Kirje mieheltäni, mitä mielipiteitä herättää teissä?

[raksmaitaks]

Mun mielestä tuo mies vaikuttaa aika nurkkaan ahdetulta, joka nyt yrittää päästää höyryjä ulos kirjallisessa muodossa. Ette mitä ilmeisimmin pysty keskustelemaan asioista, joten ainoa vaihtoehto on kirjoittaminen.

Toinen huomioni on, että ilmeisesti olet vastoin miehesi tahtoa raskaana. Tekeydyitkö raskaaksi tarkoituksella, vai onko miehesi osasyyllinen (lue: ette ole yhdessä huolehtineet ehkäisystä)? Jos olet tahallasi tekeytynyt raskaaksi, niin en yhtään ihmettele miehesi tuntemuksia.

Kolmas ajatus, joka nousi mulle pintaan on, että suhteenne ei ole laisinkaan tasa-arvoinen. Ja mikä pahinta, olette ajautuneet hyvin kauaksi toisistanne.

Jos itse olisin tilanteessasi, hommaisin lapsille hoitopaikan ja pyytäisin mieheltä aikaa keskusteluun. Ottaisin huomioon myös hänen tunteensa. En siis riitelisi, vaan ihan tosissani puisin asioita ja yhdessä miehen kanssa selvittäisin onko suhteella enää mitään mahdollisuuksia.

Miehesi on kanssasi ainoastaan velvollisuudesta ja se on hirvittävän surullista. Teidän täytyy nyt ehdottomasti kaivaa muistinne syövereistä se syy miksi joskus aloitte seurustelemaan. Miksi toisiinne rakastuitte. Ja miettiä hyvin tarkkaan kannattaako enää jatkaa, löytyykö teiltä enää noita tunteita. Teidän täytyy myös oppia tekemään kompromisseja. Yksikään suhde ei toimi, jos toinen puoli tekee mitä mielii ja toinen joutuu alistumaan puolisonsa tahtoon. Molempien pitää tulla vastaan ja molempien täytyy luopua jostakin.

Joka tapauksessa peli on menetetty jos ette nyt löydä keskusteluyhteyttä. Ne lapset hoitoon, avoin ja rauhallinen keskustelu on nyt se mitä te tarvitsette.

 

[kangasajuruoho]

Anna tilaa.

Siinähän mies pysyy, kuten jo sanoi.

Ihan oma huonekaan (muuttumaton) ei varmasti olisi pahaksi?

Jos vaikka hissukseen löytäisitte toisenne uudelleen, mitään kiirettähän ei ole.

 

[ap]

Mä olen myös tyytyväinen että mies viimein puhuu (tai kirjoittaa) tunteistaan, vaikka surulinen olenkin.
Tuo kirje on purkaus riidan jälkeen, eli vielä kiukkuisena/ärsyyntyneenä kirjoitettu.

 

[ap]

No tuossa nyt tuntuisi olevan juuri ne kaksi vaihtoehtoa. Joko annat ajan kulua ja saatte homman toimimaan tai sitten keräät kamasi ja "sinun lapsesi" ja häivyt kokonaan miehen elämästä.

Mies on jo ennen raskauttani puhunut, että hän ei koskaan ole osannut raskausaikana luoda suhdetta vielä syntymättömään lapseen. Siksi hän puhuu kirjeessä minun lapsestani. Hän on ollut koko raskausajan hyvin huolehtivainen voinnistani, ja aina ollut loistoisä kahdelle lapselleen.
Lasten äitikin sanoo, ettei voisi kuviotella parempaa isä lapsille, kuin mieheni.

 

[ap]

Mun mielestä tuo mies vaikuttaa aika nurkkaan ahdetulta, joka nyt yrittää päästää höyryjä ulos kirjallisessa muodossa. Ette mitä ilmeisimmin pysty keskustelemaan asioista, joten ainoa vaihtoehto on kirjoittaminen.

Toinen huomioni on, että ilmeisesti olet vastoin miehesi tahtoa raskaana. Tekeydyitkö raskaaksi tarkoituksella, vai onko miehesi osasyyllinen (lue: ette ole yhdessä huolehtineet ehkäisystä)? Jos olet tahallasi tekeytynyt raskaaksi, niin en yhtään ihmettele miehesi tuntemuksia.

Kolmas ajatus, joka nousi mulle pintaan on, että suhteenne ei ole laisinkaan tasa-arvoinen. Ja mikä pahinta, olette ajautuneet hyvin kauaksi toisistanne.

Jos itse olisin tilanteessasi, hommaisin lapsille hoitopaikan ja pyytäisin mieheltä aikaa keskusteluun. Ottaisin huomioon myös hänen tunteensa. En siis riitelisi, vaan ihan tosissani puisin asioita ja yhdessä miehen kanssa selvittäisin onko suhteella enää mitään mahdollisuuksia.

