Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat tänne!! Kysyttävää..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hätäilijä...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hätäilijä...

Vieras
Oon juuri 20v täyttänyt nainen.. Asun yksin, koiran kanssa. Olen perusterve mutta nyt viime aikoina.. On käynyt mielessä jos mulla olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen lukenut tästä perusoireet yms mm. kilpirauhasliiton sivuilta. Mulla on lapsuudesta parin kokemuksen takia jäänyt lääkäripelko ja hätäilen kauheana, jos mulla epäillään jotain juttua oli kyseessä sitten joku nielutulehdus eli joku isompi homma (onneksi mitään isompaa ei ole epäilty, paitsi migreeniä lääkäri ehdotti kerran aivokasvaimeksi.. onneksi ei sentään ollu!). Lisäksi pelkään neuloja yms ja muita toimenpiteitä.

Eli oireita mulla on ollut se, että välillä (ei aina, vaan joskus) tulee kylmä. Ja saattaa kädet vapista silloin. Tosin välillä noissa tilanteissa (esim ammattikorkeassa luokassa) on muillakin ollut kylmä, ja yleensä jos tulee noita "kohtauksia" niin sitten muillakin on kylmä.. Tai olen muutenkin vähän viileässä.

Toinen on, väsymys. Minulla on unirytmi aika hukassa ollut jo pitemmän aikaa, pitäisi varmaan yrittää sitä saada kuntoon, josko se vetämätön olo johtuisi vaan siitä..

Kolmas olisi painon nousu. En syö karkkia kuin pari kertaa vuodessa ja sipsiä kerran parissa kuussa ehkä. Syön täysjyvätuotteita, vihanneksia, yms en mitään roskaruokaa mielestäni vedä. Annoskoot saattaa kyllä olla välillä turhankin reiluja. En myöskään liiku yhtään tarpeeksi.. Mutta, tämä johtuu myös siitä että tulee sellainen olo ettei millään jaksa ja vaan väsyttää. Mulla on aiemmin todettu masennus joka tosin nyt on suurimmaksi osaksi poissa.

Mulla tuttava nimittäin huomautti vähän aikaa sitten että onko testattu kilpirauhasta mulla. Nimenomaan siitä huolestui, kun tietää että mulla on ollut masennusta aiemmin, ja välillä väsymystä ja totesi että "kun sulla on painokin parin vuoden sisällä yhtäkkiä noussut".

Onko tää taas mulle tyypillisesti turhaa hätäilyä, joka vois selvitä vaan sillä että ottaisin itseä niskasta kiinni, ja unirytmi/liikunta/syömiset kuntoon, vai voiko oikeasti olla kilpirauhasen vajaatoiminta..? Suvussa ei sitä kyllä ole.. Enkä ole esim tuota painoa yrittänyt pudottaa.. Mutta mietin kun kuitenkin jotkut oireet täsmäilis.

En kaipaa tänne kommentteja, että "hankippa joku muu lääkitys ensin, luulotautinen" tai muuta.. Koska mulla on oikeasti jo lapsesta asti ollut tällainen kammo että en tykkää yhtään lääkäreistä, sairaaloista jne.. Ja sitten tällainen epäily saa kauheaan paniikkiin vaikka se voisi olla turhaakin. :(
 
Turhaan panikoit. Mä epäilen itselläni samaa, oireiden perusteella. Tosin tulokset on olleet rajoissa, mikä ei välttämättä sulje pois mahdollisuutta sairastaa. En koe että tuo olisi mitenkään pelottava sairaus vaan hoidettavissa, kunhan ensin löydetään.
 
Todennäkösesti vika on korvien välissä, ei kilpparissa. :) Sinällään harmi, koska se kilppari olis helpompi hoitaa; yks verikoe ja sit lääkitys, jos jotain on pielessä. Kuulostas kuitenki siltä, että sulla vaan on elämänhallinta pielessä ja itsekuri päässy vähän karkaamaan.

Jos vaikka ravintoterapeutille yrittäisit päästä? Ja ehkä vähän juttelemaan jonkun kanssa, kun on sitä masennustaki taustalla.
 
Mä en ole uskaltanut vielä mennä testeihin. Itse se sairaus ei sinänsä pelota kun eihän se ole mikään vakava (tai tottakai sairaudet pitää ottaa vakavasti mutta tuo on yleinen jne) ja mulla on pari tuttuakin jotka tuota sairastaa. Mutta pelottaa se ajatus siitä, että menen jonnekin terveyskeskukseen ihan paniikissa testattavaaksi etenkin kun siellä ei tajuta että mä ihan oikeasti kammoan niitä juttuja.. Naureskellaan vain päin naamaa verikokeita yms tehdessä, että hah, iso ihminen pelkää.

