Kerron miten tunnen miestäni kohtaan- kertokaa te, kannattaisiko erota, vai vielä yrittää?

[siis]

käsitinkö oikein, että mies ei käy töissä, eikä silti ole juurikaan kotona, tulee iltaisin vain väsyneenä kotiin nukkumaan? Joo no ei ole ihme että olet ärtyisä, tosi pitkä pinna sinulla, itse olisin jo potkinut moisen luuserin pihalle. Kundihan pitää itseään sinkkuna joka voi tehdä mitä huvittaa!!

 

[mä]

On se hyvä että on rankkaa yhden vilkkaan taaperon kanssa! Onneksi sinulla ei ole kuin se yksi! mullalapsia kuusi ja kaikki alle kouluikäisiä ja olen viikot yksin heidän kanssa!!!

 

[ap]

On se hyvä että on rankkaa yhden vilkkaan taaperon kanssa! Onneksi sinulla ei ole kuin se yksi! mullalapsia kuusi ja kaikki alle kouluikäisiä ja olen viikot yksin heidän kanssa!!!

No ei tässä nyt ihan siitä ole kyse, ei se ole ongelman pointti ollenkaan, luitko kaikki kirjoitukseni?

Jos olisi enemmän rakkautta, eikä mies olisi aina vaan äreä, puhumaton ja eläisi niinkuin minua tai suhdettamme ei olisikaan, niin jaksaisin huomattavasti paremmin, vaikka kuuden kanssa.

Suhteemme on vähän väljähtynyt. Ei siitä pelkästään tietenkään apua olisi, jos mies olisi enemmän kotona ja auttaisi täällä.

 

[paha olla]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Ei sille voi mitään. Se on kuin oravanpyörä, josta on vaikea päästä pois. Me pääsimme kerran, mutta nyt tilanne näyttää taas luisuvan samaan. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi muuttaa kuin itseämme. Mulle kesti kauan tajuta tämä. Sillä sain aikaan oman suunnanmuutoksen ja sitä kautta se vaikutti mieheenkin. Mutta hän ei ole käynyt läpi samaa prosessia, eikä se minun suunnanmuutokseni yksin auttanut. Hänenkin pitäisi tehdä sellainen. Omasta tahdostaan ja halustaan. Sitä saan ehkä odottaa hautaan asti, jos odottamaan jään.

Sama mulla. Osittain syytän itseäni kun en tajunnut että ne ongelmat joita hän kertoi joskus hänen aiemmassa suhteessaan olleen, ovat nyt meilläkin.

Yksi iso syy on se, ettei mies juurikaan viihdy kotona, vaikkei ole edes töissä. Alussa uskoin hänen puheitaan siitä että hän perustaa uuden yrityksen konkkaan menneen tilalle pikimmiten, muttei sitä päivää ole vieläkään tullut, jos tuleekaan. Hänellä on rahaa, enkä tiedä yhtään mistä, ei hän kerro vaikka tuotakin asiaa olen tiukannut useasti.

Hän tekee osittain myös ihan fiksuja juttuja, kuten nytkin mökin remppaus, ja usein korjaa minun autoani tms. Mutta aika paljon myös harrastuksiksi luokiteltavia juttuja. Ja minä hoidan kotin ja lapsen, hän vain sotkee. Ja valittaa jos ole jättänyt jotain tekemättä. Ja tiuskii ja on väsynyt, kun tulee usein vasta myöhään kotiin. Tuijottaa vaan jalat haisten ja tukka paskaisena internettiä. lisäksi pukeutuu kuin ryysyläinen. Yhteistä aikaa saa kinuamalla kinuta, ja silloinkin jos suostuu vaikka lähtemään minun ja lapsen kanssa leikkipuistoon, näyttää hapanta naamaa usein.

Tuntuu että olen ihan yksin tässä suhteessa. Minä olen erittäin tunteellinen ja nainen, minulla olisi paljon rakkautta annettavana. En todellakaan ole mikään tiuskiva pirttihirmu. Usein odotan miestä ruokien kanssa kotona, ja olen oikeasti kaivannut häntä. Sitten hän vaan istuu taas jalat haisten internetissä, mussuttaa jotain ihme tonnikala-kanamunasotkuaan, ja paasaa politiikasta suu vaahdossa, kun minä haluaisin vaikka istua kahdestaan kynttilänvalossa ja jutella henkeviä.

Anteeksi kun purkauduin, kakkaa tulee tästä nistkaan, mutta tulkoon.

