Ketkäs palstalaiset ovat uskonnollisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "utelias"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ok, tämän hyväksyn kyllä. Mutta silti voi miettiä miten asiat esittää (irvaillen vai asiallisesti). Toki ymmärrän että se voi olla vaikeaa jos kyse on itseäkuohuttavasta asiasta. Enhän siihen itsekään aina pysty, mutta sinun olen yleensä tottunut näkemään "ymmärtäväisenä" enkä pisteliäänä (mitä itse joskus olen).

En ota asiaa esiin itse, mutta keskustelen mielelläni uskovaisuudesta ja uskonnoista. Oma äitini (joka on Jehovan Todistaja) ei juurikaan keskustele Jumalan olemassaolosta kanssani.
 
[QUOTE="vieras";28619785]Se riippuu ihan uskovaisesta. Minä olen uskovainen ja minulle se on täysin jokaisen oma asia mihin uskoo tai ei usko. En saa mitään "pisteitä" Jumalalta siitä montako ihmistä olen saanut käännytettyä. Uskon, että minun kuuluu kyllä viedä evankeliumia eteenpäin, ei välttämättä torilla kovaan ääneen huudellen, mutta ystäville ja tuttaville kertoa mihin minä uskon ja mitä se tarkoittaa. Loppu ei ole minusta kiinni, ottakoon sen kukin miten itse haluaa. Minäkään en pidä pakonomaisesta tyrkyttämisestä.[/QUOTE]

Mä olen taas sitä mieltä että jokainen pitäköön mölyt mahassaan siitä mihin uskoo tai on uskomatta normaalissa ihmisten kanssakäymisessä. Vain varta vasten samanhenkisten kanssa voi asioista keskustella. Muuten asia menee liian helposti liian henkikohtaiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;28619832:
Näin ollen et varmaankaan tykkää huonoa myöskään siitä, mikäli ateisti- ja/tai agnostikkoystäväsi kertovat hekin omasta vakaumuksestaan ja siitä mitä se tarkoittaa (jättäen johtopäätösten tekemisen kuitenkin sinulle)?

En tykkää huonoa. Monet kyllä olettavat, että en sellaisesta pitäisi koska olen uskovainen. Vähän samoin kuin monet olettavat minun suhtautuvan automaattisesti kielteisesti homoihin. Kuitenkin eräs hyvä ystäväni on lesbo eikä sillä ole ystävyyteemme mitään merkitystä. Se on hänen asiansa, ei minun, eikä ystävyytemme olisi yhtään sen parempi vaikka hän olisikin hetero. Pointtina siis se, että moni luulee että minun vakaumukseni asettaa rajat sille millaisia toisten pitäisi minun mielestäni olla tai kuinka heidän pitäisi käyttäytyä, mikä ei pidä paikkaansa.
 
Mä olen taas sitä mieltä että jokainen pitäköön mölyt mahassaan siitä mihin uskoo tai on uskomatta normaalissa ihmisten kanssakäymisessä. Vain varta vasten samanhenkisten kanssa voi asioista keskustella. Muuten asia menee liian helposti liian henkikohtaiseksi.

Minulle taas on tärkeää, että ystäväni ja myös tuttavani (esim työkaverit) siitä tietää, koska usko Jumalaan on oleellinen osa minua. Tuntuisi hölmöltä, että ihmiset jotka muuten minut tuntevat eivät tietäisi että olen uskossa. Samoin kuin olen kiinnostunut heidän asioistaan.
 
[QUOTE="vieras";28619934]En tykkää huonoa. Monet kyllä olettavat, että en sellaisesta pitäisi koska olen uskovainen. Vähän samoin kuin monet olettavat minun suhtautuvan automaattisesti kielteisesti homoihin. Kuitenkin eräs hyvä ystäväni on lesbo eikä sillä ole ystävyyteemme mitään merkitystä. Se on hänen asiansa, ei minun, eikä ystävyytemme olisi yhtään sen parempi vaikka hän olisikin hetero. Pointtina siis se, että moni luulee että minun vakaumukseni asettaa rajat sille millaisia toisten pitäisi minun mielestäni olla tai kuinka heidän pitäisi käyttäytyä, mikä ei pidä paikkaansa.[/QUOTE]

Uskovatkin ihmiset ovat yksilöitä, ja jotkut todella osaavat itse määritellä se mihin ja miten uskoa. Ja uskovaisuus ei tarkoita sitä etteikö osaa kyseenalaistaa asioita tai valita mihin haluaa uskoa ja miten elää sen oman uskonnon sisälläkin. Uskon ei todella ole nykyaikana modernissa maailmassa tarkoitus kahlita mitenkään.
 
