Kihlat tuli tehtyä-alkaa kaduttamaan sittenkin

[taitapa olla]

sitoutumiskammo tullu viime tipassa. Jos se tuntuu väärältä, niin kyllä se vaisto on oikeassa.

 

[pahasti pettynyt olen minä]

Mies pitää sormusta, minä en. On sekin merkki jostain. Ei vaan tunnu hyvältä sormus vasemmassa nimettömässä. Pystyykö kukaan saamaan selkoa mitä tunnen ja olen puhunut täällä.Hitto mä olen rikki. Järkyttävä olo.En toistaiseksi pysty tekemään mitään päätöksiä.Ihan sekava olo kaikesta.Pitkä suhde, vasta kihlat ja nyt on olo niin kaukana siitä mitä tässä tilanteessa pitäisi.Tunnen itseni aivan totally idiksi. suoraan sanottuna.Kuinka näin on voinut käydä pitkässä suhteessa. Omia pilvilinnoja kai tavoitellut.Niitä ei ole eikä tule.Mitä ihmettä teen tässä.

 

[no ei sitä]

pakko ole naimisiin mennä. Minäki olin vaan pari viikkoa kihloissa. Sitä kukaan ihmeemmin ihmetelly. Sanoin vaan, että ei sittenkään tuntunu oikeelta. hiipui koko juttu, mies muutti pois.

 

[Pettynyt ap]

Kihlautuminen on aina ollut mielessäni suuri ja ihana asia, sellainen että on ikionnellinen kun niin tapahtuu. Mutta mitäs nyt sitten- kun ei nimittäin tunnu ollenkaan siltä. Toki realismia on aikuistumisen myötä tullut ja sen vuoksi sitten ajatukset ja kokemukset ovat erilaisia. Siltikin uskoisin että aikuinen voi olla ikionnellinen oikeasti kun rakastaa syvästi. Mitä on sitten rakkaus. Kai se on jokaisessa suhteessa erilaista. Koen että olen haaveillut omiani ja huijannut itseäni, odottanut jotain sellaista jota ei ole eikä koskaan tule. Joskus menneissä ajatukset..siellä oli ihminen joka oli oman näköinen..mutta ei vaan aika osunut kohdallensa tai jokin. En mä tiiä, kaikenlaista sekavaa pyörii..