Hei ap,

itse painiskelen ihan sanoissa fiiliksissä. Mä olen myös kotona ja tosiaan tuntuu että seinät kaatuu niskaan kun ei tuolta ukolta saa mitään tukea. Tämä yllä oleva tekstisi hymyilytti mutta ihan samanlaisia ajatuksia kun minulla päivittäin miehestäni. Juurikin tuo, että kaikki sinänsä pikku asiat ÄRSYTTÄÄ.

Meillä tämä jalkapallo vielä pahentaa tilannetta - äijä on fanaattinen urheilufriikki ja se lisää mun ärsyyntymistä ennestään. Nyt vaan kyttää kaikenmaailman kisastudiota illat pitkät - ja sen lisäksi vielä sen pitää itsekin päästä pelaamaan usein. Mua ärsyttää siinäkin lähinnä se, että tuntuu, että se on ainoa asia mistä mies on oikeasti kiinnostunut. Sen silmät suorastaan loistaa kun se pääsee pelaamaan tai vaahtoo kavereidensa kanssa jostain urheilusta. Minä tai lapset ei herätetä siinä koskaan vastaavanlaista innostusta vaikka mitä tehtäis.

Ja juurikin tuo puhumattomuus... mä olen niin monta kertaa yrittänyt kuvata mitä tunnen ja puhua, puhua, puhua - mutta mies ei sano mitään. :headwall:
Se aiheuttaa niin suurta turhautumisen tunnetta ettei mitään rajaa.

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo kohta 10 vuotta, nuorena alettiin seurustella. Nyt lähinnä mietin, että ollaanko me yhdessä vaan tottumisen takia, on vaikea löytää mitään iloa enää toisesta. Mutta kun ei meillä ole mitään oikeaa syytä erotakaan. Vai onko tää vain pikkulapsivaiheen luonnollista väsymistä?

En tiedä. Mutta surullinen ja ahdistunut, sekä ennenkaikkea ärsyyntynyt olen päivästä päivään.

 

[ap]

On se hyvä että on rankkaa yhden vilkkaan taaperon kanssa! Onneksi sinulla ei ole kuin se yksi! mullalapsia kuusi ja kaikki alle kouluikäisiä ja olen viikot yksin heidän kanssa!!!

No ei tässä nyt ihan siitä ole kyse, ei se ole ongelman pointti ollenkaan, luitko kaikki kirjoitukseni?

Jos olisi enemmän rakkautta, eikä mies olisi aina vaan äreä, puhumaton ja eläisi niinkuin minua tai suhdettamme ei olisikaan, niin jaksaisin huomattavasti paremmin, vaikka kuuden kanssa.

Suhteemme on vähän väljähtynyt. Ei siitä pelkästään tietenkään apua olisi, jos mies olisi enemmän kotona ja auttaisi täällä.

Lisään vielä kysymyksen, että olisitko yhtä ymmärtäväinen, jos mies olisi peruspäivärahalla, ei aikomustakaan mennä töihin, ja olisi silti joka päivä aamusta iltaan poissa, omissa harrastuksissaan ja kavereitaan näiden firmoissa ilmaisiksi auttamassa pääasiassa? Veikkaanpa että jos mies toisi kotiin vaikka vähän toista tonnia kuussa, palkkatyöstä, ja olisi sitten poissa yhtä paljon, niin olisin huomattavasti ymmärtäväisempi.

 

[ap]

Toinen ei huomio muita kuin itsensä ja minä vedän herneitä nenään.

No ihan juurikin näin. En oikein keksi miten voisin olla olematta ärtyisä kun toinen kohtelee minua niin kuin kohtelee. Se olisi teeskentelyä pahimmasta päästä.

Ei sille voi mitään. Se on kuin oravanpyörä, josta on vaikea päästä pois. Me pääsimme kerran, mutta nyt tilanne näyttää taas luisuvan samaan. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi muuttaa kuin itseämme. Mulle kesti kauan tajuta tämä. Sillä sain aikaan oman suunnanmuutoksen ja sitä kautta se vaikutti mieheenkin. Mutta hän ei ole käynyt läpi samaa prosessia, eikä se minun suunnanmuutokseni yksin auttanut. Hänenkin pitäisi tehdä sellainen. Omasta tahdostaan ja halustaan. Sitä saan ehkä odottaa hautaan asti, jos odottamaan jään.

