Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)
- Viestiketjun aloittaja UniQuePopPy
- Ensimmäinen viesti
V
"vieras"
Vieras
Jahhas, vai niin. En mä ihan huono oppilas ollut, mutta kuka kaikkia ameebojen ja karvakädellisten apinoiden esiintuloja muistaa.
Muistamisella on selvä hyöty. Kun muistat miten maailma toimii ja mistä olet tullut voit tuhlata vähemmän aikaa satuhahmojen palvontaan.
Uskossa oleminen kannattaa myös aloittaa sellaisella kuin laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen, Usko/Jeesuksen seuraaminen on se ykkös asia, sen ohi ei kannata laittaa muuta siten ehkä hengellinen elämä ei pääse niin kukoistamaan, jos pitää sitä vain kivana harrastuksena tai joskus sillointällöin muistaa jonkun rukouksen sanoa.
Sanotaan että hengellisen elämän pitää hyvin tasapainossa neljä asiaa:
-Jumalan Sana (raamattu, lue esim. päivittäin ja uutta testamenttia. Suosittelen "Johanneksen ensimmäinen kirje" tai matteusta tai markusta. Sananlaskut ja psalmit on myös kivaa luettavaa )
-Rukous
-Seurakunta (seurakunnassa käyminen)
-uskovien yhteys
Mutta sinun ei tarvitse alkaa kokoamaan mitään yksin
Pyydä rukouksessa apua, Sano vaikka "Herra Jeesus, annan sinulle koko elämäni, haluan seurata sinua, näytä minulle tie mitä pitää tehdä ja ohjaa minua." Uskon että saat pian vastauksen ja tunnet, että ihan oikeasti jotain sun sisällä on tapahtunut. Aivan varmasti Jeesus ottaa sinut vastaan, se ei ehkä heti tunnu millekään, mutta itse vaan yhtäkkiä hokasin yks aamu kun olin tullut uskoon, ja suusta pääsi kirosana... Niin se tuntuikin tosi pahalta ja tuli sellanen huono omatunto, tuo tarkoittaa sitä että Jeesus on oikeasti tullut asumaan sun sydämmeen Siunausta sinulle, olet tehnyt maailman parhaimman ratkaisun
[QUOTE="vieras";27850720]Muistamisella on selvä hyöty. Kun muistat miten maailma toimii ja mistä olet tullut voit tuhlata vähemmän aikaa satuhahmojen palvontaan.[/QUOTE]
Luettele mielessäsi sitten kaikki sijamuodot ja indefiniittipronominit, alkuaineet sekä USA:n osavaltiot niin mä lupaan opetella evoluutiotaulun etu-ja takaperin ulkoa.
opcorn:
Luettele mielessäsi sitten kaikki sijamuodot ja indefiniittipronominit, alkuaineet sekä USA:n osavaltiot niin mä lupaan opetella evoluutiotaulun etu-ja takaperin ulkoa.
opcorn:
Tuota, mäkin nyt ihmettelen että mistä kuolleen tekemästä evankelioinnista sä nyt puhut. Onks tää joku hellarien uusi säädös.
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Luettele mielessäsi sitten kaikki sijamuodot ja indefiniittipronominit, alkuaineet sekä USA:n osavaltiot niin mä lupaan opetella evoluutiotaulun etu-ja takaperin ulkoa.
Noin. Nyt voit aloittaa peruskoulun uudelleen vitosluokalta, ja koita tällä kertaa sisäistää mitä luet niin pääset ehkä lopulta uskon harhoista.
Arvoisa ketjun lukija. Tuo "kiksauttava" on vielä aika uusi termi uskonnollisessa metaforakentässä, joskin se viittaa ihmisen yhteen perustarpeisiin. Ehkä voimme kukin mielessämme syventyä pohtimaan josko sen voisi korvata jollakin muulla ilmaisulla.