Miehesi on kanssasi ainoastaan velvollisuudesta ja se on hirvittävän surullista. Teidän täytyy nyt ehdottomasti kaivaa muistinne syövereistä se syy miksi joskus aloitte seurustelemaan. Miksi toisiinne rakastuitte. Ja miettiä hyvin tarkkaan kannattaako enää jatkaa, löytyykö teiltä enää noita tunteita. Teidän täytyy myös oppia tekemään kompromisseja. Yksikään suhde ei toimi, jos toinen puoli tekee mitä mielii ja toinen joutuu alistumaan puolisonsa tahtoon. Molempien pitää tulla vastaan ja molempien täytyy luopua jostakin.

Joka tapauksessa peli on menetetty jos ette nyt löydä keskusteluyhteyttä. Ne lapset hoitoon, avoin ja rauhallinen keskustelu on nyt se mitä te tarvitsette.

Olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta, eli en usko, että pelkästä velvollisuudesta on kysymys. Lapsi oli vahinko, molemmat olemme osasyyllisiä siis.

 

[pikku myy ja haisulimamma]

en voi uskoa että tollainen mies on olemassa :hug:

 

[Alma Puunaula]

Luin vielä uudestaan tuon kirjeen, ja sanon vain, ettö miehesi ei varmaan ole kaikista helpoin ihminen, ja jokseenkin itsekeskeisen kuvan hänestä tuon kirjeen perusteella saa.

Toinen asia, joka vielä paistoi silmään on se, että yhtäänpositiivista asiaa ei tuossa viestissä ollut, ja kaikki oli sinun syytäsi, jopa miehen rahallinen riippuvuus sinusta.

Epäreilu kirje.

 

[vieras]

tosi kurja kirje..paljon jaksamista vaan sinulle ja voimia!miehesi on erittäin itsekäs,sen kuvan sain tuosta kirjeestä,miksi hän halusi sinun kuulla nuo asiat?loukatakseen?tuntemaan sinut nurkkaan ajetulta??kysypä häneltä miltä luulet että sinusta tuntuu,älä välitä!sinun sisälläsi kasvaa pieni ihme,nauti siitä,sinun miehesi on typerys kun ei sitä näe!eikä sitä miten hieno nainen sinä olet,kannathan teidän yhteistä lasta!

 

[hyih]

Minulle tuli kans tunne että mies on todella itsekäs.
Ja särähti korvaan jotenkin se että se on "sinun" lapsesi...ei siis koe että lapsi mahassa on myös hänen.
Mä sanoisin morot tollaselle tyypille.

 

[raksmaitaks]

Mun mielestä tuo mies vaikuttaa aika nurkkaan ahdetulta, joka nyt yrittää päästää höyryjä ulos kirjallisessa muodossa. Ette mitä ilmeisimmin pysty keskustelemaan asioista, joten ainoa vaihtoehto on kirjoittaminen.

Toinen huomioni on, että ilmeisesti olet vastoin miehesi tahtoa raskaana. Tekeydyitkö raskaaksi tarkoituksella, vai onko miehesi osasyyllinen (lue: ette ole yhdessä huolehtineet ehkäisystä)? Jos olet tahallasi tekeytynyt raskaaksi, niin en yhtään ihmettele miehesi tuntemuksia.

Kolmas ajatus, joka nousi mulle pintaan on, että suhteenne ei ole laisinkaan tasa-arvoinen. Ja mikä pahinta, olette ajautuneet hyvin kauaksi toisistanne.

Jos itse olisin tilanteessasi, hommaisin lapsille hoitopaikan ja pyytäisin mieheltä aikaa keskusteluun. Ottaisin huomioon myös hänen tunteensa. En siis riitelisi, vaan ihan tosissani puisin asioita ja yhdessä miehen kanssa selvittäisin onko suhteella enää mitään mahdollisuuksia.

Miehesi on kanssasi ainoastaan velvollisuudesta ja se on hirvittävän surullista. Teidän täytyy nyt ehdottomasti kaivaa muistinne syövereistä se syy miksi joskus aloitte seurustelemaan. Miksi toisiinne rakastuitte. Ja miettiä hyvin tarkkaan kannattaako enää jatkaa, löytyykö teiltä enää noita tunteita. Teidän täytyy myös oppia tekemään kompromisseja. Yksikään suhde ei toimi, jos toinen puoli tekee mitä mielii ja toinen joutuu alistumaan puolisonsa tahtoon. Molempien pitää tulla vastaan ja molempien täytyy luopua jostakin.