[QUOTE="vieras";28619954]Minulle taas on tärkeää, että ystäväni ja myös tuttavani (esim työkaverit) siitä tietää, koska usko Jumalaan on oleellinen osa minua. Tuntuisi hölmöltä, että ihmiset jotka muuten minut tuntevat eivät tietäisi että olen uskossa. Samoin kuin olen kiinnostunut heidän asioistaan.[/QUOTE]

Tämä ja se että pitää periaatteensa ja toisten kanssa ristiriitaiset ajatukset ominaan eikä tuputa niitä eivät sulje pois toisiaan.
 
Olen äärimäisen välinpitämätön uskonasioissa. Olen uskoton kirkolle. Jo lapsena koulussa oli ristiriitainen olo, kun yhtäällä opittiin ihmisen kehityskaarta ja toisaalla aivan päinvastaista ihmisen syntymää. Uskoako sitten mihin? Siellä opittiin sitten vaan asian menevän niin sen tunnin mitä asia oli esillä. Mieli vähitellen alkoi hyväksymään sen järkevimmän ja loogisimman asian ja uskoa ihmisenkin kehittyneen vähitellen nykyiseksi. Muu oli kuin satua ja tarinoita.

Olenhan kirkossa käynyt kun on häitä ja muuta. Nuorena rippikoulu, joka pakotti kirkossa käymiseen. Rukoilin ja rukoilen edelleenkin kun siihen siunaustilaisuudessa ym:ssa käsketään. Mutta se ei ole sisältöön paneutunutta, siinä ei ole ajatus mukana, vaan vilkuilua sivulle ja tilaisuuden loppua odotellen.

Joskus on semmoinen olo, yksinäinen ja painajaismainen, kuin hätä. Silloin tulee mieleen koulussa opittu ohje, että rukoile hädässä. Kyllä silloin joku rukous on mennyt ja hetken on tunne vapautunut, mutta ei siitä asiat ole parantuneet.

Olisi ihanaa jos joku valta olisi, joka ihan konkreettisesti pystyy apuun vastaamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Uskovatkin ihmiset ovat yksilöitä, ja jotkut todella osaavat itse määritellä se mihin ja miten uskoa. Ja uskovaisuus ei tarkoita sitä etteikö osaa kyseenalaistaa asioita tai valita mihin haluaa uskoa ja miten elää sen oman uskonnon sisälläkin. Uskon ei todella ole nykyaikana modernissa maailmassa tarkoitus kahlita mitenkään.

Olen samaa mieltä. Raamattu ei ole tieliikennelaki, josta löytyy pykälä jokaiseen asiaan. Raamattu antaa raamit, jonka sisällön voi jokainen uskova itse tulkita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;28619416:
Täh? Minä en todellakaan ainakaan muista rukoilleeni koskaan. Ellei niitä ala-asteen päivänavauksia lasketa, joissa seisotettiin aulassa parijonossa ja "rukoiltiin" yhdessä. :)

Minullakin pääsi ensimmäinen spontaani rukous vasta kun elämässä ensimmäisen kerran tapahtui sellainen iso ns. elämän ja kuoleman -tilanne.
 
[QUOTE="vieras";28620009]Olen samaa mieltä. Raamattu ei ole tieliikennelaki, josta löytyy pykälä jokaiseen asiaan. Raamattu antaa raamit, jonka sisällön voi jokainen uskova itse tulkita.[/QUOTE]

Mulle riittää kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Siinä on mun ohjenuorani.
 
  • Tykkää
Reactions: lörppö
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;28619832:
Näin ollen et varmaankaan tykkää huonoa myöskään siitä, mikäli ateisti- ja/tai agnostikkoystäväsi kertovat hekin omasta vakaumuksestaan ja siitä mitä se tarkoittaa (jättäen johtopäätösten tekemisen kuitenkin sinulle)?

En ole tuo sama vieras, musta on ihan kivaa ja mielenkiintoista kuulla, mihin mun ystävän uskovat, vaikken samaa mieltä heidän kanssaan olisikaan. Antaa ajattelemisen aihetta, kun saa kuulla erilaisia näkökantoja ja kokemuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: lasipää edellä
Miksi haluat siitä keskustella kun sinulle ei siitä ole mitään hyvää sanottavaa? Vai sekö juuri on tarkoitus? Ymmärrän äitiäsi.