Aivan. Mutta niin kauan kuin ko. sanan käyttötarkoituksen ja uskontomme perustajan oman kielenkäytön välillä on hienoinen ristiriita, niin ehkä tuohon lauseeseen voi tuon sanan paikalle jokainen mielessään laittaa vaikka pienen, kauniin kukkasen.:flower:
Ä
"äityliini"
Vieras
Tänään taas uskon enemmän Jumalaan joa on tämän maailman koko jutun luonnut. Avaruuksia myöten. Kaikki toimii avaruudessa järjestelmällisesti. Palneetat yms liikkuu sittenki järjestelmällisesti ei vain kaaottisesti kuten tähän saakka on oletettu.
Jokin voi ma on saanut nämä kaikki syntymään. Sitä millä tyylillä en tiedä. EHkä se on ollut pieni massa kuten evoluutionkannattajat sanoo , mistä Jumala on voimiaan hyväksi käyttäen tehnyt elämää. Alkuräjähdysteoria.
Jokin voi ma on saanut nämä kaikki syntymään. Sitä millä tyylillä en tiedä. EHkä se on ollut pieni massa kuten evoluutionkannattajat sanoo , mistä Jumala on voimiaan hyväksi käyttäen tehnyt elämää. Alkuräjähdysteoria.
Kiitos selvennyksestä. Tämä sana oli adjektiivina aivan uutta mulle, substantiivina ei - eikä oikein verbinäkään.
[QUOTE="äityliini";27851252]Tänään taas uskon enemmän Jumalaan joa on tämän maailman koko jutun luonnut. Avaruuksia myöten. Kaikki toimii avaruudessa järjestelmällisesti. Palneetat yms liikkuu sittenki järjestelmällisesti ei vain kaaottisesti kuten tähän saakka on oletettu.
Jokin voi ma on saanut nämä kaikki syntymään. Sitä millä tyylillä en tiedä. EHkä se on ollut pieni massa kuten evoluutionkannattajat sanoo , mistä Jumala on voimiaan hyväksi käyttäen tehnyt elämää. Alkuräjähdysteoria.[/QUOTE]
Aivan!
Jokin voi ma on saanut nämä kaikki syntymään. Sitä millä tyylillä en tiedä. EHkä se on ollut pieni massa kuten evoluutionkannattajat sanoo , mistä Jumala on voimiaan hyväksi käyttäen tehnyt elämää. Alkuräjähdysteoria.[/QUOTE]
Aivan!
L
lapsenlapsi
Vieras
En oikeastaan tiedä miksi päädyin tänne tämän kirjoittamaan, kai ajattelin, että te osaisitte sanoa jotain lohduttavaa ja viisasta. ?
Sain juuri tietää isoisäni kuolleen. Olihan hän jo pitkälle yli 80-vuotias ja sairasti paljon, silti olen ihan hukassa uutisen kuultuani. Minulta ei ole koskaan aiemmin kuollut yhtään sukulaista tai tuttua. Tältäkö tuntuu läheisen kuolema?
Olen sytyttänyt kynttilän, töistä lähdin hieman aikaisemmin, koska en osannut keskittyä yhtään mihinkään.
En kuulu kirkkoon, mutten ole koskaan kieltänytkään jumalan olemassaoloa. Tässä tilanteessa tuli vahva tahto haluta uskoa taivaaseen ja johonkin suurempaan. Tuntuu oudolta mutta tekisi mieli mennä kirkkoon tai edes kirkon portaille ihan vain istumaan.
En oikein tiedä miten päin olla.
Voi olla, ettei tämä välttämättä tähän topiciin kuuluisikaan, en vain tiedä mihin muualle mennä tai kirjoittaa...
Sain juuri tietää isoisäni kuolleen. Olihan hän jo pitkälle yli 80-vuotias ja sairasti paljon, silti olen ihan hukassa uutisen kuultuani. Minulta ei ole koskaan aiemmin kuollut yhtään sukulaista tai tuttua. Tältäkö tuntuu läheisen kuolema?