Joka tapauksessa peli on menetetty jos ette nyt löydä keskusteluyhteyttä. Ne lapset hoitoon, avoin ja rauhallinen keskustelu on nyt se mitä te tarvitsette.

Olemme olleet yhdessä lähes 10 vuotta, eli en usko, että pelkästä velvollisuudesta on kysymys. Lapsi oli vahinko, molemmat olemme osasyyllisiä siis.

Sain tämän käsityksen tuon kirjeen perusteella. Tai siis en edes käsitystä, sillä aika suoraanhan miehesi niin kirjeessä kertoo.

Mutta kirjoitit jossain välissä että miehesi on kirjoittanut tuon sulle riidan jälkeen, eli varmaan ei ole ihan kaikkea täysin tarkoittanut mitä kirjoittaa.

Nyt kun olet valoittanut tilannettanne enemmän, niin tuli mieleeni että miehesi voi olla masentunut ja silloinhan luonnollisesti moni asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Voisikohan miehesi hakea itselleen ammattiapua?

Toivottavasti saatte suhteenne vielä toimimaan. Vaikealta varmasti tuntuu, mutta sun kirjoituksiesi perusteella sulla riittää ainakin ymmärrystä miestäsi kohtaan. Kovasti paljon teille voimia, toivottavasti asiat kääntyy parhain päin :hug: .

 

[SeSaMa]

Huhhuh... Voimia Ap :hug:

Mun mies luki tuon kirjeen, ja sanoi ettei hän ymmärrä tuollaista itsekeskeisyyttä

 

[Bintelin]

Aika tyypillinen ahidustunut työtön mies, jolla kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Solmuja pitäisi päästä aukomaan, mutta taitaa yksi iso tekijä olla juuri tuo työttömyys, joka heijastuu ihan kaikkeen häneen elämässään

Itsetunto on alakantimissa eikä ulospääsyä mihinkään päin tunnu olevan. Vaikka epäilee kykyään isäksi, voi lapsi hellyttää hänet.

Hurjasti voimia raskauteen, varmasti tuntuu epätoivoiselta.

T. Melkein saman kokenut

 

[SaNi-81]

Ei mitenkään positiivisesti latautunut ollut tämä kirje. Itse huolestuisin kovasti, jos mun mies tolleen kirjoittaa... Miksi se ei voi puhua noita asioita kasvotusten?

 

[keppälerttu]

hmm..tuossa alussa mies kirjoitti että yleensä se olet sinä kuka näitä kirjoittaa, niin oletko itse kirjoittanut tuolla samalla tyylillä, siis puhunut asioista juuri sinun näkökulmasta kuten mies nyt kirjoitti omastaan?

Mut, selvitettävää teillä taitaa olla, puhumalla pääsette asiassa eteenpäin, tai ainakin jonnekkin suuntaan, arvailemalla mitä toinen mahtaa tarkoittaa junnaatte vaan paikoillaan.

 

[Bintelin]

Ja aika kivasti mies tuossa lopussa alkaa syyllistää raskaana olevaa naistaan elämänsä lyhentämisestä. Kuulostaa raukkikselta! Haetaan syytä omaan pahaan oloon toisesta ihmisestä, vaikka ongelmat pohjimmaltaan ovat ihan muut!

 

[letkukinttu]

huh-hu

 

[minä]

Itse huolestuisin myös jos saisin mieheltäni tuollaisen kirjeen. Nyt pitäs saada keskustelu yhteys mieheen ja miehen päästä ammatti auttajalle.... mies selvästi ahdistunut ja masentunut.....

 

[ap]

hmm..tuossa alussa mies kirjoitti että yleensä se olet sinä kuka näitä kirjoittaa, niin oletko itse kirjoittanut tuolla samalla tyylillä, siis puhunut asioista juuri sinun näkökulmasta kuten mies nyt kirjoitti omastaan?

Mut, selvitettävää teillä taitaa olla, puhumalla pääsette asiassa eteenpäin, tai ainakin jonnekkin suuntaan, arvailemalla mitä toinen mahtaa tarkoittaa junnaatte vaan paikoillaan.

Joo, mulla on monesti tapana, että kirjoitan miehelle kirjeen tai mailin ongelmatilanteessa, joka siis kuvastaa vain omia tunteitani, minun näkökulmastani.
Jälkeenpäin sitten yleensä lkeskustelemme asiasta. Nyt mua ahdistaa lähinnä eniten se, että se keskusteluyhteys on kadonnut.

 

[PahaSilmä]

Minä olen ihan että Aikuisten sanoilla niin lapsellista ja itsekästä läppää, että voi hyvänen aika!

