S
sadness
Vieras
Oli ihan pakko päästä jonnekkin purkamaan näitä tunteitaan ja kysyä teiltä hieman neuvoja sekä omakohtaisia kokemuksia. Varoitan jo etukäteen, että tekstistä saattaa tulla pitkä ja sekava.
Raotetaampas hieman taustoja;
Viime kesänä näihin aikoihin alkoi "alamäki" edellisen poikaystäväni kanssa. Yhteiseloa takana muutama kuukausi vaille 5 vuotta. Hän oli mun ensirakkaus ja minä hänen (toki hänellä ollut jotain säätöjä, muttei mitään vakavaa/pitkäkestoista). Kaikki koettu yhdessä. Tulevaisuus suunniteltu, taloa ja lapsia myöden.
Kesän kuluessa ollessani yksinäinen, mun välit rupesi lämpenemään erääseen toiseen mieheen, sanottakoon vaikka J:ksi. Hän oli mua 9 vuotta vanhempi, myöskin parisuhteessa. Hänen kanssa oltiin aluksi vain kavereita.. Lopulta kävi niin, että ihastuttiin. Loppukesästä J rupesi painostamaan mua eroamaan silloisesta poikaystävästäni, enkä mä silloin ajatellut, että taisin olla osa vain hänen paskamaista suunnitelmaan saada minut eroamaan. Toki hän itsekkin jätti silloisen tyttöystävänsä. Hetkellisesti..
Erottuani poikaystävästäni, muutettuani toiselle paikkakunnalle ja aloitettuani alusta kaiken, yksin. Ei yhtäkkiä kyseisestä J:stä kuulunutkaan mitään, eikä halunnutkaan mitään sen enempää. Olin ihan tyhjän päällä.. Nautin kyllä siitä vapaudestakin mikä vihdoin koitti viiden vuoden suhteen jälkeen. Sai olla ja mennä niinkuin tykkäsi. J palasi pian takaisin yhteen silloisen tyttöystävänsä kanssa ja valehteli hänelle ettei ole ollut kenenkään kanssa mitään niiden eron jälkeenkään. Olen onnellinen, että J ei oikeasti halunnutkaan mitään mun kanssa, paskaan olisin astunut hänen kanssaan totaalisesti! Mutta hieman vituttaa, se mitä hän sai aikaiseksi. Minä, nuori tytönhempukka menin ja uskoin kaiken mitä hän vain sanoi..
Eron kynnyksellä selvisi, että myös pitkäaikaisella poikaystävälläni oli kesällä joku "tekstailukaveri" johon oli ihastunut.
Kuukausia kului ja mulla rupesi olemaan uudella työpaikallani juttua yhden miehen, M:n kanssa. Tällä hetkellä ollaan oltu kimpassa pian 4kk:tta ja päätös on varmistunut, että ei vaan tunnu hyvältä.. Haikailen yhä aina vaan eksäni perään, toki ei sekään ole yksin syy miksi nykyisen kanssa ei tunnu hyvältä. Mutta vaikuttaahan se toki, että siellä mielessä pyörii yhä vieläkin edellinen.
Tarkoitus olis nyt vklp:n aikana viimestään saada sanotuksi M:lle, josko jatkettaisiin eri teille.. Mutta miten!? Koko meidän yhdessäolon aikana, ei olla juteltu kertaakaan mitään vakavempaa/henkeviä. Kerran otin puheeksi ja yritin häntä saamaan vähä avautumaan mitä elämältänsä haluaa, niin ei kuulemma tiedä.. Se siitä sitten. Siinä taitaakin olla kaikki. Kertaakaan ei ole sanonut tykkäävänsä musta, tai puhunut ylipäätään mitään tunteistaan. Outoa..
Kysymys kuuluu, miten saisin suuni auki ja asiani sanotuksi M:lle? En haluaisi olla niin lapsellinen ja tehdä sitä viesillä, mutta kun minkäänlaisen vakavemman keskustelun aloittaminen tuottaa hänen kanssaan vaikeuksia. Entä miten tulisi toimia eksäni suhteen? Tahdon hänet takaisin ja uskon vahvasti, että meidän suhde onnistuisi koska ainakin mä oon kasvanut henkisesti todella paljon meidän eron jälkeen. Mutta tässäkin jarruttaa, että hänellä on uusi tyttöystävä, enkä kuitenkaan haluaisi aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään. Eksäni puheista kyllä "paistaa" sekin läpi, ettei hän ole täysin onnellinen nykyisen kanssa. Tuntuu, että on vain olemisen pakosta jonkun kanssa, koska ei osaa yksinkään olla..
Niin paljon jäi vielä kirjoittamatta, mutta koska pää lyö tyhjää, enkä tiedä mitä kaikkea tulis selventää, niin kysykää jos jokin jäi askarruttamaan..