Olen sytyttänyt kynttilän, töistä lähdin hieman aikaisemmin, koska en osannut keskittyä yhtään mihinkään.
En kuulu kirkkoon, mutten ole koskaan kieltänytkään jumalan olemassaoloa. Tässä tilanteessa tuli vahva tahto haluta uskoa taivaaseen ja johonkin suurempaan. Tuntuu oudolta mutta tekisi mieli mennä kirkkoon tai edes kirkon portaille ihan vain istumaan.
En oikein tiedä miten päin olla.
Voi olla, ettei tämä välttämättä tähän topiciin kuuluisikaan, en vain tiedä mihin muualle mennä tai kirjoittaa...
En oikeastaan tiedä miksi päädyin tänne tämän kirjoittamaan, kai ajattelin, että te osaisitte sanoa jotain lohduttavaa ja viisasta. ?
Sain juuri tietää isoisäni kuolleen. Olihan hän jo pitkälle yli 80-vuotias ja sairasti paljon, silti olen ihan hukassa uutisen kuultuani. Minulta ei ole koskaan aiemmin kuollut yhtään sukulaista tai tuttua. Tältäkö tuntuu läheisen kuolema?
Olen sytyttänyt kynttilän, töistä lähdin hieman aikaisemmin, koska en osannut keskittyä yhtään mihinkään.
En kuulu kirkkoon, mutten ole koskaan kieltänytkään jumalan olemassaoloa. Tässä tilanteessa tuli vahva tahto haluta uskoa taivaaseen ja johonkin suurempaan. Tuntuu oudolta mutta tekisi mieli mennä kirkkoon tai edes kirkon portaille ihan vain istumaan.
En oikein tiedä miten päin olla.
Voi olla, ettei tämä välttämättä tähän topiciin kuuluisikaan, en vain tiedä mihin muualle mennä tai kirjoittaa...
Osanottoni. :hug: Läheisen kuolema on aika hurja juttu kun se tulee kohdalle, sitä tunnetta ei oikeastaan arvaa ennen kuin sen itse kokee. Samalla tulee monelle vähän semmoinen pieni olo itseä isompien asioiden äärellä.
Kun on surua niin ihmisten vilinä ja arkitouhu yhtäkkiä katoaa ympäriltä.
Mutta sulla on nyt lupa surra, vaikka muu maailma hyörii ympärillä entiseen malliin. Saat muistaa sitä rakasta ihmistä ja niitä muistoja.
Laitan sullekin tämän lempirunoni mikä on tämän ketjun alussa:
Anna surun tulla
kun on surun aika
suru hiljentää
suru syventää.
Anna itkun tulla kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla
kun on sillä aika
kaipaus kolkuttaa
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla
Isä rakastaa.
-Erkki Leminen-
V
"vieras"
Vieras
Vaatii suunnatonta ironiaa lausua tällaista tilanteessa jossa armollinen Isä on tappanut läheisen.
[QUOTE="vieras";27851850]Vaatii suunnatonta ironiaa lausua tällaista tilanteessa jossa armollinen Isä on tappanut läheisen.[/QUOTE]
Muista että se armollinen isä on myös antanut meidän jokaisen syntyä. Olisi hän voinut jokaisen kohdalla keskeyttää raskauden, ja meiltä kaikilta olisi jäänyt tämän maailman ihmeelliset jutut näkemättä ja kokematta.
Sillä, joka on antanut elämän, on myös oikeus ottaa se pois.
Muista että se armollinen isä on myös antanut meidän jokaisen syntyä. Olisi hän voinut jokaisen kohdalla keskeyttää raskauden, ja meiltä kaikilta olisi jäänyt tämän maailman ihmeelliset jutut näkemättä ja kokematta.
Sillä, joka on antanut elämän, on myös oikeus ottaa se pois.
En oikeastaan tiedä miksi päädyin tänne tämän kirjoittamaan, kai ajattelin, että te osaisitte sanoa jotain lohduttavaa ja viisasta. ?