 

[Nyynä]

mieheni luki tekstin ja kommentoi: miehesi on romahtamispisteessä. henkisesti miehelle konkurssi on raastavampi kuin avioero, se vie täysin miehisyyden ja tuo vaan helvetin nolon olon, totaaliepäonnistumisen tunteen. semmoisen vinkin ukkokultani antoi että miehesi täytyisi saada terapiaa ja hoitoa, ehkä jopa lääkityskin tuossa tilanteessa. ja oma kämppä. ei kait tuota suhdetta ole enää järkeä jatkaa, mies voisi olla parempi isä lapsilleen kun saisi omaa elämäänsä raiteilleen.

miun mielipide on että menkää perheneuvolaan. keskustelkaa siellä. anna miehesi puhua kun hän haluaa. vaikka tuommonen onkin järkyttävää kuultavaa niin et voi nyt välttyä siltä, et voi muuttaa sitä mitä miehesi tuntee. siun ois nyt parempi antaa miehen mennä, ennenkuin hän romahtaa totaalisesti. tuo on aika hälyttävä merkki.

hälyttävintä on juuri tuo että miehesi sanoo olevansa lyhytikäinen jos sinun kanssasi asuu. mie koen tuon itsemurhauhkailuna. jos miehesi on todella syvän masennuksen kourissa niin ottaisin kyllä vakavasti tämän asian. ja toinen juttu mikä pisti silmään on tuo "sinun lapsesi" jos hän ei aborttia sinun halua tekevän niin miksi hän silti sinua syyllistää?

ja ilmeisesti miehesi on hautonut näitä asioita kauan... todella kauan.. ei pelkästään raskautesi ajan.

ai siis miehesi on eronnut ja hällä on kaksi lasta edellisestä suhteestaan? minkähän takia ei ole mennyt sterilisaatioon sitten jos ei kerran halua lapsia... ihmettelen vaan..

 

[Heili Karjalasta]

Eipä tarviis tosiaan miettiä kovin kauaa vaihtoehtoja ja mitä tekisin, mikäli oma mies moisen viestin minulle kirjoittaisi. Olisi tilanne mikä hyvänsä, siis riidan jälkeen tai ilman. Kovin on omanapainen mies.

 

[jfc]

En jaksa ruotia miehen motiiveja mutta sanon niin kuin muutama muukin, että on aivan törkeätä kopioida miehen kirje tänne.

 

[PahaSilmä]

En jaksa ruotia miehen motiiveja mutta sanon niin kuin muutama muukin, että on aivan törkeätä kopioida miehen kirje tänne.

Mutta mihinkä tälläisestä sitten voi puhua, jos ei tänne?

 

[Alma Puunaula]

En jaksa ruotia miehen motiiveja mutta sanon niin kuin muutama muukin, että on aivan törkeätä kopioida miehen kirje tänne.

Mutta mihinkä tälläisestä sitten voi puhua, jos ei tänne?

Aivan.

Mun mieheni ei haluaisi esim ystäviä sotkea tällaiseen juttuun, mieluummin hakisin eri näkökantoja jossain anonyymilla nettipalstalla, jossa kukaan ei minua tunne, eikä kukaan tiedä kuka kirjeen on kirjoittanut. Hyviä kannanottoja ap onkin saanut.

 

[ap]

No ei tuo minusta nyt ole ihan noin paha. Mies on asiallinen (viimeistä kappaletta lukuun ottamatta), mies on yhteistyöhaluinen ja haluaa tulla ymmärretyksi ja kommunikoida. Mies kertoo olevansa väsynyt, masentunut ja stressaantunut - aika vakavaa, mutta ei mikään suhteen loppu. Mies on realisti.

Pepparille peesi.

Ethän vain ole hankkiutunut raskaaksi vastoin miehen tahtoa......... Ja olisipa kiinnostava tietää, minkälaisia tekstejä ap olet miehelle lähettänyt.

Minkälainen keskusteluyhteys teillä on, vai laittelettko vain viestejä?

Mitä itse ajattelet tästä?

En näe tätä kirjettä niin kamalana, kuin moni muu täällä...toisaalta jos saisin luettavaksenitämmöisen kirjeen, tuntematta miestä, niin varmasti pitäisin kyseistä miestä ihan kamalana.
Mutta tunnen siis mieheni, ja tiedän että tämä on hänen hätähuutonsa tavallaan.

En ole hankkiutunut raskaaksi, (taidan toistaa itseäni vahvasti, kun olen sen jo muutamassa vastauksessa kirjoittanut), mutta mies epäilee asiaa.

Olen kirjoittanut miehelle muutaman kirjeen, ja ollaan juteltukin. Ihan ok:sti meillä on tämä raskausaika mennyt, jopa liian hyvin mielestäni (jos ei lasketa täydellistä seksittömyyttä), siksi olenkin ollut huolissani kun tiedän että tämä raskaus on miehellekova paikka.