A
ap
Vieras
Mua ihan oikeasti satuttaa sellaiset kommentit, että "jokaisen äidin pitäisi täysimettää lastaan" ja että "imetystä tehostamalla se onnistuu kaikilta".
Lapsi siis nyt 11kk, ja imetys loppui vastoin tahtoani jo pojan ollessa 4,5kk. Tästä imetystaipaleesta täysimetystä oli 0 päivää, sillä maito nousi hitaasti vasta useita päiviä synnytyksen jälkeen, ja silloinkin niukkana. Liivinsuojia en tarvinnut missään ikinä kertaakaan, lypsämällä/ pumppaamalla sain molemmista rinnoista irti yhteensä n. 20-40 ml, en koskaan enempää. Mielestäni yritin kaikki mahdolliset keinot maitomäärän lisäämiseksi, mutta vauvan tarpeisiin maitoni ei missään vaiheessa riittänyt. Pahaat päivät olivat n. 2kk iässä, jolloin lisämaitoa kului "vain" 200-250 ml/vrk. Nukuin, söin hyvin, join joka välissä vettä, ykkösolutta ja imetysteetä. Lämmitin rintoja ennen imetystä. Kokeilin eri imetysasentoja. Imuote oli lapsella hyvä, se todettiin sekä sairaalassa että neuvolassa. Imetin öisin ahkerasti USEITA kertoja, nukuimme perhepedissä. Päivisinkin imetin imetin imetin nännit verillä niin, ettei mitään ns. "imetysvälejä" välttämättä oikeastaan edes ollut. Vauva nukahti rinnalle, ja kun heräsi, imetys jatkui. Vietimme päiviä sängyssä iho ihoa vasten, ja minä nuuhkin vauvan tuoksua minkä ehdin. Kaikenlaiset mielikuvaharjoitukset solisevista vesiputouksista tuli kokeiltua. Joskus harvoin jos vauva nukkui useamman tunnin putkeen ja minirintani pingottuivat maidosta, lypsin rintojani. Pumpulla ja käsin. Koko elämä ja ajatukset pyörivät imetyksen ympärillä, joten laiskaksi ja välinpitämättömäksi minua ei kai voi syyttää? Ja vaikka tiedän tehneeni imetyksen eteen paljon enemmän kuin moni lastaan täysimettänyt, niin silti VIELÄKIN on huono omatunto siitä, että en täysimettänyt lastani. Että kiitos vaan fanaatikot siitä yleistyksestä, että kaikkien äitien tissit riittävät lapsen tarpeisiin jos vain äiti VIITSII YRITTÄÄ. Tästä asiasta saan nyt sitten olla paskana lopun elämääni?
Lapsi siis nyt 11kk, ja imetys loppui vastoin tahtoani jo pojan ollessa 4,5kk. Tästä imetystaipaleesta täysimetystä oli 0 päivää, sillä maito nousi hitaasti vasta useita päiviä synnytyksen jälkeen, ja silloinkin niukkana. Liivinsuojia en tarvinnut missään ikinä kertaakaan, lypsämällä/ pumppaamalla sain molemmista rinnoista irti yhteensä n. 20-40 ml, en koskaan enempää. Mielestäni yritin kaikki mahdolliset keinot maitomäärän lisäämiseksi, mutta vauvan tarpeisiin maitoni ei missään vaiheessa riittänyt. Pahaat päivät olivat n. 2kk iässä, jolloin lisämaitoa kului "vain" 200-250 ml/vrk. Nukuin, söin hyvin, join joka välissä vettä, ykkösolutta ja imetysteetä. Lämmitin rintoja ennen imetystä. Kokeilin eri imetysasentoja. Imuote oli lapsella hyvä, se todettiin sekä sairaalassa että neuvolassa. Imetin öisin ahkerasti USEITA kertoja, nukuimme perhepedissä. Päivisinkin imetin imetin imetin nännit verillä niin, ettei mitään ns. "imetysvälejä" välttämättä oikeastaan edes ollut. Vauva nukahti rinnalle, ja kun heräsi, imetys jatkui. Vietimme päiviä sängyssä iho ihoa vasten, ja minä nuuhkin vauvan tuoksua minkä ehdin. Kaikenlaiset mielikuvaharjoitukset solisevista vesiputouksista tuli kokeiltua. Joskus harvoin jos vauva nukkui useamman tunnin putkeen ja minirintani pingottuivat maidosta, lypsin rintojani. Pumpulla ja käsin. Koko elämä ja ajatukset pyörivät imetyksen ympärillä, joten laiskaksi ja välinpitämättömäksi minua ei kai voi syyttää? Ja vaikka tiedän tehneeni imetyksen eteen paljon enemmän kuin moni lastaan täysimettänyt, niin silti VIELÄKIN on huono omatunto siitä, että en täysimettänyt lastani. Että kiitos vaan fanaatikot siitä yleistyksestä, että kaikkien äitien tissit riittävät lapsen tarpeisiin jos vain äiti VIITSII YRITTÄÄ. Tästä asiasta saan nyt sitten olla paskana lopun elämääni?