Sain juuri tietää isoisäni kuolleen. Olihan hän jo pitkälle yli 80-vuotias ja sairasti paljon, silti olen ihan hukassa uutisen kuultuani. Minulta ei ole koskaan aiemmin kuollut yhtään sukulaista tai tuttua. Tältäkö tuntuu läheisen kuolema?
Olen sytyttänyt kynttilän, töistä lähdin hieman aikaisemmin, koska en osannut keskittyä yhtään mihinkään.
En kuulu kirkkoon, mutten ole koskaan kieltänytkään jumalan olemassaoloa. Tässä tilanteessa tuli vahva tahto haluta uskoa taivaaseen ja johonkin suurempaan. Tuntuu oudolta mutta tekisi mieli mennä kirkkoon tai edes kirkon portaille ihan vain istumaan.
En oikein tiedä miten päin olla.
Voi olla, ettei tämä välttämättä tähän topiciin kuuluisikaan, en vain tiedä mihin muualle mennä tai kirjoittaa...
Kiitos Jumalalle, että olet tullut tänne kirjoittamaan
ja voimia paljon :hug: Jumala haluaa puhutella MONIA juuri läheisen kuoleman kautta, ja selkeästi kutsuu sinua nyt tuota kautta tekemään henkilökohtaisen ratkaisun... minua puhutteli erään tuttavan miehen kuolema ja se sai todellakin pysähtymään... Mies oli vaan 26vuotias kuollessaan, kaksi pientä lasta ja elämä kukoisti, olivat juuri päässeet muuttamaan paikkakunnalle jossa halusivat loppuelämänsä asua... Kunnes hiljaisella sivutiellä, tie olikin liian liukas ja mies ajoi nokkakolarin linja-auton kanssa...
Jos oikeasti haluat, että haluat lähemmäksi Jumalaa, anna elämäsi hänelle... Jumala haluaisi sinua varmasti lohduttaa ja antaa sen rauhan sydämmeen... Hän antaa meille ikuisen elämän, eikä elämä kuolemankaan jälkeen lopu. Vain Jeesus pystyy täyttämään sen tyhjän ja kamalan olon, johon yrittää itse epätoivoisesti hakea jotain lohtua, mutta ei siihen vaan voi saada niin suurta lohtua kuin Jumala/Jeesus voi antaa.
Minä voin laittaa tähän yhden naisen kokemuksen, puhuu lähimmäisten kuolemasta ja uskoon tulosta jne... ( Tässä puheessa myös todistus alavuuden enkeli-ilmestyksestä) Suosittelen kuuntelemaan
YÖ JOKA MUUTTI KAIKEN
http://juhsal.kapsi.fi/karstulalsrk/KujalaMinnaYoJokaMuuttiKaiken(16.12.2012).mp3
tässä myös jatkoa, tämä on tuon äskösen puhujan mies, joka sai käydä taivaassa samana yönä.. Molemmat tulivat siis uskoon samana yönä...
http://juhsal.kapsi.fi/karstulalsrk/KujalaJanne YoJokaMuuttiKaiken(16.12.2012).mp3
Viimeksi muokattu:
sulla on aika hellyyttäviä juttuja...
olen nykyään todella kiitollinen siitä, että usko on uudistanut mun elämän myös tällä äiti-rintamalla. Paljon itsekkyyttä ja julmuutta on tästä äiteestä karsiutunut pois, myötätunto ja rakkaus paljon syvempää lapsia kohtaan
Minulla on paljon enemmän aikaa olla lasten kanssa, koska paljon sellaista turhuutta/aikaa vievää on myös jäänyt päivärytmistäni pois...Käsitys, että uskossa oleva laiminlyö lapsiaan, on väärä... Minun ja lapsien suhdetta se on parantanut ja syventänyt...
Juu, en mä tosissaan ottanutkaan... Teki vaan mieli kertoa, miten se on mua muuttanut...