Keskustelut lisäävät ymmärrystä ihmisistä. Lisäksi joskus saatan ottaa keskustelussa eri kannan kuin mihin uskon. Tämä astrolaben laittama kuva pätee minuun.
23bd02ec7e1c0989bcc1662b2af32467.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Keskustelut lisäävät ymmärrystä ihmisistä. Tämä astrolaben laittama kuva pätee minuun.
23bd02ec7e1c0989bcc1662b2af32467.jpg

Ei se mene niin jos ei ole valmis hyväksymään toisen mielipiteitä (ei niitä silti tarvitse ottaa omikseen) ja sitä että vaikka kyse olisikin vain uskonasiasta niin jollekin se silti saattaa olla hyvin totta. Kaikki eivät usko tieteenkään selittävän kaikkea ja silti se on ihan yhtä oikein kuin sinunkin ajattelutapasi.
 
Mulle riittää kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Siinä on mun ohjenuorani.

Minä en pidä itseäni ateistina, mutta uskontunnustuksessa on jotain mikä menee jo vähän yli. Että miksi, jos on Jumala olemassa, hänelle on niin tärkeää, että häneen uskotaan. Se tuntuu liian inhimilliseltä ominaisuudelta jumalalle, jotenkin pikkumaiselle. Ymmärrän siis siltä kannalta, että "uskominen" tarkoittaa hyvän tekemistä, mutta jotenkin se neitsyestä sikiäminen ja ruumiin ylösnousemus, en osaa niihin kirjaimellisesti kyllä uskoa.
 
[QUOTE="vieras";28620092]Minä en pidä itseäni ateistina, mutta uskontunnustuksessa on jotain mikä menee jo vähän yli. Että miksi, jos on Jumala olemassa, hänelle on niin tärkeää, että häneen uskotaan. Se tuntuu liian inhimilliseltä ominaisuudelta jumalalle, jotenkin pikkumaiselle. Ymmärrän siis siltä kannalta, että "uskominen" tarkoittaa hyvän tekemistä, mutta jotenkin se neitsyestä sikiäminen ja ruumiin ylösnousemus, en osaa niihin kirjaimellisesti kyllä uskoa.[/QUOTE]

Onneksi sinun ei tarvitsekaan.
 
Vänkäsin taannoin pitkään erään ihmisen kanssa siitä, onko ateismi uskonto vai ei. Väitin sen olevan aate, ei uskonto, mutta kanssakeskustelijani kertoi minun olevan uskossa. Olen tässä totutellut uuteen, uskossa olevan ihmisen statukseeni :xmas:
 
Olen äärimäisen välinpitämätön uskonasioissa. Olen uskoton kirkolle. Jo lapsena koulussa oli ristiriitainen olo, kun yhtäällä opittiin ihmisen kehityskaarta ja toisaalla aivan päinvastaista ihmisen syntymää. Uskoako sitten mihin? Siellä opittiin sitten vaan asian menevän niin sen tunnin mitä asia oli esillä. Mieli vähitellen alkoi hyväksymään sen järkevimmän ja loogisimman asian ja uskoa ihmisenkin kehittyneen vähitellen nykyiseksi. Muu oli kuin satua ja tarinoita.

Olenhan kirkossa käynyt kun on häitä ja muuta. Nuorena rippikoulu, joka pakotti kirkossa käymiseen. Rukoilin ja rukoilen edelleenkin kun siihen siunaustilaisuudessa ym:ssa käsketään. Mutta se ei ole sisältöön paneutunutta, siinä ei ole ajatus mukana, vaan vilkuilua sivulle ja tilaisuuden loppua odotellen.

Joskus on semmoinen olo, yksinäinen ja painajaismainen, kuin hätä. Silloin tulee mieleen koulussa opittu ohje, että rukoile hädässä. Kyllä silloin joku rukous on mennyt ja hetken on tunne vapautunut, mutta ei siitä asiat ole parantuneet.

Olisi ihanaa jos joku valta olisi, joka ihan konkreettisesti pystyy apuun vastaamaan.

Eiköhän tässä ole suurimman osan meistä ajatukset tuotu esiin. Olemme vaan ja tehdään niinkuin on aina opetettu. Ei uskalleta muuta olla. Äärilaidat fanaattisia, mutta suurin osa vaan, että joo joo.
 
[QUOTE="mies";28620162]Havaintojeni mukaan sangen monet uskonnolliset nuoret naiset ovat myös enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaisia. Valitettavasti.[/QUOTE]

Hädässä monet jumalaan ja uskontoon turvaavatkin. Vastaavasti jos on kaikkivoipa olo omasta takaa, niin eipä siinä jumalaa mihinkään tarvitse.
 

Yhteistyössä