Ehkä tässä pitäisi ensin yrittää jumpata ja nukkua kunnolla jos lähtis sillä paranemaan.. Ja JOS ei sillä helpota niin sitten lähtis testeihin.. Mutta onko siitä jotain haittaa, jos mulla onkin se, ja yritän ensin korjata elämäntapoja paremmaksi, ja sitten paljastuukin että niiden takana on joku tuollainen? Eli onko siitä haittaa jos on esim jonkun aikaa (muutama kk) hoitamattomana tuo.. JOS se nyt siis vois olla se..
 
Kävin viime keväänä verikokeissa väsymyksen takia, sitten selvisikin että TSH oli 4,6, kun korkeintaan saisi olla 4,2. Kahden kuukauden päästä otettiin uudestaan ja oli noin 2. Nyt oireita ei ole ollut, kun otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin unirytmin kuntoon ja aloin syömään terveellisemmin. Mutta sehän selviää yhdellä verikokeella, suosittelen :-) Mutta kuulostaisi siltä että oireesi paranevat kun alat liikkua enemmän, syöt terveellisesti ja yrität saada unirytmin kuntoon. Olen kuullut että vajikset lihovat puolessa vuodessa vähintään 10 kiloa, ovat tosi väsyneitä ja oireet ovat hyvin huomattavat. Minulla siis tuo korkea arvo taisi tulla stressistä..
 
Ja joo itsekuri on vähän hukassa. Käyn terapiassa, lähinnä siksi että seuraillaan ettei masennus palaa jne. Ja olen sielläkin puhunut huolestani mutta sieltä todettiin vain, että käy verikokeissa. Mutta hitto kun löytäis nyt ensin jonkun motivaation liikkua/nukkua paremmin jne.. Tottakai tällainen että oma terveys onko kunnossa, toimii motivaattorina mutta kun on niin pitkään ollut näillä tavoilla niin ei niistä ole niin helppo ponnistaa irti. :( Etenkin kun esim lenkkikavereita ei olis ollenkaan tarjolla..
 
Panikointihan on turhaa kun asia selviää verikokeella, eli pitäiskö käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa / soittaa terveyskeskukseen niin saisit lähetteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hätäilijä...;25627258:
Mä en ole uskaltanut vielä mennä testeihin. Itse se sairaus ei sinänsä pelota kun eihän se ole mikään vakava (tai tottakai sairaudet pitää ottaa vakavasti mutta tuo on yleinen jne) ja mulla on pari tuttuakin jotka tuota sairastaa. Mutta pelottaa se ajatus siitä, että menen jonnekin terveyskeskukseen ihan paniikissa testattavaaksi etenkin kun siellä ei tajuta että mä ihan oikeasti kammoan niitä juttuja.. Naureskellaan vain päin naamaa verikokeita yms tehdessä, että hah, iso ihminen pelkää.

Ehkä tässä pitäisi ensin yrittää jumpata ja nukkua kunnolla jos lähtis sillä paranemaan.. Ja JOS ei sillä helpota niin sitten lähtis testeihin.. Mutta onko siitä jotain haittaa, jos mulla onkin se, ja yritän ensin korjata elämäntapoja paremmaksi, ja sitten paljastuukin että niiden takana on joku tuollainen? Eli onko siitä haittaa jos on esim jonkun aikaa (muutama kk) hoitamattomana tuo.. JOS se nyt siis vois olla se..

Siinä että pelkää verikokeen ottamista ei ole mitään outoa ammattilaisen silmissä. Kerrot pelostasi ihan rehellisesti ja se kyllä huomioidaan. Kukaan ei naura.
 
Joo ja tosiaan mulla alkoi ehkä lukion alussa vähän paino nousta. Nyt kuitenkin 2 vuoden sisällä on noussut enemmän, ja paino on nyt n. 58-60kg/155cm, ennen oli 49-51kg.. Ei sinänsä kuulosta hurjalta mutta näyttää ainakin kun kaikki huomauttelee, eikä vaatteet meinaa mahtua päälle enää.. :(
 
Ja TK:ssa olen maininnut, että pelkään toimenpiteitä, kuten verikoetta. Ehkä 1 mukava hoitaja siellä tullut vastaan mutta loput vaan naureskelee asialle. Esim nieluviljelyt olen tottunut ottamaan itse, koska sillon se ei ole niin kamalaa ja hirveää ja ylipäätään edes onnistuu.. Muutamat hoitsut tietää tuon ja antaa aina itse ottaa, sitten taas on niitä jotka alkaa että älä nyt viitsi, ja väkisin runnoo 15 min sitä kättään yökkivän meikäläisen suuhun, kun saisin itse otettua 10 sekunnissa..

Mutta pohjimmiltaan tuossa ON varmaan syynä just se, etten liiku tarpeeksi, ja nukkuminen on päin persuuksia.. Mutta niinkuin kerroin alan helposti hätäilemään, kun joku mainitsee että vois olla tuota ja tuota..
 

Yhteistyössä