Huhhuh, miten sekava teksti! Kiitos ja anteeksi! Tiedän, että tämä aiheuttaa teissä monenlaista mielipidettä, mutta kaikki otetaan vastaan..
Raotetaampas hieman taustoja;
Viime kesänä näihin aikoihin alkoi "alamäki" edellisen poikaystäväni kanssa. Yhteiseloa takana muutama kuukausi vaille 5 vuotta. Hän oli mun ensirakkaus ja minä hänen (toki hänellä ollut jotain säätöjä, muttei mitään vakavaa/pitkäkestoista). Kaikki koettu yhdessä. Tulevaisuus suunniteltu, taloa ja lapsia myöden.
Kesän kuluessa ollessani yksinäinen, mun välit rupesi lämpenemään erääseen toiseen mieheen, sanottakoon vaikka J:ksi. Hän oli mua 9 vuotta vanhempi, myöskin parisuhteessa. Hänen kanssa oltiin aluksi vain kavereita.. Lopulta kävi niin, että ihastuttiin. Loppukesästä J rupesi painostamaan mua eroamaan silloisesta poikaystävästäni, enkä mä silloin ajatellut, että taisin olla osa vain hänen paskamaista suunnitelmaan saada minut eroamaan. Toki hän itsekkin jätti silloisen tyttöystävänsä. Hetkellisesti..
Erottuani poikaystävästäni, muutettuani toiselle paikkakunnalle ja aloitettuani alusta kaiken, yksin. Ei yhtäkkiä kyseisestä J:stä kuulunutkaan mitään, eikä halunnutkaan mitään sen enempää. Olin ihan tyhjän päällä.. Nautin kyllä siitä vapaudestakin mikä vihdoin koitti viiden vuoden suhteen jälkeen. Sai olla ja mennä niinkuin tykkäsi. J palasi pian takaisin yhteen silloisen tyttöystävänsä kanssa ja valehteli hänelle ettei ole ollut kenenkään kanssa mitään niiden eron jälkeenkään. Olen onnellinen, että J ei oikeasti halunnutkaan mitään mun kanssa, paskaan olisin astunut hänen kanssaan totaalisesti! Mutta hieman vituttaa, se mitä hän sai aikaiseksi. Minä, nuori tytönhempukka menin ja uskoin kaiken mitä hän vain sanoi..
Eron kynnyksellä selvisi, että myös pitkäaikaisella poikaystävälläni oli kesällä joku "tekstailukaveri" johon oli ihastunut.
Kuukausia kului ja mulla rupesi olemaan uudella työpaikallani juttua yhden miehen, M:n kanssa. Tällä hetkellä ollaan oltu kimpassa pian 4kk:tta ja päätös on varmistunut, että ei vaan tunnu hyvältä.. Haikailen yhä aina vaan eksäni perään, toki ei sekään ole yksin syy miksi nykyisen kanssa ei tunnu hyvältä. Mutta vaikuttaahan se toki, että siellä mielessä pyörii yhä vieläkin edellinen.
Tarkoitus olis nyt vklp:n aikana viimestään saada sanotuksi M:lle, josko jatkettaisiin eri teille.. Mutta miten!? Koko meidän yhdessäolon aikana, ei olla juteltu kertaakaan mitään vakavempaa/henkeviä. Kerran otin puheeksi ja yritin häntä saamaan vähä avautumaan mitä elämältänsä haluaa, niin ei kuulemma tiedä.. Se siitä sitten. Siinä taitaakin olla kaikki. Kertaakaan ei ole sanonut tykkäävänsä musta, tai puhunut ylipäätään mitään tunteistaan. Outoa..
Kysymys kuuluu, miten saisin suuni auki ja asiani sanotuksi M:lle? En haluaisi olla niin lapsellinen ja tehdä sitä viesillä, mutta kun minkäänlaisen vakavemman keskustelun aloittaminen tuottaa hänen kanssaan vaikeuksia. Entä miten tulisi toimia eksäni suhteen? Tahdon hänet takaisin ja uskon vahvasti, että meidän suhde onnistuisi koska ainakin mä oon kasvanut henkisesti todella paljon meidän eron jälkeen. Mutta tässäkin jarruttaa, että hänellä on uusi tyttöystävä, enkä kuitenkaan haluaisi aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään. Eksäni puheista kyllä "paistaa" sekin läpi, ettei hän ole täysin onnellinen nykyisen kanssa. Tuntuu, että on vain olemisen pakosta jonkun kanssa, koska ei osaa yksinkään olla..
Niin paljon jäi vielä kirjoittamatta, mutta koska pää lyö tyhjää, enkä tiedä mitä kaikkea tulis selventää, niin kysykää jos jokin jäi askarruttamaan..
Huhhuh, miten sekava teksti! Kiitos ja anteeksi! Tiedän, että tämä aiheuttaa teissä monenlaista mielipidettä, mutta kaikki otetaan vastaan..