Sama mulla. Osittain syytän itseäni kun en tajunnut että ne ongelmat joita hän kertoi joskus hänen aiemmassa suhteessaan olleen, ovat nyt meilläkin.

Yksi iso syy on se, ettei mies juurikaan viihdy kotona, vaikkei ole edes töissä. Alussa uskoin hänen puheitaan siitä että hän perustaa uuden yrityksen konkkaan menneen tilalle pikimmiten, muttei sitä päivää ole vieläkään tullut, jos tuleekaan. Hänellä on rahaa, enkä tiedä yhtään mistä, ei hän kerro vaikka tuotakin asiaa olen tiukannut useasti.

Hän tekee osittain myös ihan fiksuja juttuja, kuten nytkin mökin remppaus, ja usein korjaa minun autoani tms. Mutta aika paljon myös harrastuksiksi luokiteltavia juttuja. Ja minä hoidan kotin ja lapsen, hän vain sotkee. Ja valittaa jos ole jättänyt jotain tekemättä. Ja tiuskii ja on väsynyt, kun tulee usein vasta myöhään kotiin. Tuijottaa vaan jalat haisten ja tukka paskaisena internettiä. lisäksi pukeutuu kuin ryysyläinen. Yhteistä aikaa saa kinuamalla kinuta, ja silloinkin jos suostuu vaikka lähtemään minun ja lapsen kanssa leikkipuistoon, näyttää hapanta naamaa usein.

Tuntuu että olen ihan yksin tässä suhteessa. Minä olen erittäin tunteellinen ja nainen, minulla olisi paljon rakkautta annettavana. En todellakaan ole mikään tiuskiva pirttihirmu. Usein odotan miestä ruokien kanssa kotona, ja olen oikeasti kaivannut häntä. Sitten hän vaan istuu taas jalat haisten internetissä, mussuttaa jotain ihme tonnikala-kanamunasotkuaan, ja paasaa politiikasta suu vaahdossa, kun minä haluaisin vaikka istua kahdestaan kynttilänvalossa ja jutella henkeviä.

Anteeksi kun purkauduin, kakkaa tulee tästä nistkaan, mutta tulkoon.

Hei ap,

itse painiskelen ihan sanoissa fiiliksissä. Mä olen myös kotona ja tosiaan tuntuu että seinät kaatuu niskaan kun ei tuolta ukolta saa mitään tukea. Tämä yllä oleva tekstisi hymyilytti mutta ihan samanlaisia ajatuksia kun minulla päivittäin miehestäni. Juurikin tuo, että kaikki sinänsä pikku asiat ÄRSYTTÄÄ.

Meillä tämä jalkapallo vielä pahentaa tilannetta - äijä on fanaattinen urheilufriikki ja se lisää mun ärsyyntymistä ennestään. Nyt vaan kyttää kaikenmaailman kisastudiota illat pitkät - ja sen lisäksi vielä sen pitää itsekin päästä pelaamaan usein. Mua ärsyttää siinäkin lähinnä se, että tuntuu, että se on ainoa asia mistä mies on oikeasti kiinnostunut. Sen silmät suorastaan loistaa kun se pääsee pelaamaan tai vaahtoo kavereidensa kanssa jostain urheilusta. Minä tai lapset ei herätetä siinä koskaan vastaavanlaista innostusta vaikka mitä tehtäis.

Ja juurikin tuo puhumattomuus... mä olen niin monta kertaa yrittänyt kuvata mitä tunnen ja puhua, puhua, puhua - mutta mies ei sano mitään. :headwall:
Se aiheuttaa niin suurta turhautumisen tunnetta ettei mitään rajaa.

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo kohta 10 vuotta, nuorena alettiin seurustella. Nyt lähinnä mietin, että ollaanko me yhdessä vaan tottumisen takia, on vaikea löytää mitään iloa enää toisesta. Mutta kun ei meillä ole mitään oikeaa syytä erotakaan. Vai onko tää vain pikkulapsivaiheen luonnollista väsymistä?

En tiedä. Mutta surullinen ja ahdistunut, sekä ennenkaikkea ärsyyntynyt olen päivästä päivään.

Samoja fiiliksiä todellakin. Tsemppiä sinulle, koitetaan vaan jaksaa, eikä unohdeta sitä puhumista. Jos suhteemme muuttuu paremmaksi, niin meidän on se muutos jostain aloitettava, vaikka sitten menemällä yksin jonnekin juttelemaan, ja saamaan ohjeita jaksamiseen.