.:-((

Kyllä minäkin haluaisin jatkaa, sillä en ole tyhmä ihminen, ja mietin paljon asioita. Terapiaan haluaisin mutta mies tosiaan ei.

Mikä estää sinua menemästä terapiaan? Siitä voi olla enemmän apua kuin luuletkaan :hug:

 

[BlondeMonsoon]

Ja eipä kestä kiittää, toivottavasti saatte miehesi kanssa asiat kuntoon, onhan tuossa sarkaa. Niin sitä pääsee kertymään, jos sen päästää kertymään, valitettavasti. Itsellänikin on ollut tiuskinta-vaiheita, tosin takuulla suurin osa niistä on johtunut ihan vain omista ahdistuksistani, mutta aina kun toisen kanssa elää, pitäis molempien osata myös kertoa, jos ahdistaa vaikkei se suoraan toisesta johtuisikaan.

Ja jos jostain syystä, yrityksistä huolimatta, päädytte eroamaan, niin ainakin voit todeta lopulta tehneesi kaiken, mitä tehtävissä on. On kuitenkin hienoa, että mietit jatkamista ja ratkaisuja, kun nykyään tuntuu, että erotaan heti, kun asiat menee hetkellisesti alamäkeä. Fyysistä eikä psyykkistä väkivaltaa ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta tavallaan nämä "perusongelmat" on usein korjattavissa, jos molemmat osapuolet sitä todella haluaa.

Tsemppiä sulle kovasti :hug:

 

[ap]

Kyllä se voi kuin voikin johtua siitä, että sulla itselläs on pinna tavallista kireämmällä vauvavuoden takia.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että eron sijasta yrittäisitte vaikka keskustelemalla/ parisuhdeneuvonnan/-terapian avulla parantaa ja jatkaa suhdettanne.

Kuulostat vähän sellaiselta heinäsirkalta, joka aina "rakastuu" (lue: ihastuu) ja kun "rakastuminen" (lue: ihastuminen) menee ohi eikä saa enää päivittäistä palvontaa, niin vaihtaa uuteen.

No niin, sinä olet kyllä erittäin lähellä totuutta ihan kaikessa mitä kirjoitit, kiitos siitä!! Olen rakastuja, ja ihan mieletön idealisti, enkä voi sille mitään.:-((

Kyllä minäkin haluaisin jatkaa, sillä en ole tyhmä ihminen, ja mietin paljon asioita. Terapiaan haluaisin mutta mies tosiaan ei.

Mikä estää sinua menemästä terapiaan? Siitä voi olla enemmän apua kuin luuletkaan :hug:

Joo kyllä olen jo alkanut ajatella että menen vaikka yksin. Yksi tuttavapariskunta on ollut monta vuotta tosi huonoissa väleissä, ja pariterapiasta on kuulemma ihan oikeasti ollut apua. Olen sitä miehellekin ehdottanut, mutta hänen mielestään meillä ei ole syytä mennä. :-( Minä kuitenkin taidan mennä.

 

[ap]

nostelenpa tätä yöllistä vielä, jos joku haluaisi vielä jotain kommentoida. Mutta asiallisesti kiitos.

 

[Elli]

Peli ei ole vielä menetetty, ei vaikuta siltä että rakkaus olisi loppunut teidän väliltänne.

Vaikuttaa vain siltä että sinä olet ylirasittunut, ja mies ei auta sinua tarpeeksi , tekee vain onia juttujaan, ja on väsynyt. Ja sinäkin olet väsynyt.

Uskon että helpottaa ajan myötä kun lapsi kasvaa, tosin ei itsekseen. Kyllä minäkin kehottaisin teitä käymään jossain juttelemassa, ehkä saisitte uusia näkökulmia. Ja yhteistä, kahdenkeskistä aikaa olisi hyvä välillä olla.

Tsemppiä!