Mulla on, enna, sun kans samat fiilikset, kun mies on nyt kotimaassaan käymässä, elikä yksin saan täällä iloita!Olen jo kertonu vanhemmille ja systerille vauvasta, mutta sisko on ruotsissa ja vanhemmat kiertää eurooppaa jonku aikaa, joten ainut ""tuuletuspaikka"" on tämä netti. Tänään olen ensi kertaa saanu kokea tämän raskauden ei niin mukavia puolia eli helvetillisen pahan olon!!!!Sekunnin tuhannesosan ehdin jo miettiä, että mihin olen pääni pistänyt, mutta tottakai kestän kaiken vauvan vuoksi. Periaatteessa mulla pitäis olla rv. 5+3, mutta olen ruvennu miettimään, josko oltais jo vähän pidemmällä, koska plussakin oli tuossa taannoin todella vahva, vaikka menkkojen ei periaatteessa olisi edes vielä pitäny alkaa... Mene ja tiedä =) Toivossa on hyvä elää. Muutenkin mulla on todella selkeät oireet. No neuvola on kuitenkin vasta ensi kuun alkupuolella, joten otan rennosti siihen asti. Olen aika hyvin pystyny olemaan ajattelematta keskenmenoa, itse asiassa, pidän osittain itsestään selvänä, että meitä on kolme ensi kesänä. Jesh, nyt taas tankkaamaan, kun paha olo pyrkii pintaan...