Mun mielestä tuo mies vaikuttaa aika nurkkaan ahdetulta, joka nyt yrittää päästää höyryjä ulos kirjallisessa muodossa. Ette mitä ilmeisimmin pysty keskustelemaan asioista, joten ainoa vaihtoehto on kirjoittaminen.
Toinen huomioni on, että ilmeisesti olet vastoin miehesi tahtoa raskaana. Tekeydyitkö raskaaksi tarkoituksella, vai onko miehesi osasyyllinen (lue: ette ole yhdessä huolehtineet ehkäisystä)? Jos olet tahallasi tekeytynyt raskaaksi, niin en yhtään ihmettele miehesi tuntemuksia.
Kolmas ajatus, joka nousi mulle pintaan on, että suhteenne ei ole laisinkaan tasa-arvoinen. Ja mikä pahinta, olette ajautuneet hyvin kauaksi toisistanne.
Jos itse olisin tilanteessasi, hommaisin lapsille hoitopaikan ja pyytäisin mieheltä aikaa keskusteluun. Ottaisin huomioon myös hänen tunteensa. En siis riitelisi, vaan ihan tosissani puisin asioita ja yhdessä miehen kanssa selvittäisin onko suhteella enää mitään mahdollisuuksia.
Miehesi on kanssasi ainoastaan velvollisuudesta ja se on hirvittävän surullista. Teidän täytyy nyt ehdottomasti kaivaa muistinne syövereistä se syy miksi joskus aloitte seurustelemaan. Miksi toisiinne rakastuitte. Ja miettiä hyvin tarkkaan kannattaako enää jatkaa, löytyykö teiltä enää noita tunteita. Teidän täytyy myös oppia tekemään kompromisseja. Yksikään suhde ei toimi, jos toinen puoli tekee mitä mielii ja toinen joutuu alistumaan puolisonsa tahtoon. Molempien pitää tulla vastaan ja molempien täytyy luopua jostakin.
Joka tapauksessa peli on menetetty jos ette nyt löydä keskusteluyhteyttä. Ne lapset hoitoon, avoin ja rauhallinen keskustelu on nyt se mitä te tarvitsette.
Toinen huomioni on, että ilmeisesti olet vastoin miehesi tahtoa raskaana. Tekeydyitkö raskaaksi tarkoituksella, vai onko miehesi osasyyllinen (lue: ette ole yhdessä huolehtineet ehkäisystä)? Jos olet tahallasi tekeytynyt raskaaksi, niin en yhtään ihmettele miehesi tuntemuksia.
Kolmas ajatus, joka nousi mulle pintaan on, että suhteenne ei ole laisinkaan tasa-arvoinen. Ja mikä pahinta, olette ajautuneet hyvin kauaksi toisistanne.
Jos itse olisin tilanteessasi, hommaisin lapsille hoitopaikan ja pyytäisin mieheltä aikaa keskusteluun. Ottaisin huomioon myös hänen tunteensa. En siis riitelisi, vaan ihan tosissani puisin asioita ja yhdessä miehen kanssa selvittäisin onko suhteella enää mitään mahdollisuuksia.
Miehesi on kanssasi ainoastaan velvollisuudesta ja se on hirvittävän surullista. Teidän täytyy nyt ehdottomasti kaivaa muistinne syövereistä se syy miksi joskus aloitte seurustelemaan. Miksi toisiinne rakastuitte. Ja miettiä hyvin tarkkaan kannattaako enää jatkaa, löytyykö teiltä enää noita tunteita. Teidän täytyy myös oppia tekemään kompromisseja. Yksikään suhde ei toimi, jos toinen puoli tekee mitä mielii ja toinen joutuu alistumaan puolisonsa tahtoon. Molempien pitää tulla vastaan ja molempien täytyy luopua jostakin.
Joka tapauksessa peli on menetetty jos ette nyt löydä keskusteluyhteyttä. Ne lapset hoitoon, avoin ja rauhallinen keskustelu on nyt se mitä te tarvitsette.